UFC 123 Ennakkokatsaus

Aika ja paikka: 20.11.2010 Detroit

Pääkortti:
Lyoto Machida (16-1) vs. Quinton “Rampage” Jackson (30-8): Karatemies Machida kohtaa yllättävässä match-upissa tappelu-uransa jatkumisen puolesta taistelevan Rampagen.

Virtsaa juova japanilais-brassi Machida tulee otteluun reilun puolen vuoden tauolta. Edellisessä ottelussa keskenkuntoiselta näyttänyt ex-mestari hävisi vyönsä Shogun Rualle, joka löi tämän kuutamolle kolmessa minuutissa. Keskenkuntoisuus saattoi johtua siitä, että Machida rikkoi kätensä herrojen edellisessä kohtaamisessa ja tunnetusti käsivammojen parantuminen vie kamppailu-urheilijoilla usein todella pitkään. Tällä kertaa paikat pitäisi olla tikissä ja takataskussa on ässänä itse Steven Seagalin opettamat kikat, joista on varmasti paljon hyötyä kahdeksankulmaisen teräshäkin sisällä.

Hollywoodin ja Octagonin väliä sahaava Rampage on taas vaihteeksi pistänyt pakan uusiksi harjoittelun suhteen ja keskittynyt enemmän vapaaotteluun kuin elokuvauraansa. Wolfslairissa harjoitteleminenkin on saanut jäädä. Tällä kertaa Rampagen porukka on myllyttänyt paikallisessa teollisuushallissa Lance Gibsonin (otteli UFC 24:ssa ja 29:ssa) valmennuksessa. Videoiden perusteella S&C valmentaja Mike Dolce on saanut piiskattua lihomiseen taipuvan Rampagen kireään kuntoon tätä matsia varten. Rampagelta on turha odottaa mitään uusia ulottuvuuksia, sillä hän on vetänyt käytännössä koko uransa samalla setillä: voimapainia ja perusboksausta.

Ottelunkulku: Ottelutyylien perusteella tämä on yllättävänkin mielenkiintoinen matsi. Machida tykkää vetää pistekarate-tyylillään ja uskon, että tämä sopii hyvin myös Rampagelle, joka yleensä menestynyt vastalyömisen ansiosta. Tietenkin erojakin löytyy, kuten se, että Machida tykkää potkia, kun taas Rampage on usein joutunut potkittavan rooliin. Painipuolella taidetaan mennä aikalailla tasoissa, enkä usko, että matossakaan kovin suurta eroa on. Rampagen taistelu-ura alkaa olemaan jo iltatähden asemassa, joten Machidalle on pakko voittoa veikata. Tämä menee hyvin todennäköisesti pisteille, mutta viihdyttävällä tavalla. Machida by UD

B.J. Penn (15-7) vs. Matt Hughes (45-7): UFC Classics sarjan ottelussa Prodigy Penn ja Countyboy Hughes ottavat vielä kerran mittaa toisistaan trilogian viimeisessä osassa.

Kaikki tietää, että BJ kuuluu LW-divariin, mutta koska hallitseva mestari Frankie Edgar pieksi hawaijilaisen kahdesti, varsinkin toisella kerralla täysin selityksettä, oli Penn pakko tehdä peliliikkeitä. Ja siksipä Penn saa nyt vastaansa Hughesin, joka ei mielestäni enää edes halua otella WW-sarjan vyöstä tai edes huippuhaastajia vastaan. Samaa voi sanoa Pennistä, sillä en millään jaksa uskoa, että Penn saavuttaisi enää toistuvaa menestystä nuoria WW-tähtiä, kuten Conditia, Ellenbergiä ja Kampmannia vastaan. Siinä mielessä tässä matsissa, joka tuntuu hieman toistolta jo, on kuitenkin järkeä.

Molemmat ottelijat ovat MMA-faneille niin tuttuja, että en tuhlaa kenenkään aikaa heidän esittelyyn. Mitä viime aikoina on muuttunut herrojen otteissa on se, että BJ ei ole näyttänyt pystyssä enää niin nopealta kuin vielä pari vuotta sitten, kun taas Hughes puolestaan on kahdessa viime ottelussa esittänyt kehittynyttä lyöntipeliään. Koko ero tulee olemaan taas aika suuri, sillä BJ pyörii 170 paunan nurkilla ja Hughes tulee häkkiin varmasti lähempänä 185-190 paunaa. Penn, joka ylsi muutamaan todella terävään suoritukseen Marinovichin veljesten fysiikkatreenistä, on taas pettymysten jälkeen palannut old skool harjoitteluun. Tämän vaikutusta ukkelin performanssiin lauantaina on vaikea arvioida, mutta epäilisin, että tuo muutos ei vie herran suorituskykyä parempaan suuntaan.

Ottelunkulku: Hughes ottelee aina pystyssä varsin varovasti ja tarkkailee ainakin alun. Kun BJ:kin on enemmän counterstriker kuin hyökkääjä, voi olla, että alkupuolisko mennään tylsissä merkeissä. GSP on piirtänyt selvän pelisuunnitelman Pennin voittamiseen, joten eiköhän Hugheskin siihen turvaudu jossain vaiheessa. Pusketaan siis BabyJay häkkiä vasten, clinchataan mehut pois ja sitten matossa lapasta kohti kaasuuntuneen kevytsarjalaisen naamavärkkiä. Hughes by TKO strikes R3.

Gerald Harris (17-2) vs. Maiquel Falcao (25-3): Chute Boxen Falcao on kerännyt komean rekordin pääosin keskinkertaisia vastustajia vastaan, mutta kyllä mies tapella osaa ja otteista päätellen ihan mielellään sitä tekeekin. Ottelutyyli on hyvin perinteinen Chute Boxen tuulimyllyraivari ja Falcao muistuttaakin vanhan liiton Wanderleita. Brassin kannalta on vain harmi, että UFC-debyytissä vastaan asettuu voimanpesä Harris, joka osaa sekä painia että lyödä kovaa. TUF:n kaudella 7 Amir Sadollahin polvipotku lähetti Harrisin vielä maitojunalla kotiin, mutta kehitystä on tapahtunut huomattavassa määrin noista ajoista. Kymmenen voiton putkessa ratsastava Harris on voittanut kaikki kolme UFC-otteluaan keskeytyksellä. Rytkettä ja ryminää on luvassa, mutta Harris jää pinon päällimmäiseksi ja jatkaa voittokulkuaan. Harris by TKO strikes R2.

Phil Davis (7-0); vs. Tim Boetsch (12-3): Superatleettinen huippupainija Davis saa kehittyäkseen Joe Silvalta kohtalaisen vaivattomia gimme-otteluita ja niihin tämäkin lukeutuu. Tim Boetschilla on kyllä paperilla muutama ase, joilla hän voisi Davisin lyödä. Painitaustainen Boetsch osaa vääntää ja voi olla, että saa pidettyä matsin jopa jaloillaan hetken aikaa. Davisin lyöntipeli on vielä alkeellista, joten sillä alueella olisi Boetschilla menestyssaumaa. Valitettavasti Boetschin kaasutankki on mallia limited edition, eikä mattopelissäkään ole hurraamista. Tämä tarkoittaa sitä, että Phil Davis runttaa rutiinivoiton dominoimalla matsia nuoruuden innolla ja huippuluokan painilla. Davis by arm triangle R2.

George Sotiropoulos (13-2) vs. Joe Lauzon (19-5): UFC:n kivikova LW-divari tarjoilee jatkuvasti mielenkiintoisia matseja ja niin tälläkin kertaa, kun viekkaasti divarin huipulle noussut aussi Sotiropoulus ottaa mittaa polvivammasta toipuneesta Lauzonista.

BJJ-taustainen Sotiropoulos tuli UFC:hen TUF:n kautta, kuten teki myös vastustaja Lauzon. Molemmat ovat kehittyneet huimasti noista ajoista. Sotiropoulus on lyönyt kahdessa viimeisessään kovia nimiä. Ensin kotikentällä Sydneyssä kaatui Joe Stevenson lähes täydellisen grappling-dominoinnin seurauksena. Tuon ottelun kulku oli monelle, myös allekirjoittaneelle, yllätys, kun Sotiropoulus pystyi viemään Stevensonia tonttiin toistuvasti ja kontrolloimaan tätä erittäin hyvin päältä. Viimeksi painija Pellegrinoa vastaan George näytti, että hän osaa myös boksata ja tuloksena tuollakin kertaa pistevoitto. Pieni työtapaturma aussille tosin meinasi käydä, sillä Pellegrino täräytti miehen vaihtoehtoiseen todellisuuteen jykevällä polvipotkulla ottelun viimeisillä sekunneilla. Älykkäältä kaverilta vaikuttava Sots kehittyy jatkuvasti jokaisella osa-alueella ja tulee taisteluihin yleensä tiukalla taistelusuunnitelmalla varustettuna.

On kulunut jo neljä vuotta siitä, kun Lauzon tuotiin uhrilampaan muodossa Octagoniin. Lauzonin tehtävä oli toimia paistina UFC:hen samana iltana paluun tehneelle, entiselle LW-mestarille, Jens Pulverille. Tuolloin 22-vuotias Lauzon kuitenkin järkytti MMA-maailma täräyttämällä Lil Evilin tajuttomaksi, kun matsia oli käyty vain 47 sekunttia. Aivan yhtä suuriin urotekoihin Lauzon ei ole tuon jälkeen pystynyt, vaikka hyviä otteita on toki esittänyt. Tappiot ovat tulleet tekijämiehille kuten Florianille ja Stoutille, joka pieksi liian aikaisin polvileikkauksen aiheuttamalta tauolta palanneen Lauzonin pystyssä. Stout-tappio jälkeen Lauzon ymmärsi onneksi pitää kahdeksan kuukautta tauko ottelemisesta keskittyen ottelukunnon löytämiseen. Alkuperäisen vastustajan peruttua Lauzon sai vastaansa Gabe the Cake Ruedigerin, joka lenteli Lauzonin käsittelyssä kuin litran mitta.

Ottelunkulku: Toivottavasti tämä menee tonttiin, sillä molemmat ovat erittäin hyviä mattomiehiä ja lisäksi ukkojen vääntötyylit ovat persoonalliset. Lauzon suosii jalkalukkoja ja dynaamista liikettä, kun taas Sotiropoulos luottaa ilmatiiviiseen kontrolliin päältä sekä myös alta rubber guardin muodossa. Sotiropoulos on voittanut aivan eri luokan jannuja viimeisissään kuin Lauzon omissa otteluissaan, mikä nostaa aussin tämän ottelun selväksi suosikiksi. Sotiropoulus by UD

Prelit SpikeTV:llä
Mark Munoz (8-2) vs. Aaron Simpson (7-1): Kovakätiset painijyrät koettavat keilata toisensa kumoon. Molemmat ovat ON/OFF tyyppisiä ottelijoita, joiden suoritustaso vaihtelee. Munoz oli viimeksikin hyvä, vaikka Okamille hävisikin. Simpson on kärsinyt terveyshuolista ja ollut sairaalahoidossakin, joten vaaka kallistuu Munozin suuntaan. Munoz by UD.

Brian Foster (16-5) vs. Matt Brown (13-9): Aggressiivinen pystyottelija Brown on ottelija meikäläisen mieleen. Jätkä ei paljoa puhu tai pukise, mutta häkissä on aina tekemisen meininki ja tylsää matsia on turha odottaa etelävaltioiden punaniskalta. Foster on aikalailla samasta puusta veistetty, mutta Militechin mies taitaa olla kaksikosta parempi painija. Foster by RNC R3.

Prelit:
Karo Parisyan (19-5) vs. Dennis Hallman (45-13-2): Paniikkihäiriöistä, kipulääkeriippuvuudesta ja vaikka mistä kärsinyt Karo saa vielä kerran tilaisuuden otella isossa showssa, vaikka DFW ehti jo luvata, ettei tätä koskaan enää tule tapahtumaan. Hallman on myös kärsinyt terveysvaikeuksista kuten keliakiasta. Kahdesti Hughes voittanut Hallman on erinomainen grappleri, mutta niin on judotaustainen Karokin. Hallman vaikuttaa oikeasti heränneen ”eloon”, mutta langanlaiha Karo näyttää valitettavasti edelleen ongelmatapaukselta. Hallman by TKO strikes R2.

Mike Lullo (8-2) vs. Edson Barboza (6-0): Thaikkutaituri Edson Barboza on mielenkiintoinen tulokas LW-divariin. Puhdas lista koostuu pääasiassa paistien voittamisesta, mutta viimeisimmässä ottelussa mies veti alapotkuilla kolmessa minuutissa pihalle Marcelo Giudicin (pitkän linjan vaparifanit muistavat herran BVF-tapahtumista, jossa pikkuinen Guidici otteli jopa raskaansarjalaisia vastaan kehässä), joka on korkeasta iästään huolimatta vielä tekijämiehiä. Lullo on mattomiehiä, mutta rekordin hyvät numerot antavat ehkä liian positiivisen kuvan ukkelin taidoista. Piirinmestaruus-tason menestys ei riitä rajua brassia vastaan. Barboza by KO R1

Paul Kelly (10-3) vs. T.J. O’Brien (16-3): Pitkänhuiskea O’Brien osaa yhden tempun tosi hyvin, nimittäin triangelin, mistä osoituksena 13 kolmiokuristus-voittoa. Jos Kelly on niin tyhmä, että vie ottelun mattoon ja jää kiinni kolmioon, niin sitten hän on kohtalonsa ansainnut. Eiköhän britti pidä tämän pystyssä ja paukuta O’Brienin kylmäksi vartalolyönneillä. Kelly by TKO strikes R2.

Nik Lentz (19-3-2) vs. Tyson Griffin (14-4): Näin ne entiset tittelikahinoijat tipahtavat preleihin, joita ei näytetä juuri missään. Erittäin kovia vastustajia vastaan UFC:ssä otellut Tyson Griffin on menestynyt urallaan hienosti, mutta viimeisessä kahdessa on tullut pahasti lunta tupaan. Ensin treenikaveri Dunham dominoi Tysonia teknisellä mattopelillä. Ja viimeksi kävi vielä heikommin, kun phoenix-linnun lailla tuhkasta noussut kivinyrkki Gomi formatoi jenkin kovalevyn murskaavalla koukulla. No nyt sitten syötetään pullaa oikein pieninä palasina, että yleisöystävällinen Griffin saadaan takaisin elävien kirjoihin ja samalla päästään eroon hermoja raastavan tylsästä Lentzistä. Lentz on erinomainen painija, mutta tällä kertaa se ei riitä, sillä Griffin on hieronut velipoikansa kanssa painihommia pidemmän kaavan mukaan. Griffin pitää matsin pystyssä ja naputtaa työvoiton Minnesotan painijasta. Griffin by UD