Sunday, February 28, 2010

Cage 12 Review

Last night was a great night of fights at Energia Arena in Vantaa. Energia arena, mainly built for basketball, served first time as a venue for an  MMA event and it proved to be an awesome place for MMA. The seats were pretty close to the cage and two big screens showed you the action if something was blocking your view. The place was far from sold out, but there was enough crowd to set the great mood for the night and the place had a cheerful feel. Production was high quality and eleven bouts took just little over three hours. Overall I and company I was with, some of them first timers in an MMA event, thought the event was really well organized, especially considering that this was the promotions first big event.

The Cage Bantamweight Championship title fight Mathias Klockars vs David Aranda: The fight started with a short feeling out period where both fighters were throwing kicks and single punches. As the fight progressed it became clear that Klockars was the faster and more powerful striker. Klockars landed couple of really hard low kicks, which would've made Mike Goldberg scream us about how much it hurts when the kick makes a thud sound instead of a slap. But then the fight hit the ground in a situation that looked a combination between Aranda rushing in with a flurry of punches and Klockars' feet slipping on the mat. Aranda passed the guard to side control where he showed excellent control and solid GnP. As Klockars was working on getting up, Aranda snatched his arm and locked in a tight armbar. Persistent Klockars tried to wiggle out of it, but was eventually forced to tap out. MMA Barcelona's David Aranda took the belt to Spain via armbar at 4.10 of the first round.

The Cage Lightweight Championship title fight Jarkko Latomäki vs Oriol Gaset: As I wrote in the preview, takedowns and head squeezes were to be expected from this fight and that was exactly what we got. After couple of short exchanges on the feet, Latomäki shooted on Gaset and pushed him against the cage. Clearly the bigger and stronger Latomäki then proceed to scoop Gaset's legs and put the spanish fighter on his back. As Gaset was trying to get up, Latomäki quickly locked in a guillotine choke and fell back on his side to finish it. Gaset tried to hang in there for a second, but the choke was perfectly applied and Gaset had to tap out. This was a great win for Latomäki, who cemented his status as a top european lightweight and clearly ready for bigger shows also. Don't get me wrong, I'd really much like to see him defend his the Cage title too.

Finland's Jarkko Latomäki is a monster with freakish physique and excellent grappling skills. Photo by Kulmassa.fi

The Cage Middleweight Championship title fight Timo Suhonen vs Matti Mäkelä: In a classic Finland vs Sweden bout, Finland's Timo Suhonen proved to be the better fighter that night. Physically stronger Suhonen controlled the fight by landing heavy shots on the feet and scoring numerous takedowns during the three round bout. Sweden's Mäkelä never gave up under pressure and had Suhonen in some hairy moments on the ground. The fight was physically very demanding as fighters went balls to the wall right from the begin, so  it was no surprise that both guys were exhausted by the third round. Despite running out of gas the guys went at it and the crowd gave the fighters loud cheers for their efforts. Espoon Kehähait's Suhonen was awarded a pretty clear cut unanimous decision and has now a great record of 10-1.

In the prelims there were bunch of great fights too. Out of the nine preliminary fights only three went to judges decision. FinnFighters Gym's FinnFight and Shooto veteran, grappling ace Tom Niinimäki (11-5-1) made a much anticipated return to the cage after being sidelined for three years. Niinimäki, a very strong dude for featherweight, quickly took Lautaro Arborelo of Spain down to his comfort zone. On the ground Niinimäki showed excellent control over Arborelo and landed some heavy shots from the back mount, but couldn't sink in a choke in the first round. The second round was pretty much a copy of the first as Niinimäki quickly scored a takedown and took Arborelo's back again. However this time Niinimäki managed to flatten Arborelo and lock an RNC on him at 1.26 of the second round. Convincing comeback from Niinimäki who is definitely ready to face the top of European featherweight division.

Second prelim that must be mentioned was the fight between Jimmy Immonen of Shooto Lahti and Olivier Pastor of European Top Team from France. Immonen took this fight on few days notice as the original opponent for Pastor had to withdraw due to an injury. The short, but stocky Frenchman proved to be a very quick and agile fighter. Pastor landed some hard shots on Immonen in the fast paced first round and won the round. In the second round Pastor seemed to be running out of steam as he was moving around the cage with his hands held low. Immonen took advantage of the situation and landed a beautiful high kick that dropped Pastor like a sack of potatos. Pastor was completely out of it for couple of minutes, but eventually managed to get back on his feet and seemed to be doing just fine.

Check out more pictures and full results from Kulmassa.fi.
Pakkotoisto.com has over two hundred high quality photos from the event in Mike's gallery.
This event will be televised next weekend on the finnish MTV3 Max channel and I believe the footage will find it's way to that unmentionable special place on the interwebs, where the MMA fans can get their much needed fix of fight vids.

Next Cage event named Spring Break will also be held at the Energia arena at 8th of May 2010.

Monday, February 22, 2010

Cage 12 - Champions Are Born

Time and place: 27th of february at Vantaan Energia Arena in Vantaa, Finland.

The Cage promotion was recently sold to new owners, who are now looking to put the promotion back to the top of European MMA circuit. They held a smaller local show last year to test the organization. Everything went well and now it’s time for a much bigger show. The card has three title fights on it and is filled with fighters all around Europe so the level of competition is quite good. While there isn’t any big name fighters on the card, there are however loads of young, promising up-n-comers that are hungry for fame and fortune. 


Cage Championship Title Fights
Bantamweight title fight (60 kg/135 lbs): Matias Klockars (5-0-0) vs David Aranda (3-0-0) 
Two of the toughest up-n-comers in the bantamweight division clash in super exciting fight for the belt. These undefeated 135ers are lighting fast strikers on the feet, so don’t blink!

Klockars is a former kickboxing world champion and also holds a pro boxing record of 5-1. His wrestling and ground game has improved nicely over the years. He’s a physically very strong guy for a bantamweight and that has helped him out of some tough spots in his previous bouts. Klockars has already made a long career in different combat sports, so in the cage he is calm and collected and rarely makes any mistakes by rushing things.

Aranda also comes from a kickboxing background like Klockars. Although his credentials aren’t as good as his foe’s, he is still highly dangerous on the feet. The young Spanish has slick hands and pretty good combos on the feet. Aranda trains his grappling with Brazilian BJJ black belt Yan Cabral, who is 8-0 in MMA at the moment. Aranda himself is highly capable on the ground too and has competed successfully in BJJ and grappling tournaments. He has a good kimura from the side control, which he has used to set up submissions in his past fights and matches.

Prediction: this bout has EXPLOSIVES stickers stamped all over it! Both guys are aggressive, skilled and explosive on the feet, so I’m hoping for a great, technical stand up war. Aranda is slick on the feet, but I feel that Klockars has the advantage in the power department.

Lightweight title fight (70 kg/155 lbs): Jarkko Latomäki (15-6-0) vs Oriol Gaset (10-3-0)
Like the bantamweights, also the lightweight title contenders are pretty similar fighters. Latomäki and Gaset are wrestling oriented fighters, who are strong as hell, like to put people on their back and pound’em to Bolivia.

Jarkko “Pohjanmaa’s Forging Hammer” Latomäki is extremely physical fighter, who relies on brute strength, great wrestling and relentless GnP in his fights. After racking up four consecutive wins Latomäki suffered a loss in his last fight, but it was due to the fact that he injured his leg in the bout. Latomäki has been working on his boxing lately and has also fought amateur boxing bouts. I saw one of his boxing fights live, where he really nailed his opponent with a beautiful liver shot. So maybe we get to see a new and improved striker in Latomäki.

Oriol Gaset has a not very frightening nickname: Cookie Monster. But trust me, this Spanish matador can be a monster in the cage. Gaset has a good physique for a LW, which he uses it effectively for taking down his opponents. Gaset is strong in the clinch and also has great throws from it. Gaset comes to this fight riding a three fight win streak. He has lost just two times in last eight fights and those losses were to Reza Madadi and Che Mills, who are both really good fighters.

Prediction: Loads of clinch fighting, numerous takedowns, tons of GnP and probably few head squeezing chokes is what I’m looking for of this fight and probably will get it too. This is a very even match up, so it’s likely going to be an exhausting grind fest and in that case conditioning might be the decisive thing.

Middleweight title fight (84 kg/185 lbs): Timo Suhonen (9-1-1) vs Matti Mäkelä (9-8-0)
The middleweight title fight probably isn't as high level as other two title fights from the athletic point of view, but it should be a entertaining and exciting bout between two aggressive young man.

Timo “Tantrum” Suhonen is an all round fighter who comes from a kickboxing background. Suhonen is known for his aggressive style and KO-power that he has both on the feet and on the ground. The Espoo Kehähait’s fighter has quite the same fighting style as his team mates: solid striking, tenacious wrestling and heavy GnP. He’s an experienced and persistent fighter, who won’t slump under fire like we saw in his fight against Lungrik, where Suhonen was in deep trouble early on.

Matti Mäkelä is despite having a very common finnish name actually from Sweden and represents Pancrase Gym. Mäkelä is experienced fighter who has fought all over the world, which is one the reason for his mediocre record. Most of his losses have come to tough guys Lucio Linhares and Petras Markevicius, who besides Mäkelä has also flying armbarred Gegard Mousasi back in 2005 at Fight Festival 13 in Helsinki. Mäkelä has vast technical skill set that he uses to compensate the lack of strength and athleticism that he sometimes suffers against more powerful 185ers. Mäkelä has now three consecutive losses on his record, so you can bet that he’s hungry for a win and aims to get one from this fight.

Prediction: Scorecards probably won’t be needed in this fight. I believe Suhonen is the better wrestler of the two and stronger than Mäkelä, which gives him the option to dictate where this fight ends up. Long limbed Mäkelä is slick on the ground, but he can hold his own on the feet too. Mäkelä has shown pretty good knee strikes and Suhonen certainly knows how to deliver a devasting roundhouse kick, which is why I expect this fight to be solved on the feet.

Undercard:
Ilja Soisalo (1-3-1) vs Laimonas Stancikas (3-2-0)
Risto Koivisto (2-1-0) vs Antti Virtanen (2-1-0)
Kai Puolakka (0-0-0) vs Lauri Tonteri (0-0-0)
Joni Haahka (4-3-0) vs Navid Yousefi (4-5-2 )
Heikki Tiilikka (3-3-0) vs Donatas Karlonas (2-2-0)
Ville Yrjölä (3-0-0) vs Tchavdar Pavlov (9-4-0)
Pasi Maliniemi (9-5-0) vs Olivier Pastor (4-0-1)
Tom Niinimäki (10-5-1) vs Lautaro Arborelo (2-2-0)

I'm going to see these fights live and will do a review of the event so check it out next week.

Sunday, February 14, 2010

UFC 110 ennakkokatsaus

20.2.2010. Acer Arena, Sydney, Australia

UFC jatkaa maailman valloitustaan uusilla alueilla, kun Sydney isännöi Australian UFC-tapahtumaa. UFC levittäytyminen tuskin jää tähän, sillä tämäkin tapahtuman 16000 lippua myyntiin loppuun vaivaisessa tunnissa. Urheilulliselta tasoltaan kortti ei ole mikään erityisen loistelias verrattuna esimerkiksi tulevaan UFC 112:sta, mutta tarjolla etukäteen viihdyttävältä vaikuttavia match uppeja sekä sopiva sekoitus vanhan liiton taistelijoita ja nuoria nousukkaita.

Pääkortti:
Antonio Rodrigo Nogueira (32-5-1) vs. Cain Velasquez (7-0): vanha mestari ja nuori oppipoika kohtaavat tyylillisesti erittäin mielenkiintoisessa raskaansarjan ottelussa, jonka voittaja etenee taistelemaan mestaruusvyöstä.

Minotauro ”Iso Nog” Nogueira ei paljon esittelyjä kaipaa. Legendaarinen jiu-jitsuässä on kamppaillut ympäri maailmaa jo yli vuosikymmenen. Ensin Ringssä, sitten uran tähän astinen kultakausi Pridessa ja nyt viimeisimpänä UFC:ssä. Minotauro on aina otellut hyvin faneihin uppoavalla tyylillä ja varsinkin miehen maaginen kyky kestää iskuja on nostanut hänet lajin ikonien joukkoon. Lapsuuden onnettomuuden perusteella voi sanoa, että Iso Nog ei pysähdy, vaikka ajaisit rekalla päälle. Teknisessä mielessä Minotaurossa yhdistyy kaksi toisiaan tukevaa ominaisuutta: laadukas nyrkkeily ja mattopeli. Jos pitää otella pystyssä, menestyy Nog monipuolisella nyrkkeilyllään ja pitkällä ulottuvuudellaan. Jos taas kaveri haluaa ottelun mattoon, odottaa siellä teräskourainen vääntäjä anakonda-kuristuksineen. Terveysongelmista kärsineellä Nogilla on viimeiseltä neljältä vuodelta vain neljä ottelua, jotka kaikki tapahtuivat UFC:ssa. Herringin ja Sylvian Nog onnistui voittamaan, mutta kumpikaan voitto ei vakuuttanut allekirjoittanutta. Näiden ottelujen jälkeen Minotauro esiintyi vielä huonompana Miriä vastaan häviten tälle teknisellä tyrmäyksellä, joka oli muuten Nogueiran uran ensimmäinen lopetus-häviö. Suoritus tuossa ottelussa oli sitä luokkaa, että jotain oli todella pielessä ja myöhemmin selvisikin, että Nogueira oli otellut pahasta tulehduksesta kärsineenä, vastoin taustavoimiensa neuvoja. Viimeisimmässä ottelussa Minotauro otti selvän pistevoiton Couturesta viihdyttävässä ja vauhdikkaassa ottelussa, jossa Nog oli pari kertaa hyvin lähellä lopetustakin.

American Kickboxing Academyn Cain ”Brown Pride” Velasquez on lähellä poikkeuksellisen hienoa saavutusta: 8 matsin kokemuksella UFC-titteliotteluun.  Lukuunottamatta Lesnarin kaltaista valmista supertähteä, olisi huikea saavutus mikäli nollasta noussut ottelija pääsisi ottelemaan vyöstä jo tässä vaiheessa uraansa. Poikkeuksellinen on myös herra Velasquez: nimittäin raskaansarjan painiosastolla. Uran tähän astisissa matseissa Cain on näyttänyt olevansa täysin omassa luokassaan mitä tulee pystypainiin. Kannattaa tarkkailla herran työskentelyä, sillä siinä yhdistyy monta eri elementtiä yhdeksi tehokkaaksi lyöntien ja alasvientien baletiksi. Ensinnäkin Cain on terrierimäisesti kokoajan kiinni vastustajassaan antamatta tälle sekuntiakaan aikaa löytää omaa rytmiään, tasapainoaan ja suuntavaistoaan. Toisekseen painitaustainen Cain on isoksi mieheksi hyvin ketterä ja nopea, mikä antaa hänelle mahdollisuuden löytää epätavallisia hyökkäyskulmia vastustajaansa nähden. Ja kolmanneksi Velasquezin paini on teknisesti loisteliasta, jolloin hän käyttää suhteellisen vähän energiaa vastustajiensa nakkelemiseen. Ja tämä taas tarkoittaa sitä, että hän pystyy jatkamaan vastustajan katolleen heittämistä ja naaman rusikointia duracell-pupumaisella tahdilla vaikka aamuun asti.

Ottelunkulku: Suhtaudun hyvinkin kaksijakoisin mielin tähän otteluun. Toisaalta toivon, että vanha kunnon Nogi saisi tittelisaumansa ja pääsisi ottelemaan Lesnaria vastaan sekä kostamaan Mirille tappionsa. Samaan aikaan kuitenkin on pakko myöntää, että Velasquez on poikkeuksellinen lahjakkuus ja olisi erittäin mielenkiintoista nähdä Cainin ottelevan Miriä, Carwinia, Dos Santosia ja Lesnaria vastaan. Kuten Lesnar, on myös Cain tyylillisesti suoraan sanottuna erittäin v*ttumainen vastustaja kenelle tahansa raskaansarjalaiselle. Alasviennit ovat pysäyttämättömiä ja matossa pidetään sitten nilkasta, ranteesta ja vaikka mistä ulokkeesta kiinni niin, että ylös pääset vasta ottelun päätyttyä hoitohenkilökunnan avustamana. Jos joku ottelija on täydellinen vastavoima haastamaan edellä kuvatun tyylin, niin se on Nog, joka pystyy ottamaan iskuja vastaan ja uhkaamaan sweepeillä ja lukotuksilla alta. Voittaakseen tämän ottelun Nogin pitää pystyä lopetukseen alkupuoliskon aikana, muuten raivotautisesti pyörivä Cain vie nuoruuden innollaan ja meksikolaisella työmoraalilla mehut Nogin BJJ-pullosta. Minotauron viime vuosien matsit eivät oikein nostata luottamusta miehen mahdollisuuksiin tässä ottelussa, joten vaaka kääntyy Cainin puoleen. Cain saa Nogin varmasti tonttiin ja Dave Camarillon laatima pelisuunnitelma on varmaankin rakennettu niin, että Cain pyrkii pysyttelemään poissa vastustajansa guardista. Cain by UD.

Wanderlei Silva (32-10-1) vs. Michael Bisping (18-2): karkeasti yleistäen fanien lellikki kohtaa fanien inhokin tunteita kohottavassa keskisarjan ottelussa.

Kirvesmurhaaja Wandy on ehdottomasti yksi vapaaottelun pidetyimmistä ja ainakin ennen myös pelätyimmistä ottelijoista. Pridessä brutaaleista otteistaan kuuluisaksi tullut Wandy on jäänyt fanien mieleen muun muassa virnistellessään vastustajan kärsimykselle (vs Rampage), ranteiden pyörityksestä eeppisten staredownien aikana ja tietenkin supisuomalaisen Sandstormin huudattamisesta sisääntulobiisinä. Wandy on teknisesti hyvinkin monipuolinen vapaaottelija. Veihän mies esimerkiksi Franklinin hienosti tonttiin ja mattotaidoistakin käy todistuksena se, että Wandya ei ole ikinä lukotettu yli 40 ottelua kestäneellä uralla. Reservissä olevista taidoista huolimatta Wanderlein ottelutyyli on lähes aina ollut se perinteinen Chute Boxe tyyli, jonka hän itse teki kuuluisaksi. Chute Boxen ultra-aggressiivinen muay thai tyyli perustuu thai clinchin lisäksi vahvasti pyörivään liikkeeseen: kiertopotkut, alapotkut, lyöntikombinaatioiden yhdistäminen u-väistöihin jne.  Tyyli toimii hienosti silloin, kun sillä saa vastustajan perääntymään suoraan taakse tai häkkiä/köysiä vasten. Heikko kohta on taas siinä, että jos vastustaja pääsee ajoittamaan ennalta-arvattavat kombinaatiot niin vastaanlyöminen onnistuu varmasti. Tämän on saanut kokea myös Wanderlei. Viimeisimmissä otteluissa Wandy on näyttänyt hieman hitaalta, jäykältä kuin rautakanki ja Franklin ottelussa kaasukin loppui liian aikaisin. Korjausliikkeitä on tehty ja pitkäaikainen voimavalmentaja Alejarra sai väistyä vanhan liiton Chute Boxe valmentajan Rafael Cordeiron tieltä.

Suupaltti britti Mike Bispingin on maailmanlaajuisesti ottaen luultavasti vapaaottelun epäsuosituimpia ottelijoita. Röyhkeän itsevarmasti esiintyvä britti tuntuu ahdistavan erityisesti amerikkalaisia, luultavasti siksi, että mies muistuttaa niin paljon heitä itseään. Ennen Henderson matsia Bispingillä tuntui oikeasti mopo hieman keulivan ja jutut olivat sitä tasoa, että myötähäpeän tunne oli väistämätön. Onneksi Hendo takoi nöyryyttä engelsmannin kuulaan ja Kang otteluun Bisping tulikin aikaisempaa realistisimmilla jutuilla höystettynä. Ja kun Kang-matsissakin meinasi tulla kuokkaan, vaikuttaa Bisping olevan entistäkin tukevammin maan pinnalla tähän matsiin tultaessa. Oli Bispingin persoonasta mitä mieltä tahansa, on miehen ottelutaitoja pakko kunnioittaa. Pystyssä äijä vetää hyvällä sykkeellä, mitä nyt leuka on liian pystyssä useimmiten. Painikin on jo kohtalaisen hyvällä tasolla ja matossahan Bisping näytti Kangiakin vastaan teknisesti hienoa jiu-jutsua. Kuten ennen Kang-matsia mainitsin, on Bispingin ylivoimaisesti paras ase silti tehokas GnP. Uransa alkupuolella Bispingin juuri dominoi vastustajiaan murskaavalla GnP:llä, mutta tämä vahvuus tuntui hieman unohtuneen välillä miehen turvautuessa nykyään vapaaottelussa liian usein nähtävään b-luokan potkunyrkkeilyyn. Kang matsissa vanhan aseen esiin kaivaminen oli taas ajankohtaista ja tulosta tulikin nopeasti.

Ottelunkulku: Wanderlein matsien kulku ei ole vaikea ennustaa: eteenpäin kaikki raajat tuulimyllyn lailla pyörien. Bispingin porukka on luultavasti rakentanut tähän Leben-matsia vastaavan pelisuunnitelman, jossa Mike liikkuu hyökkäyksien alta pois ja pyrkii lyömään vastaan. Todennäköisesti Bisping yrittää hakea myös alasvientejä sopivien paikkojen auetessa. Lisäksi Bisping on pyrkinyt kehittämään thai clinchiään, mutta treenivideoiden perusteella sanoisin, että hänen kannattaisi pystyä todella kaukana clinchistä Wanderlein kanssa. Uskoa ja toivoa Wanderlein kykyihin löytyy vielä tämän matsin verran, mutta nyt on pakkovoiton hetki. Siitä ei pääse mihinkään. Wandy on otellut todella kovia jannuja vastaan viime vuosina ja ukko varmasti tietää itsekin, että nyt vastus hieman helpottuu. Toivottavasti Correiron treenin jäljiltä häkissä nähdään edes häivähdyksiä siitä vanhasta kunnon Kirvesmurhaajasta, joka vuosien ajan herätti faneissa ihailua ja ottelijoissa pelkoa. Wandy by KO R2.

Joe Stevenson (31-10) vs. George Sotiropoulos (11-2): Joe Daddy ja Aussi-George kohtaavat LW-divarin matsissa, joka on väsätty lähinnä kotiyleisön viihdyttämiseksi.

Daddy Stevenson kuuluu ehdottomasti LW-sarjan kärkinimiin hieman ailahtelevista suorituksista huolimatta. Parhaimmillaan miehen painivoittoinen tyyli on hyvin tehokasta, minkä lisäksi Stevensonilla on kovin vähän heikkouksia. Stevensonin pitkän ja monipuolisen uran tähän astinen huipentuma koettiin kaksi vuotta sitten, kun hän pääsi ottelemaan vyöstä BJ Penniä vastaan. Erittäin verinen ottelu päättyi toisen erän loppupuolella BJ:n kuristaessa Stevensonin pihalle RNC:lla. Daddy otti tuon tappion aika raskaasti ja treenimotivaatio oli kadoksissa. Tibaun hän vielä voitti tavaramerkiksi muodostuneella giljotiinilla, mutta sitten tuli tappiot perätysten Kenny Florianille ja Diego Sanchezille. Erityisesti Florian ottelussa Stevenson oli kuin varjo parhaista päivistään ja oli selvää, että omalla salilla puuhasteleminen ei riittänyt ja jotain piti muuttaa. Kuten moni muukin, kääntyi myös Stevenson MMA:n virallisen gurun Greg Jacksonin puoleen. Jacksonin leiri saikin potkittua Stevensoniin uutta virtaa ja tulosta tuli heti. Ensin Joe väänsi selvän pistevoiton sitkeästä Nate Diazista. Viimeisimmässä ottelussaan hän dominoi Spencer Fisheriä matossa miten halusi ja takoi helpon GnP-voiton kovasta iowalaisesta. Stevensonin paras ominaisuus on hänen kykynsä yhdistää paini, jiu-jiutsu ja matossa lyöminen yhdeksi sujuvaksi kokonaisuudeksi. Fysiikka, nyrkkeily ja iskunkestävyys ovat myös ukolla kunnossa.

George Sotiropoulus on Australian tämän hetken kilpailukykyisin vapaaottelija ja ansaitsee siten paikkansa tapahtuman pääkortilla. Muualla päin maailmaa Georgea tuskin olisi pääkortille sijoitettu. Georgella on hieno rekordi. Ainoa kostamaton tappio on Aokille ja sekin tuli diskauksella omituisessa ottelussa. Aussi on treenannut jo pitkään jenkeissä mm. Eddie Bravon ja Freddie Roachin kanssa ja taidot ovatkin karttuneet mukavalla tahdilla. Viimeisessä kahdessa matsissa George on esittänyt hyvää perus boksausta ja oikein laadukasta ja persoonallista mattopeliä. Miehen liukkaat guardin ohitukset ja hieman perinteisestä poikkeava NorthSouth-kontrolli päältä ansaitsevat erityismaininnan.

Ottelunkulku: Molemmat boksaavat ihan hyvin pystyssä, mutta kyllähän nämä pojat mattoon haluavat jossain vaiheessa. Stevenson on kunnossa ollessaan raju painija ja erittäin vaikeasti lukotettava, mikä voi tarkoittaa tuskaista iltaa fyysisesti heikommalle Sotiropoulokselle. Vaikka Sotiropoulokselle vastus kovenee huomattavasti tähän matsiin, uskon, että aussi pystyy jonkun verran laittamaan hanttiin Stevensonille. Daddy jyrää kuitenkin Greg Jacksonin huvittavan tsemppaamisen avustamana tässä rutiinimaisen pistevoiton. Stevenson by UD.


Keith Jardine (15-6-1) vs. Ryan Bader (10-0): Mielenkiintoinen LHW-divarin matsi, jossa Jardine suorittaa portinvartijan tehtäväänsä voittamatonta nousukasta Darth Baderia vastaan.

Kovia jätkiä vastaan otellut Dean of Mean Jardine on liusumassa jopa ulos UFC:sta mikäli tässä ottelussa tappio tulee. Epätasaisen tasaisesti suorittanut Jardine on ottanut vuoroin kovia päänahkoja kuten Vera ja Liddell ja vuoroin tyrmääviä tappioita kuten Wanderlei ja Houston Alexander. Nyt tilanne on entistä huolestuttavampi, sillä Jardine tulee tähän otteluun Rampagelle ja Thiago Silvalle koetut tappiot alla. Kolmas häviö putkeen saattaisi merkitä uuden työnantajan etsimistä. Jardine on tyyliltään persoonallinen ottelija, joka ei ole erityisen hyvä oikeastaan millään osa-alueella. Toisaalta Jardinella ei ole myöskään suurempia heikkouksia. Jardinen syömähammas on tähän mennessä ollut omituinen, mutta tehokas pystyottelu-tyyli. Tyyliin kuuluvat mm. ihmeellinen hytkyminen ja rytmitys, matala otteluasento ja voimakkaat alapotkut.

Arizona State University eli ASU omaa erittäin vahvan painiohjelman ja yliopiston entisistä painijoista nouseekin kiihtyvällä tahdilla lupaavia nousukkaita vapaaotteluun. Cain Velasquezin ohella yksi lupaavimmista on Darth Bader. TUF:n kautta UFC:hen ponkaisut nuorukainen on kymmenen ottelun jälkeen edelleen voittamaton. Viimeisessä kolmessa ottelussa vastus on ollut kohtalaisen tuntematonta, mutta silti laadukasta. TUF-finaalissa kaatui BJJ-ässä Vinny Malaghaes. Kahdessa viime ottelussa Baderin voittamat Red Schaferi ja Carmelo Marrero eivät ehkä herätä suurta kunnioitusta tavan mma-fanissa, mutta kaukana ovat paisteista nämä herrat. Bader on vielä osittain raakile ja kärsinyt myös jonkun verran polvivaivoista (mitkä taisivat olla osasyynä viime kertaiseen kaasuttamiseenkin), mutta fyysiset attribuutit ovat kohdallaan ja painitaidot erinomaisella tasolla. Lallyn veljesten valmennuksessa ukon kädet ovat kehittyneet hyvää vauhtia ja erityisesti takakäden snagariheijari on semmoinen moukari, että jos osuu, niin uppoo.

Ottelunkulku: Jardine haluaa varmasti otella pystyssä, missä hän on pystynyt lyömään koviakin jannuja kuten Vera ja Liddell. Matossakin Jardine osaa asiansa, mutta viimeisimmästä lukotusvoitosta on aikaa jo vuosia. Bader luultavasti lähtee edelleen sekoittamaan lyöntejä ja alasvientejä sekä pyrkii puskemaan Jardinen vasten häkkiä, josta voi taas hakea paikkoja alasvienneille.  Pidän todennäköisenä, että Bader saa ottelun mattoon toistuvasti ja kun hän on aikaisemmissa otteluissaan näyttänyt välillä erittäinkin raskasta GnP:tä, voi olla, että Jardinen iltapuhde päättyy sekavissa tunnelmissa. Bader TKO strikes R2.

Mirko "Cro Cop" Filipovic (25-7-2) vs. Ben Rothwell (30-7): Raskaansarjan ottelu, jossa molemmat ottelijat yrittävät epätoivoisesti haalia takaisin viime otteluissa menetettyä rispektiä.

Kroatian shakkihousu, CroCop, on Nogin ja Wanderlein tapaan niitä kamppailu-urheilijoita, joita ei tarvitse sen kummemmin esitellä. Kaikki tietävät miten herra Cro Cop ottelee. Siis aivan kaikki, myöskin hänen vastustajansa, mikä lienee viime vuosien menestymättömyyden ydin. CroCop ei ole kehittynyt vuosiin ja samaan aikaan hänen vastustajillaan on ollut aikaa tutkia miehen tyyliä ja varautua siihen harjoitusleireillä. Vasemman jalan kiertopotku on ollut Mirkolle elinehto, sillä muilta osin atleettinen herra ei ole erityisen hyvä vapaaottelija tai edes pystyottelija. Dos Santos tappion jälkeen Mirko on sekoittanut taas pakkaa ties monennen kerran. Tällä kertaa on kotikonnut ja tutut treenikaverit jätetty taakse ja matkustettu Hollantiin legendaarisen Ivan ”the Hydro” Hippolyten treeniin. Hippolyten käsialaa ovat mm. Ernesto Hoost ja Remy Bonjasky, joka toimii nyt myös Cro Copin sparrikaverina. Ehkä tämä voisi olla se piristysruiske Mirkolle, mutta vaikea uskoa kovin dramaattiseen muutokseen. Itseasiassa Cro Cop on tämänkin tempun tehnyt samojen herrojen kanssa jo vuonna 2007 ilman suurempaa menestystä.

Ben Rothwell on persoonaton jättiläinen osittain minkä takia hän on pysynyt pitkään poissa parrasvaloissa. Kompelöltä vaikuttava möhkäle on lyönyt urallaan koviakin nimiä kuten Ricco Rodriguezin ja Roy Nelsonin, mutta tärkeissä otteluissa on tullut turpiin. Arlovski pieksi miehen Afflictionissa ja viimeksi tuli oikein isän kädestä, kun Cain Velasquez moukaroi Rothwellin jauhelihaksi alle kuudessa minuutissa. Rothwell on kohtalainen painija, mutta potkunyrkkeilijä Duke Roufuksen alaisuudessa treenaaminen on saanut hänet keskittymään enemmän pystyssä ottelemiseen.

Ottelunkulku: Mirko steppailee hissukseen eteenpäin ja Rothwell kiertää vasemmalle alta pois. Näinhän se menee, jos ei jotain ihmeellistä tapahdu. Mirko on aina ollut aika heikoilla clinchissä (K1 säännöt sopivat hänelle loistavasti), joten luultavasti Rothwell yrittää saada painettua Cro Copin häkkiä vasten. Clinchissä Rothwell pääsisi hyödyntämään suurempaa massaansa ja mahdollisesti myös löytämään paikkoja alasvienneille. Toisaalta perinteiseen nyrkkeilyyn nojaaminen olisi myös toimiva ratkaisu Cro Copia vastaan kuten Dos Santos matsissa nähtiin, mutta tuolloin saa olla varuillaan, että milloin se lämpöohjautuva päänirroittaja-ohjus eli Mirkon vasen jalka napsahtaa. Mikäli Cro Cop tulee kunnossa tähän otteluun ja Hippolyte on saanut piiskattua vähän terävyyttä miehen otteisiin, pitäisi voiton mennä Kroatiaan. Rothwell on liian hidas voittaakseen tämän ottelun. Cro Cop by KO R3.

Sh*t just got real!

Wow, just wow. Vitor Belfort injured his shoulder and was forced to drop out of the middleweight title fight against Anderson Silva at UFC 112. Yeah, this was horrible since I, like most MMA fans, were absolutely dying to see this fight. But fortunately for me atleast, we get something even better as Demian Maia, my bjj master, gets his shot at the title!

Demian was close to getting a title shot last year, but that time the quest ended when Nate Marquardt KO'ed him in a top contender fight. Demian bounced back in his lat fight where he dominated the highly touted Dan Miller for three rounds. In that fight he showed vastly improved striking skills, which he had been working on with Dos Santos, the Nogueiras and professor Doria. Now that Sonnen is out because of the injuries from his bout with Marquardt and Marquardt just lost, is Demian's title shot well deserved.

I know many people don't give Maia much of a chance to beat Anderson and while I can admit that Anderson is a heavy favourite in the upcoming fight, it's also good to remember that almost everyone who has tried to take Anderson down, have also succeeded in it. Lutter took him down. Henderson took him down. Even Leites took him down. I'm sure Demian can do it too and that surely gives him a shot if winning this fight and capturing his lifetime dream of being a UFC champion. I wish all the best for Demian, hopefully the training for this fight goes as planned and we get to see a great fight at Abu Dhabi.

Let's hope this happens at the UFC 112. War Demian!

Tuesday, February 2, 2010

UFC 109 Relentless

Aika: 06.02.2010 Paikka: Mandalay Bay Event Center, Las Vegas.


Pääkortti:
Randy Couture (17-10) vs. Mark Coleman (16-9)
Nate Marquardt (29-8-2) vs. Chael Sonnen (23-10-1)
Demian Maia (11-1) vs. Dan Miller (11-2)
Matt Serra (9-6) vs. Frank Trigg (19-7)
Paulo Thiago (12-1) vs. Mike Swick (14-3)
Prelit:
Mac Danzig (18-7-1) vs. Justin Buchholz (8-4)
Melvin Guillard (22-8-2) vs. Ronnys Torres (14-1)
Rob Emerson (17-8-1) vs. Phillipe Nover (9-2-1)
Brian Stann (8-2) vs. Phil Davis (4-0)
Tim Hague (10-2) vs. Chris Tuchscherer (17-2)
Rolles Gracie (3-0) vs. Joey Beltran (10-3)


Ennakot:
Randy Couture (17-10) vs. Mark Coleman (16-9): Vihdoin ja viimeinen vapaaottelun elävät legendat Luonto-Rauno ja Vasara-Markku kohtaavat kahdeksankulmaisella taisteluareenalla eeppisiin mittakaavoihin yltävässä spektaakkelissa. Tässä ottelussa on aitoa historian lehtien havinaa, sillä herrojen keskinäinen kilpailu ulottuu aina ammoiselle 80-luvulle asti, jolloin he mittelivät voimiaan Pohjois-Amerikan painimatoilla. Pappojen välistä vapaaottelua on sen sijaan jouduttu erinäisten sattumien vuoksi odottamaan tarpeettoman pitkään.

Alunperin Markun ja Raunon piti kohdata UFC:n alkuaikoina vuonna 1998. Tuolloin sarja oli raskas ja panoksena mestaruusvyö. Valitettavasti Rauno loukkasi kylkensä painikisoissa ennen titteliottelua ja Markku sai titteliotteluun vastaansa Williamsin Peten. Ottelussa nähtiin tyrmäys, joka on varmasti palanut jokaisen pitkänlinjan MMA-fanin verkkokalvoihin. Coleman lähti matsiin jättisuosikkina, mutta Vasara-Markun ilta päättyi Williamsin sääriluuhun, kun legendaarista Lions Denia edustanut altavastaaja tykitti Colemania kiertopotkulla suoraan naamaan. Tämän matsin jälkeen Coleman hävisi UFC:ssa vielä Rizzolle, jonka jälkeen herra suuntasi shoottinsa kohti Japania. Japanissa Coleman koki uransa toisen kohokohdan, kun hän voitti Pride GP:n vuonna 2000. Viimeisimmässä matsissaan Coleman näytti yllättävän hyvää kestävyyttä ja takoi Stephan Bonnaria kolme erää matossa hyvällä sykkeellä. Tätä ennen Markku laittoi hyvin kampoihin Shogunille, mutta samaan hengenvetoon on pakko todeta, että Shogun oli tuolloin kaukana parhaastaan.

Randy on otellut monipuolisen uransa lähes kokonaan UFC-promootion alaisuudessa. UFC-matsien lisäksi rekordista löytyy vain muutama RINGS-ottelu ja Enson Inouelle kärsitty tappio Vale Tudo Japanissa. Kuitenkin Randyn uraa voi sanoa monipuoliseksi, sillä mies on otellut useaa eri vapaaottelija-sukupolvea vastaan kahdessa eri painoluokassa. Mestaruuksia on tullut sekä HW:ssa että LHW:ssa niin monesti, että kaikkia ei tässä viitsi lähteä kertaamaan. Joka tapauksessa Couture on pystynyt kerta toisensa jälkeen nousemaan altavastaajan asemasta voittoon ja todistaa vääräksi epäilyt liian pienestä koosta tai liian vanhasta kehosta. Viimeisimmissä matseissaan Couture on kohdannut laadukkaat vastustajat. Ensin Rauno hävisi Nogille kiivaan kamppailun jälkeen pisteillä, jonka jälkeen oli edessä jo Randylle niin tutuksi tullut sarjan vaihtaminen. LHW:ssä vastaan asettui Brandon Vera, joka hyvänä painijana ja strikerina asetti mielenkiintoisen haasteen. Itse ottelu oli kaikkea muuta kuin mielenkiintoinen Couturen grindatessa hieman kyseenalaisen pistevoiton.

Ottelunkulku: Papat jaksaa heilua, mutta tuskin tässä vaiheessa uraa olevilta taistelijoilta nähdään kovin paljoa uusia temppuja. Coleman heittelee varmasti edelleen yksittäisiä iskuja ja etsii niillä paikkoja tehokkaille shooteille. Couture vastaavasti pyrkii painamaan Colemanin häkkiä vasten, dirtyboxata ja hakea kreikkalais-roomalaisia alasvientejä clinchistä. Erottavia tekijöitäkin löytyy. Couturen vahvuuksia ovat lukkojen puolustaminen ja kestävyys, kun nämä samat ovat Colemanin heikkouksia. Coleman pystyy ottamaan koviakin koppeja, kun taas viimeisessä kolmessa matsissa Couturen polvet ovat notkuneet vähän väliä. Molemmilla herroilla on loppumassa aika parrasvaloissa ja he varmasti tietävät sen. Tähän matsiin siis satsataan ja toivottavasti se näkyy hienona kamppailuna näiden kahden MMA-dinosauruksen välillä. Couture on oikeutetusti jättisuosikki, mutta henkilökohtaisesti toivon, että sympaattinen perheenisä Vasara-Markku voittaisi ja nousisi vielä kerran tittelimatsiin. Coleman by KO R1.
Tunnelmaa voi nostaa ennakkoon myös tällä loistavalla videolla Couture vs Coleman by Genghis Con

Nate Marquardt (29-8-2) vs. Chael Sonnen (23-10-1): Top 10 keskisarjalaiset kohtaavat ottelussa, jonka voittaja jatkaa matkaansa titteliotteluun (sillä ehdolla, että voittaja on Marquardt)

Kiinteistövälittäjä-poliitikko Chael Sonnen ei ole fanien suosikki. Taidokkaasti trollaava punaniska omaa hyvät puhelahjat, joilla hän nostaa muuten niin tylsää ja kaupallisesti epäseksikästä profiiliaan. Sonnen heittelee jatkuvalla syötöllä solvauksia lajin huippuja kohtaan muistaen samalla mainostaa omaa erinomaisuuttaan. Onneksi nuo asiat ovat pääosin sivuseikkoja ja Sonnen on myös lunastanut puheitaan viime aikoina. Maia-tappion jälkeen Sonnen dominoi täysin Maiaa vastaan tällä kortilla ottelevaa Dan Milleriä. Millerillä oli vitsit vähissä, kun Sonnen jakeli tasaisen tappavaa GnP:tä kolme erää nuorukaisen naamavärkkiin. Mutta parempaa oli vielä luvassa. Nimittäin viimeisimmässä ottelussaan Sonnen vei Japanin Okamia pitkin häkkiä kuin litran mittaa. Ja tämä oli se Okamin äitin poika, jota vastaan kukaan ei halunnut otella. Johtopäätöksinä näistä kahdesta matsista voidaan vetää, että Sonnen on edelleen loistava painija, kovassa fyysisessa kunnossa ja että miehen lukkojen puolustaminen on kehittynyt huimasti.

Nate the Great Marquadt on mielestäni 185-sarjan toiseksi paras ottelija heti pahamaineisen Mister Andersonin jälkeen. Moni ei varmaan muistakaan, että Nate aloitti ottelemisen jo yli 10 vuotta sitten vuonna 1999. Uran alkupuoli sujui pääosin japanilaisen Pancrase-promootion suojissa, missä nuorukainen saavutti mestaruudenkin. Tämän jälkeen oli vuorossa vaihto UFC:n leiviin, jossa Nate on kerännyt hienon 8-2 rekordin. Greg Jacksonin, Phil Nursen ja Firas Zahabin kaltaisen gurujen valvovan silmän alla Coloradon miehestä on kehittynyt viime vuosina erittäin monipuolinen ja vaarallinen vapaaottelija. Erityisesti Leitekselle koetun typerän miinuspiste-tappion jälkeen Nate on ollut ilmiliekeissä. Ensimmäinen uhri oli Kampmann, joka kesti raivokkaan Marquardtin kelkassa vain reilun minuutin. Kampmannin jälkeen sitkeä Gouveia kesti kolmanteen erään asti, mutta sitten tornadon lailla pyörinyt Marquard jakeli osumaa Gouveaille liian tiuhaan tahtiin ja ottelu päättyi keskeytykseen. Viimeisimpänä uhrina Marquardtin listalla onkin sitten Demian Maia, joka valitettavasti sortui harmittavaan virheeseen ja kokeneena ottelijana Nate rankaisi siitä välittömästi.

Ottelunkulku: Sonnen on kova jätkä ja kohtalaisen monipuolinenkin nykyään, mutta hänen kannaltaan valitettavasti Nate on painia lukuun ottamatta joka osa-alueella parempi. Itse en pysty keksimään mitään ottelu-strategiaa, jolla Sonnen tämän voisi voittaa.  Vapaaottelussa voi toki aina sattua mitä tahansa, mutta kyllä tämän pitäisi olla läpihuutojuttu. Marquardt by TKO strikes R2.

Demian Maia (11-1) vs. Dan Miller (11-2):
Nousevien keskisarjalaisten ottelussa BJJ-ihmemies Maia kohtaa sisukkaan nuorukaisen Dan Millerin.

Painitaustainen New Jerseyn kasvatti Dan Miller on veljensä Jimin tavoin periksiantamaton työmyyrä, joka on menestynyt vapaaottelukarkeloissa pääosin vahvaan painiin ja mattopeliin luottaen. Millerin isompi veljes on tullut tunnetuksi erityisesti päitä irrottavista giljotiineistaan. Mustan vyönsä Dan sai muutama viikko sitten Jamie Cruzilta (Renzo BB). Miller sai viimeisimmässä matsissa takkiin, kun Sonnen pystyi kontrolloimaan nuorukaista matossa. Tuosta matsista on aikaa jo lähes 10 kuukautta.

Demian Maian erinomaisesti alkanut MMA-ura (11 voittoa putkeen) törmäsi viimeksi karulla tavalla Marquardtin nyrkkiin. Tuloksena uran ensimmäinen tappio ja suunnan muutos. Karmaisevalta näyttäneen tyrmäystappion jälkeen Maia on keskittynyt lyöntipelinsä parantamiseen. Ja avuksi on haettu lajin kovimmat aseet: Nogueiran veljekset, Dos Santos, professori Dorea jne. Demian on viettänyt pitkiä aikoja mm. Bahiassa ja San Diegossa työskennellen ed. mainittujen herrojen kanssa pystyottelun kehittämiseksi. Tulosta on varmasti tullut ja toivottavasti tässä matsissa saadaan ainakin maistiaisia uusista taidoista.Video: Demian lyö pistareita prof. Dorian kanssa. Näyttäisi sitä rentoutta ja rytmiä, mitä peräänkuuluttelin aikaisemmassa kirjoituksessa, nyt löytyvän paremmin lyömisestä.

Ottelunkulku: niin paljon on ladattu vääntötaitoa ja –halua tähän otteluun, että on ihme jos mattoon ei päädytä. Miller luultavasti lähtee tähän matsiin sprawl n brawl taktiikalla. Epäilen, että myös Demian haluaa näyttää kehittyneitä pystytaitojaan ja pyrkii ottelun alkupuolella hakemaan alasvientipaikkoja pystyottelun keinoin. Molemmat ovat BJJ black belttejä, mutta ero on siinä, että Demianin, Jacaren, Marcelon yms kaltaiset supertähdet syövät ”tavallisia” black belttejä aamupalaksi. Jostakin mystisestä syytä minulla on pitkään pyörinyt jo mielessä ajatus, että tämä matsi päättyy jalkalukkoon. Maia by heelhook from snake guard.




Matt Serra (9-6) vs. Frank Trigg (19-7): Moottoriturvat iskevät nahkaiset päänsä yhteen tässä 170-paunaisten ottelussa, jolla ei ole mitään urheilullista merkitystä, mutta joka voi olla yllättävänkin viihdyttävää katseltavaa.

Legendaarisen Renzo Gracien oppilas Matt Serra on pitkän linjan vapaaottelija ja jiu-jitsu mies. Yli 10 vuotta kestänyttä uraa ovat riivanneet erilaiset loukkaantumiset, minkä takia otteluita on kertynyt uran pituuteen nähden vähän, vain 15 kappaletta. Muutamaa ensimmäistä matsia lukuun ottamatta Serra on otellut kaikki matsin UFC-promootiossa. Kohtalollakin on ollut tässä sormensa pelissä, sillä Serran piti otella Pride 9:ssa brasilialaista Johil De Olivieraa vastaan, mutta Oliviera joutui kummallisen pyrotekniikka-onnettomuuden uhriksi tapahtuman bäkkärillä ja matsi peruuntui viime hetkellä. Serran ura vaikutti jo olevan ohi Karolle vuonna 2005 kärsityn tappion jälkeen, mutta TUF:n comeback tuotantokauden voitto laukaisu Serran uran hetkellisesti rakettimaiseen nousuun. TUF-finaalivoittoa seurasi tittelimatsi GSP:n kanssa, mitä pidettiin lähes kaikkien tahojen osalta huonona vitsinä. Etukäteen nähtiin, että sarjaan kääpiömäisellä Serralla ei olisi mitään mahdollisuuksia ilmiömäistä GSP:tä vastaan. Serra yllätti kuitenkin kaikki, luultavasti myös itsensä, tyrmäämällä GSP:n heti ensimmäisessä erässä terävällä lyöntisarjalla. Voitto oli yksi UFC:n historian suurimpia, ainakin titteliotteluiden osalta, ja on selkeästi Serran uran kohokohta. Uusintaottelussa GSP:n kanssa palattiin takaisin päiväjärjestykseen, kun kanukki pieksi Long Islandin kasvatista pissat pihalle. Serran viimeisin matsi on pistetappio Matt Hughesille, jonka kanssa liukaskielinen Serra on käynyt sanasotaa jo vuosien ajan.

Kuten Serra, myös Frank Trigg on vanhan kaartin vapariottelija ja suulliselta ulosanniltaan varsin pätevä heppu. Sen sijaan toisin kuin UFC:ssa pysynyt Serra, jo vuodesta 1997 alkaen Trigg on otellut ympäri maailmaa mm. näissä promootioissa: UFC, Pride, Rumble on the Rock, WFA, Shooto, Sengoku, StrikeForce jne. Painitaustaisella Triggillä on ammattiottelijaksi kohtalaisen hyvä rekordi, varsinkin kun huomioi, että tappiot ovat tulleet herroille Sakurai, Hughes, GSP, Condit, Lawler ja Koscheck. Kovia herroja kaikki, eikä Trigg ole siis urallaan keskitason ottelijoille hävinnyt. Valitettavasti nuo tappiot kovimmissa matseissa ovat tarkoittaneet myös sitä, että tittelit ja uran selkeät kohokohdat ovat jääneet Triggiltä saavuttamatta. Icon Sportin (entinen ROTR) tittelin Trigg saavutti tyrmäämällä Mayhem Millerin, mutta se on laiha lohtu uran lukuisista tittelimatseista. 38-vuotiaalle Triggille tämä taitaa olla viimeinen kierros ottelemisen parissa. Kovin hyvin rundi ei lähtenyt liikkeelle, kun Koscheck tuhosi vanhan herran reilussa minuutissa.

Ottelunkulku: Vaikka molemmilla on pitkä ura ja varsin ennalta-arvattava tyyli, on mielestäni silti hieman vaikea ennustaa miten tämä ottelu tulee menemään. Serra on viime vuodet otellut mielellään pystyssä, eikä ole edes yrittänyt viedä otteluja mattoon. Trigg luultavasti pystyy viemään Serran jossain vaiheessa mattoon, mutta toisaalta ADCC hopeamitalisti Serra on matossa myös vahvoilla. Serran smurffikäsillä on vaikea osua mihinkään, mutta jos hän sattuu osumaan, niin yleensä tulostakin on tullut. Serra by TKO strikes R3.




Paulo Thiago (12-1) vs. Mike Swick (14-3): Paulo Thiagon ja American Kickboxing Academyn välinen kamppailu jatkuu trilogian viimeisessä osassa.

BOPE-upseeri Thiago tuli UFC:hen 10-0 rekordilla ja lunasti heti paikkansa WW-sarjan top kympistä tyrmätessään Koscheckin UFC debyytissaan. Tätä seurasi välittömästi AKA:n kosto, jonka toimittajana toimi Jon Fitch. Thiago rimpuili hyvin isomman ja fyysisesti vahvemman Fitchin kyydissä, mutta ei pystynyt missään vaiheessa vakavasti uhkaamaan amerikkalaista. Viime matsiin vastus hieman helpottui ja Thiago palasikin voittokantaan puristamalla pistevoiton Minnesotan Volkmannista. Ottelussa Thiago esitti vahvoja alasvientejä ja hyvää positiopainia.

Mike Quick Swick tulee matsiin lyhyellä varoitusajalla, sillä hän korvaa loukkaantuneen seurakaverinsa Kosin. Samalla ympyrä sulkeutuu ja Thiago on tämän matsin jälkeen otellut kaikkia kolmea AKA:n 170-paunaista vastaan. 185-sarjassakin hyvin menestynyt Swick taisteli itsensä lähelle titteliottelua voittamalla Burkmanin, Davisin, Gouletin ja Saundersin. Viimeisimmässä matsissa tittelisauma kuitenkin lipui Swickin käsistä herran hävitessä englannin Dan Hardylle pisteillä, mutta kohtalaisen selvään tyyliin.

Ottelunkulku: Molemmat ovat hyvin monipuolisia ottelijoita, mutta Swick on pystyssä parempi, kun taas painipuolella taitaa valtikka mennä Thiagolle. Swick on ottelijoista selvästi pidempi ja huomattavasti nopeampi käsistään. Lisäksi uskon, että Swickin pystypaini ja mattopeli ovat sen verran hyviä, että Swick saa pidettyä matsin suurimmaksi osaksi pystyssä. Ulottuvuusedun ja terävän boksauksen avulla Swickin pitäisi viedä tämä matsi, mutta Thiago on sitkeä sissi, eikä matsi välttämättä pääty ennen täyttä aikaa.
Swick by UD