Euro Prospects: Jan Blachowicz

Jan Blachowicz 12-2-0. Poland.

At last has one of the most promising European prospects returned to the battlefields of MMA. Jan Blachowicz was sidelined for one and a half years due to a knee injury.  His impressive comeback started in May of 2010 at the KSW 13 “Kumite” LHW tournament, where Blachowicz fought twice in one night. In the first bout he knocked out then undefeated Brazilian Julio Brutus with an uppercut followed by a headkick at 3:40 of the first round. In the second fight Blachowicz displayed his slick ground skills by easily slapping an RNC on Poland’s Wojciech Orlowski in less than two minutes. After the KSW tournament semifinals Blachowicz made his international debut in June against experienced Nikolai Onikienko of the Red Devil Sports Club. The fight took place at Russian based World Absolute FC event . Blachowicz scored his career’s sixth submission win by choking out the Russian in the second round.

Blachowicz is a top rated prospect for couple of reasons. First of all he is currently riding a nine fight win streak against legit competition. During the past three years this 27 year old polish has beaten such top European 205ers as Maro Perak (17-2-1), Martin Zawada (21-10-0), Antoni Chmielewski (18-7-0) and Christian M'Pumbu (15-3-1). Secondly Blachowicz is an all-round fighter with great technique both on the feet and on the ground. Poland, a country with a strong pedigree in judo and wrestling, produces tons of fighters who excel in the grappling department of MMA. Blachowicz is one of these guys. He has an aggressive and slick guard game, but also very tight positional grappling that he mixes fluidly with ground and pound. Besides great grappling abilities Blachowicz also brings deadly striking skills to the table. He has competed actively in Muay Thai winning the World and European amateur titles in 2008.

Blachowicz has been fighting at 205 lbs for now, but he has hardly been cutting any weight. So if or should I say when he gets signed by a major promotion, I think he needs to either put on some muscle or drop down to middleweight.   Blachowicz trains and teaches at PRIDE vet Pavel Nastula’s gym in Warsaw, but he also travels to the US for training camps.

Blachowicz’s last fight was just couple of weeks ago at the KSW LHW tournament final against Spain’s Daniel Tabera (16-3-3). Tabera is a pretty powerful grappler, who relies mainly on his wrestling, GnP and grappling.  But in the fight against Blachowicz it was quickly obvious that the Spanish didn’t have the edge in grappling this time. Blachowicz dominated his opponent on the ground with air-tight positional grappling switching numerous times between side mount and north south. In the second round Blachowicz managed to take Tabera’s back, flatten him on the ground and pound him out. Blachowicz captured the KSW LHW tournament victory in a dominating fashion, but he’ll face the biggest challenge of his career in his next fight, when he takes on Mamed Khalidov. Khalidov, who is best known for KO’ing Jorge Santiago from the bottom, has also battled against Tabera back in 2008 in fight that ended up in a draw. The fight between Blachowicz and Khalidov will be the biggest LHW fight you can put together in Europe (excluding the UFC euro events).  If Blachowicz beats Khalidov, I believe signing with a major promotion is definitely the next career move for him.

Sherdog Prospect Watch: Jan Blachowicz

Blachowicz HL

Blachowicz vs Brutus (Sweet headkick KO)

UFC 119: Mir vs CroCop ennakkokatsaus

25.9.2010 Conseco Fieldhouse, Indianapolis.

UFC 119 tarjoilee paljon tasaisia matseja, joiden viihdearvo on etukäteen hyvinkin korkealla. LnP-artistit loistavat poissaolollaan, joten matseista suurin osa taitaa päättyä ennen täyttää aikaa.

Pääkortti:

Frank Mir (13-5) vs. Mirko "Cro Cop" Filipovic (27-7-2): Mielenkiintoisessa Old Skool matsissa suurin kysymysmerkki on, että ketä vastaan voittaja ottelee seuraavaksi? CroCop on statuksena legenda ansainnut, mutta jos totta puhutaan niin herra on ollut kaukana parhaastaan Priden kaatumisen eli vuoden 2006 jälkeen. UFC-uralla kroatialainen on onnistunut voittamaan ainoastaan matsit, joissa hän on ollut megasuosikki, eli Sanchez, Al-Turk, Perosh ja Barry. Jos Pat Barry ei olisi viimeksi murtanut kättänsä ja jalkaansa olisi luultavasti myös hän pieksänyt CroCopin, sen verran rajua oli meno kroatialaisen päädyssä ottelun ensimmäisellä puoliskolla. Mir otti itseään niskasta kiinni Veralle koetun nöyryyttävän tappion jälkeen vuonna 2006. Portsarihommat jätettiin kansalle ja ukkeli keskittyi täysipäiväisesti harjoitteluun. Muutos näkyi fysiikan lisäksi otteissa häkissä. Lämppärimatsin jälkeen Mir otti uransa suurimmat voitot lukottaessa Lesnarin ja onnistuessaan ensimmäisenä taistelijana lopettamaan ison Nogin. Tämän jälkeen tuli pataan Lesnarilta, jota seurasi hieno tyrmäys-kuristusvoitto Kongosta. Viimeisimmässään Mirillä oli vuorossa paluu maanpinnalle, tai pitäisikö sanoa unimaailmaan, kun Carwinin kohokoukut lähettivät Las Vegasilaisen vaihtoehtoiseen todellisuuteen. CroCop on sitkeä vanhan liiton tappelija, joka ei hevillä anna periksi. Mir ei voi moisella ominaisuudella kehua ja siinä lepää CroCopin sauma voittoon. Mikäli ottelusta tulee raastava fyysinen ja henkinen taisto, voi Mirko hyvinkin yllättää tässä, jopa legendaarisella LHK:llä eli vasemman jalan kiertopotkulla päähän. Mir on kuitenkin ollut huomattavasti tehokkaampi kovatasoisia vastustajia vastaan ja siksi vaaka kallistuu jenkin puolelle. Mir by arm triangle choke R2.

Antonio Rogerio Nogueira (19-3) vs. Ryan Bader (11-0): Brilziltä viimeksi ”voitosta” huolimatta pataan saanut Pikku-Nog yrittää selvitä hengissä huomattavasti edellistä kovempaa painijaa, Ryan Baderia, vastaan. Laadukkaan boksauksen ja zhoozitzun yhdistelmään luottava Minotoro on esiintynyt kahdessa UFC-matsissaan hieman ristiriitaisesti. Debyytissä tuli loistelias KO-voitto kovasta Luis Canesta, mutta viime matsi pikakomennuksen saanutta Brilziä vastaan jätti paljon toivomisen varaa. Darth Baderia olen hehkuttanut jo pitkään LHW-legenda Chuck Liddellin mantelinperijänä. Kovakätinen painija on raa’an fysiikan omaa järkäle, joka tikkumaisine jalkoineen muistuttaa lähinnä sarjakuvahahmoa. En usko, että Baderilla on mitään syytä viedä tätä matsia tonttiin, niin kova on herran takakäden moukari. Se on kerrasta poikki, jos Baderin takakäden nukutusnuija osuu maaliinsa. Bader by KO R2.

Chris Lytle (29-17-5) vs. Matt Serra (11-6): TUF-finaalistit kohtaavat rematchissa ja yrittävät varmasti välttää kaikin tavoin edelliskohtaamisen unettavan fiaskon. Kumpikin osaa asiansa niin matossa kuin pystyssäkin, joten tahto ja fysiikka ratkaisevat ottelun. Serran lyöntipeli on tiukempaa, kun taas Lytle roiskii enemmän pitkin häkkiä. Toisaalta Lytlen graniittileuka on vastustajansa leukaperiä pitävämpi. Serra on hävinnyt lähinnä itseään paremmille painijoille, mitä Lytle ei ole, joten Serra vie taas pistevoiton. Serra by UD.

Evan Dunham (11-0) vs. Sean Sherk (32-4-1): 155-sarjan vuoden suurin yllättäjä yrittää jatkaa voittokulkua painoluokan legendaa vastaan. Pitkäraajainen Dunham on esiintynyt vakuuttavasti koko UFC-uransa ajan ja herra onkin sarjansa kirkkaimpia tulevaisuuden lupauksia. Erityisesti viime ottelussaan Tyson Griffiniä vastaan Dunham vakuutti tiukalla positiopainilla ja hyvällä lyöntipelillä. Tähän otteluun Dunham lähtee jo selkeänä suosikkina. Itse en ole bookkerien kanssa ihan samaa mieltä. Dunhamin pystypaini ei mielestäni riitä edelleenkään Sherkiä vastaan. Lisäksi matossa lyhytkätinen ja sikaniskainen Sherk on erittäin hyvä positiopainija, joka grindaa vastustajansa kyynärpäillä ja lyhyillä iskuilla. Sherk on pitkällä urallaan hävinnyt ainoastaan sarjojen kuninkaille: Hughes, GSP, BJ ja Edgar. Nuori Dunham ei vielä tuolle tasolle yllä, joten Sherk by UD.

Melvin Guillard (25-8-2) vs. Jeremy Stephens (17-5): Illan takuuvarma ilotulitus, vai onko sittenkään? Nämä hyvin viihdyttävästi ottelevat kevytsarjalaiset ovat mukavassa nosteessa. Entiset treenikaverukset tykkäävät rapata pystyssä, eikä matossakaan turhia pötkötellä vaan lapasta lyödään leipäläpeä kohti satuttamistarkoituksessa. Molemmilla alla kaksi voittoa. Stephens on voittanut viimeisissään ensin Buchholzin teknisellä tyrmäyksellä (cut R1) ja sitten tiukan splitti-työvoiton Sam Stoutista. Greg Jacksonin suojissa uransa henkiin herättänyt Guillard puolestaan taisteli pistevoiton Ronnys Torresista ja viimeisimmässään antoi Waylon Lowelle polvihoitoa siihen malliin, että leikki päättyi jo kolme minuutin kohdalla. Guillard on 4-1 viimeiseen viiteen UFC:ssa ja tämä siis Jacksonille siirtymisen jälkeen. Ainoa tappio tuli Nate Diazille ottelussa, jota Guillard myöskin dominoi ennen huolimatonta puolijauhoista shoottia, joka päättyi giljotiiniin.

Ottelunkulku: Jo punnituksessa herrat kävivät toistensa henkilökohtaiselle mukavuusvyöhykkeelle ja matsissa tuskin menoa tästä poikkeaa. Stephens lyö kaikki iskunsa oikein olan takaa ja siinä piilee sekä miehen vahvuus että heikkous. Jos Stephens osuu niin yleensä vastustaja uppoaa, mutta toisaalta snagariheijarien kauhominen jättää miehen avoimeksi kontraamiselle ja alasvienneille. Guillard lyö myös lujaa ja varsinkin ottelun alkupuolella Melvinin lyöntipeli on todella räjähtävää. Tämän ottelun ratkaiseva tekijä on kuitenkin paini ja tällä osa-alueella atleettinen Guillard on parempi. Greg ”Just Win Baby” Jackson ei anna varmasti Melvinin unohtaa tätä, joten eiköhän Guillard vie ottelua mattoon alun tunnustelujen jälkeen. Guillard by UD

Prelit:

C.B. Dollaway (10-2) vs. Joe Doerksen (46-12): Doerksen nappasi viimeksi kovan päänahan Tom Lawlorista käsittämättömän slugfestin jälkeen. Huippupainija Dollawayn lyöntipeli on kehittynyt huimasti viime aikoina, mikä näkyi erityisesti viime matsissa Goran Reljiciä vastaan. Yli 50 matsin veteraani ”El Dirte” on 7-0 viimeiseen seitsemään, mutta nyt tulee pataan. Dollaway hallitsee häkin tapahtumia nuoruuden innolla, laadukkaalla painilla ja terävillä potkuilla. Dollaway by TKO strikes R3.

Matt Mitrione (2-0) vs. Joey Beltran (12-3): Tässä kilpaillaan lähinnä siitä, että kummasta tulee UFC:n historian huonoin 3-0 rekordin otellut ottelija. Tylysti sanottu, mutta totta se on. Kumpikaan herroista ei kuulu UFC HW-divarin tulevaisuuden lupauksiin, joten henkilökohtaisesti toivon herroilta vain viihdyttävää ja lyhyttä ottelua. Mitrione by KO R1.

Steve Lopez (12-2) vs. Waylon Lowe (8-3): keskinkertaiset LW-divarilaiset ottavat mittaa toisistaan panoksena työpaikka. Lopez otteli kohtalaisella tyylillä kovaa Jim Milleriä vastaan, kunnes olkapää meni sijoiltaan ja leikki loppui siihen. Lowe puolestaan oli ottavana osapuolena debyytissään Guillardia vastaan. Lopez on puhutellut herroista enemmän, joten veikataan UD-voittoa hänen suuntaan.

T.J. Grant (15-4) vs. Julio Paulino (17-3): Työsoppari voi olla katkolla tässäkin matsissa, vaikka molemmat ovat laadukkaita ottelijoita. UFC WW divari on vain niin jäätävän kova, että oman paikan ansaitseminen on todella vaikeaa kyvykkäiden tulokkaiden puskiessa sisään ikkunoista ja ovista. Grant on otellut 2-2 recordin UFC:ssa tekijämiehiä vastaan. Erityisesti viimeksi Grant esitti hienoja otteita tappiosta huolimatta. Tuomarit antoivat pistevoiton tappiottomalle Johny Hendricksille, mutta aivan yhtä hyvin olisi tuomio voinut kääntyä kanadalaisen suuntaan. Julio Paulino kärsi niinikään pistetappion viimeksi UFC-debyytissään, kun alaskalainen jäi Mike Piercen painijyrän alle. Grant on herroista parempi painija ja matto-ottelija, joten pakkohan tässä on voittoa kanukille veikata. Grant by RNC R2.

Mark Hunt (5-6) vs. Sean McCorkle (9-0): the Underground Forumin legenda Sean “Big Sexy” McCorkle ottaa surrealistiselta tuntuvassa matsissa mittaa K-1 legenda Mark Huntista. Hiljaittain vielä yli 300 paunaa painanut McCorkle on vetänyt painoa todella paljon alas ja olikin kuivahkon näköinen punnituksissa. Häkkiin astuessaan herran paino taitaa olla 280:n pinnassa. Huntti on myös liittynyt Painonvartijoihin. Massa on saatu hilattua alas 265 pintaan, mutta lyhyehkö maori on edelleen rasvapallero tuossakin painossa (”What’s the nigga gonna do? He’s Samoan.” – Jules Pulp Fictionissa). Huntin viime vuosien vaikeudet kehissä ovat johtuneet mittarissa olevien kilometrien lisäksi kadoksissa olleesta harjoittelumotivaatiosta sekä puutteellista harjoittelumahdollisuuksista. Nyt Huntooo on treenaillut ATT:lla, joten jonkunlaisessa tikissä pitäisi legendan olla. McCorkle on vielä voittamaton, mutta se johtuu enemmän äijälle syötetyistä paisteista kuin taistelutaidoista. Hunt on pystyssä edelleen kova luu. Hunt by KO R1

Thiago Tavares (14-3-1) vs. Pat Audinwood (9-0-1): BombSquadin tähän asti tappiottoman uran otellut Audinwood on mielenkiintoinen tulokas 155-sarjaan. ”Awesomely Awesome” lempinimellä kulkeva nuori mies on sarjaan pitkä ja iso möllykkä, jonka perusluokka pitäisi riittää jonkun matkaa jopa UFC:n kivikovassa kevytsarjassa. Tavares oli UFC:hen tulemisen aikaan todella kuuma peruna ja hypetyksen kohde, mutta voitokkaan alun jälkeen tappioita on tullut tasaiseen tahtiin huolimatta sopivasta vastuksesta. Miehen henkinen kovuus ei ole ihan vaadittavalla tasolla. Tavares on 1-2-1 viimeiseen neljään, joten tappio tässä merkitsee oven näyttämistä. Audinwood by TKO strikes R2. 

UFN 22 ennakkokatsaus

Harmittavan vähän on ollut aikaa bloggaamiselle viime aikoina, mutta eiköhän se uusi kausi tästä taas pyörähdä käyntiin näin syksyn tullen. Aloitellaan hissukseen analysoimalla kevyellä kädellä Teksasin Austinissa 15.9 pidettävän Ultimate Fight Night 22 tapahtuman pääkortti.

Nate Marquardt (29-9-2) vs. Rousimar Palhares (11-2): Illan pääottelussa jännitetään murtuuko Marquardtilta raaja vai Palharesilta leuka.
Nate the Great aloittaa tästä taas tittelisauman metsästyksen. Marquardtin piti saada se jo edellisen ottelun lopputulemana, mutta "gangster from Portland" eli Chael Sonnen oli asiasta eri mieltä. Marquardt piti matsia luultavasti läpihuutojuttuna, mutta joutui nöyrtymään pahasti Sonnenin eliittipainin ja vahvan GnP:n painostamana. Virheistä on kuulemma opittu ja tähän matsiin tullaan entistä parempana painijana.
Palhares on varmasti usean MW-ottelijan mielestä ei-toivottu vastustaja. Tynnyrimäinen jalkalukko spesialisti ei ainoastaan lopeta ottelua lukolla vaan pahimmassa tapauksessa koko ura voi loppua brassin käsittelyssä, sen verran riuskasti äijä vääntää heel hookit kohdalleen. Tämän sai kokea viimeksi tämän tapahtuman preleissä otteleva puolalainen Tomas Dwral, jolta Palhares korkkasi polven tuomarin estelyistä välittämättä. Palhares on siis pelätty lukkomies ja fyysisesti vahva kaveri, mutta myös valitettavan yksipuolinen ja siten taktisesti helposti lähestyttävä. Palharesin muumikäsillä on vaikea osua mihinkään, eikä lyöntipelin teknisessä puolessa tai nopeudessakaan ole hurraamista. Lisäksi Palharesin pöntössä on hyvin rajallinen määrä kaasua.
Ottelunkulku: Pelin henki on hyvinkin selvä. Palhares on todistanut olevansa eliittigrappleri 185-painoluokassa dominoimalla matossa mm. Salaverryn ja Hornin kaltaisia jannuja. Mikäli brassi saa ottelun tonttiin ottelun alussa, kun lihapullan voimat ovat vielä tuoreet ja Marquardtin raajat kuivat, on hyvinkin mahdollista, että ottelu päättyy ääneen, joka kuuluu, kun katkaiset porkkanan. Mikäli ottelu menee yli kolmen minuutin, leipoo Marquardtin äitin poika Palharesia pataan niin mies muistuttaa matsin jälkeen muumia muutenkin kuin käsien pituuden osalta. Marquardt by TKO strikes R1 4.13

Efrain Escudero (13-1). Charles Oliveira (13-0): Painija-nousukas vs BJJ-nousukas on illan co-main eventin lähtökohta.
TUF:n kahdeksannen kauden vinnare Escudero on laadukas nousukas useastakin syystä. Vahvan painitaustan omaava meksikolais-jenkki on otellut hienon 13-1 rekordin kunnioitettavaa vastusta vastaan. Viime aikoina Escudero on tehnyt sen mitä kaikki painijat tuntuvat tekevän: keskittynyt nyrkkeilynsä parantamiseen. Samaa reseptiä ovat viime aikoina UFC:ssa hyödyntäneet mm. Edgar, Maynard, Hendricks jne. Escudero kärsi uransa ensimmäisen tappion LW-superprospekti Evan Dunhamia vastaan. Tuossakin ottelussa Escudero oli selvästi voitolla lyöden Dunhamin täysin kuutamolle ensimmäisessä erässä. Kolmannen erän henkinen lipsuminen kostautui ja Efrainin käsi vääntyi ikävästi Dunhamin ovelassa armbarissa.
Brassi Oliveira (alias Do Bronx) teki UFC-debyytissaan varmasti vaikutuksen sekä faneihin että kilpaveljiinsä. Vastustaja Elkins slammasi Oliveiran tonttiin, mutta tämä ei ollut heitosta minään vaan nykäisi Elkinsin samantien tiukkaan triangeliin. 41 sekunttia, kukat ja kiitos. Kuten debyytti antoi ymmärtää, on Oliveira tosiaan loistava mattopeluri. Äijä käyttää pitkiä raajojaan todella hyvin ja muutenkin vääntäminen on teknisesti vahvaa. Siihenpä ne positiiviset asiat sitten jääkin. Aikaisemmissa otteluissa puuttee herran pystyosaamisessa ovat tulleet tuskallisen selviksi (ks. esim. Oliveira vs Edu Pachu). Lisäksi nälkälakon uhrilta näyttävä Oliveira on todennäköisesti liian pieni ja fyysisesti heikko UFC LW-divariin, jossa otteluaikana 170+ paunaiset painijat jyräävät.
Ottelunkulku: lyhyestä virsi kaunis. Oliveira ei saa Escuderoa, joka on kaksikosta parempi painija, tonttiin ja maksaa tästä kovan hinnan naamallaan. Escudero by TKO strikes R2.

Jim Miller (17-2) vs. Gleison Tibau (21-6): Illan tasokkaimman LW-kamppailun voittaja kipuaa jo lähelle tittelikuvioita.
New Jerseyn Jim Miller on jäänyt harmittavan vähälle huomiolle isossa liigassa. Viihdyttävästi otteleva työmyyrä on kerännyt vuosien saatossa jäätävän 17-2 rekordin, eikä listaan montaa paistia mahdu. Ja molemmat tappiot ovat tulleet kohtalaisen koville jannuille: LW-champ Frankie Edgarille ja ykköshaastaja Gray Maynardille. Miller on jokaisella osa-alueella tasavahva symppis, joka kovan kestävyytensä ansiosta pystyy painamaan hiileen alusta loppuun. Tällä hetkellä ukko ratsastaa jo neljän voiton putkessa (Danzig, Lopez, Ludwig, Bocek). Voitto kovasta Tibausta nostaisi Millerin välittömästi lähelle tittelisaumaa.
ATT:n painonvetoihme Gleison Tibau kuuluu sarjan isoimpiin ja fyysisesti vahvimpiin ottelijoihin. Aikaisemmin sarjaa ylempänä otellut Tibau on löytänyt kohtalaista menestystä LW-divarista. Tappiot ovat tulleet kohtalaisen koville nimille kuten Joe Stevenson ja Tyson Griffin. Tähän otteluun Tibau tulee alla kaksi voittoa, joista ensimmäisessä brassi väkisinmakasin Josh Neerin tylsässä ottelussa. Viimeisimmässä matsissa oli aivan toinen ääni kellossa, kun Tibau murjoi brutaaliin tyyliin pari painoluokkaa pienemmältä keijukaiselta näyttäneen veteraani Caol Unon.
Ottelunkulku: kumpikaan ottelija ei ole millään vapaaottelun osa-alueella mitenkään poikkeuksellisen hyvä, mutta toisaalta suurempia heikkouksiakaan ei löydy. Tibaun kaasutankki vaikuttaa kasvaneen viime aikoina, mutta uskon, että Millerillä on edelleen kestävyysetu puolellaan. Tämä menee helposti tuomariäänille ja silloin duracell-Miller on vahvoilla. Miller by UD.

Ross Pearson (11-3) vs. Cole Miller (16-4): Klassinen striker vs grappler matsi.
Euroopan paras 155-paunainen, TUF-voittaja, Englannin Ross Pearson jatkaa voittokulkuaan ATT:n Cole Milleriä vastaan. Miller on hyvä tontissa, mutta äijän pystypaini on kovin rajallista eikä lyöntipeli riitä Pearsonia vastaan. Pearsonin monipuolinen ja teknisesti vahva pystytyöskentely on sarjan kärkipäätä. Matossa Pearson on myös varsin vikkelä ja pomppaa usein hyvin nopeasti takaisin jaloilleen. Pearson by TKO cut R2.

Cage Challenger

The Cage promotion continues it's fast rise to the top of european MMA by introducing a new event series "Cage Challenger". Like the name of the series implies, Cage Challenger was set up to give young fighters and prospects a chance to display their skills in a suitable environment.

Cage Challenger poster is weird (no skulls, flames or pitbulls), but I like it.

The first event of Cage Challenger takes place on 18th of September in Riihimäki, Finland.
Check out the full fight card and event information at MMAFinland.fi

In the main event the hard hitting finn Timo "Berserk" Suhonen defends his Cage Middleweight Championship belt against currently undefeated Mats Nilsson of Sweden. Suhonen earned a decision victory in his last fight after a grueling fight while Nilsson scored an impressive TKO win in his last bout at the Cage 13. Finland versus Sweden always produces great fights and I don't think this one will be an exception of the rule.

Besides the main event there are couple of very interesting fights. Ville "Penalty Shot" Yrjölä takes on another swede Martin Svensson. Both guys are very good grapplers so this fight could play out to be a great display of quality ground work. Another fight, that you should check out if you get a chance, is GB Gym's Joonas Niemelä's bout against Aleksi Kainulainen of FFG. Niemelä is a very talented young prospect with superb athletic abilities. It'll interesting to see how he deals with Kainulainen, who hails for the famous Finn Fighters Gym.

I'll attend this event and write a short event report afterwards.

The 440 Pound Twins

Two of the brightest European light heavyweight prospects have so much in common that they might be twins. Both are just 23 years of age, but well over 6 six foot tall and walk around at 220 pounds. Both of them have great physical attributes for fighting, quality Muay Thai striking, effective grappling, high fight IQ and a great determination to succeed in the sport of MMA.  The twins, Hans Stringer of Netherlands and Marcus Vänttinen of Finland, might very well be the next young guns that get signed by a major promotion.

Stringer and Vänttinen have a lot in common.

Hans Stringer  (16-4-1, Netherlands)

Dutch LHW fighter Hans Stringer is without a doubt one of the most promising fighters in Europe at the moment. Stringer has been very active lately, fighting six times in 2009 and three times already in 2010. After a rocky start, his MMA career really took off and now he is currently riding a seven fight win streak while going 12-1 in his last thirteen fights. Stringer’s recent dominant wins over Dawid Baziak (8-2), Michael Knaap (17-19), and highly regarded prospect Michal Fijalka (6-1) has cemented his status as a one of the top dogs in the European LHW division.

While Stringer is definitely an all-round fighter, it is his deadly ground game that sets him apart from most fighters. He trains grappling at the Jiu-jitsu Factory, a gym ran by brothers Mathieu and Willem Peters, who are both blackbelts in BJJ. Stringer has also enjoyed a hefty portion of authentic Brazilian BJJ coaching as Carlos “Cadu” Francis (2010 Nogi black belt world champ) spent three years teaching at the Jiu-jitsu Factory. Training submission fighting since he was fourteen years old, Stringer has a technically sound and fluid jiu-jitsu game. Off his back, Stringer has a very active guard, where he switches seamlessly between submissions and sweeps. With his long limbs (6’2”), Stringer is able to effectively control his opponents on the ground with excellent positional grappling, and usually ends up getting mount or backmount. Once a dominant position is achieved, Stringer, a multiple time Dutch BJJ champion, sticks to it like glue while delivering effective ground and pound. While wrestling isn’t one of Stringer’s strongest assets, he does have smooth throws and trips from the clinch. Stringer is constantly working on his wrestling with high quality wrestlers from Eastern Europe. Besides grappling for a decade,  Stringer has honed his clinch game by competing in Sanda, where throws and trips are an essential part of the game.

Stringer (on top) is deadly on the ground.

Stringer’s solid skills on the feet shouldn’t come as a surprise to anyone considering that he is from the Netherlands, the striking capital of the western world. Stringer trains at the Friends Gym with K1 superstar Albert Kraus and multiple kickboxing world champions. His striking style is pretty much the traditional Dutch style of Muay Thai, which consists of good basic boxing mixed with the cornerstone of Dutch striking: meat cutting low kicks. On the feet, Stringer uses his long reach well, and has one fine quality as a striker that is often overlooked—he isn’t afraid to get hit.

Stringer, who just turned 23, is already a physically legit 205er. For the past two years he has been working with a world class strength and conditioning coach and has managed put on almost 20 pounds of pure muscle. Stringer, who now walks around at over 220 pounds (100 kg), said he is still getting heavier and plans to be at 230 lbs in a year or two.  In addition to his regimen at the Friends Gym and Jiu-jitsu Factory, Stringer trains occasionally with various Dutch talents; Gegard Mousasi being the most well-known of them. He also travels across the pond to Wanderlei Silva’s gym in Las Vegas and to the Ribeiro brother’s University of Jiu-jitsu in San Diego.

In summary: Stringer is a specimen of a modern MMA fighter.  He has a highly versatile skill set, great physical performance and an intelligent approach to fighting. While this young man’s career is on a meteoric rise, he has managed to keep his head cool and doesn’t want to rush things. In order to gain experience and get chances to hone his skills, Stringer, who has fought three times already in 2010, plans to fight at least three more times during the rest of the year. Stringer has set a firm goal to fight for a major promotion in the future, but he isn’t in a hurry yet as he feels that he is still improving all the time and the big leagues are not the best place to grow up as a fighter.  At the moment it looks like Stringer’s next fight will be against Germany’s Martin Zawada (21-10) in September or November.

Hans Stringer promo video by Beast of the East

Hans Stringer vs Michal Fijalka video

Marcus Vänttinen (15-2-0, Finland)

Vänttinen, a 23 year old representative of Alliance Porvoo, is steadily moving towards bigger fights and promotions. The Finn has kept himself busy by fighting five times in 2009 and three times already in 2010. In his last few fights Vänttinen has decisively beaten legit competition in Antoni Chmielewski (18-7), Martin Zawada (21-10), Valdas Pocevicius (33-23) and Kzrysztof Kulak (22-12). These wins have verified his status as one of the brightest European LHW prospects.

Like his fellow prospect Stringer, Vänttinen can also be labeled as an all-round fighter. He is quite tall for a 205er at 6’3” (193 cm), which usually gives him a considerable reach advantage over his opponent.  Despite his young age, Vänttinen is a patient fighter with a high fight IQ. He never rushes things, but rigorously follows the game plan that has been laid out for the fight at hand. Vänttinen is neither a brawler nor a power puncher. He likes to pick his shots and methodically break down his opponents on the feet. He uses his long reach very effectively by applying constant pressure with straight punches and low kicks. He is good at controlling the range and staying outside, thus rarely getting clipped or pulled into a brawl. In the clinch, technically firm Muay thai and leverage from long limbs come into play from Vänttinen, who sharpens his striking skills at the Sityodtong Finland in Porvoo. He likes to punish his opponent’s body and legs with non-stop knees while looking for a Thai plum.

 

Vänttinen, who likes to stay outside and use his long reach, also has a nasty clinch game

Even though Vänttinen has recently preferred to keep his fights standing, he can handle himself on the ground too. This member of Alliance Porvoo has solid fundamentals on the ground. Like on the feet, Vänttinen doesn’t get ahead of things on the ground either, but relies on tight positional control and deliberate ground and pound. He likes to grind his opponents with short punches and elbows while looking for submissions and maintaining good positional control. The fact that his long legs usually allow him to lock on a body triangle from his guard or from his opponents back also facilitates his ability to maintain control.

Vänttinen, who walks around at 215 pounds (97 kg), is a decent sized 205er and will probably fill out a bit more as he gets older. In addition to training in his hometown, Vänttinen regularly takes trips to southern Finland to train with different Finnish camps. Like Stringer, Vänttinen has also trained in Holland with StrikeForce star Gegard Mousasi, and is soon flying to the USA for a training camp.  Besides being a workhorse at the gym, Vänttinen’s good physical attributes also come from his clean lifestyle and interest in nutrition. This determined young man is known for following a strict organic caveman diet that excludes all processed foods like dairy and grains.

In summary: Vänttinen has many things going for him: a fitting physique for a 205er, good gas tank, multifaceted skill set, technical striking style that fits his long reach, high fight IQ and calmness under fire. The Finn is known for being a patient and methodical fighter, but in his Muay Thai fights he’s shown that he can also switch gears to a more aggressive style if needed. His striking needs to loosen up a bit, but once it does, I’m sure we’re going to see nasty things from this young fellow. Vänttinen's next fight will take place at the Fight Festival promotion in Finland during the fall of 2010, but he believes that he will fight for a major promotion sometime in 2011. I believe it too. 

Marcus Vänttinen vs Antoni Chmielewski video 

Marcus Vänttinen vs. Valdas Pocevicius video

This article is published also at theGarv.com. 

Sources: Sherdog.com, Mmaranked.com, Hans Stringer and Marcus Vänttinen

Photos by Sherdog.com and VeeveePhotos

Saikulla

Blogisti hajotti olkapäänsä taistelun tiimellyksessä. Edessä on puukkohoitoa ja pitkähkö toipilasaika. Yhdellä kädellä ei viitsi kovin paljoa naputella, joten BFTN on saikulla elokuulle asti.

UFC 115 Ennakkokatsaus

12.6.2010. General Motors Palace, Vancouver, Kanada.

Pääkortti:

Chuck Liddell (21-7) vs. Rich Franklin (26-5): Illan yllättävässä pääottelussa kohtaavat UFC:n suositut ja imagoiltaan erilaiset keulakuvapojat.

Tito Ortizin niskavamman ansiosta näemme alkuperäistä Chuck vs Tito osa IX huomattavasti mielenkiintoisemman ottelun, jonka toteutumista eivät osanneet ennakoida sen paremmin fanit kuin ottelijatkaan. Kummatkin ottelijat ovat taistelleet hyvin korkeaprofiilisen uran UFC:n leivissä, eikä herrojen tekemisiä siksi tarvitse suuremmin esitellä.

Liddell on kiistatta yksi kaikkien aikojen parhaista LHW-ottelijoista, mutta tällä hetkellä miehen rooli divisioonassa on toimia lähinnä tittelimatsia hakevien haastajien gatekeeperina. Rampagelle menetetyn vyön jälkeen meno on ollut pääosin takkuista. Kyseessä lienee monen asian summa: treenimotivaatio on ollut välillä kadoksissa, rock’n’roll elämäntyyli on ottanut osansa ja Dancing with the Starsin kaltaiset hankkeet ovat repineet ukkelin huomioita pois leipälajista. Vanhaa arkkivihollistaan Titoa ja TUF:a varten Chuck kuitenkin ruoski itsensä kuvien perusteella kuntoon, jossa miestä ei ole nähty vuosiin.

Chuck on tikissä.

Franklin ei ole ansioluetteloltaan ihan Liddellin veroinen legenda, mutta todella laadukkaasta ottelijasta on kysymys. Anderson Silva osoittautui kahteen kertaan ylivoimaiseksi vastustajaksi Franklinille, mutta muuten hän on otellut hyvin kilpailukykyisiä otteluja muutamista tappiosta huolimatta. Hendoa vastaan tuli splittitappio matsissa, jonka olisin itse tuominnut Franklinin eduksi. Viimeksi Vitorin kädet olivat Richille liian vikkelät, mutta niin ne taitavat olla monelle muullekin 185-paunaiselle. Franklinin vahvuudet ovat hänen monipuolinen tekninen arsenaali sekä aina raudanlujassa tällissä oleva fysiikka.

Ottelunkulku: Jo pitemmän aikaa kritisoidulla ja eläkkeelle pusketulla Icemanilla on paljon todistettavaa koko lajia seuraavalle yleisölle, työnantajalleen ja ennen kaikkea itselleen. Fyysisen puolen pitäisi olla nyt pitkästä aikaa kunnossa, mutta miten on kuulan kunto? Joka tapauksessa hyvä valmistautuminen näkyy itseluottamuksena ja harteita painavat paineet varmistavat, että Liddell lyö prässin päälle heti ottelun alussa. Vasenkätinen Franklin ottelee yleensä alun hieman konservatiivisemmin kontraten lähinnä yksittäisillä lyönneillä ja vartaloon kohdistuvilla potkuilla. Franklinin vasenkätisyys voi olla ratkaiseva tekijä tässä ottelussa. Toisaalta se antaa Chuckille hyvän mahdollisuuden täräyttää tavaramerkiksi muodostuneella takakäden heijarilla. Ja Franklin puolestaan voi ajoittaa Liddellin takakäden lataamisen ja tykittää kovalla takajalan kiertopotkulla tätä niskaan a’la CroCop. Chuck on symppis jannu, joka tykkää tapella ja on aina suurella sydämellä mukana. Siksipä toivonkin, että Iceman niittaa tässä vielä yhden highlight reel-tyrmäyksen, mutta realisti minussa valitsee tasavahvan Franlinin, joka etenee voitolla tuoreiden LHW-tittelihaastajien harvaan joukkoon. Franklin by UD.

Mirko "Cro Cop" Filipovic (26-7-2) vs. Pat Barry (5-1): Vanha-uusi-vanha CroCop kohtaa

K-1 legenda CroCopin ura ei ole millään meinannut nousta flyyttiin PRIDE:n jälkeen. Monenlaista selitystä on vuosien varrella kuultu ja pakkaa on sekoitettu vaihtamalla: harjoittelumetodeja, valmentajaa, treenikavereita, harjoituspaikkaa jne. Nytkin on taas toivuttu polvileikkauksista ja niin edes päin, mutta en jaksa uskoa, että kovin dramaattista muutosta herran otteissa tullaan näkemään.

Raskaansarjalaiseksi lyhyelle ja siten myös tynnyrimäiselle Barrylle tämä on unelmamatsi. Barryn puutteelliset mattotaidot tulivat tuskallisen selväksi Tim Hagueta vastaan, mutta tällä kertaa nuo puutteet tuskin haittaavat menoa. Hardonkia vastaan Barry esitti tyylikästä ja monipuolista potkunyrkkeilyä sekä teräviä atleettisia ominaisuuksia.

Ottelunkulku: CroCopin suorituskyky on jonkin verran varmasti laskenut viime vuosina, mutta kyseessä on myös lajin kehittyminen sekä vastustajien parempi valmistautuminen kroatialaisen yksipuolista ottelutyyliä varten. CroCop on vetänyt menestyksekkään uransa läpi samalla arsenaalilla, joten ei ihme, että jossain vaiheessa tehokkuus hieman laskee. Barry on käytännössä nuorempi eli nopeampi, kestävämpi ja ennen kaikkea nälkäisempi versio Mirkosta. Barrylla on todella nopea ja tehokas jabi, jolla patukka voi pehmittää CroCopin naamavärkkiä ennen legendan UFC-uran päättävää kuoliniskua. Barry by TKO strikes R2.

Paulo Thiago (13-1) vs. Martin Kampmann (16-3): Laadukkaassa 170-paunaisten taistossa haetaan tulevia tittelihaastajia

Brasilian kyttä Paulo Thiago on esittänyt monipuolisia ja pääosin vakuuttavia otteita menestyksekkäällä UFC-urallaan. Tällä hetkellä ainoa tahra rekordissa on Jon Fitchille koettu tappio. Ottelussa brassi joutui Fitchin laadukkaan subbaripainin ja musertavan fysiikan runtelemaksi. Fitchin tiimikavereita Kosia ja Swickia vastaan Thiago näytti, että iskuissa on pudotusvoimaa, vaikka lyöntipeli ei kaikkein nopeinta tai teknisintä olekaan.

Jouduttuaan Nate Marquardtin pahoinpitelemäksi 185-paunaisissa Kampmann päätti pudottaa sarjaa alemmas 170:een. Uudessa painoluokassa Kampmann löysikin heti menestyksen sävelen voittamalla brassi Barroksen sekä top kymppi rankatun Carlos Conditin. Daleyta vastaan Kampmann teki typerän strategisen valinnan suostumalla lyöntikisaan ja maksoi tästä kalliin hinnan.

Ottelunkulku: herroilta löytyy yksi yhteinen nimittäjä: Jacob Volkmann. Thiago otteli Volkmannin kanssa tasaisissa merkeissä täyden ajan, kun taas Kampmann tuhosi Minnesotan miehen muutamassa minuutissa. Yleinen mielipide ja vedonlyöntikertoimet taitavat asettaa Thiagon selväksi suosikiksi, mutta itse poimin tanskalaisen ottelun voittajaksi. Kampmannin teknisempi lyöntipeli antaa hänelle mahdollisuuden nakuttaa tässä Bisping-tyylisen pistevoiton. Kampmann by UD.

Ben Rothwell (30-7) vs. Gilbert Yvel (36-14-1): Hyvää matchmakingia Joe Silvalta. Tämä on selkeästi Do-or-Die matsi molemmille ottelijoille ja UFC toivoo, että paine purkautuu raivokkaana päähän lyönti kisana.  Yvel on pystyosaamiseltaan parempi, mutta HW-sarjaan alikokoisena hän antaa parikymmentä kiloa tasoitusta Rothwellille. Rothwellin paini on ihan kohtalaista, vaikka se ei siltä näyttänytkään ilmiömäistä Cain Velasquezia vastaan. Mutta esimerkiksi Arlovskin hän onnistui viemään tonttiin useamman kerran.

Ottelunkulku: mörkömäinen Rothwell päättää missä tämä ottelu otellaan. Jos Ben-pojalla on yhtään järkeä päässä jäljellä, puskee hän massallaan pienemmän Yvelin häkkiä vasten, kauhoo tältä jalat alta ja alkaa jaella pahaa mieltä, kuten Immu sanoisi. Rothwell by TKO strikes R2.

Carlos Condit (24-5) vs. Rory MacDonald (10-0): Illan toisessa 170-paunaisten laatumatsissa selvitellään myös tulevia tittelihaastajia. Lajia fanaattisesti seuraavalle paistille tämän kaltaiset ottelut ovat parhautta. Top 10 huitteilla pyörivä Condit on nuoresta iästään huolimatta lajin veteraaneja ja siten monessa liemessä keitetty. Kun vastaan asetetaan Kanadan ihmelapsi ja kymmenen ennen täyttä aikaa päättyneen ottelun jälkeen edelleen voittamaton MacDonald on kasassa jo makeat ainekset. Kun tähän lisätään vielä huomiot, että molemmat jannut ovat liukkaita matossa, teräviä pystyssä ja lopetushakuisia tyyliltään, on ottelun urheilullinen odotusarvo lähellä taivasta.

Ottelunkulku: MMA:n koko tekniikka-arsenaali otetaan nyt käyttöön. MacDonald on ollut erittäin vakuuttava otteissaan, mutta toisaalta Condit on selkeästi kovin vastustaja nuorukaisen uralla. Mäkkärin menestyy varmasti tulevaisuudessa, mutta tällä kertaa kokemus vie voiton. Condit by triangle R1.

Prelit:

Mac Danzig (19-7-1) vs. Matt Wiman (11-5): Do-or-Die matsi taitaa olla tämäkin. Wiman on osallisena usein viihdyttävissä taisteluissa. Esimerkiksi miehen kamppailu Sam Stoutin kanssa oli erinomaista viihdettä. Danzig on pohjimmiltaan hyvä ottelija, mutta se ei muuta sitä faktaa, että herra vegaani on liian pieni 155-sarjaan. Etukäteen hyvin tasainen kamppailu, jossa käännyn Wimanin puoleen lähinnä siitä syystä, että omahyväiseltä vaikuttava Danzig ärsyttää välillä huomattavissa määrin. Wiman by UD.

Tyson Griffin (14-2) vs. Evan Dunham (10-0): oho, treenikaveri vs treenikaveri. Näitä matseja nähdään vapaaottelussa todella harvoin. Dunham on todella lupaava nuorukainen, mutta tällä kertaa tulee tukkapöllyä. Griffinin kovempi fysiikka ja parempi paini antavat hänelle mahdollisuuden päättää otellaanko pystyssä vai matossa. Dunham oli pystyssä täysin kuutamolla Escuderoa vastaan eka erässä, mutta onnistui kaivamaan uuden vaihteen myöhempiin eriin. Dunhamin paras ase on hänen dynaaminen guardinsa, mutta treenikaveri Griffin tietää varmasti klopin metkut. Ei tämä muutenkaan näytä kovin herkulliselta Dunhamin kannalta, sillä Griffin on pieksänyt lukuisia Dunhamia muistuttavia ottelijoita (Dos Anjos, Tavares, Tibau, Aurelio). Griffin yllättää kaikki, mukaan lukien itsensä, täräyttämällä Dunhamin täysin kylmäksi heti avauserässä. Griffin by KO R1.

David Loiseau (19-9) vs. Mario Miranda (9-1): Miranda on kovan luokan lupaus, jolle viimeksi kaasuttaminen koitui kohtaloksi UFC-debyytissään.Tällä kertaa tuskin jännitys vie voimia ja match-uppikin on suosiollisempi. Loiseau on kieltäytynyt kehittymästä jo vuosien ajan, eikä herran taekwon-do potkuilla ja satunnaisilla kyynärpää-iskuilla enää pärjätä. Miranda by TKO strikes R2.

James Wilks (6-3) vs. Peter Sobotta (8-2): Saksalainen Sobotta on liian pieni 170-paunaisiin, joten isokokoisella Wilksillä on edessä helpohko iltapuhde. Wilks puskee Sobottan häkkiä vasten, jakelee polvia ja vie sakun tonttiin. Matossa Paulsonin virittämä Wilks on kuin kotonaan ja Sobotan ilta päättyykin tuskaiseen ”Catch!” huutoon.  Wilks by reverse heelhook R1.

Claude Patrick (11-1) vs. Ricardo Funch (7-1): Jo yli kymmenen vuoden ajan kanadalainen Patrick on rakennellut hiljalleen vapaaottelu-uraansa. Vuoden 2005 jälkeen hän on otellut kymmenen kertaa voittaen niistä jokaisen, joten tilaisuus UFC:ssa on varmasti ansaittu. Patrick on vuosien varrella treenaillut lukuisten huippujen kanssa ja säännöllisin väliajoin joku on kehunut äijän otteita interwebsin foorumeilla. Gonzagan suojatti Funch on sisukas jannu, mutta tekninen osaaminen ei vielä riitä UFC:n kivikovassa WW-divarissa. Patrick by UD.

Mike Pyle (18-7-1) vs. Jesse Lennox (11-2): Lennox on lupaava nuori vapaaottelija, jolle tarjotaan tässä vaarallista matsia. Pyle on hyvä grappleri, mutta herran iskunkestävyys jättää paljon toivomisen varaa. Fyysisesti vahvempi Lennox otteli järkevästi toista hyvää vääntäjää Villefortia vastaan, joten eiköhän tässä mennä samoilla eväillä. Lennox by TKO strikes R2.