Yllättävän selkäsaunan Sonnenilta saanut Marquardt yrittää jälleen kavuta lähemmäs tittelimatsia. Sonnen-tappion jälkeen Marquardt palasi viimeksi voittojen tielle lyömällä jalkalukkospesialisti Palhareksen kuutamolle. Se, että Sonnen pystyi dominoimaan Marquardtia vahvalla painilla ja GnP:llä oli mielestäni enemmän epäonnistuneen ottelutaktiikan ja ylimielisyyden syytä kuin Naten kykyjen. Kokenut ja monipuolinen Marquardt on viime aikoina loistanut erityisesti parantuneen lyöntipelinsä ansiosta. Pystyssä mies heittää todella monipuolista settiä hyvällä räjähtävyydellä. Fysiikkapuoli on kunnossa ja niin on syytäkin olla Japanin härkää, Yushin Okamia, vastaan.
Kuten Marquardt, myös Okami joutui yllättäen Portlandin gansterin, Chael Sonnenin, heittopussiksi. Moni luuli etukäteen, että fyysisesti vahva Okami pystyisi neutralisoimaan Sonnenin painitaidot, mutta eihän siinä ihan niin käynyt. Sonnen vei Okamia kuin märkää lapasta. Tappiosta viisastunut Okami ymmärsi kohdanneensa jotain elämää suurempaa ja muutti harjoittelemaan Sonnenin tiimin, Team Questin, salille. Lindlandin ja kumppanien alaisuudessa tuli tulostakin heti, meidän suomalaisten kannalta tosin hieman väärässä saumassa, kun Okami jyräsi suomi-brassi Linhareksen vaivattomaan tyyliin uudenkarhealla lyöntipelillään. Viimeksi Okami pääsikin sitten käyttämään parantunutta pystypainiaan, kun vastaan asettui Mark Munoz, joka tunnetaan loistavana painijana. Okami selvisi hyvin testistä blokaten alasvientiyritykset ja dominoiden pystyottelua varmaan, mutta hieman passiiviseen tyyliin.
Ottelunkulku: Okamin ongelma on ollut aikaisemmin hidas käynnistyminen ja passiivisuus. Kykyjä ottelujen lopettamiseen on, mutta se viimeinen tappajanvaisto on loistanut poissaolollaan. Aggressiivinen ja hyvin liikkuva Marquardt ei anna Okamille mahdollisuutta kruisailuun ja pistenakutteluun. Se tekeekin tästä ottelusta herkullisen sekä teknisestä että taktisesta näkökulmasta. Okami luultavasti pyrkii hyödyntämään kehittynyttä clinchiään, puskemaan Marquardtin häkkiä vasten alasvientejä hakien. Itse en jaksa uskoa, että Marquardt tonttiin kovin useasti joutuu, ja jos joutuukin niin sieltä pompataan ylös vikkelästi. Pystyssä Marquardtin arsenaali on huomattavasti monipuolisempi kuin Okamilla, joka usein tyytyy lähinnä jabin heittelyyn. Tämä menee tuomareille, mutta matsista tulee viihdyttävä. Marquardt by UD
Alessio Sakara vs. Jorge Rivera: Rooman legioonaa edustava Sakara kohtaa eläkeikää lähestyvän El Conquistador Riveran ottelussa, jonka voittaja nousee yllättävänkin korkealla 185-sarjan hierarkiassa. Molemmat ukot ovat kuin hiljaa hiipien nousseet sarjan terävimmän kärjen välittömään läheisyyteen. Kumpikin ratsastaa kolmen voiton putkessa. Sakaralla on tuplaweet alla matseista Vedepo, Leites ja Irvin. Rivera on puolestaan lyönyt viimeiseen kolmeen Osterneckin, Kimmonsin ja viimeisimpänä Nate Quarry. Näistä mieleenpainuvin matsi oli Quarrya vastaan. Rivera rusikoi Quarryn naamataulun niin pahaan kuntoon, että puolet kuulasta piti rakentaa uudestaan metallilevyjä ja ruuveja apuna käyttäen. Tällä kertaa samanlaista vahinkoa tuskin pääsee tapahtumaan Sakaran pataan, sillä italialaisen pään liike ja jalkatyöskentely ovat esimerkillisellä tasolla, kuten entisellä amatöörinyrkkeilijällä kuuluukin olla.
Ottelunkulku: 38-vuotias perheenisä Jorge Rivera on symppis papparainen ja sisukas taistelija, mutta Sakara on näyttänyt todella terävältä viime matseissaan. Terävästi nekkaava Sakara on lisäksi tyylillisesti paha vastus sisulla rymyävälle Riveralle. Sakara täräyttelee teräviä iskuja perille, eikä hitaammalla Riveralla ole aseita nopeisiin kontrauksiin. Sakara by TKO strikes R2.
Andre Winner vs. Dennis Siver: 155-divarin eurooppalaiset premiere-lyöntikoneet iskevät roskat silmistä. Winner joutui viimeksi Nik Lentzin väkisinmakaamaksi, mutta tällä kertaa sitä vaaraa ei ole. Winnerin boksaus on teknisesti oikein hyvällä tasolla ja kädet liikkuvat kuin rasvatut salamat. Saksalais-venäläinen Siver on jo pitkänlinjan UFC-veteraani, sillä tämä ottelu on herralle uran kymmenes Octagon-taisto. UFC:n leivissä on tullut 5 voittoa ja 4 tappiota kunnioitettavaa vastusta vastaan, joten kyvykkäästä ottelijasta on ilman muuta kyse. Siverin parhaita puolia ovat ehdottomasti hieman arvaamaton lyöntipeli ja tasavarma osaaminen kaikilla osapuolilla.
Ottelunkulku: Ross Pearson pieksi Siverin teknisesti laadukkaalla perusboksauksella, joten Winnerillä on varmasti selkeä pelisuunnitelma mielessä. Siver on kaikin puolin hyvä ottelija, mutta Winnerin nopeammat kädet ratkaisevat pistevoiton nuorelle britille. Winner by UD
Amir Sadollah vs. Peter Sobotta: 0-0 ammattilaisrekordilla TUF:n voittanut Sadollah sen sijaan on aika kova pala, vaikka sarkastinen hipster tuskin kaikista katu-uskottavin taistelija onkaan. Viimeksi Sadollah joutui Stun Gun Kimin vääntöklinikan mallinukeksi, mutta muuten nuorukainen on tehnyt hyvää jälkeä, pieksäen Dollawayn (MW), Blackburnin ja Baronin. Saksalainen Sobotta potkii hyvin, mutta siihenpä se tahtoo sitten tällä tasolla jäädäkin. Kaikki tietää, että kotipoika Sobotta on kortilla vain sen takia, että Saksasta ei tähän sopivampaakaan jannua löydy. Sadollah by TKO R1.
Krzysztof Soszynski vs. Goran Reljic: LHW-matsi, joka ei säväytä oikein missään muodossa. Entinen hypetys-kohde Reljic on paljastunut varsin kesyksi tapaukseksi. Ehkä paha selkävamma söi kroatialaisesta parhaan terän. Tai ehkä liian kova painonveto söi mehut, ja siksi Reljic yrittää nyt painoluokkaa ylempänä. Liharekka Soszynski vetää ihan viihdyttävällä tyylillä, mutta eipä ukkeli taida divisioonan kärkeä lähiaikoina kolkutella. Toivotaan voittoa nuoremmalle Reljcille. Reljic by UD
Prelit:
Vladimir Matyushenko vs. Alexandre “Cacareco” Ferreira: Lihapulla Cacareco tekee vihdoin UFC-deb yyttinsä promotion LHW-divarissa. Lyhyehkölle brassille sarjaa alempi painoluokka olisi varmasti sopivampi, mutta kyllä tässäkin pitäisi jonkin sortin menestystä tulla. Periaatteessa Cacareco on ottelija samantyyppinen kuin Rousimar Palhares, paitsi itse pidän Ferreiraa henkisesti kovempana kilpailijana. Ikämiesryhmään kuuluva Matyushenko alkaa olemaan jo uransa illassa ja luulenpa, että tässä Joe Silvalla on mielessä jo ukon exitti ja tulokkaan profiilin nosto. BJJ jannuksi Cacareco painii erittäin hyvin ja lisäksi jalkojen solmiminen onnistuu lähes mistä tahansa positiosta. Matukka oli viimeksi matossa tutkalla Bones Jonesia vastaan, eikä se lupaa hyvää tätä matsia ajatellen. Cacareco by kneebar R1.
Pascal Krauss vs. Mark Scanlon : Olympiapainija Michael Kraussin poika Pascalia on MMA-mediassa hehkutettu pitkään WW-sarjan eurooppalaiseksi toivoksi. Itse en ole nuorukaista ihan vielä valmis ylistämään, vaikka toki lupaavasta junnusta on kyse. Kraussilla on taustaa niin amatöörinyrkkeilystä kuin painistakin, joten perustus on vahvaa tekoa. Vastaan asettuu myös puhdas rekordinen Team Kaobonin ”Scanno” Scanlon, joka on dominoinut vastustajiaan voimapainilla ja näppärillä lukoillaan. Scanlon on fysiikaltaan Hulkmainen pallero, joka asettaa varmasti vakavan haasteen nuorelle saksalaiselle. Jotenkin tässä haisee, että britti pilaa saksalaisyleisön fiiliksen rusikoimalla Kraussin unten maille. Scanlon by TKO strikes R2.
Duane Ludwig vs. Nick Osipczak Bang Ludwigilla on hyvät suhteet Zuffan jannuihin ja lisäksi herra on suostunut ottamaan lyhyellä varoitusajalla matseja useamminkin kerran. Tästä korvauksena hän saa taas tilaisuuden otella octagonissa. Bangin jalkahan meni oksettavalla tavalla poikki viime matsissa nilkan kohdalta ja tuntuukin käsittämättömältä, että herra on jo nyt takaisin häkissä. Muutenkin tämä näyttää todella huonolta Ludwigin kannalta, sillä Osipczak painii hyvin (vei mm. Storyn tonttiin) ja on matossa valovuosia edellä jenkkiä, joka ei ole suostunut kehittämään mattopeliään ikinä. Osipczak by TKO strikes (full mount) R1.
Kyle Noke vs. Rob Kimmons: yksipuolisella ja liian pienellä mattopeluri Kimmonsilla ei ole oikeasti mitään asiaa UFC:n nykyisin varsin kovaan 185-divariin. Aussi Noke näyttää tien ulos. Noke by KO R1.
Karlos Vemola vs. Seth Petruzelli: 220-paunainen Vemola teki UFC-debyyttinsä kaiken järjen vastaisessa HW-sarjassa ja vielä kovaa painijaa Jon Madsenia vastaan. No nyt on virheestä viisastuttu ja pudotettu muutama kilo LHW-divariin. Vemola vetää ihan hyvin voimapainilla ja äijän GnP on heavya matskua. Pystyosaaminen on aikalailla onnetonta huitomista ja sehän sopii terävälyöntiselle ”Kimbon tappaja” Petruzellille. Petruzelli by TKO strikes R1.
Kris McCray vs. Carlos Eduardo Rocha: Saksassa palvellut entinen sotilas ja TUF-kilpailija McCray pääsee kortille osittain saksankielen taitonsa ansiosta, mutta kyllä nuorukaisessa jonkun verran potentiaaliakin on. Kaikki osa-alueet on hanskassa. Puhtaalla rekordilla UFC-debyyttinsa tekevä Saksassa asuva brassi Rocha on kovan luokan mattomies. Uralta löytyy kahdeksan matsia, joista seitsemän on päättynyt lukotusvoittoon ja yksi TKO:hon. Darcio Liran oppilas on aggressiivinen mattopeluri, joka hakee lopetuksia enemmän kuin positionaalista hallintaa. Valitettavan usein näiden ottelija-opettajien fysiikka ei ole riittävällä tasolla, varsinkaan kivikovia jenkkejä vastaan. Epäilenkin, että Rocha kaasuttaa eka erän jälkeen alasvientien hakemiseen ja McCray kruisailee helppoon TKO-voittoon yli kaasuuntuneen brassin. McCray TKO strikes R2.
No comments:
Post a Comment