WEC 51 ennakkokatsaus

Zuffan kakkostuote WEC on usein isoveljeään UFC:ta viihdyttävämpi ja tälläkin kertaa taitaa käydä niin, että WEC 51 pyyhkii pakaroitaan UFC 119:n viihdearvolla. Tarjolla on monta säkenöivää matsia, joissa maailman parhaat pikku-ukot lyövät toisiltaan roskat silmistä.

Pääkortti:

Jose Aldo (17-1) vs. Manny Gamburyan (11-4): Etukäteen loisteliaassa main eventissä Jose “Mini-Anderson” Aldo vastaa Manvel “Manny” Gamburyanin esittämään aggressiiviseen haasteeseen. Muaythai-guru Jose Aldo on tehnyt tuhoisaa jälkeä WEC:n FW-divarissa ja saavuttanut painoluokassa vastaavan statuksen kuin GSP, Silva, Penn jne tahoillaan. Mutta hetkinen, Silvahan joutui juuri Oregonilaisen gansterin pahoinpitelemäksi ja Penn otti kahdesti pataan New Jerseyn putkimieheltä. Siinäpä se piileekin vapaaottelun suola. Juuri kun fanit ovat julistaneet, että tietty ottelijaa tulee hallitsemaan painoluokkaa suvereenisti niin kauanko hän parhaaksi näkee, tuleekin puun takaa haastaja, joka muotoilee mestarin urasuunnitelmat uusiksi. Mutta takaisin tähän kyseiseen otteluun. Lihatynnyriä muistuttava Manny G tuli suurelle yleisölle tutuksi TUF:sta, jossa hän selvisi finaaliin asti. Finaalissakin Manny dominoi Nate Diaz:sta alasvienneillä ja tiukalla top kontrollilla, mutta toisessa erässä armenianamerikkalaisen olkapää meni sijoiltaan ja homma oli siinä. Myöhemmin Manny huomasi olevansa auttamattomasti liian pieni UFC LW-divarin monstereita vastaan ja Joe Silva ehdottikin siirtymistä WEC:n leiviin. Nyt kolme matsia ja kolme voittoa myöhemmin herra on titteliottelussa. Viimeksi kaatui entinen kuningas Mike Brown komealla tyrmäysvoitolla.

Ottelunkulku:  Aldolla on selkeä etu pystyssä superteknisen ja räjähtävän lyöntipelinsä sekä pitkän ulottuvuutensa ansiosta. Fyysisesti sarjan vahvimpiin kuuluva Manny on kova judomies ja mattovääntäjä, joka pyrkii varmasti viemään matsin tonttiin. Mannyn kuten muidenkin Gokorin oppilaiden mattopeli ei ole ihan sitä tavallista BJJ:tä ja se voi aiheuttaa yllätyksiä kokeneellekin grapplerille kuten Aldo. Mannyn top kontrolli on ilmatiivistä, eikä lihapullan lukottaminen alta ole helppo tehtävä.  Mannyn heikko kohta on keskinkertainen leuka ja tarkka-ampuja Aldoa vastaan se on varsin ikävä heikkous. Aldo by KO R1.

Donald Cerrone (11-3) vs. Jamie Varner (16-3-1): Kävi tässä miten tahansa niin paskanjauhaminen näiden toisiaan vihaavien sankarien välillä ei varmasti lopu. Herrojen edellinen kohtaaminen päättyi ristiriitaisissa tunnelmissa, kun Cerronen heittämä laillinen/laiton polvi osui tontista ylös nousevan Varnerin silmään. Öögöni meni rikki ja peli vihellettiin poikki. Varner sai pistevoiton, mutta homma jäi kesken. Nyrkkeily- ja painitaustaisella Varnerilla on etu perusboksauksessa sekä painissa, mutta toisaalta Cerrone on vikkelämpi mattomies ja pystyssä Jacksonin suojatin lyöntipeli on monipuolisempaa kuin vastustajalla. Molemmat osaavat ottaa koppeja vastaan, mutta varsinkin Cerronen leukaperät on titaania.

Ottelunkulku: Cerrone on hidas aloittaja ja nopeampi Varner luultavasti hallitseekin ottelun alkua. Varner on kuitenkin toistuvasti katkennut henkisesti paineen alla valittaen joka asiasta tuomarille ja vaatien time-outteja. Lisäksi Varnerin raajat tuntuvat olevan lasia, sillä joka matsissa on jotain hajonnut. Cerrone ottaa alussa pleksiin, mutta ottelun edetessä kontrolli siirtyy Cowboylle, joka nuijii Varnerin maanrakoon viimeistään kolmannessa erässä. Cerrone TKO strikes R2.

Miguel Torres (37-3) vs. Charlie Valencia (12-5): BW-sarjan entinen kuningas, lähes voittamattomana pidetty, Torres on tipahtanut norsunluutornistaan alas rymisten. Ensin Brian Bowles shokeerasi MMA-maailmaa lyömällä Torresilta kruunun päästä ja viimeksi Benavidez löi lisää paskaa ex-mestarin housuun kuristamalla tämän giljotiinilla. Sanomattakin selvää, että tämä on Torresin uran kannalta äärimmäisen tärkeä matsi, sillä kolmatta tappiota ei saa tulla putkeen. Valencialla on kolme voittoa alla, mutta ei hän yllä kuitenkaan Torresin tasolle ottelijana ja se tässä match-upissa onkin ideana. Gimme fight Torressille ja lopputulos on sen mukainen.  Torres by RNC R2

Chan Sung Jung (10-2) vs. George Roop (10-6-1): Korean Zombie vs pitkänhuiskea TUF:sta tuttu Roop. Eiköhän tässä mäiskitä rehellisesti toista niin kauan, että mies kaatuu tai ainakin palasia irtoaa. Jung by KO R2.

Mark Hominick (18-8) vs. Leonard Garcia (14-5-1): Samat sanat tähän kuin edelliseen. Hominickin heikkouksia olivat ennen mattopeli ja LW-sarjaan liian pieni fysiikka. Sarjaa alempana Markin fysiikka on kuitenkin varmasti riittävä ja viimeisestä kolmesta voitosta kaksi on tullut lukotuksilla. Erityisesti triangeli-armbar Carawayta vastaan oli komeata katseltavaa ja vahva todiste Hominickin taitojen kehittymisestä. Garcia pärjää aggressiivisuutensa, sisukkuutensa ja graniittisen leukansa ansiosta. Jacksonin suojatti on kaikilla osa-alueilla keskinkertainen, mutta korvaa puutteet edellä mainituilla attribuuteilla. Valmentaja Shawn Tompkinsin alkuperäiseen tiimiin kuulunut Hominick on loistava strikeri, joka vetää pystyssä hyvällä sykkeellä ja monipuolisella arsenaalilla. Se riittää Garciaa vastaan, jonka puolustus koostuu lähinnä kasvolihasten jännittämisestä.  Hominick by KO (liver shot a’la Bas) R3.

Preleissä on tarjolla muun muassa gimme gimmeä Mike Brownille sekä LW-sarjan iskukarnevaali, jonka tarjoavat herrat Horodecki ja 9mm Ratcliffe.

Prelit:

Mike Brown (23-6) vs. Cole Province (6-1)

Chris Horodecki (15-2) vs. Ed Ratcliffe (7-2)

Diego Nunes (14-1 vs. Tyler Toner (10-1)

Antonio Banuelos (17-6) vs. Chad George (11-5)

Demetrious Johnson (5-1) vs. Nick Pace (5-0)

Tiequan Zhang (16-0) vs. Pablo Garza (9-0)

Euro Prospects: Jan Blachowicz

Jan Blachowicz 12-2-0. Poland.

At last has one of the most promising European prospects returned to the battlefields of MMA. Jan Blachowicz was sidelined for one and a half years due to a knee injury.  His impressive comeback started in May of 2010 at the KSW 13 “Kumite” LHW tournament, where Blachowicz fought twice in one night. In the first bout he knocked out then undefeated Brazilian Julio Brutus with an uppercut followed by a headkick at 3:40 of the first round. In the second fight Blachowicz displayed his slick ground skills by easily slapping an RNC on Poland’s Wojciech Orlowski in less than two minutes. After the KSW tournament semifinals Blachowicz made his international debut in June against experienced Nikolai Onikienko of the Red Devil Sports Club. The fight took place at Russian based World Absolute FC event . Blachowicz scored his career’s sixth submission win by choking out the Russian in the second round.

Blachowicz is a top rated prospect for couple of reasons. First of all he is currently riding a nine fight win streak against legit competition. During the past three years this 27 year old polish has beaten such top European 205ers as Maro Perak (17-2-1), Martin Zawada (21-10-0), Antoni Chmielewski (18-7-0) and Christian M'Pumbu (15-3-1). Secondly Blachowicz is an all-round fighter with great technique both on the feet and on the ground. Poland, a country with a strong pedigree in judo and wrestling, produces tons of fighters who excel in the grappling department of MMA. Blachowicz is one of these guys. He has an aggressive and slick guard game, but also very tight positional grappling that he mixes fluidly with ground and pound. Besides great grappling abilities Blachowicz also brings deadly striking skills to the table. He has competed actively in Muay Thai winning the World and European amateur titles in 2008.

Blachowicz has been fighting at 205 lbs for now, but he has hardly been cutting any weight. So if or should I say when he gets signed by a major promotion, I think he needs to either put on some muscle or drop down to middleweight.   Blachowicz trains and teaches at PRIDE vet Pavel Nastula’s gym in Warsaw, but he also travels to the US for training camps.

Blachowicz’s last fight was just couple of weeks ago at the KSW LHW tournament final against Spain’s Daniel Tabera (16-3-3). Tabera is a pretty powerful grappler, who relies mainly on his wrestling, GnP and grappling.  But in the fight against Blachowicz it was quickly obvious that the Spanish didn’t have the edge in grappling this time. Blachowicz dominated his opponent on the ground with air-tight positional grappling switching numerous times between side mount and north south. In the second round Blachowicz managed to take Tabera’s back, flatten him on the ground and pound him out. Blachowicz captured the KSW LHW tournament victory in a dominating fashion, but he’ll face the biggest challenge of his career in his next fight, when he takes on Mamed Khalidov. Khalidov, who is best known for KO’ing Jorge Santiago from the bottom, has also battled against Tabera back in 2008 in fight that ended up in a draw. The fight between Blachowicz and Khalidov will be the biggest LHW fight you can put together in Europe (excluding the UFC euro events).  If Blachowicz beats Khalidov, I believe signing with a major promotion is definitely the next career move for him.

Sherdog Prospect Watch: Jan Blachowicz

Blachowicz HL

Blachowicz vs Brutus (Sweet headkick KO)

UFC 119: Mir vs CroCop ennakkokatsaus

25.9.2010 Conseco Fieldhouse, Indianapolis.

UFC 119 tarjoilee paljon tasaisia matseja, joiden viihdearvo on etukäteen hyvinkin korkealla. LnP-artistit loistavat poissaolollaan, joten matseista suurin osa taitaa päättyä ennen täyttää aikaa.

Pääkortti:

Frank Mir (13-5) vs. Mirko "Cro Cop" Filipovic (27-7-2): Mielenkiintoisessa Old Skool matsissa suurin kysymysmerkki on, että ketä vastaan voittaja ottelee seuraavaksi? CroCop on statuksena legenda ansainnut, mutta jos totta puhutaan niin herra on ollut kaukana parhaastaan Priden kaatumisen eli vuoden 2006 jälkeen. UFC-uralla kroatialainen on onnistunut voittamaan ainoastaan matsit, joissa hän on ollut megasuosikki, eli Sanchez, Al-Turk, Perosh ja Barry. Jos Pat Barry ei olisi viimeksi murtanut kättänsä ja jalkaansa olisi luultavasti myös hän pieksänyt CroCopin, sen verran rajua oli meno kroatialaisen päädyssä ottelun ensimmäisellä puoliskolla. Mir otti itseään niskasta kiinni Veralle koetun nöyryyttävän tappion jälkeen vuonna 2006. Portsarihommat jätettiin kansalle ja ukkeli keskittyi täysipäiväisesti harjoitteluun. Muutos näkyi fysiikan lisäksi otteissa häkissä. Lämppärimatsin jälkeen Mir otti uransa suurimmat voitot lukottaessa Lesnarin ja onnistuessaan ensimmäisenä taistelijana lopettamaan ison Nogin. Tämän jälkeen tuli pataan Lesnarilta, jota seurasi hieno tyrmäys-kuristusvoitto Kongosta. Viimeisimmässään Mirillä oli vuorossa paluu maanpinnalle, tai pitäisikö sanoa unimaailmaan, kun Carwinin kohokoukut lähettivät Las Vegasilaisen vaihtoehtoiseen todellisuuteen. CroCop on sitkeä vanhan liiton tappelija, joka ei hevillä anna periksi. Mir ei voi moisella ominaisuudella kehua ja siinä lepää CroCopin sauma voittoon. Mikäli ottelusta tulee raastava fyysinen ja henkinen taisto, voi Mirko hyvinkin yllättää tässä, jopa legendaarisella LHK:llä eli vasemman jalan kiertopotkulla päähän. Mir on kuitenkin ollut huomattavasti tehokkaampi kovatasoisia vastustajia vastaan ja siksi vaaka kallistuu jenkin puolelle. Mir by arm triangle choke R2.

Antonio Rogerio Nogueira (19-3) vs. Ryan Bader (11-0): Brilziltä viimeksi ”voitosta” huolimatta pataan saanut Pikku-Nog yrittää selvitä hengissä huomattavasti edellistä kovempaa painijaa, Ryan Baderia, vastaan. Laadukkaan boksauksen ja zhoozitzun yhdistelmään luottava Minotoro on esiintynyt kahdessa UFC-matsissaan hieman ristiriitaisesti. Debyytissä tuli loistelias KO-voitto kovasta Luis Canesta, mutta viime matsi pikakomennuksen saanutta Brilziä vastaan jätti paljon toivomisen varaa. Darth Baderia olen hehkuttanut jo pitkään LHW-legenda Chuck Liddellin mantelinperijänä. Kovakätinen painija on raa’an fysiikan omaa järkäle, joka tikkumaisine jalkoineen muistuttaa lähinnä sarjakuvahahmoa. En usko, että Baderilla on mitään syytä viedä tätä matsia tonttiin, niin kova on herran takakäden moukari. Se on kerrasta poikki, jos Baderin takakäden nukutusnuija osuu maaliinsa. Bader by KO R2.

Chris Lytle (29-17-5) vs. Matt Serra (11-6): TUF-finaalistit kohtaavat rematchissa ja yrittävät varmasti välttää kaikin tavoin edelliskohtaamisen unettavan fiaskon. Kumpikin osaa asiansa niin matossa kuin pystyssäkin, joten tahto ja fysiikka ratkaisevat ottelun. Serran lyöntipeli on tiukempaa, kun taas Lytle roiskii enemmän pitkin häkkiä. Toisaalta Lytlen graniittileuka on vastustajansa leukaperiä pitävämpi. Serra on hävinnyt lähinnä itseään paremmille painijoille, mitä Lytle ei ole, joten Serra vie taas pistevoiton. Serra by UD.

Evan Dunham (11-0) vs. Sean Sherk (32-4-1): 155-sarjan vuoden suurin yllättäjä yrittää jatkaa voittokulkua painoluokan legendaa vastaan. Pitkäraajainen Dunham on esiintynyt vakuuttavasti koko UFC-uransa ajan ja herra onkin sarjansa kirkkaimpia tulevaisuuden lupauksia. Erityisesti viime ottelussaan Tyson Griffiniä vastaan Dunham vakuutti tiukalla positiopainilla ja hyvällä lyöntipelillä. Tähän otteluun Dunham lähtee jo selkeänä suosikkina. Itse en ole bookkerien kanssa ihan samaa mieltä. Dunhamin pystypaini ei mielestäni riitä edelleenkään Sherkiä vastaan. Lisäksi matossa lyhytkätinen ja sikaniskainen Sherk on erittäin hyvä positiopainija, joka grindaa vastustajansa kyynärpäillä ja lyhyillä iskuilla. Sherk on pitkällä urallaan hävinnyt ainoastaan sarjojen kuninkaille: Hughes, GSP, BJ ja Edgar. Nuori Dunham ei vielä tuolle tasolle yllä, joten Sherk by UD.

Melvin Guillard (25-8-2) vs. Jeremy Stephens (17-5): Illan takuuvarma ilotulitus, vai onko sittenkään? Nämä hyvin viihdyttävästi ottelevat kevytsarjalaiset ovat mukavassa nosteessa. Entiset treenikaverukset tykkäävät rapata pystyssä, eikä matossakaan turhia pötkötellä vaan lapasta lyödään leipäläpeä kohti satuttamistarkoituksessa. Molemmilla alla kaksi voittoa. Stephens on voittanut viimeisissään ensin Buchholzin teknisellä tyrmäyksellä (cut R1) ja sitten tiukan splitti-työvoiton Sam Stoutista. Greg Jacksonin suojissa uransa henkiin herättänyt Guillard puolestaan taisteli pistevoiton Ronnys Torresista ja viimeisimmässään antoi Waylon Lowelle polvihoitoa siihen malliin, että leikki päättyi jo kolme minuutin kohdalla. Guillard on 4-1 viimeiseen viiteen UFC:ssa ja tämä siis Jacksonille siirtymisen jälkeen. Ainoa tappio tuli Nate Diazille ottelussa, jota Guillard myöskin dominoi ennen huolimatonta puolijauhoista shoottia, joka päättyi giljotiiniin.

Ottelunkulku: Jo punnituksessa herrat kävivät toistensa henkilökohtaiselle mukavuusvyöhykkeelle ja matsissa tuskin menoa tästä poikkeaa. Stephens lyö kaikki iskunsa oikein olan takaa ja siinä piilee sekä miehen vahvuus että heikkous. Jos Stephens osuu niin yleensä vastustaja uppoaa, mutta toisaalta snagariheijarien kauhominen jättää miehen avoimeksi kontraamiselle ja alasvienneille. Guillard lyö myös lujaa ja varsinkin ottelun alkupuolella Melvinin lyöntipeli on todella räjähtävää. Tämän ottelun ratkaiseva tekijä on kuitenkin paini ja tällä osa-alueella atleettinen Guillard on parempi. Greg ”Just Win Baby” Jackson ei anna varmasti Melvinin unohtaa tätä, joten eiköhän Guillard vie ottelua mattoon alun tunnustelujen jälkeen. Guillard by UD

Prelit:

C.B. Dollaway (10-2) vs. Joe Doerksen (46-12): Doerksen nappasi viimeksi kovan päänahan Tom Lawlorista käsittämättömän slugfestin jälkeen. Huippupainija Dollawayn lyöntipeli on kehittynyt huimasti viime aikoina, mikä näkyi erityisesti viime matsissa Goran Reljiciä vastaan. Yli 50 matsin veteraani ”El Dirte” on 7-0 viimeiseen seitsemään, mutta nyt tulee pataan. Dollaway hallitsee häkin tapahtumia nuoruuden innolla, laadukkaalla painilla ja terävillä potkuilla. Dollaway by TKO strikes R3.

Matt Mitrione (2-0) vs. Joey Beltran (12-3): Tässä kilpaillaan lähinnä siitä, että kummasta tulee UFC:n historian huonoin 3-0 rekordin otellut ottelija. Tylysti sanottu, mutta totta se on. Kumpikaan herroista ei kuulu UFC HW-divarin tulevaisuuden lupauksiin, joten henkilökohtaisesti toivon herroilta vain viihdyttävää ja lyhyttä ottelua. Mitrione by KO R1.

Steve Lopez (12-2) vs. Waylon Lowe (8-3): keskinkertaiset LW-divarilaiset ottavat mittaa toisistaan panoksena työpaikka. Lopez otteli kohtalaisella tyylillä kovaa Jim Milleriä vastaan, kunnes olkapää meni sijoiltaan ja leikki loppui siihen. Lowe puolestaan oli ottavana osapuolena debyytissään Guillardia vastaan. Lopez on puhutellut herroista enemmän, joten veikataan UD-voittoa hänen suuntaan.

T.J. Grant (15-4) vs. Julio Paulino (17-3): Työsoppari voi olla katkolla tässäkin matsissa, vaikka molemmat ovat laadukkaita ottelijoita. UFC WW divari on vain niin jäätävän kova, että oman paikan ansaitseminen on todella vaikeaa kyvykkäiden tulokkaiden puskiessa sisään ikkunoista ja ovista. Grant on otellut 2-2 recordin UFC:ssa tekijämiehiä vastaan. Erityisesti viimeksi Grant esitti hienoja otteita tappiosta huolimatta. Tuomarit antoivat pistevoiton tappiottomalle Johny Hendricksille, mutta aivan yhtä hyvin olisi tuomio voinut kääntyä kanadalaisen suuntaan. Julio Paulino kärsi niinikään pistetappion viimeksi UFC-debyytissään, kun alaskalainen jäi Mike Piercen painijyrän alle. Grant on herroista parempi painija ja matto-ottelija, joten pakkohan tässä on voittoa kanukille veikata. Grant by RNC R2.

Mark Hunt (5-6) vs. Sean McCorkle (9-0): the Underground Forumin legenda Sean “Big Sexy” McCorkle ottaa surrealistiselta tuntuvassa matsissa mittaa K-1 legenda Mark Huntista. Hiljaittain vielä yli 300 paunaa painanut McCorkle on vetänyt painoa todella paljon alas ja olikin kuivahkon näköinen punnituksissa. Häkkiin astuessaan herran paino taitaa olla 280:n pinnassa. Huntti on myös liittynyt Painonvartijoihin. Massa on saatu hilattua alas 265 pintaan, mutta lyhyehkö maori on edelleen rasvapallero tuossakin painossa (”What’s the nigga gonna do? He’s Samoan.” – Jules Pulp Fictionissa). Huntin viime vuosien vaikeudet kehissä ovat johtuneet mittarissa olevien kilometrien lisäksi kadoksissa olleesta harjoittelumotivaatiosta sekä puutteellista harjoittelumahdollisuuksista. Nyt Huntooo on treenaillut ATT:lla, joten jonkunlaisessa tikissä pitäisi legendan olla. McCorkle on vielä voittamaton, mutta se johtuu enemmän äijälle syötetyistä paisteista kuin taistelutaidoista. Hunt on pystyssä edelleen kova luu. Hunt by KO R1

Thiago Tavares (14-3-1) vs. Pat Audinwood (9-0-1): BombSquadin tähän asti tappiottoman uran otellut Audinwood on mielenkiintoinen tulokas 155-sarjaan. ”Awesomely Awesome” lempinimellä kulkeva nuori mies on sarjaan pitkä ja iso möllykkä, jonka perusluokka pitäisi riittää jonkun matkaa jopa UFC:n kivikovassa kevytsarjassa. Tavares oli UFC:hen tulemisen aikaan todella kuuma peruna ja hypetyksen kohde, mutta voitokkaan alun jälkeen tappioita on tullut tasaiseen tahtiin huolimatta sopivasta vastuksesta. Miehen henkinen kovuus ei ole ihan vaadittavalla tasolla. Tavares on 1-2-1 viimeiseen neljään, joten tappio tässä merkitsee oven näyttämistä. Audinwood by TKO strikes R2. 

UFN 22 ennakkokatsaus

Harmittavan vähän on ollut aikaa bloggaamiselle viime aikoina, mutta eiköhän se uusi kausi tästä taas pyörähdä käyntiin näin syksyn tullen. Aloitellaan hissukseen analysoimalla kevyellä kädellä Teksasin Austinissa 15.9 pidettävän Ultimate Fight Night 22 tapahtuman pääkortti.

Nate Marquardt (29-9-2) vs. Rousimar Palhares (11-2): Illan pääottelussa jännitetään murtuuko Marquardtilta raaja vai Palharesilta leuka.
Nate the Great aloittaa tästä taas tittelisauman metsästyksen. Marquardtin piti saada se jo edellisen ottelun lopputulemana, mutta "gangster from Portland" eli Chael Sonnen oli asiasta eri mieltä. Marquardt piti matsia luultavasti läpihuutojuttuna, mutta joutui nöyrtymään pahasti Sonnenin eliittipainin ja vahvan GnP:n painostamana. Virheistä on kuulemma opittu ja tähän matsiin tullaan entistä parempana painijana.
Palhares on varmasti usean MW-ottelijan mielestä ei-toivottu vastustaja. Tynnyrimäinen jalkalukko spesialisti ei ainoastaan lopeta ottelua lukolla vaan pahimmassa tapauksessa koko ura voi loppua brassin käsittelyssä, sen verran riuskasti äijä vääntää heel hookit kohdalleen. Tämän sai kokea viimeksi tämän tapahtuman preleissä otteleva puolalainen Tomas Dwral, jolta Palhares korkkasi polven tuomarin estelyistä välittämättä. Palhares on siis pelätty lukkomies ja fyysisesti vahva kaveri, mutta myös valitettavan yksipuolinen ja siten taktisesti helposti lähestyttävä. Palharesin muumikäsillä on vaikea osua mihinkään, eikä lyöntipelin teknisessä puolessa tai nopeudessakaan ole hurraamista. Lisäksi Palharesin pöntössä on hyvin rajallinen määrä kaasua.
Ottelunkulku: Pelin henki on hyvinkin selvä. Palhares on todistanut olevansa eliittigrappleri 185-painoluokassa dominoimalla matossa mm. Salaverryn ja Hornin kaltaisia jannuja. Mikäli brassi saa ottelun tonttiin ottelun alussa, kun lihapullan voimat ovat vielä tuoreet ja Marquardtin raajat kuivat, on hyvinkin mahdollista, että ottelu päättyy ääneen, joka kuuluu, kun katkaiset porkkanan. Mikäli ottelu menee yli kolmen minuutin, leipoo Marquardtin äitin poika Palharesia pataan niin mies muistuttaa matsin jälkeen muumia muutenkin kuin käsien pituuden osalta. Marquardt by TKO strikes R1 4.13

Efrain Escudero (13-1). Charles Oliveira (13-0): Painija-nousukas vs BJJ-nousukas on illan co-main eventin lähtökohta.
TUF:n kahdeksannen kauden vinnare Escudero on laadukas nousukas useastakin syystä. Vahvan painitaustan omaava meksikolais-jenkki on otellut hienon 13-1 rekordin kunnioitettavaa vastusta vastaan. Viime aikoina Escudero on tehnyt sen mitä kaikki painijat tuntuvat tekevän: keskittynyt nyrkkeilynsä parantamiseen. Samaa reseptiä ovat viime aikoina UFC:ssa hyödyntäneet mm. Edgar, Maynard, Hendricks jne. Escudero kärsi uransa ensimmäisen tappion LW-superprospekti Evan Dunhamia vastaan. Tuossakin ottelussa Escudero oli selvästi voitolla lyöden Dunhamin täysin kuutamolle ensimmäisessä erässä. Kolmannen erän henkinen lipsuminen kostautui ja Efrainin käsi vääntyi ikävästi Dunhamin ovelassa armbarissa.
Brassi Oliveira (alias Do Bronx) teki UFC-debyytissaan varmasti vaikutuksen sekä faneihin että kilpaveljiinsä. Vastustaja Elkins slammasi Oliveiran tonttiin, mutta tämä ei ollut heitosta minään vaan nykäisi Elkinsin samantien tiukkaan triangeliin. 41 sekunttia, kukat ja kiitos. Kuten debyytti antoi ymmärtää, on Oliveira tosiaan loistava mattopeluri. Äijä käyttää pitkiä raajojaan todella hyvin ja muutenkin vääntäminen on teknisesti vahvaa. Siihenpä ne positiiviset asiat sitten jääkin. Aikaisemmissa otteluissa puuttee herran pystyosaamisessa ovat tulleet tuskallisen selviksi (ks. esim. Oliveira vs Edu Pachu). Lisäksi nälkälakon uhrilta näyttävä Oliveira on todennäköisesti liian pieni ja fyysisesti heikko UFC LW-divariin, jossa otteluaikana 170+ paunaiset painijat jyräävät.
Ottelunkulku: lyhyestä virsi kaunis. Oliveira ei saa Escuderoa, joka on kaksikosta parempi painija, tonttiin ja maksaa tästä kovan hinnan naamallaan. Escudero by TKO strikes R2.

Jim Miller (17-2) vs. Gleison Tibau (21-6): Illan tasokkaimman LW-kamppailun voittaja kipuaa jo lähelle tittelikuvioita.
New Jerseyn Jim Miller on jäänyt harmittavan vähälle huomiolle isossa liigassa. Viihdyttävästi otteleva työmyyrä on kerännyt vuosien saatossa jäätävän 17-2 rekordin, eikä listaan montaa paistia mahdu. Ja molemmat tappiot ovat tulleet kohtalaisen koville jannuille: LW-champ Frankie Edgarille ja ykköshaastaja Gray Maynardille. Miller on jokaisella osa-alueella tasavahva symppis, joka kovan kestävyytensä ansiosta pystyy painamaan hiileen alusta loppuun. Tällä hetkellä ukko ratsastaa jo neljän voiton putkessa (Danzig, Lopez, Ludwig, Bocek). Voitto kovasta Tibausta nostaisi Millerin välittömästi lähelle tittelisaumaa.
ATT:n painonvetoihme Gleison Tibau kuuluu sarjan isoimpiin ja fyysisesti vahvimpiin ottelijoihin. Aikaisemmin sarjaa ylempänä otellut Tibau on löytänyt kohtalaista menestystä LW-divarista. Tappiot ovat tulleet kohtalaisen koville nimille kuten Joe Stevenson ja Tyson Griffin. Tähän otteluun Tibau tulee alla kaksi voittoa, joista ensimmäisessä brassi väkisinmakasin Josh Neerin tylsässä ottelussa. Viimeisimmässä matsissa oli aivan toinen ääni kellossa, kun Tibau murjoi brutaaliin tyyliin pari painoluokkaa pienemmältä keijukaiselta näyttäneen veteraani Caol Unon.
Ottelunkulku: kumpikaan ottelija ei ole millään vapaaottelun osa-alueella mitenkään poikkeuksellisen hyvä, mutta toisaalta suurempia heikkouksiakaan ei löydy. Tibaun kaasutankki vaikuttaa kasvaneen viime aikoina, mutta uskon, että Millerillä on edelleen kestävyysetu puolellaan. Tämä menee helposti tuomariäänille ja silloin duracell-Miller on vahvoilla. Miller by UD.

Ross Pearson (11-3) vs. Cole Miller (16-4): Klassinen striker vs grappler matsi.
Euroopan paras 155-paunainen, TUF-voittaja, Englannin Ross Pearson jatkaa voittokulkuaan ATT:n Cole Milleriä vastaan. Miller on hyvä tontissa, mutta äijän pystypaini on kovin rajallista eikä lyöntipeli riitä Pearsonia vastaan. Pearsonin monipuolinen ja teknisesti vahva pystytyöskentely on sarjan kärkipäätä. Matossa Pearson on myös varsin vikkelä ja pomppaa usein hyvin nopeasti takaisin jaloilleen. Pearson by TKO cut R2.

Cage Challenger

The Cage promotion continues it's fast rise to the top of european MMA by introducing a new event series "Cage Challenger". Like the name of the series implies, Cage Challenger was set up to give young fighters and prospects a chance to display their skills in a suitable environment.

Cage Challenger poster is weird (no skulls, flames or pitbulls), but I like it.

The first event of Cage Challenger takes place on 18th of September in Riihimäki, Finland.
Check out the full fight card and event information at MMAFinland.fi

In the main event the hard hitting finn Timo "Berserk" Suhonen defends his Cage Middleweight Championship belt against currently undefeated Mats Nilsson of Sweden. Suhonen earned a decision victory in his last fight after a grueling fight while Nilsson scored an impressive TKO win in his last bout at the Cage 13. Finland versus Sweden always produces great fights and I don't think this one will be an exception of the rule.

Besides the main event there are couple of very interesting fights. Ville "Penalty Shot" Yrjölä takes on another swede Martin Svensson. Both guys are very good grapplers so this fight could play out to be a great display of quality ground work. Another fight, that you should check out if you get a chance, is GB Gym's Joonas Niemelä's bout against Aleksi Kainulainen of FFG. Niemelä is a very talented young prospect with superb athletic abilities. It'll interesting to see how he deals with Kainulainen, who hails for the famous Finn Fighters Gym.

I'll attend this event and write a short event report afterwards.