Nate Marquardt (29-9-2) vs. Rousimar Palhares (11-2): Illan pääottelussa jännitetään murtuuko Marquardtilta raaja vai Palharesilta leuka.
Nate the Great aloittaa tästä taas tittelisauman metsästyksen. Marquardtin piti saada se jo edellisen ottelun lopputulemana, mutta "gangster from Portland" eli Chael Sonnen oli asiasta eri mieltä. Marquardt piti matsia luultavasti läpihuutojuttuna, mutta joutui nöyrtymään pahasti Sonnenin eliittipainin ja vahvan GnP:n painostamana. Virheistä on kuulemma opittu ja tähän matsiin tullaan entistä parempana painijana.
Palhares on varmasti usean MW-ottelijan mielestä ei-toivottu vastustaja. Tynnyrimäinen jalkalukko spesialisti ei ainoastaan lopeta ottelua lukolla vaan pahimmassa tapauksessa koko ura voi loppua brassin käsittelyssä, sen verran riuskasti äijä vääntää heel hookit kohdalleen. Tämän sai kokea viimeksi tämän tapahtuman preleissä otteleva puolalainen Tomas Dwral, jolta Palhares korkkasi polven tuomarin estelyistä välittämättä. Palhares on siis pelätty lukkomies ja fyysisesti vahva kaveri, mutta myös valitettavan yksipuolinen ja siten taktisesti helposti lähestyttävä. Palharesin muumikäsillä on vaikea osua mihinkään, eikä lyöntipelin teknisessä puolessa tai nopeudessakaan ole hurraamista. Lisäksi Palharesin pöntössä on hyvin rajallinen määrä kaasua.
Ottelunkulku: Pelin henki on hyvinkin selvä. Palhares on todistanut olevansa eliittigrappleri 185-painoluokassa dominoimalla matossa mm. Salaverryn ja Hornin kaltaisia jannuja. Mikäli brassi saa ottelun tonttiin ottelun alussa, kun lihapullan voimat ovat vielä tuoreet ja Marquardtin raajat kuivat, on hyvinkin mahdollista, että ottelu päättyy ääneen, joka kuuluu, kun katkaiset porkkanan. Mikäli ottelu menee yli kolmen minuutin, leipoo Marquardtin äitin poika Palharesia pataan niin mies muistuttaa matsin jälkeen muumia muutenkin kuin käsien pituuden osalta. Marquardt by TKO strikes R1 4.13
Efrain Escudero (13-1). Charles Oliveira (13-0): Painija-nousukas vs BJJ-nousukas on illan co-main eventin lähtökohta.
TUF:n kahdeksannen kauden vinnare Escudero on laadukas nousukas useastakin syystä. Vahvan painitaustan omaava meksikolais-jenkki on otellut hienon 13-1 rekordin kunnioitettavaa vastusta vastaan. Viime aikoina Escudero on tehnyt sen mitä kaikki painijat tuntuvat tekevän: keskittynyt nyrkkeilynsä parantamiseen. Samaa reseptiä ovat viime aikoina UFC:ssa hyödyntäneet mm. Edgar, Maynard, Hendricks jne. Escudero kärsi uransa ensimmäisen tappion LW-superprospekti Evan Dunhamia vastaan. Tuossakin ottelussa Escudero oli selvästi voitolla lyöden Dunhamin täysin kuutamolle ensimmäisessä erässä. Kolmannen erän henkinen lipsuminen kostautui ja Efrainin käsi vääntyi ikävästi Dunhamin ovelassa armbarissa.
Brassi Oliveira (alias Do Bronx) teki UFC-debyytissaan varmasti vaikutuksen sekä faneihin että kilpaveljiinsä. Vastustaja Elkins slammasi Oliveiran tonttiin, mutta tämä ei ollut heitosta minään vaan nykäisi Elkinsin samantien tiukkaan triangeliin. 41 sekunttia, kukat ja kiitos. Kuten debyytti antoi ymmärtää, on Oliveira tosiaan loistava mattopeluri. Äijä käyttää pitkiä raajojaan todella hyvin ja muutenkin vääntäminen on teknisesti vahvaa. Siihenpä ne positiiviset asiat sitten jääkin. Aikaisemmissa otteluissa puuttee herran pystyosaamisessa ovat tulleet tuskallisen selviksi (ks. esim. Oliveira vs Edu Pachu). Lisäksi nälkälakon uhrilta näyttävä Oliveira on todennäköisesti liian pieni ja fyysisesti heikko UFC LW-divariin, jossa otteluaikana 170+ paunaiset painijat jyräävät.
Ottelunkulku: lyhyestä virsi kaunis. Oliveira ei saa Escuderoa, joka on kaksikosta parempi painija, tonttiin ja maksaa tästä kovan hinnan naamallaan. Escudero by TKO strikes R2.
Jim Miller (17-2) vs. Gleison Tibau (21-6): Illan tasokkaimman LW-kamppailun voittaja kipuaa jo lähelle tittelikuvioita.
New Jerseyn Jim Miller on jäänyt harmittavan vähälle huomiolle isossa liigassa. Viihdyttävästi otteleva työmyyrä on kerännyt vuosien saatossa jäätävän 17-2 rekordin, eikä listaan montaa paistia mahdu. Ja molemmat tappiot ovat tulleet kohtalaisen koville jannuille: LW-champ Frankie Edgarille ja ykköshaastaja Gray Maynardille. Miller on jokaisella osa-alueella tasavahva symppis, joka kovan kestävyytensä ansiosta pystyy painamaan hiileen alusta loppuun. Tällä hetkellä ukko ratsastaa jo neljän voiton putkessa (Danzig, Lopez, Ludwig, Bocek). Voitto kovasta Tibausta nostaisi Millerin välittömästi lähelle tittelisaumaa.
ATT:n painonvetoihme Gleison Tibau kuuluu sarjan isoimpiin ja fyysisesti vahvimpiin ottelijoihin. Aikaisemmin sarjaa ylempänä otellut Tibau on löytänyt kohtalaista menestystä LW-divarista. Tappiot ovat tulleet kohtalaisen koville nimille kuten Joe Stevenson ja Tyson Griffin. Tähän otteluun Tibau tulee alla kaksi voittoa, joista ensimmäisessä brassi väkisinmakasin Josh Neerin tylsässä ottelussa. Viimeisimmässä matsissa oli aivan toinen ääni kellossa, kun Tibau murjoi brutaaliin tyyliin pari painoluokkaa pienemmältä keijukaiselta näyttäneen veteraani Caol Unon.
Ottelunkulku: kumpikaan ottelija ei ole millään vapaaottelun osa-alueella mitenkään poikkeuksellisen hyvä, mutta toisaalta suurempia heikkouksiakaan ei löydy. Tibaun kaasutankki vaikuttaa kasvaneen viime aikoina, mutta uskon, että Millerillä on edelleen kestävyysetu puolellaan. Tämä menee helposti tuomariäänille ja silloin duracell-Miller on vahvoilla. Miller by UD.
Ross Pearson (11-3) vs. Cole Miller (16-4): Klassinen striker vs grappler matsi.
Euroopan paras 155-paunainen, TUF-voittaja, Englannin Ross Pearson jatkaa voittokulkuaan ATT:n Cole Milleriä vastaan. Miller on hyvä tontissa, mutta äijän pystypaini on kovin rajallista eikä lyöntipeli riitä Pearsonia vastaan. Pearsonin monipuolinen ja teknisesti vahva pystytyöskentely on sarjan kärkipäätä. Matossa Pearson on myös varsin vikkelä ja pomppaa usein hyvin nopeasti takaisin jaloilleen. Pearson by TKO cut R2.
No comments:
Post a Comment