UFC 115 Ennakkokatsaus

12.6.2010. General Motors Palace, Vancouver, Kanada.

Pääkortti:

Chuck Liddell (21-7) vs. Rich Franklin (26-5): Illan yllättävässä pääottelussa kohtaavat UFC:n suositut ja imagoiltaan erilaiset keulakuvapojat.

Tito Ortizin niskavamman ansiosta näemme alkuperäistä Chuck vs Tito osa IX huomattavasti mielenkiintoisemman ottelun, jonka toteutumista eivät osanneet ennakoida sen paremmin fanit kuin ottelijatkaan. Kummatkin ottelijat ovat taistelleet hyvin korkeaprofiilisen uran UFC:n leivissä, eikä herrojen tekemisiä siksi tarvitse suuremmin esitellä.

Liddell on kiistatta yksi kaikkien aikojen parhaista LHW-ottelijoista, mutta tällä hetkellä miehen rooli divisioonassa on toimia lähinnä tittelimatsia hakevien haastajien gatekeeperina. Rampagelle menetetyn vyön jälkeen meno on ollut pääosin takkuista. Kyseessä lienee monen asian summa: treenimotivaatio on ollut välillä kadoksissa, rock’n’roll elämäntyyli on ottanut osansa ja Dancing with the Starsin kaltaiset hankkeet ovat repineet ukkelin huomioita pois leipälajista. Vanhaa arkkivihollistaan Titoa ja TUF:a varten Chuck kuitenkin ruoski itsensä kuvien perusteella kuntoon, jossa miestä ei ole nähty vuosiin.

Chuck on tikissä.

Franklin ei ole ansioluetteloltaan ihan Liddellin veroinen legenda, mutta todella laadukkaasta ottelijasta on kysymys. Anderson Silva osoittautui kahteen kertaan ylivoimaiseksi vastustajaksi Franklinille, mutta muuten hän on otellut hyvin kilpailukykyisiä otteluja muutamista tappiosta huolimatta. Hendoa vastaan tuli splittitappio matsissa, jonka olisin itse tuominnut Franklinin eduksi. Viimeksi Vitorin kädet olivat Richille liian vikkelät, mutta niin ne taitavat olla monelle muullekin 185-paunaiselle. Franklinin vahvuudet ovat hänen monipuolinen tekninen arsenaali sekä aina raudanlujassa tällissä oleva fysiikka.

Ottelunkulku: Jo pitemmän aikaa kritisoidulla ja eläkkeelle pusketulla Icemanilla on paljon todistettavaa koko lajia seuraavalle yleisölle, työnantajalleen ja ennen kaikkea itselleen. Fyysisen puolen pitäisi olla nyt pitkästä aikaa kunnossa, mutta miten on kuulan kunto? Joka tapauksessa hyvä valmistautuminen näkyy itseluottamuksena ja harteita painavat paineet varmistavat, että Liddell lyö prässin päälle heti ottelun alussa. Vasenkätinen Franklin ottelee yleensä alun hieman konservatiivisemmin kontraten lähinnä yksittäisillä lyönneillä ja vartaloon kohdistuvilla potkuilla. Franklinin vasenkätisyys voi olla ratkaiseva tekijä tässä ottelussa. Toisaalta se antaa Chuckille hyvän mahdollisuuden täräyttää tavaramerkiksi muodostuneella takakäden heijarilla. Ja Franklin puolestaan voi ajoittaa Liddellin takakäden lataamisen ja tykittää kovalla takajalan kiertopotkulla tätä niskaan a’la CroCop. Chuck on symppis jannu, joka tykkää tapella ja on aina suurella sydämellä mukana. Siksipä toivonkin, että Iceman niittaa tässä vielä yhden highlight reel-tyrmäyksen, mutta realisti minussa valitsee tasavahvan Franlinin, joka etenee voitolla tuoreiden LHW-tittelihaastajien harvaan joukkoon. Franklin by UD.

Mirko "Cro Cop" Filipovic (26-7-2) vs. Pat Barry (5-1): Vanha-uusi-vanha CroCop kohtaa

K-1 legenda CroCopin ura ei ole millään meinannut nousta flyyttiin PRIDE:n jälkeen. Monenlaista selitystä on vuosien varrella kuultu ja pakkaa on sekoitettu vaihtamalla: harjoittelumetodeja, valmentajaa, treenikavereita, harjoituspaikkaa jne. Nytkin on taas toivuttu polvileikkauksista ja niin edes päin, mutta en jaksa uskoa, että kovin dramaattista muutosta herran otteissa tullaan näkemään.

Raskaansarjalaiseksi lyhyelle ja siten myös tynnyrimäiselle Barrylle tämä on unelmamatsi. Barryn puutteelliset mattotaidot tulivat tuskallisen selväksi Tim Hagueta vastaan, mutta tällä kertaa nuo puutteet tuskin haittaavat menoa. Hardonkia vastaan Barry esitti tyylikästä ja monipuolista potkunyrkkeilyä sekä teräviä atleettisia ominaisuuksia.

Ottelunkulku: CroCopin suorituskyky on jonkin verran varmasti laskenut viime vuosina, mutta kyseessä on myös lajin kehittyminen sekä vastustajien parempi valmistautuminen kroatialaisen yksipuolista ottelutyyliä varten. CroCop on vetänyt menestyksekkään uransa läpi samalla arsenaalilla, joten ei ihme, että jossain vaiheessa tehokkuus hieman laskee. Barry on käytännössä nuorempi eli nopeampi, kestävämpi ja ennen kaikkea nälkäisempi versio Mirkosta. Barrylla on todella nopea ja tehokas jabi, jolla patukka voi pehmittää CroCopin naamavärkkiä ennen legendan UFC-uran päättävää kuoliniskua. Barry by TKO strikes R2.

Paulo Thiago (13-1) vs. Martin Kampmann (16-3): Laadukkaassa 170-paunaisten taistossa haetaan tulevia tittelihaastajia

Brasilian kyttä Paulo Thiago on esittänyt monipuolisia ja pääosin vakuuttavia otteita menestyksekkäällä UFC-urallaan. Tällä hetkellä ainoa tahra rekordissa on Jon Fitchille koettu tappio. Ottelussa brassi joutui Fitchin laadukkaan subbaripainin ja musertavan fysiikan runtelemaksi. Fitchin tiimikavereita Kosia ja Swickia vastaan Thiago näytti, että iskuissa on pudotusvoimaa, vaikka lyöntipeli ei kaikkein nopeinta tai teknisintä olekaan.

Jouduttuaan Nate Marquardtin pahoinpitelemäksi 185-paunaisissa Kampmann päätti pudottaa sarjaa alemmas 170:een. Uudessa painoluokassa Kampmann löysikin heti menestyksen sävelen voittamalla brassi Barroksen sekä top kymppi rankatun Carlos Conditin. Daleyta vastaan Kampmann teki typerän strategisen valinnan suostumalla lyöntikisaan ja maksoi tästä kalliin hinnan.

Ottelunkulku: herroilta löytyy yksi yhteinen nimittäjä: Jacob Volkmann. Thiago otteli Volkmannin kanssa tasaisissa merkeissä täyden ajan, kun taas Kampmann tuhosi Minnesotan miehen muutamassa minuutissa. Yleinen mielipide ja vedonlyöntikertoimet taitavat asettaa Thiagon selväksi suosikiksi, mutta itse poimin tanskalaisen ottelun voittajaksi. Kampmannin teknisempi lyöntipeli antaa hänelle mahdollisuuden nakuttaa tässä Bisping-tyylisen pistevoiton. Kampmann by UD.

Ben Rothwell (30-7) vs. Gilbert Yvel (36-14-1): Hyvää matchmakingia Joe Silvalta. Tämä on selkeästi Do-or-Die matsi molemmille ottelijoille ja UFC toivoo, että paine purkautuu raivokkaana päähän lyönti kisana.  Yvel on pystyosaamiseltaan parempi, mutta HW-sarjaan alikokoisena hän antaa parikymmentä kiloa tasoitusta Rothwellille. Rothwellin paini on ihan kohtalaista, vaikka se ei siltä näyttänytkään ilmiömäistä Cain Velasquezia vastaan. Mutta esimerkiksi Arlovskin hän onnistui viemään tonttiin useamman kerran.

Ottelunkulku: mörkömäinen Rothwell päättää missä tämä ottelu otellaan. Jos Ben-pojalla on yhtään järkeä päässä jäljellä, puskee hän massallaan pienemmän Yvelin häkkiä vasten, kauhoo tältä jalat alta ja alkaa jaella pahaa mieltä, kuten Immu sanoisi. Rothwell by TKO strikes R2.

Carlos Condit (24-5) vs. Rory MacDonald (10-0): Illan toisessa 170-paunaisten laatumatsissa selvitellään myös tulevia tittelihaastajia. Lajia fanaattisesti seuraavalle paistille tämän kaltaiset ottelut ovat parhautta. Top 10 huitteilla pyörivä Condit on nuoresta iästään huolimatta lajin veteraaneja ja siten monessa liemessä keitetty. Kun vastaan asetetaan Kanadan ihmelapsi ja kymmenen ennen täyttä aikaa päättyneen ottelun jälkeen edelleen voittamaton MacDonald on kasassa jo makeat ainekset. Kun tähän lisätään vielä huomiot, että molemmat jannut ovat liukkaita matossa, teräviä pystyssä ja lopetushakuisia tyyliltään, on ottelun urheilullinen odotusarvo lähellä taivasta.

Ottelunkulku: MMA:n koko tekniikka-arsenaali otetaan nyt käyttöön. MacDonald on ollut erittäin vakuuttava otteissaan, mutta toisaalta Condit on selkeästi kovin vastustaja nuorukaisen uralla. Mäkkärin menestyy varmasti tulevaisuudessa, mutta tällä kertaa kokemus vie voiton. Condit by triangle R1.

Prelit:

Mac Danzig (19-7-1) vs. Matt Wiman (11-5): Do-or-Die matsi taitaa olla tämäkin. Wiman on osallisena usein viihdyttävissä taisteluissa. Esimerkiksi miehen kamppailu Sam Stoutin kanssa oli erinomaista viihdettä. Danzig on pohjimmiltaan hyvä ottelija, mutta se ei muuta sitä faktaa, että herra vegaani on liian pieni 155-sarjaan. Etukäteen hyvin tasainen kamppailu, jossa käännyn Wimanin puoleen lähinnä siitä syystä, että omahyväiseltä vaikuttava Danzig ärsyttää välillä huomattavissa määrin. Wiman by UD.

Tyson Griffin (14-2) vs. Evan Dunham (10-0): oho, treenikaveri vs treenikaveri. Näitä matseja nähdään vapaaottelussa todella harvoin. Dunham on todella lupaava nuorukainen, mutta tällä kertaa tulee tukkapöllyä. Griffinin kovempi fysiikka ja parempi paini antavat hänelle mahdollisuuden päättää otellaanko pystyssä vai matossa. Dunham oli pystyssä täysin kuutamolla Escuderoa vastaan eka erässä, mutta onnistui kaivamaan uuden vaihteen myöhempiin eriin. Dunhamin paras ase on hänen dynaaminen guardinsa, mutta treenikaveri Griffin tietää varmasti klopin metkut. Ei tämä muutenkaan näytä kovin herkulliselta Dunhamin kannalta, sillä Griffin on pieksänyt lukuisia Dunhamia muistuttavia ottelijoita (Dos Anjos, Tavares, Tibau, Aurelio). Griffin yllättää kaikki, mukaan lukien itsensä, täräyttämällä Dunhamin täysin kylmäksi heti avauserässä. Griffin by KO R1.

David Loiseau (19-9) vs. Mario Miranda (9-1): Miranda on kovan luokan lupaus, jolle viimeksi kaasuttaminen koitui kohtaloksi UFC-debyytissään.Tällä kertaa tuskin jännitys vie voimia ja match-uppikin on suosiollisempi. Loiseau on kieltäytynyt kehittymästä jo vuosien ajan, eikä herran taekwon-do potkuilla ja satunnaisilla kyynärpää-iskuilla enää pärjätä. Miranda by TKO strikes R2.

James Wilks (6-3) vs. Peter Sobotta (8-2): Saksalainen Sobotta on liian pieni 170-paunaisiin, joten isokokoisella Wilksillä on edessä helpohko iltapuhde. Wilks puskee Sobottan häkkiä vasten, jakelee polvia ja vie sakun tonttiin. Matossa Paulsonin virittämä Wilks on kuin kotonaan ja Sobotan ilta päättyykin tuskaiseen ”Catch!” huutoon.  Wilks by reverse heelhook R1.

Claude Patrick (11-1) vs. Ricardo Funch (7-1): Jo yli kymmenen vuoden ajan kanadalainen Patrick on rakennellut hiljalleen vapaaottelu-uraansa. Vuoden 2005 jälkeen hän on otellut kymmenen kertaa voittaen niistä jokaisen, joten tilaisuus UFC:ssa on varmasti ansaittu. Patrick on vuosien varrella treenaillut lukuisten huippujen kanssa ja säännöllisin väliajoin joku on kehunut äijän otteita interwebsin foorumeilla. Gonzagan suojatti Funch on sisukas jannu, mutta tekninen osaaminen ei vielä riitä UFC:n kivikovassa WW-divarissa. Patrick by UD.

Mike Pyle (18-7-1) vs. Jesse Lennox (11-2): Lennox on lupaava nuori vapaaottelija, jolle tarjotaan tässä vaarallista matsia. Pyle on hyvä grappleri, mutta herran iskunkestävyys jättää paljon toivomisen varaa. Fyysisesti vahvempi Lennox otteli järkevästi toista hyvää vääntäjää Villefortia vastaan, joten eiköhän tässä mennä samoilla eväillä. Lennox by TKO strikes R2.