UFC 120 Ennakkokatsaus

Paikka ja aika: O2 Arena, Lontoo. 16.10.2010.

Pääkortti:
Michael Bisping (19-3) vs. Yoshihiro Akiyama (13-2): Illan pääottelu ei hurmaa ottelijoiden nimekkyydellä, mutta viihdyttävää ja monipuolista vapaaottelua se todennäköisesti tulee tarjoamaan.

Dan Milleristä viimeksi suvereeniin tyyliin pistevoiton nekkaillut Bispingin Mikko palaa taas omalle paikalleen Britti-UFC:n vetonaulaksi. Hieman vaihtelevasta menestyksestään ja amerikkalaisten fanien inhosta huolimatta tai juuri sen takia, Bisping on UFC:lle edelleen kullanarvoinen resurssi. Tämä näkyy myös matchmakingissa. Välillä Joe Silva kokeilee Bispingin siipien kantavuutta kovempia herroja vastaan (Evans, Hendo, Wandy), mutta tappioiden jälkeen heitetään sitten siimaa Charles McChartyjen tapaisten ottelijoiden muodossa. Viimeiseen viiteen Bisping on 3-2 kunnioitettavaa vastusta vastaan ja miehen morkkaaminen on täysin aiheetonta. Laadukkaat voitot (Leben, Kang ja Miller) ovat tasapainossa tappioiden kanssa (Hendo ja Wandy). Ja Wanderleille koettu tappio tuli varsin tasaisen vääntämisen jälkeen, olkoonkin että Bisping oli täysin kuutamolla kongin kumahdettua ottelun päättymisen merkiksi. Bisping on tasapaksu moderni vapaaottelija, jonka parhaita puolia ovat hyvä liikkuminen pystyssä, kova kunto ja turhan vähälle käytölle jäänyt todella räväkkä GnP.

Jos Bisping on person non grata Jenkkilässä, niin Akiyama taitaa olla sitä Japanissa. Korealaissyntyinen Akiyama oli ainakin ennen japsi MMA-fanien inhokki. Syntyperän lisäksi negatiivisuutta lisäsivät syytökset kimonin rasvaamisesta Japanin kansallislaji judossa sekä nyrkkiraudan käytöstä saarimaan super-idoli Sakurabaa vastaan. Oli jutut totta tai ei, on helppo ymmärtää miksi japanilaiset eivät hirveästi Akiyamalle lämpeä. Akiyamalla on nyt kaksi matsia UFC-urallaan, eikä herra ole hirveästi puhutellut kummassakaan. Debyytissä herra voitti todella tasaisen matsin jälkeen pisteillä hieman laiskasti esiintyneen Alan Belcherin. Viimeksi tuli sitten turpiin sekä kirjaimellisesti että vertauskuvallisesti, kun uskomattoman päähänlyöntikisan jälkeen korealainen jäi Lebenin triangeliin kiinni vain 20 sekunttia ennen täyttä aikaa. Kuten vastustajansa Bisping, myös Akiyama on taidoiltaan monipuolinen pakkaus. Entisen huippujudokan pystyvääntö on tietenkin yksi vahvuuksista, mutta myös lyönneistä löytyy kippiä, ainakin ottelun alussa.

Bisping sanoo ennakkokommenteissaan olevansa isompi, vahvempi ja nopeampi. Vaikea olla eri mieltä, mutta ei tämä vie Akiyaman voittomahdollisuuksia. Akiyamalla on kovat kädet ja kun ottaa huomioon, että neljästä viime ottelusta, Bisping on tiputettu kolmessa. Siispä jos Akiyama tämän vie, tapahtuu se ottelun alkupuolella tyrmäyksen muodossa. Mikäli matsi menee pitemmälle, ei judopappa pysy enää kovakuntoisen Bispingin kyydissä, joka puskee lontoolaisyleisön piiskaamana eteenpäin kuin riivattu. Bispingin GnP on painavaa kamaa, eikä Akiyaman mattotaidot ole sitä luokkaa, että hän pääsisi alta pois sinne jouduttuaan. Veikkaan, että Bisping pisteottelee alkupuoliskon, lyö häkää pönttöön toisessa erässä ja nuijii Akiyaman naaman jauhelihaksi kolmannessa. Bisping TKO strikes R3.

Dan Hardy (23-7) vs. Carlos Condit (25-5): Etukäteen muhevaan WW-divarin matsiin on ladattu paljon odotuksia aggressiivisesta pystymäiskinnästä, mutta toteutuvatko ne?

Pikatietä titteliotteluun marssinut Hardy on pitänyt mestaruusottelussa koetun yksipuolisen turpaanoton jälkeen hieman taukoa, mikä on luultavasti ollut ihan hyvä idea. Britin mentaalinen ja fyysinen puoli ovat kunnossa, mutta työkalupakista on puuttunut muutamia juttuja kuten pystypaini. Kovakätinen Hardy on pystyssä kova sana teknisesti hyvän lyöntipelinsä ja graniittisen leukansa ansiosta. Matossa Hardy pelaa ihan hyvin defensiivistä peliä, mutta positiopainissa ja lukoissa on ollut aikaisemmissa otteluissa runsaasti parantamisen varaa. Etukäteiskommenttien mukaan painin ja offensiivisen mattopelin kehittäminen ovatkin olleet pääasialliset kehityskohteet tauon aikana. Itsevarma Hardy on brittiyleisön suursuosikki ja sen oloinen tyyppi, joka saa lisää virtaa pauhaavasta kotikatsomosta.

Carlos Condit otti viimeksi todella hienon voiton megalahjakkaasta Rory MacDonaldista. Kaikinpuolin loistavassa ottelussa Condit hävisi selvästi kaksi ensimmäistä erää nuorelle kanadalaiselle, mutta Greg Jacksonin 2. erätauolla pitämän läksytyspuheen jälkeen Condit tuli kolmanteen erään uutena miehenä. Aggressiivisesti heilunut Condit onnistuikin saamaan MacDonaldin selälleen ja ruhjomaan tämän naamavärkin uuteen uskoon kyynärpääiskuilla. Kahdeksan sekuntia ennen ottelun täyttä aikaa tuomari päätti, että MacDonald on ottanut tarpeeksi osumaa ja Condit nappasi hienon TKO-voiton. Edellisessä matsissa Condit sai hieman kyseenalaisen pistevoiton superkovasta Jake Ellenbergeristä, joten ”Natural Born Killer” on tällä hetkellä kovassa kurssissa. Conditin heikkous on ennen ollut pystypaini, mutta Jackson Campiin siirtymisen jälkeen on tuokin osa-alue parantunut huomattavasti.

Hieman epäilen, että tässä otellaan pystyssä koko matsia. Condit tulee Jacksonin leiristä, joten voi hyvinkin olla, että jenkki pyrkii testaamaan Hardyn alasvientipuolustusta. Ja miksipä ei testaisi, veihän Marcus Daviskin toistuvasti Hardya tonttiin. Conditin lyöntipeli on varsin räjähtävää ottelun alussa ja hyvän matsisilmän omaava Hardykin saa olla tarkkana. Conditin leuka ei ole tehty ihan samoista materiaaleista kuin Hardyn ja luulenpa, että se ratkaisee tämän ottelun. Jossain vaiheessa Hardyn vasen koukku löytää maalinsa vieden jenkin unten maille kotiyleisön riemuksi. Hardy by KO R3.

John Hathaway (14-0) vs. Mike Pyle (19-7-1): Puhtaalla rekordilla otteleva Hathaway ottelee keskinkertaista Mike Pyleä vastaan lähinnä opetustarkoituksessa.

Hathawaylla on tilillään jo pari isoa voittoa, joista fanit arvostavat varmasti eniten viimeksi napattua Diego Sanchezin päänahkaa. Toiseksi isoksi voitoksi nostan Hathawayn pistevoiton Rick Storysta (4-1 UFC), joka on kovanluokan nousukas ja hyvänä painijana oli paha vastustaja englantilaiselle. Rugbytaustainen Hathaway on 170-paunaisiin iso ja helvetin vahva möllykkä, jolla on kaikki perustekniikat kondiksessa. Kondiksesta puheenollen Hathawaylla on painonvedosta huolimatta erittäin hyvä kardiovaskulaarinen suorituskyky, mistä hän saa varmaankiin kiittää kaikkia rugby-kentillä vietettyjä vuosia.

Pyle on oikein näppärä matossa, mutta pystyosaaminen on vain keskinkertaista ja lisäksi herran fysiikka ei tahdo riittää UFC:n kivikovassa 170-sarjassa. Viimeksi Pyle kyllä esitti ihan kohtalaista lyöntipeliä Jesse Lennoxia vastaan, mutta ei se tällä kertaa riitä.

Tämä matsi on vielä osa Hathawayn ”kasvatusta”. Joe Silva on edennyt Johnin vastustajien suhteen harkiten, varmasti Zuffan johdon kanssa yhteisymmärryksessä, jotta nuorukainen on saanut kehittyä rauhassa. Näin brittimarkkinoiden voittamatonta vetonaulaa ei niitata kylmäksi ennen kuin kasvatuksen marjat on poimittu kassakoneeseen. Hathaway kontrolloi etäisyyttä ja nakkelee pitkillä raajoillaan täsmäosumia. Pyle yrittää varmasti hakea alasvientejä clinchin kautta, mutta sielläkin odottaa Hathawayn kiviliha-fysiikka ja kovat polvipotkut. Pylen fysiikka pettää britti-Duracellin kyydissä viimeistään kolmannessa erässä, mutta veikkaan että jo toisessa tulee noutaja. Hathaway by KO knee R2.

Cheick Kongo (15-6-1) vs. Travis Browne (10-0): HW-divarissa portinvartijan asemaan jumahtanut Kongo toimittaa rooliaan tällä kertaa vielä voittamatonta Brownea vastaan.

Jo neljä vuotta UFC:n leivissä otellut Cheick on kerännyt kunnioitettavan 8-4 rekordin 12 matsissa. Uran tähänastinen kohokohta oli kolme vuotta sitten, kun ranskalainen onnistui nappaamaan pistevoiton CroCopista. Nyt viimeiseen kolmeen mahtuu kaksi tappiota, mutta ne ovat tulleet divarin kärkinimille. Cainin dynaaminen paini oli liikaa Kongolle, vaikka tämä pystyikin pari kertaa lyömään Velasquezin jalat spagetiksi. Toissakerralla Mirin jykevä koukku napsahti suoraan Kongon leuankärkeen ja taas vietiin miestä. Viimeisimmässä ottelussa Buentelloa vastaan nähtiin kuitenkin mielestäni ehkä parasta Kongoa. Matsissa Kongo yhdisteli hyvin polvia ja kyynärpäitä clinchissä sekä esitti varsin tehokasta painia häkkiä vasten. Koko matsi vedettiin yhteen päätyyn ja kolmannessa erässä Buentello keho oli kärsinyt tarpeeksi.

UFC-debyytissään nyt LHW:n siirtynyttä McSweeneyä pieksänyt Browne on vielä kääntämätön kortti. Hawaijilainen ”Hapa” on kymmenen matsia kestäneen uran aikana saalistanut 8 TKO/KO voittoa, yhden armbarin ja vain yhden pistevoiton, että lopetushakuisuuden puutteesta miestä ei voi ainakaan syyttää. McSweeneyn lisäksi Brownen listalta löytyy mm. Aaron Brink, joten kyllä tämä Brandon Veran ja Phil Davisin treenikaveri jotain osaa. Brownelle super isot propsit siitä, että hän aloitti ammattilaisuransa vain vuosi sitten ja ottelee jo nyt UFC:ssa puhtaalla rekordilla.

Browne vaikuttaa ihan asialliselta prospektilta, mutta Kongo on portinvartijan työssään kova luu. Ranskiksen paini on kehittynyt viime vuosina kovasti, eikä pystyssä ole juuri valittamista. Lisäksi Kongo vetelee välillä todella railakasta GnP, jos hän pääsee pinon päällimmäiseksi. Näin mm. Al-Turkia ja Hardonkia vastaan. Mielellään näkisin, että Browne ottaisi tästä tuplaveen tililleen, mutta taitaa olla vielä liian aikaista. Kongo runttaa matsin häkkiä vasten, pehmittää polvilla, vie alas ja moukaroi TKO voiton. Kongo by TKO strikes R1.

James Wilks (7-3) vs. Claude Patrick (12-1): Monelle tämä on ihan nobodyjen välinen matsi, mutta meitsi tykkää. 

Erik Paulsonin suojatti Wilks on näppärä tontissa ja pystyssäkin homma onnistuu. 2-1 UFC rekordin ainoa tappio tuli Matt Brownille kovassa matsissa, jossa Wilksillä murtui poskipää ensimmäisessä erässä. Viimeksi Wilks palasi voittojen tielle nappaamalla suvereenin pistevoiton Saksan Sobotasta.

Kanadan Patrick on numeroiden valossa mystinen mies. Mies ei ole hävinnyt sitten vuoden 2002 ja ratsastaa tällä hetkellä 11 voiton putkessa. Kokenut Patrick on lähes puhtaasti mattomies. Viimeisestä 10 voitosta 9 on tullut jonkin sortin kuristuksella. Mm. Mark Bocekin kanssa harjoittelevan kanukin vahvuuksiin kuuluu myös kokemuksen mukana tuoma rauhallisuus. Hän jaksaa kärsivällisesti painostaa vastustajaa tekemään virheen ja rokottaa heti kun se tapahtuu. UFC-debyytissä Gonzagan suojatti Funch jäi Patrickin pääpuristukseen, eikä sieltä ollut ulospääsyä.

Tämä menee mattoon ja hyvä niin, sillä tapahtumia siellä tullaan varmasti näkemään. Molemmilla on aika persoonallinen vääntötyyli, mikä lisää mielenkiintoa. Wilksin vahvuus ovat erityisesti jalkalukot, kun taas Patrick tykkää puristella päästä. Paha sanoa, kummalla napsuu lukko ensin kohdalleen, mutta veikataan Patrickia. Patrick by North-South choke R2.

Prelit:

Prelit:
Cyrille Diabate (16-6-1) vs. Alexander Gustafsson (9-1): Jo 37 vuoden kypsään ikään ehtinyt ranskalainen Cyrille Diabate on pitkän linjan pysty- ja vapaaottelija, joka onnistunut kohtalaisen hyvästä menestyksestä huolimatta lentelemään julkisuuden tutkan alapuolella. PRIDE:n kaatumisen jälkeen Diabate on otellut hissukseen ja tehnyt valmentajan hommia Yhdysvalloissa mm. Team Questin listoilla. Diabate on Shogun Rualle kärsityn tappion jälkeen 6-0 ja 10-1 viimeiseen yhteentoista ihan kohtuullista vastusta vastaan, joten tekijämiehestä on kyse. UFC-debyytissään Cyrille otteli alun hieman haparoiden kovakätistä Luiz Canea vastaan. Canen painava isku lähetti Diabaten tonttiin, mutta kehäkettu pystyi rauhoittamaan tilanteen ja takaisin jaloille päästyään niittasi Canen untenmaille. Pitkänhuiskea Diabate vetää hyvin perus thaikkua. Heikkouksiksi voisi mainita hieman ylimieliseltä vaikuttava liikkuminen, jonka vuoksi herra ottaa koteloon turhia koppeja.

Ruotsin kovin jätkä Alex the Mauler Gustafsson palaa häkkiin 105:ssa Phil Davisille kärsityn kuristustappion jälkeen. Tuota edellisessä matsissa, joka oli myös hänen UFC-debyyttinsä, Gustafsson löi näyttävästi ulos Jared Hammanin alle minuutissa ja nostatti pienimuotoisen hypen nuorukaisen potentiaalista. Varsin monipuolinen tekijä on kyseessä ja jatkossa on varmasti lupa odottaa vielä parempaa. Tätä matsia silmällä pitäen Gustafsson on harjoittelut kuukauden rapakon takana mm. Phil Davisin ja Brandon Veran kanssa.

Molemmat osaavat hommansa pystyssä, mutta Gustafssonin edun mukaista taitaa olla viedä matsi tonttiin mahdollisimman pian. Nuorukaisella on luultavasti parempi kunto kuin iäkkäällä vastustajallaan, joten jos Gustafsson saa pitkitettyä matsia clinchaamalla ja puskemalla alasvientejä, menee voitto todennäköisesti länsinaapuriin. Gustafsson TKO strikes R2.

Rob Broughton (14-5-1) vs. Vinicius Kappke de Quieroz (5-1): D-luokan hevari matsi, josta toivotaan vain ytimekästä ryminää näyttävällä tyrmäyksellä. Broughton by guillotine R1.

Stanislav Nedkov (10-0) vs. Steve Cantwell (7-3): Cantwell on laadukas nousukas, joka on epäselvien terveyssyiden takia joutunut pitämään ottelemisesta taukoa. Alla on kaksi tappiota, mutta sekä Stannia, jonka Cantwell on kerran tyrmännyt, että Canea vastaan Cantwell otteli kuitenkin kilpailukykyisen matsin. Cantwell vetää pystyssä monipuolisesta ja teknistä lyöntipeliä ja matossakin äijä osaa hommansa. Pystypaini on tähän mennessä ollut heikoin lenkki.

UFC-debyyttinsä tekevä bulgarialainen Nedkov sitä vastoin on kova painimies. Puhtaan rekordin omaava mies on UFC:ssä lähinnä Wiuff- ja Randleman voittojensa ansiosta. Muut nimet päänahka-listalla ovat kovin tuntemattomia. Fyysisesti vahvan Nedkovin tavaramerkki on tähän asti ollut vastustaja tonttiin ja lapasta suuhun. Tässä ottelussa tuon strategian toteuttaminen tulee olemaan vaikeampaa kuin aikaisemmin, mutta Nedkov pärjää  kyllä pystyssäkin atleettisuutensa ja aggressiivisuutensa turvin. Toivon voittoa Nedkoville, mutta mies tekee UFC-debyytinsä ja se usein verottaa osan suorituskyvystä jännityksen jne muodossa. Lisäksi Cantwell on mielestäni aliarvostettu. Cantwell by RNC R2.

Mark Holst (8-2) vs. Paul Sass (10-0): Triangeli-ihme Sass tekee UFC-debyyttinsä kanadan Holstia vastaan. Molemmat ovat päteviä grapplereita ja on mielenkiintoista nähdä miten ”liukas kuin ankerias” Sass pärjää kanukkia vastaan tontissa. Sassilla on rekordilla täytteenä monenlaista ukkoa, mutta viimeisimmät kaksi voittoa ovat laatukamaa. Jason Young ja Rob Sinclair on UK:n parhaimmistoa ja heidän voittaminen yhdistettynä puhtaaseen rekordiin toi Sassille ansaitun UFC-paikan. Holst on kaksikosta parempi painija, mutta eiköhän Sass nykäise tässä kotiyleisön riemuksi uran kahdeksannen triangeli-lopetuksen. Sass by triangle R1.

Spencer Fisher (23-6) vs. Curt Warburton (6-1): Wolflairin strikeri Warburton joutuu heti tiukkaan tulikasteeseen debyytissaan, kun vastaan asettuu kivikova veteraani Fisher. Fisher on pystyssä sarjan ehdotonta kärkeä, mutta pystypaini ei edelleenkään riitä kärkinimiä vastaan, mikä kävi hyvin selväksi toissa kerralla Stevensonia vastaan. Viimeksi Spencerille tuli harvinainen tappio siinä mielessä, että saksan Denis Siver onnistui lyömään jenkin pisteillä pystyssä otellun matsin jälkeen. 34-vuotias Fisher alkaa olemaan jo uransa illassa ja se näkyy otteissa. Toivotaan voittoa englannin nuorukaiselle. Warburton by UD.

James McSweeney (4-5) vs. Fabio Maldonado (17-3): Tom Blackledgeä paikkaava, HW:stä sarjaa alemmas tiputtanut McSweeney on pitkän linjan potkunyrkkeilijä, mutta vapari-ura jäänyt suurista puheista huolimatta hieman torsoksi. Turpaan tulee tälläkin kertaan, sillä Nogueiran veljesten treenaama Maldonado on laadukas UFC-tulokas. Voittolistalta löytyy pari kunnioitettavaa nimeä kuten Jessie Gibbs ja Vitor Miranda. McSweeney ei ole millään osa-alueella kovin hyvä ja lisäksi ukko ampuu usein itseään jalkaan typerillä show-liikkeillä. Maldonado TKO strikes R1.