UFC 128 Ennakkokatsaus

19.3.2011 Prudential Center, Newark, USA

Pääkortti:
Mauricio “Shogun” Rua (19-4) vs. Jon “Bones” Jones (12-1): Aijai tätä herkkua! Yhdessä kaikkien aikojen LHW-matsissa kohtaavat entinen ihmelapsi Shogun Rua ja nykyinen ihmelapsi Bones Jones.

Kohta kolmenkymmenen vuoden ikään ehtineen Shogunin ottelulistaa kun katsoo niin ”murderers' row ” on ensimmäinen asia mikä tulee mieleen. Lista on täynnä kevyen raskaansarjan legendoja: Liddell, Rampage, Machida, Coleman, Little Nog, Arona ja niin edelleen. Vastuksen taso huomioiden uran neljän tappiota yli 20 matsissa on todella vähän, mutta tappioita analysoi vielä vähän pintaa syvemmälle niin Shogun näyttää entistä paremmalle. Babalulle kärsitty kuristustappio vuodelta 2003 on selvä homma, mutta muissa kolmessa on hieman jossiteltavaa. Coleman-tappio tuli alasviennin yhteydessä tapahtuneen loukkaantumisen takia ja Forrest-tappion syynä oli polvivammasta johtunut paha keskenkuntoisuus. Ja suurin osa asiantuntevista MMA-faneista lienee yhtä mieltä siinä, että Shogun ei todellakaan hävinnyt Machidalle heidän ensimmäisessä kohtaamisessaan. Joka tapauksessa takana on loistava, mutta myös valitettavan vaivainen ura. Polvileikkauksia on nyt takana ainakin kolme, eikä mistään pienistä operaatioista ole kysymys. Tähänkin otteluun Shogun tulee polvioperaation aiheuttamalta ottelutauolta. Brassin taitopaketti (hieno suomennos skillsetistä) on varmasti kaikkien tiedossa: jäätävä tekninen thaikku pystyssä, keskinkertainen pystypaini ja hyvä mattopeli. Lisäksi vanhan koulun Pride-fanit muistavat kuinka vihaisesti Shogun lyö päältä. Heikkouksia ovat olleet tietyssä määrin alasvientien puolustus ja fyysinen suorituskyky, jotka liittyvät molemmat ainakin osittain polvivammoihin.

Kun Jonesin typerä diskaustappio jätetään huomioimatta, on poikkeuksellisen lupauksen rekordi vielä puhtoinen. Jones on poikkeuksellinen, ei pelkästään fysiikkansa ja omaperäisten liikkeiden takia, vaan myös kehittymisen nopeuden suhteen. On uskomatonta, että mies ottelee UFC LHW-tittelistä vain kolme vuotta ammattilaisuran aloittamisen jälkeen ja astelee otteluun vielä suosikin paineet niskassa! Jonesin tähänastiset vastustajat eivät ole olleet Shogunin tasoa, mutta tapa, jolla Jones on heidät hoidellut, puhuu tylyä kieltä. Nuoren jenkin kreikkalaisroomalaistyylinen pystypaini tuntuu olevan varsinainen killeri vastustajille, jotka ovat tottuneet puolustamaan alasvientejä lähinnä sproolaamalla.

Yhteenveto: Jonesin alasvieminen on lähes mahdotonta, ja matossa Jonesin kontrolloiminen alta vaikuttaa olevan erittäin tuskallinen tehtävä (ks. Vera, Matyshenko, Bonnar ottelut). Pystyssä Jonesilla on aina valtava ulottuvuusetu puolellaan ja clinchissä hänen greco-taidot jyräävät. Kohtalaisen kova pähkinä Shogunille purtavaksi, mutta lääkkeitä on. Shogun luultavasti lähtee otteluun pitkälti samalla taktiikalla kuin Machidaa vastaan. Hyvä liike pystyssä, monipuolisia thaikkukombinaatioita tarpeeksi läheltä ja terävät alapotkut kontrauksena aina kun vastustaja liikkuu sisään. Oma veikkauksen mukaan Shogun pärjää alussa hyvin, mutta jossain vaiheessa Jones saa ottelun tonttiin ja se on lopun alku. Jones by TKO strikes R3

Urijah Faber (24-4) vs. Eddie Wineland (18-6-1): Siviilissä leppoisa Faber on häkissä kuin ahma: pieni, helvetin kiukkuinen, sitkeä, nopea ja vahva. Entinen WEC-champpi Wineland on myös kova jannu, mutta otellut pääasiassa huomattavasti Faberia heikompia tyyppejä vastaan. Miesten tasoero näkyy selvimmin tappioita katsoessa. Siinä missä Faber on hävinnyt vain painoluokan absoluuttiselle kärjelle (Aldo, Brown, Griffin) , on Wineland hävinnyt Yahyan ja Beeben kaltaisille ottelijoille. Faber jyrää nopeudella ja painilla. Faber by TKO strikes R2

Jim Miller (19-2) vs. Kamal Shalorus (7-0-2): Aavistuksen ihmeellistä match makingia Joe Silvalta. Miller on voittanut viimeiset kuusi otteluaan, mikä on todella hyvin kivikovassa UFC LW-divarissa. Lisäksi työmyyrä on pieksänyt kahdessa viimeisissään Tibaun ja Oliveiran kaltaiset arvostetut tekijät, joten tuntuu ihmeellistä, että nyt vastaan laitetaan WEC-tuloaks Shalorus. Varsinkin kun Shaloruksen viime matsit ovat kovin tiukkoja splittituomioita Milleriä kevyempää vastusta vastaan. Iranilaissyntyinen Shalorus on erinomainen painija ja varsinainen kivilihasmöykky, mutta ottelemista leimaa jäykkyys ja sitä seuraava kaasuuntuminen. Miller on erittäin monipuolinen tekijä ja lyöntipeli on parantunut kokoajan. Toissa kerralla Miller löi Tibaulta polvet veteläksi. Shalorus pysyy alun hyvin mukana, mutta Miller kiristää pystyssä tahtia ottelun edetessä ja nappaa väsyneestä vastustajasta kuristusvoiton kolmannessa. Miller by RNC R3.

Nate Marquardt (30-10-2) vs. Dan Miller (13-4): Dan Miller korvaa loukkaantuneen Akiyaman ottelussa, jonka voittaminen on hänelle erittäin vaikeaa, varsinkin lyhyellä varoitusajalla.. Marquardt on ollut vaikeuksissa supervahvoja painijoita kuten Sonnenia ja Okamia vastaan, mutta isomman Millerin painipuoli tai fysiikka ei ole edellä mainittujen herrojen tasolla. Bisping ja Maia naputtivat Milleristä helposti pistevoiton pystyssä, mutta Marquardtilla on kovemmat kädet. Marquardt by TKO R2.

Brendan Schaub (7-1) vs. Mirko “Cro Cop” Filipovic (27-8-2): Fighters Onlyn John Joen tekemästä muutaman päivän takaisesta haastattelusta käy hyvin ilmi miksi CroCop ei ole enää entisensä: lukuisat loukkaantumiset ja leikkaukset ovat syöneet parhaan fysiikan ja harjoittelumotivaatio on kaukana parhaista ajoista. Jacksonin leirin lupaava nuorukainen  Schaub dominoi viimeksi Gonzagaa pystyssä kolmen erän ajan. Nyrkkeilytaustalta ponnistavan Schaubin nopeus ja tekninen boksaus oli liikaa brassille ja mielestäni on hyvin todennäköistä, että se on liikaa myös Mirkolle. CroCop ei ole koskaan ollut mikään boksaaja, eikä herra pärjännyt hyvin käsillä lyöviä vastustajia vastaan. Nopeutensa turvin Schaub naputtaa tässä tyylipuhtaita osumia pysyen itse kohtalaisen koskemattomana. Schaub by UD

Prelit SpikeTV:llä:
Luiz Cane (10-3) vs. Eliot Marshall (10-2): Marshall korvaa sairastuneen Vemolan. Erinomaisesti UFC:ssa jo vuosia sitten aloittanut Banha Cane on kärsinyt pari kovaa tappiota viimeisessä kahdessaan. Ensin Pikku-Nogi täräytti brassin katolleen ja sitten Ranskan Cyrille Diabate toisti tempun UFC 114:ssa. Väkivaltaisesti häkissä käyttäytyvä Banha on pystyssä kovakätinen iskijä, mutta koppeja tulee omaan päähän vähän turhan helposti. Tuskastuttavan tylsän Matyshenko-matsin ja siinä tulleen tappion takia yllätyspotku saanut Marshall on voittanut tuon jälkeen kolme matsia UFC:n ulkopuolella. Marshall ei ole mikään erityisen hyvä ottelija millään osa-alueella, mutta matossa BJJ musta vyöllä pitäisi olla tässä matsissa etu puolellaan. Toivoisin kuitenkin, että Cane löytäisi vaihteeksi maalinsa ja päräyttäisi tähän kunnon highlight reel KO:n Cane by KO R1.

Anthony Njokuani (13-4) vs. Edson Barboza Jr. (7-0): Hehkuttelin tätä matsia jo UFC LW-divaria käsitelleessä jutussa. Molemmat herrat ovat aivan karmeita Muay Thai terminaattoreita, joten odotusarvo matsin osalta on tapissa. Voihan se toki olla, että tämä menee kyttäilyksi niin kuin huippuiskijöiden väliset kohtaamiset joskus menevät. Molemmat ovat kuitenkin sen verran aggressiivista sorttia, että eiköhän tässä lyödä niin, että miestä kaatuu tai ainakin kilon paloja irtoaa. Barbozan potkupeli on luita murskaavaa, mutta Njokuanilla puolestaan kippiä lyönneissään. Barboza on suosikki, mutta itse kallistun Njokuanin puoleen. Njokuani by UD.

Prelit Facebookissa:
Ricardo Almeida (13-4) vs. Mike Pyle (20-7-1): Pyle on viimeisissään paininut voitot Jesse Lennoxista ja John Hathawaysta, joka oli veteraanin uran suurin voitto. Tällä kertaa on vaikeampaa, sillä Almeidaa Pyle ei pysty painilla voittamaan. Epäilisin, että viimeksi TJ Grantin helposti voittanut Almeida on parempi pystyssä. Almeida by UD.

Kurt Pellegrino (16-5) vs. Gleison Tibau (21-7): Kahden voimapainijan kohtaaminen ei herätä kummemmin tuntemuksia puoleen jos toiseen. Tibau loistaa keskinkertaisuuksia vastaan, mutta huippu-ukkoja vastaan brassi tuntuu jäävän hieman vajaaksi. Pellegrinolla vähän sama tarina, joten siinä mielessä sopiva matsi. Pellegrino otteli hyvin pystyssä Sotiropoulosta vastaan, joten veikataan UD-voittoa New Jerseyn suuntaan. Pellegrino by UD.

Prelit:
Joseph Benavidez (13-2) vs. Ian Loveland (14-7): Jopa 135-paunaisiin alikokoinen Benavidez on raju pikku-ukko, eikä tässä matsissa ole hirveästi järkeä. Ennen 145:ssa otellut Loveland on kyllä seitsemän voiton putkessa, mutta vastustajien taso on valovuosien päässä Benavidezesta. Benavidez by TKO strikes R2.

Erik Koch (11-1) vs. Raphael Assuncao (16-3): Erittäin lupaava 22-vuotias Koch on hävinnyt vain kerran. Tuo tappio tuli pisteillä FW-sarjan ykköshaastaja, painijyrä Chad Mendesille. Assuncao on tasaisesti suorittava kovan luokan brassi , joka puristi viimeksi pistevoiton laadukkaasta LC Davisista. Uskoisin, että pystyssä Kochilla on kuitenkin etu. Koch by KO R1.

Nick Catone (8-2) vs. Costantinos Philippou (7-1): Kotiyleisölle tehty matsi, jossa New Jerseyn Catone kohtaa Philippoun, joka on Renzon suojatti. Jesse Forbesista pistevoiton paininut Catone on kärsinyt polvivammoista ja ottelutaukoa on nyt yli vuosi. Philippou on ollut viime matseissaan ihan tekijämiehen oloinen. Philippou by UD