UFC 119: Mir vs CroCop ennakkokatsaus

25.9.2010 Conseco Fieldhouse, Indianapolis.

UFC 119 tarjoilee paljon tasaisia matseja, joiden viihdearvo on etukäteen hyvinkin korkealla. LnP-artistit loistavat poissaolollaan, joten matseista suurin osa taitaa päättyä ennen täyttää aikaa.

Pääkortti:

Frank Mir (13-5) vs. Mirko "Cro Cop" Filipovic (27-7-2): Mielenkiintoisessa Old Skool matsissa suurin kysymysmerkki on, että ketä vastaan voittaja ottelee seuraavaksi? CroCop on statuksena legenda ansainnut, mutta jos totta puhutaan niin herra on ollut kaukana parhaastaan Priden kaatumisen eli vuoden 2006 jälkeen. UFC-uralla kroatialainen on onnistunut voittamaan ainoastaan matsit, joissa hän on ollut megasuosikki, eli Sanchez, Al-Turk, Perosh ja Barry. Jos Pat Barry ei olisi viimeksi murtanut kättänsä ja jalkaansa olisi luultavasti myös hän pieksänyt CroCopin, sen verran rajua oli meno kroatialaisen päädyssä ottelun ensimmäisellä puoliskolla. Mir otti itseään niskasta kiinni Veralle koetun nöyryyttävän tappion jälkeen vuonna 2006. Portsarihommat jätettiin kansalle ja ukkeli keskittyi täysipäiväisesti harjoitteluun. Muutos näkyi fysiikan lisäksi otteissa häkissä. Lämppärimatsin jälkeen Mir otti uransa suurimmat voitot lukottaessa Lesnarin ja onnistuessaan ensimmäisenä taistelijana lopettamaan ison Nogin. Tämän jälkeen tuli pataan Lesnarilta, jota seurasi hieno tyrmäys-kuristusvoitto Kongosta. Viimeisimmässään Mirillä oli vuorossa paluu maanpinnalle, tai pitäisikö sanoa unimaailmaan, kun Carwinin kohokoukut lähettivät Las Vegasilaisen vaihtoehtoiseen todellisuuteen. CroCop on sitkeä vanhan liiton tappelija, joka ei hevillä anna periksi. Mir ei voi moisella ominaisuudella kehua ja siinä lepää CroCopin sauma voittoon. Mikäli ottelusta tulee raastava fyysinen ja henkinen taisto, voi Mirko hyvinkin yllättää tässä, jopa legendaarisella LHK:llä eli vasemman jalan kiertopotkulla päähän. Mir on kuitenkin ollut huomattavasti tehokkaampi kovatasoisia vastustajia vastaan ja siksi vaaka kallistuu jenkin puolelle. Mir by arm triangle choke R2.

Antonio Rogerio Nogueira (19-3) vs. Ryan Bader (11-0): Brilziltä viimeksi ”voitosta” huolimatta pataan saanut Pikku-Nog yrittää selvitä hengissä huomattavasti edellistä kovempaa painijaa, Ryan Baderia, vastaan. Laadukkaan boksauksen ja zhoozitzun yhdistelmään luottava Minotoro on esiintynyt kahdessa UFC-matsissaan hieman ristiriitaisesti. Debyytissä tuli loistelias KO-voitto kovasta Luis Canesta, mutta viime matsi pikakomennuksen saanutta Brilziä vastaan jätti paljon toivomisen varaa. Darth Baderia olen hehkuttanut jo pitkään LHW-legenda Chuck Liddellin mantelinperijänä. Kovakätinen painija on raa’an fysiikan omaa järkäle, joka tikkumaisine jalkoineen muistuttaa lähinnä sarjakuvahahmoa. En usko, että Baderilla on mitään syytä viedä tätä matsia tonttiin, niin kova on herran takakäden moukari. Se on kerrasta poikki, jos Baderin takakäden nukutusnuija osuu maaliinsa. Bader by KO R2.

Chris Lytle (29-17-5) vs. Matt Serra (11-6): TUF-finaalistit kohtaavat rematchissa ja yrittävät varmasti välttää kaikin tavoin edelliskohtaamisen unettavan fiaskon. Kumpikin osaa asiansa niin matossa kuin pystyssäkin, joten tahto ja fysiikka ratkaisevat ottelun. Serran lyöntipeli on tiukempaa, kun taas Lytle roiskii enemmän pitkin häkkiä. Toisaalta Lytlen graniittileuka on vastustajansa leukaperiä pitävämpi. Serra on hävinnyt lähinnä itseään paremmille painijoille, mitä Lytle ei ole, joten Serra vie taas pistevoiton. Serra by UD.

Evan Dunham (11-0) vs. Sean Sherk (32-4-1): 155-sarjan vuoden suurin yllättäjä yrittää jatkaa voittokulkua painoluokan legendaa vastaan. Pitkäraajainen Dunham on esiintynyt vakuuttavasti koko UFC-uransa ajan ja herra onkin sarjansa kirkkaimpia tulevaisuuden lupauksia. Erityisesti viime ottelussaan Tyson Griffiniä vastaan Dunham vakuutti tiukalla positiopainilla ja hyvällä lyöntipelillä. Tähän otteluun Dunham lähtee jo selkeänä suosikkina. Itse en ole bookkerien kanssa ihan samaa mieltä. Dunhamin pystypaini ei mielestäni riitä edelleenkään Sherkiä vastaan. Lisäksi matossa lyhytkätinen ja sikaniskainen Sherk on erittäin hyvä positiopainija, joka grindaa vastustajansa kyynärpäillä ja lyhyillä iskuilla. Sherk on pitkällä urallaan hävinnyt ainoastaan sarjojen kuninkaille: Hughes, GSP, BJ ja Edgar. Nuori Dunham ei vielä tuolle tasolle yllä, joten Sherk by UD.

Melvin Guillard (25-8-2) vs. Jeremy Stephens (17-5): Illan takuuvarma ilotulitus, vai onko sittenkään? Nämä hyvin viihdyttävästi ottelevat kevytsarjalaiset ovat mukavassa nosteessa. Entiset treenikaverukset tykkäävät rapata pystyssä, eikä matossakaan turhia pötkötellä vaan lapasta lyödään leipäläpeä kohti satuttamistarkoituksessa. Molemmilla alla kaksi voittoa. Stephens on voittanut viimeisissään ensin Buchholzin teknisellä tyrmäyksellä (cut R1) ja sitten tiukan splitti-työvoiton Sam Stoutista. Greg Jacksonin suojissa uransa henkiin herättänyt Guillard puolestaan taisteli pistevoiton Ronnys Torresista ja viimeisimmässään antoi Waylon Lowelle polvihoitoa siihen malliin, että leikki päättyi jo kolme minuutin kohdalla. Guillard on 4-1 viimeiseen viiteen UFC:ssa ja tämä siis Jacksonille siirtymisen jälkeen. Ainoa tappio tuli Nate Diazille ottelussa, jota Guillard myöskin dominoi ennen huolimatonta puolijauhoista shoottia, joka päättyi giljotiiniin.

Ottelunkulku: Jo punnituksessa herrat kävivät toistensa henkilökohtaiselle mukavuusvyöhykkeelle ja matsissa tuskin menoa tästä poikkeaa. Stephens lyö kaikki iskunsa oikein olan takaa ja siinä piilee sekä miehen vahvuus että heikkous. Jos Stephens osuu niin yleensä vastustaja uppoaa, mutta toisaalta snagariheijarien kauhominen jättää miehen avoimeksi kontraamiselle ja alasvienneille. Guillard lyö myös lujaa ja varsinkin ottelun alkupuolella Melvinin lyöntipeli on todella räjähtävää. Tämän ottelun ratkaiseva tekijä on kuitenkin paini ja tällä osa-alueella atleettinen Guillard on parempi. Greg ”Just Win Baby” Jackson ei anna varmasti Melvinin unohtaa tätä, joten eiköhän Guillard vie ottelua mattoon alun tunnustelujen jälkeen. Guillard by UD

Prelit:

C.B. Dollaway (10-2) vs. Joe Doerksen (46-12): Doerksen nappasi viimeksi kovan päänahan Tom Lawlorista käsittämättömän slugfestin jälkeen. Huippupainija Dollawayn lyöntipeli on kehittynyt huimasti viime aikoina, mikä näkyi erityisesti viime matsissa Goran Reljiciä vastaan. Yli 50 matsin veteraani ”El Dirte” on 7-0 viimeiseen seitsemään, mutta nyt tulee pataan. Dollaway hallitsee häkin tapahtumia nuoruuden innolla, laadukkaalla painilla ja terävillä potkuilla. Dollaway by TKO strikes R3.

Matt Mitrione (2-0) vs. Joey Beltran (12-3): Tässä kilpaillaan lähinnä siitä, että kummasta tulee UFC:n historian huonoin 3-0 rekordin otellut ottelija. Tylysti sanottu, mutta totta se on. Kumpikaan herroista ei kuulu UFC HW-divarin tulevaisuuden lupauksiin, joten henkilökohtaisesti toivon herroilta vain viihdyttävää ja lyhyttä ottelua. Mitrione by KO R1.

Steve Lopez (12-2) vs. Waylon Lowe (8-3): keskinkertaiset LW-divarilaiset ottavat mittaa toisistaan panoksena työpaikka. Lopez otteli kohtalaisella tyylillä kovaa Jim Milleriä vastaan, kunnes olkapää meni sijoiltaan ja leikki loppui siihen. Lowe puolestaan oli ottavana osapuolena debyytissään Guillardia vastaan. Lopez on puhutellut herroista enemmän, joten veikataan UD-voittoa hänen suuntaan.

T.J. Grant (15-4) vs. Julio Paulino (17-3): Työsoppari voi olla katkolla tässäkin matsissa, vaikka molemmat ovat laadukkaita ottelijoita. UFC WW divari on vain niin jäätävän kova, että oman paikan ansaitseminen on todella vaikeaa kyvykkäiden tulokkaiden puskiessa sisään ikkunoista ja ovista. Grant on otellut 2-2 recordin UFC:ssa tekijämiehiä vastaan. Erityisesti viimeksi Grant esitti hienoja otteita tappiosta huolimatta. Tuomarit antoivat pistevoiton tappiottomalle Johny Hendricksille, mutta aivan yhtä hyvin olisi tuomio voinut kääntyä kanadalaisen suuntaan. Julio Paulino kärsi niinikään pistetappion viimeksi UFC-debyytissään, kun alaskalainen jäi Mike Piercen painijyrän alle. Grant on herroista parempi painija ja matto-ottelija, joten pakkohan tässä on voittoa kanukille veikata. Grant by RNC R2.

Mark Hunt (5-6) vs. Sean McCorkle (9-0): the Underground Forumin legenda Sean “Big Sexy” McCorkle ottaa surrealistiselta tuntuvassa matsissa mittaa K-1 legenda Mark Huntista. Hiljaittain vielä yli 300 paunaa painanut McCorkle on vetänyt painoa todella paljon alas ja olikin kuivahkon näköinen punnituksissa. Häkkiin astuessaan herran paino taitaa olla 280:n pinnassa. Huntti on myös liittynyt Painonvartijoihin. Massa on saatu hilattua alas 265 pintaan, mutta lyhyehkö maori on edelleen rasvapallero tuossakin painossa (”What’s the nigga gonna do? He’s Samoan.” – Jules Pulp Fictionissa). Huntin viime vuosien vaikeudet kehissä ovat johtuneet mittarissa olevien kilometrien lisäksi kadoksissa olleesta harjoittelumotivaatiosta sekä puutteellista harjoittelumahdollisuuksista. Nyt Huntooo on treenaillut ATT:lla, joten jonkunlaisessa tikissä pitäisi legendan olla. McCorkle on vielä voittamaton, mutta se johtuu enemmän äijälle syötetyistä paisteista kuin taistelutaidoista. Hunt on pystyssä edelleen kova luu. Hunt by KO R1

Thiago Tavares (14-3-1) vs. Pat Audinwood (9-0-1): BombSquadin tähän asti tappiottoman uran otellut Audinwood on mielenkiintoinen tulokas 155-sarjaan. ”Awesomely Awesome” lempinimellä kulkeva nuori mies on sarjaan pitkä ja iso möllykkä, jonka perusluokka pitäisi riittää jonkun matkaa jopa UFC:n kivikovassa kevytsarjassa. Tavares oli UFC:hen tulemisen aikaan todella kuuma peruna ja hypetyksen kohde, mutta voitokkaan alun jälkeen tappioita on tullut tasaiseen tahtiin huolimatta sopivasta vastuksesta. Miehen henkinen kovuus ei ole ihan vaadittavalla tasolla. Tavares on 1-2-1 viimeiseen neljään, joten tappio tässä merkitsee oven näyttämistä. Audinwood by TKO strikes R2.