Friday, March 26, 2010

UFC 111 Ennakkokatsaus

27.3.2010 Prudential Center, New Jersey.

Allekirjoittaneen kiireiden ja osittain myös tapahtuman alhaisen odotusarvon vuoksi tällä kertaa hieman tavallista suppeammat katsaukset UFC 111:n otteluihin. Kortti koki vakavan takaiskun viime hetkillä, kun Thiago Alves joutui jäämään pois rematchistaan Jon Fitchin kanssa.



Pääkortti
Georges St-Pierre (19-2) vs. Dan Hardy (23-6): Välimallin tittelimatsi, jossa GSP kruisailee suosikkitekniikoillaan helppoon ja nopeaan voittoon.

Heti alkuun on todettava, että pidän Hardysta ottelijana. Suupaltti Nothinghamilainen on aggressiivinen ja teknisesti hyvä pystyottelija. Hardy, kuten muutkin Rough Housen jannut, tykkää rymytä pystyssä, eikä välitä vaikka omaankin päähän kolisisi vähän. Hardyn parhaita ominaisuuksia ovat paljon hehkutetun vasemman koukun lisäksi myös hyvä jalkatyöskentely ja graniittinen leuka. Mm. Swickiä ja Gonoa vastaan Hardy otti pari puhdasta koppia suoraan leukaan, mutta herran ilme ei värähtänytkään. Hardyn UFC rekordi on 4-0, joista Davis- ja Gono-voitot tuli hajaäänin.

Kanadan vuoden urheilija ja mainstreamin vaparilemmikki GSP tuskin paljon esittelyjä kaipaa. Elämänsä vapaaottelulle ja kilpaurheilulle omistanut ranskankanadalainen tuntuu tekevän kaikki hieman paremmin kuin muut ottelijat. GSP:n menestyksen salaisuus on kova työmoraali yhdistettynä parhaisiin sidosryhmiin: sparrikavereiden tarkka valinta ja palkkaaminen, Greg Jacksonin strategia, Phil Nursen/Zahabin pystyottelu, John Danaherin mattopeli, pystypainin treenaaminen olympiapainijoiden kanssa Montreal Wrestling Clubilla jne. Tuloksena yhdellä osa-alueella ylivoimainen (pystypaini) ja muilla osa-alueilla (lyönti ja matto) tarpeeksi hyvä ottelija, jota vastaan on helvetin vaikea laatia menestyksellistä gameplania.

Ottelunkulku: Tämä on GSP:n kuudes tittelinpuolustus, eikä loppua näy. Kun otetaan huomioon, että Marcus Davis vei Hardyn tonttiin toistuvasti, niin ei ole vaikea kuvitella tämän ottelun säveltä. GSP ottelee alun varovasti karatesta tuttuja potkuja heitellen, kunnes imaisee etäisyyden kiinni superman-lyönnillä. Siitä sitten clinchataan, pusketaan Hardy vasten häkkiä ja kauhotaan jalat alta. Jos tämä ei toimi, niin sitten haetaan taas clinch ja kneetapista räjähtävä alasvienti. Jos tämäkään ei toimi, niin sitten isketään hetki, katsotaan paikka doublelegille ja Hardy lähtee ilmalennolle. Hardy on prefight-höpinöissä itsekin myöntänyt, että mattoonhan sitä joudutaan, mutta aikomuksena on nousta aina ylös. Itse pidän aika epätodennäköisenä, että Hardy pääsee yhtään mihinkään GSP:n alta, sen verran suuri on tasoero miesten vääntötaidoissa. Ja ylösnousua yrittäessään Hardy altistaa itsensä aina lukoille. Veikataan, että GSP nappaa Hardyn selän tämän yrittäessä nousta ylös ja takoo muutaman pehmityslyönnin ennen ottelun lopettavaa RNC:tä. GSP by RNC R2.

Frank Mir (13-4) vs. Shane Carwin (11-0): Tasonsa löytänyt Mir nauttii välipalaksi Carwinin HW-sarjan interim-titteliottelussa.

Minuuttimies Carwin on sympaattinen insinööri. Hyvin asiallisesti julkisuudessa esiintyvä perheenisä on mukavaa vastapainoa pornotähtiä deittaaville, läpeensä tatuoiduille lasvegas-ottelijoille. Uran debyytti kesti jopa yli kaksi minuuttia, mutta tuon erheen jälkeen Carwinin on hoitanut hommansa minuutissa tai alle. Osittain tämä kertoo Carwinin kyvyistä ottelijana, mutta myös kohdatun vastuksen tasosta. Painitaustainen Carwin omaa rajun fysiikan ja kohtalaisen hyvät kädet, joilla tulosta on tehty. Uran tähän astisista päänahoista yksi nousee yli muiden: Gonzaga. Tämä voitto nakkasi Carwinin ihan titteliotteluun asti, mutta Lesnarin sairastuttua Carwin jäikin telakalle vuodeksi.

Heti alkuun on todettava, että toisin kuin Hardyn tapauksessa, itse en henkilökohtaisesti pidä Miristä ja aivan viime otteluihin asti olen pitänyt häntä hyvinkin yliarvostettuna ottelijana. Mir on kuitenkin kehittynyt ottelijana ja pakkohan tässä on propseja jo jaella. Varsinkin miehen pystyotteleminen on huomattavasti parantunut ja monipuolistunut viime vuosina. Tämä näkyi erityisen selvästi Nogia sekä Kongoa vastaan. Molemmissa otteluissa Mir esitti teknisesti laadukasta lyöntipeliä.

Ottelunkulku: Carwin sai lyötyä Gonzagan pihalle, mutta toisaalta ottelussa Carwin itsekin pyöri lattiassa sekavissa tunnelmissa. Carwinilla on minun mielestä vain yksi keino voittaa tämä matsi: lyödä Mir pystystä pihalle. En millään jaksa uskoa, että Carwin pystyisi kontrolloimaan Miriä matossa kuten Lesnar. Pystyssäkin odotan vaikeuksia Carwinille, sillä hänen pystynsä perustuu lähes täysin pelkkään boksaamiseen. Mir hallitsee pystyottelua monipuolisemman arsenaalin turvin, mutta ottelun ratkaisu tapahtuu matossa, kun Mir nappaa kimuran kiinni. Mir by kimura R2.

Jon Fitch (21-3) vs. Ben Saunders (8-1-2): Ben Saunders ottaa uhrilampaan roolin, kun Fitchin alkuperäinen vastustaja Thiago Alves joutui jäämään pois pään TT-kuvassa näkyneen poikkeaman takia. Toivottavasti löydös ei päätä nuoren brassin uraa.

Saunders on paperilla ihan mielenkiintoinen vastustaja grindaavasta tyylistä tunnetulle Fitchille. Kuten Fitch, myös Saunders on WW-sarjan isoimpia ottelijoita ja paino taitaa olla 190 paunan paremmalla puolella, kun kehään astutaan. Pitkäraajainen Saunders on tullut yleisölle tutuksi erityisesti murhaavasta thai-clinchistään, jolla ATT:n edustaja on tuhonnut mm. Marcus Davisin ja Brandon Wolffin.

Fitch on yksi UFC-historian menestyksekkäimpiä ottelijoita 11-1 rekordillaan.12:sta ottelusta vain neljä on päättynyt keskeytykseen ja kahdeksan siis mennyt tuomarien käsiin, joten ei ihme, että Fitch ei ole kaikkein viihdyttävimmän ottelijan maineessa. Fitchin menestys on perustunut thaikku-marjanpoimijan työmoraaliin, vahvaan fysiikkaan ja laadukkaisiin vääntötaitoihin.

Ottelunkulku: ensin steppaillaan pystyssä ja sitten Fitch vei ottelun tonttiin. Saunders on hyvä matossa ja käyttää pitkiä raajojaan hyvin edukseen, mutta eipä taida skillsit riittää Fitchiä vastaan. Jos otetaan huomioon, että Fitchin tallikaveri Mike Swick lasketteli aika helppoon tyyliin läpi Saundersin, niin voisi olettaa, että pykälää kovempi Fitch on hyvin vahvoilla tässä ottelussa. Fitch vie ottelun tonttiin milloin haluaa, mutta yllättää meidät kaikki pystymällä lopettamaan ottelun jo ensimmäisessä erässä. Fitch by RNC R1.

Jim Miller (16-2) vs. Mark Bocek (8-2): suurelle yleisölle kohtalaisen tuntemattomat laatugrapplerit kohtaavat ottelussa, josta voi muodostua asiantuntevalle fanille pääkortin viihdyttävin ottelu.

Millerin veljeksistä pienempi, Jim, on vain neljä vuotta kestäneellä vapaaottelu-urallaan tehnyt hienon nousun kevyen sarjan huipulle. Raudanlujan työmoraalin omaava työläispoika ponnisti painipohjalta paikallispromootioiden kautta IFL:ään ja sieltä IFL:n myynnin kautta UFC:hen. Jim on tyypillinen moderni vapaaottelija, joka kykenee kilpailukykyisesti ottelemaan jokaisella vapaaottelun osa-alueella. Millerin parhaita puolia ovat kuitenkin sisukkuus ja teräksinen fysiikka, joka mahdollistaa vastustajan jatkuvan painostamisen lyömisen ja vääntämisen yhdistelmällä. Matossa Millerien kanssa painiessa kannattaa suojella kaulaansa, sillä veljesten giljotiinit vievät tajunnan hyvin nopeasti. Viimeksi Miller näytti, että myös lyöntipeli on parantumaan päin, kun herra täräytti pelätyn iskijän Duane ”Bang” Ludwigin perseelleen tukevalla suoralla.

Mark Bocek on painitaustainen BJJ black belt, joka on aloittanut jiu-jitsu-uransa legendaarisen Ricksonin ohjauksessa. Black belttinsä Bocek sai kuitenkin Nova Uniaon Joao Roquelta ja nykyisin Bocek edustaa ATT:ta. Ahkerasti on siis harjoiteltu eri tahojen kanssa ja taidot ovat sen mukaiset. Bocekin UFC-uran alku oli hieman kivikkoinen ja kanadalainen hävisi Frankie Edgarille (TKO) sekä Mac Dangizille (RNC R3). Molemmissa otteluissa Bocekin riittämätön pystyosaaminen koitui kohtaloksi. Tappioista on kuitenkin jo pari kolme vuotta aikaa ja tuossa välissä Bocekin pystyotteleminen on kehittynyt reippaasti. Bocek tulee tähän otteluun kolmen voiton voittoputki alla. Toissa kerralla Bocek dominoi matossa täysin Ruotsin David Bielkheidenia, joka on itsekin tunnetusti kova vääntömies. Viimeksi Bocekin zhooozitzu-jyrän alle jäi lupaava Joe Brammer, jolle Bocek aiheutti uran ensimmäisen tappion.

Ottelunkulku: Toivon ottelulta aggressiviivista boksausta, reipashenkisiä alasvientejä, lukuisia ihmeellisiä matto-transitioita ja kymmeniä lukotusyrityksiä. Tällä matsilla on potentiaalia olla MacDonald vs Maia kaltainen grappling-juhla. Saapa nähdä toteutuuko edes osa toiveista, mutta veikkaan yllättäjä Bocekin vievän voiton pohjoiseen. Bocek by armbar R3.

1 comment:

  1. Kiitos näistä taas kerran, oikein mukavaa luettavaa.

    ReplyDelete