Kansakunnan tila: UFC Lightweight

UFC:n 155 paunaisten, suomeksi 70-kiloisten sarja on jo pitkään ollut WW:n ohella MMA:n kovin kilpailuareena urheilullisella mittatikulla. Nyt UFC-WEC yhdistymisen jälkeen UFC:n kevytsarja on vapaaotteluhistorian kovatasoisin divisioona. Tällä hetkellä UFC:llä on sopimus 54:n kevytsarjalaisen kanssa, mikä on todella suuri määrä yksittäisen promootion yhdelle painoluokalle. Seuraavassa on tarkasteltu painoluokan tilaa 19 ottelijan kautta (mikä tarkoittaa sitä että 35 ottelijaa jäi tämän katsauksen ulkopuolelle syystä tai toisesta).

Mestari: 

Frankie Edgar (13-1-1): Pikku Frankie on läpi uransa todistanut epäillyt hänen tappelukyvyistään vääriksi. Kaksi viimeistä ottelua ovat sementoineet Edgarin statuksen yhtenä maailman kaikkien aikojen parhaista kevytsarjalaisista. Ja tämä vain 15 ottelun rekordilla. Kun ottaa huomioon, että Edgar on otellut lähes kaikki ottelunsa maailman LW-huippuja vastaan, on uskomatonta, että hän hävinnyt vain kerran, ja senkin pisteillä. Painoluokkansa pienempiin kuuluva terrieri on niin sanotun wrestler-boxer ottelijatyypin kirkkain timantti.  Frankien loistava tekninen lyöntipeli yhdistettynä räjähtävään ja monipuoliseen pystypainiin on ollut tähän mennessä menestyksen ydin, mutta työmyyrä kehittyy edelleen hengästyttää vauhtia. Edgar kohtaa seuraavaksi Maynardin toukokuisessa uusintaottelussa, jossa LW-vyö on taas jaossa.

Tittelikuviossa:

Gray Maynard (11-0-1): Härkämäisen vahvalla painijalla oli mestaruusvyö jo melkein näpeissään tämän lyötyä Edgarin täysin kuutamolle useaan kertaan tammikuisessa tittelimatsissa. Voittamattoman Maynardin epäonneksi Edgar pystyi kuitenkin ilmiömäisesti nousemaan takaisin otteluun, joka lopulta tuomittiin, mielestäni oikein, tasapeliksi. Maynardin lyöntipeli ei ole teknisesti Edgarin tai monen muunkaan kärkiukon tasolla, mutta raaka fysiikka ja divarin vahvin paini tasoittavat paljon puntteja.

Jim Miller (19-2): Jumalauta! huutaisi Repomies tämän miehen kohdalla vaatien Millerille välittömästi titteliottelua. New Jerseyn työmyyrä on kerännyt urallaan vakuuttavan rekordin ja ainoat tappiot ovat tulleet pisteillä mestari Edgarille (2006 pre UFC) ja ykköshaastaja Maynardille (2009 UFC 96). Kolmeen viimeiseen Miller on voittanut liudan erittäin kovia tekijöitä: Bocek, Tibau ja Oliveira. Vaikka Miller ottelee mielestäni kohtalaisen viihdyttävällä tyylillä, on UFC jostain syystä pitänyt hänet matalan profiilin otteluissa tähän asti. Sama meno näyttää jatkuvan, sillä Miller kohtaa WEC-tulokas Kamal Sharoluksen UFC 128:ssa. Hieman pitää arvostella jo Millerin manageriosastoakin, sillä ottelu ei tarjoa Millerille mitään voitettavaa, mutta paljon hävittävää.

Clay Guida (28-11): Aina positiivinen ex-StrikeForce mestari Clay Guida on niin täynnä pohjatonta energiaa, että usein mieleen hiipii kysymys ”Mitä helvettiä tuo jannu on vetänyt?”  Kuuluisista erätaukojen röyhtäyksistä päätellen Red Bullia, mutta energisyys ja loputtomalta vaikuttava kaasutankki ovat ehdottomasti Guidan suurimmat vahvuudet. Yleensä Guidan taktiikkana on jatkuvalla fyysisellä painostuksella raahata vastustaja syville vesille, jossa Guida tietää olevansa lopulta vahvempi ja lähes näin onkin. Jacksonin leirissä uuden nosteen löytänyt The Carpenter on Dos Anjos- ja erityisesti viimeisimmän Gomi-voiton ansiosta divarin terävintä kärkeä. Seuraava matsi on tuon statuksen arvoinen, sillä Guidaa vastaan TUF 13 Finale tapahtumassa asettuu WEC-mestari Anthony Pettis.

Melvin Guillard (27-8): Kuten Guida, myös Guillard on löytänyt MMA-uralleen uuden vaihteen vapaaotteluvalmentajan/elämäntapagurun Greg Jacksonin hellästä huomasta. Erittäin atleettinen Guillard on aikaisemmin törttöillyt huumeiden ja muun epämääräisen toiminnan kanssa, mutta ukko näyttää keskittyvän ottelemiseen ja tulokset ovat sen mukaiset: 4-0 viimeiseen neljään ja voitot mm. Dunhamista ja Stephensistä. Guillardilla on kaikki osa-alueet nykyään kunnossa ja painitaustansa ansiosta hän pystyy pitämään matsin yleensä siellä missä haluaa eli pystyssä. Guillardilla on LW-sarjassa harvinainen kyky: räjähtävät ja kippaavat kädet. Tästä nähtiin näyte viime matsissakin, kun Guillardin takakäsi täräytti superlupaavan Evan Dunhamin maata kiertävälle radalle. Kaiken ollessa kunnossa ja pääkopan pysyessä läjässä Guillard on ehdottoman vaarallinen vastustaja kenelle tahansa 155-painoluokassa. Pysyykö kasetti kasassa tittelimatsiin asti? Se jää nähtäväksi.

Anthony Pettis (13-1): Showtime Pettis kirjautti nimensä vapaaottelun historiaan potkaisemalla eeppisiin mittakaavoihin nousseella Matrix-potkulla mestari Benson Hendersonin kanveesiin WEC:n viimeisen tapahtuman viimeisen ottelun viimeisellä minuutilla. Uskomattomalla vauhdilla viime vuodet kehittynyt 24-vuotias Duke Roufuksen suojatti on 4-0 viimeiseen neljään. Viimeisin tappio on vuodelta 2009, kun Bart Palaszewski puristi pistevoiton nuorukaisesta. Vaikka Pettis on kohdannut viime matseissaan laadukkaita vastustajia, on vielä hieman arvoitus kuinka hän riittää UFC LW-divarin kärkiukkoja vastaan.  Guida-matsin jälkeen olemme tässä suhteessa paljon viisaampia.

Nousussa:

George Sotiropoulos (14-2): Puhtaan 5-0 rekordin UFC:n LW-divarissa koonnut ja viimeiset kahdeksen matsia voittanut aussi on hitaasti kiiruhtaen hiipinyt painoluokan kärkikahinoihin. Sotiropouloksen mielenkiintoinen tapa kiertää maailmaa treenaamassa eri saleilla vaikutteita ja oppeja imien on selvästikin tehokas keino jatkuvaan kehittymiseen. Sotiropouloksen vahvuus on ehdottomasti hänen persoonallinen mattopelinsä. Georgen guardin ohitukset ja top kontrolli ovat painoluokan kärkipäätä.  Minun papereissa Sots menee vielä haastajat-osastoon, koska se ”iso voitto” puuttuu. Stevenson ja Pellegrino olivat hyviä päänahkoja, kuten myös tauolta palaillut Lauzon, mutta top 10 voitto on Georgelta vielä saavuttamatta. Seuraavaksi vastaan asettuu Denis Siver, joka hyvästä nosteesta huolimatta, ei myöskään olisi tarpeeksi iso voitto, jotta titteliottelulla kannattaisi spekuloida.

Matt Wiman (13-5): 3-0 viimeiseen kolmeen ja 7-3 kaikkiaan UFC:ssa. Viimeisimmässä ottelussaan Handsome dominoi suvereeniin tyyliin ATT:n Cole Milleriä. Monipuolinen, sisukas ja aggressiivinen Wiman tuntuu nyt löytäneen oman ottelutyylinsä ja tulosta on tullut. Wiman on avoimesti huudellut kovempien matsien perään, joten eiköhän Joe Silva seuraavaksi laita Wimanille pykälää silmää ja nimekkäämpää ukkoa tiskiin.

Mark Bocek (9-3): UFC:ssa 4-1 viimeiseen viiteen, joista ainoa tappio tuli pisteillä äärimmäisessä tiukassa ottelussa Jim Milleriä vastaan.  Kanadalainen on painoluokan jos ei paras niin ainakin yksi parhaista mattoukoista. Kuten Wiman myös Bocek huuteli Hazelett-voiton jälkeen kovempien jätkien perään. Sitä saa mitä tilaa: Bocek ottelee ex WEC-champ Benson Hendersonia vastaan UFC 129:ssa.

Donald Cerrone (14-3): Comboy on naputtanut viimeiseen kolmeen kolme hyvää päänahkaa: Varner, Horodecki ja UFC-debyytissä kuristtukseen kiinni jäänyt Kelly. Cerrone on kääntänyt aikaisemman heikkoutensa, eli pystypainin, vahvuudekseen. Thaikkutaustainen Cerrone ottaa karmeita koppeja kuulaansa, mutta ainakin vielä graniittinen leuka on antanut anteeksi tekniset virheet ja heikon päänliikkeen.  Maalaispoika Cerrone muuten osti hiljattain ison maatilan, joka on muutettu nyt harjoittelukeskukseksi ammattilaisuraan tähtääville ja sitä jo harjoittaville vapaaottelijoille. Tässä kuussa otelleen Cerronen seuraavaa ottelua ei vielä tiedetä.

Uuden alun etsijät:

Evan Dunham (11-2):  Näin ne kovimmillakin odotuksilla ladatut hype-junat ajautuvat raiteiltaan silmänräpäyksessä. Yhdeksän kuukautta sitten Dunham oli juuri voittanut Tyson Griffinin ja saapasteli puhtaalla rekordilla kohti titteliottelua.  Juna alkoi kuitenkin yskimään, kun Dunham koki pistetappion entiselle mestarille Sherkille ja lopullisesti rotkoon mentiin viime matsissa, kun Guillard formatoi nuorukaisen kovalevyn. Dunham on erittäin lahjakas nuori ottelija, mutta tie takaisin lähelle titteliottelua tulee olemaan pitkä ja kivinen.

Benson Henderson (12-2): Entinen WEC-mestari koki viimeksi pistetappion ja menetti vyönsä raastavan viisieräisen taistelun jälkeen. Tappio tuli kilpailukykyisen ottelun jälkeen, mutta tietyssä määrin se paljasti Hendersonin tason ottelijana. WEC:ssä Henderson pärjäsi luottamalla pääosin kivikovaan fysiikkaan, laadukkaaseen painiin ja sisukkuuteen, mutta en usko, että noilla avuilla pärjätään isossa liigassa. Hendersonin on, ainakin jollakin tasolla, löydettävä itsestään uusi ottelija uusilla tempuilla varustettuna, sillä pelkkä painijyrääminen ja tiukka giljotiini eivät enää riitä.

Ilonpilaajat:

Jacob Volkmann (12-2): Minnesota MAA:n painija on 3-0 LW-divarissa, joista kaksi splitti decisionia ja yksi UD. Kansakunnan presidentinkin otteluun haastanut ja sen jälkeen Salaiselta Palvelulta vierailijoita saanut Volkmann on erittäin hyvä painija ja kovan luokan mattomies, mutta miehen kyvyttömyys lopettaa ottelua nostattaa verenpaineet kattoon kotikatsomoissa.

Nik Lentz (23-3-2): Mikä näitä Minnesotan miehiä vaivaa? Volkmannin treenikaveri The Carny on 4-1 UFC:ssa ja viimeisin voitto splitillä Tyson Griffinistä (erittäin kyseenalaisen pisteytyksen tuloksena).  Kaikki viisi ottelua ovat menneet pisteille. Valitettavasti Lentzin rekordi alkaa olla niin hyvä, että ukkelia on mahdoton sivuuttaa puhuttaessa divarin kärkinimistä.  Kuten Volkmann, myös Lentz painii tiensä voittoon tavalla, joka saa Simo Sixpackin huutelemaan homofobisia solvauksia TV:lle. Alhaisesta viihdearvosta johtuen Lentz saa seuraavaksi tyytyä UFN:n preleihin sijoitettuun matsiin ATT:n painijyrä Waylon Lowen kanssa.

Voittamattomat:

Edson Barboza (7-0): Minun papereissani tämä nuori brassi on LW-divarin mielenkiintoisin nousukas.  Superatleettinen nuorukainen on pystyssä Jose Aldoa muistuttava Muay Thai niittäjä, jonka alapotkut sattuvat kotisohvalle asti. UFC 128:ssa on luvassa äärimmäistä pystyherkkua, kun Barboza kohtaa Saekson Janjiran oppilaan ja toisen MT-spesialistin Anthony Njokuanin.

John Makdessi (8-0) : Piskuisen Makdessin loistava suoritus UFC-debyytissä Pat Audinwoodia vastaan nosti miehen heti allekirjoittaneen fanituslistalle. Näyttäviä ja epätavallisia potkuja jakeleva Makdessi liikkuu kärppämäisen nopeasti ja iskee kuin kobra. Miehen lyhyehkö varsi ja painoluokkaan pienet raamit voivat muodostua suuremman menestyksen esteiksi, mutta ei aleta vielä maalailemaan piruja seinille. Makdessi kohtaa seuraavaksi sopivalta vaikuttavan kokeen, kun UFC 129:ssa vastaan asettuu TUF 12:sta tuttu grappleri Kyle Watson.

Paul Sass (11-0): Englantilaisen Kaobon-tiimin erittäin laadukkaan LW-kvartetin (Etim, Kelly, Taylor, Sass) nuorin ja ehkä lahjakkain jäsen on edelleen voittamaton yhdentoista ammattilaisottelun jälkeen. 22-vuotias mattotyöskentelyn ihmelapsi nostatti pienimuotoista hypeä jo paljon ennen UFC-debyyttiään voittamalla seitsemän ensimmäistä pro-otteluaan triangelilla ja lopettamalla kymmenestä matsista yhdeksän lukolla. Debyyttissään Sass dominoi kanadalaista Mark Holstia matossa lopettaen tämän, yllätys yllätys, triangelilla ensimmäisen erän lopulla. Pystyosaamisestaan tunnettu Kaobon on Sassille hyvä paikka treenata, varsinkin kun sopivia treenikavereita on yllin kyllin. Lokakuussa viimeksi otelleen Sassin seuraava matsi on vielä hämärän peitossa.

Maciej Jewtuszko (8-0): thaikkutaustainen puolalainen shokeerasi hardcore-faneja WEC-debyytissään, kun Irokez tykitti Anthony Njokuanin lattiaan harvemmin nähdyllä spinning backfistillä. Pitkänhuiskea Jewtuscko on myös matossa ihan pätevä jannu, joten siinä mielessä paketti on kasassa. Lopetushakuisesta jannusta on kysymys, sillä hän ei ole vielä koskaan mennyt täyttä aikaa. Irokez kohtaa seuraavaksi Englannin Warburtonin UFC 127:ssa.

Kamal Sharolus (7-0-2):  Iranilainen on entinen olympiapainija, mikä näkyykin selvästi miehen kiviliha-fysiikassa ja huippuluokan painitaidoissa.  Teksasissa jo useamman vuoden asustelleen Sharoluksen viime matsit ovat olleet työntäytteisiä kolmen erän koitoksia. Varneria vastaan ottelu luisui lopulta Sharoluksen kannalta harmittavasti tasapeliksi, kun hän sai miinuspisteen toisessa erässä toistuvien nivuspotkujen takia. Sharoluksen suurin heikkous tällä hetkellä on huippumiehiä vastaan riittämätön kaasutankki. Seuraavaksi Sharolus tosiaan kohtaa Jim Millerin ja jos tankissa ei ole aikaisempaa enemmän tiikeriä, niin omassa päässä kolisee ja kovaa.

StrikeForce Fedor-Silva jälkilöylyt

Hyviä ja vauhdikkaita matseja kuten odottaa saattoi.

Fedor vs Big Foot: Tässä se nyt on. Aikakauden loppu. Fedorin otteleminen näytti joka osa-alueella luisuneen rappion tielle. Pystyssä ukko heitteli entistä hitaampia snagariheijareita ilman minkään sortin alustusta ja matossa mentiin lähes kokoajan kohti huonompaa positiota. Silvalta oikein hieno esitys niin tekniseltä kuin taktiseltakin kannalta. Tietenkin sidechoken kiinni saaminen olisi kruunannut homman, mutta vakuuttavaa settiä näinkin.

Arlovski vs Kharitonov: Voi Andreita. Ensimmäiset minuutit mentiin suvereenisti Arlovskin merkeissä, kun hän pysytteli pelisuunnitelmassa eli liikkui hyvin ja veteli alapotkuja. Jostain syystä tätä hyvää aloitusta seurasi taas henkinen lamaantuminen, joka lopetti liikkeen. Pari koppia ja lasileuka sanoi riks raks. Kharitonov näytti edelleen hitaalta ja löysältä.

Del Rosario vs Johnson: Rosario on ihan kehityskelpoinen HW, mutta matkaa huipulle on vielä runsaasti.

Griggs vs Villante: viihdyttävä, mutta urheilullisesti ala-arvoinen mylly.

Sefo - V. Overeem: neck crank näytti menevän vähän turhan helposti kohdalleen...


P.S. Fedorille hyviä eläkepäiviä ja kiitoksia hienoista hetkistä!

StrikeForce HW turnaus starttaa tänään

StrikeForcen odotettu kahdeksan miehen raskaansarjan turnausta pyörähtää vihdoin tänään käyntiin. Useaan eri tapahtumaan jakautuvan turnauksen yksityiskohdat ovat paljolti hämärän peitossa, mutta ei anneta  sen häiritä, vaan keskitytään otteluihin.
Turnauksen kaavio näyttää tältä:

Jostakin käsittämättömästä syystä kaavion puoliskot on laadittu niin, että kovimmat jannut ovat toisella puolella ja paistiosasto toisella puolella. Kaupallisessa mielessä  tässä ei ole  ainakaan mitään järkeä, sillä todennäköisesti kaaviossa ylempänä olevan puoliskon semi-finaalista tulee turnauksen kohokohta ja urheilullinen finaali. Tämän jälkeen finaali on vain "sloppy seconds".
Kaavion perusteella rankkaisin turnauksen osallistujat voiton suhteen seuraavasti:
1. Overeem
2. Fedor
3. Arlovski
4. Werdum
5. Silva
6. Barnett
7. Kharitonov
8. Rogers

Rankingia jos lyhyesti perustelee, niin pidän todennäköisimpinä finaalipareina otteluita Overeem-Arlovski ja Fedor-Arlovski idioottimaisesta kaaviosta johtuen.

Lyhyet kommentit ottelijoista:

1. Overeem: tyylillisesti paha vastustaja kaikille muille turnauksen osallistujille. Tuhoisa pystyosaaminen, rankka fysiikka ja riittävä vääntötaito.

2. Fedor: ikä ja ehkä myös motivaatiopula on jo syönyt venäläisen parhaan terän, mutta kyllä sieltä syömähammasta vielä löytyy. Lisäksi voi olla, että voittamattomuuden mystisen suojan kadottua Werdum-tappion myötä vastustajatkin tulevat entistä itsevarmempina Fedjaa vastaan. Turnauksen kannalta on myös oleellista huomioida sedän lasiset kädet: mikä on todennäköisyys, että ne kestää kolme matsia putkeen?

3. Arlovski: kaavion asettelusta johtuen Andreilla on mielestäni kohtalaisen hyvä tsänssi päästä finaaliin asti. Ukkeli on hionut kuntoa mm. Jon Jonesin kanssa ja viimeksi leukakin näytti kestävän Silvan pommeja. 

4. Werdum: maailman parhaisiin grapplereihin lukeutuva Werdum  tekee edelleen tyhmiä virheitä pystyssä ja kun kahteen ensimmäiseen matsiin todennäköisimmät vastustajat ovat Fedor ja Overeem, on selvää, että Werdumin mahdollisuudet koko turnauksen voittoon asti ovat aika pienet.Tämä siitä huolimatta, että hän on voittanut molemmat ed. mainitut herrat.

5. Silva: Tasaisen hyvä jokaisella osa-alueella, mutta erinomainen ei missään. Keskinkertaisuus on Silvan ongelma, kun häntä matsaa muita ukkoja vastaan. 

6. Barnett: kovin on väsyneitä olleet Babyfacen otteet viime vuosina. Hajanaisia matseja siellä täällä ilman varsinaista "suunnitelmaa" uran elvyttämiseksi. Josh on aina ollut hieman laiska harjoittelija ja muiden huippujen kanssa harjoittelu ei ole oikein maistunut, joten hiljaiselo ei ole varmasti tehnyt hyvää fysiikalle.

7. Kharitonov: Sergeri on kova jätkä, mutta taidot ovat aivan liian yksipuoliset tähän porukkaan. Lisäksi ukon paras puoli eli boksaus ei ole enää entisellä tasolla. Viime aikaisia matseja ja sparrimateriaali kun katsoo niin samat ongelmat toistuvat: nopeus on mennyt ja turhia koppeja satelee kuulaan.

8. Rogers: Ei riitä millään osa-alueella oikeastaan kenellekään.

Finns climb up in the Euro rankings

GroundAndPound.de has published new European MMA rankings. The best of Finland keep climbing the ranking with their recent wins.

Highest ranked Finn is Tom "Stoneface" Niinimäki, who is now ranked #2 in the FW division only behind Joachim "Hellboy" Hansen.

Marcus "Caveman" Vänttinen, who is riding a 10 fight win streak, gets the fifth spot in the LHW division.

Another Finn in the LHW ranking is Toni Valtonen at 8th.

Experienced Niko Puhakka had a good year in 2010 and is now ranked 6th in the tough LW division.

Newcomer in the top ten rankings is Anton "Wolverine" Kuivanen, who gets the 10th position in the Euro LW division.

Half Finn, half Brazilian and 100 percent bad ass Lucio "Spartan" Linhares climbs the MW ranking with a win over Xavier Foupa-Pokam and is now ranked at place 5.

Take a look at the full Euro rankings at GroundAndPound.de

Tom Niinimäki finally gets some publicity

Check out the scouting report about Tom at BloodyElbow.com

Vänttinen aiming for the UFC

Check out Marcus Vänttinen's new interview at GrapplerInfo.pl:
http://www.grapplerinfo.pl/grappler_eng/2011/02/07/marcus-vanttinen-my-goal-is-to-get-to-the-ufc/

UFC 126 jälkilöylyt

UFC 126 tarjosi tapahtumana koko valikoiman erilaisia tunnetiloja. Mieli vaihteli ärsyttävästä tylsyydestä leuat loksauttavaan hämmästykseen. Kaikenkaikkiaan 126 oli viihdyttävä ja onnistunut iltama, jolla on todennäköisesti myös kauaskantoisia seuraamuksia. Analysoidaanpas tapahtumaa hieman tarkemmin ottelija ottelijalta plussien ja miinusten muodossa:

Plussat (positiivisesti suoriutuneille ottelijoille)
+++ Anderson: hypnoottinen tanssi päättyi kobran iskuun. Näinhän sen olisi aina pitänyt mennä Andersonin matseissa. Loistavaa ajoitusta seurasi loistava tekninen toteutus ja tuloksena pötköttävä vastustaja! Thainyrkkeilyssä yleisesti käytettyä liikettä näkee valitettavan harvoin vapaaottelussa. Syy tähän en minä ainakaan osaa sanoa. Seuraavaksi vastaan: Super-fight GSP:n kanssa tai Shogun vs Bones voittaja. Vyön puolustaminen Okamia vastaan tuntuu jokseenkin turhalta.
++ Jones: Taas oltiin menty jokaisella osa-alueella eteenpäin. Erityisesti mattotyöskentely näytti teknisesti vahvalta ja Bonesin pitkien käsien hyödyntäminen kuristuksien hakemiseen on varmasti oikea valinta, joka kantaa hedelmää myös tulevaisuudessa. Rauhallisuus häkissä ja omaan tekemiseen keskittyminen huokuvat nuorukaisen kovaa itseluottamusta. Seuraavaksi vastaan: Shogun.
++ Mendes: loistavan painijan lyöntipeli kehittyy valtavalla vauhdilla. Mendesin ja Jonesin kaltaiset superatleettiset, painitaustaiset nuorukaiset ovat vapaaottelun tulevaisuus. Mendes ei ole vielä valmis haastamaan Aldoa, mutta vuoden päästä jo on. Seuraavaksi vastaan: Tyson Griffin, mikäli hän tiputtaa huhujen mukaan painoluokkaa.
+ Griffin: tykkäsin Forrestin esityksessä, vaikka Franklinin kanssa täyden ajan möyrysikin. Monipuolista ottelua pystyssä, jatkuvaa aggressiota matossa ja pystypainikin oli kehittynyt selvästi. Robb Wolfin kanssa säädetty ravinto- ja voimailuosasto näyttää myös tuottaneen tulosta, sillä ainakin minun silmään Forrest näytti entistäkin jäntevämmältä. Seuraavaksi vastaan: Thiago Silva vaikuttaisi todennäköisimmältä vastustajalta.
+ Taylor: Mukava nähdä, että Englannin konekiväärikäsi on vihdoin saanut pystypaininsa UFC:ssa riittävälle tasolle. Miehen boksausta on ilo katsoa ja jatkoa odotellaan mielenkiinnolla. Seuraavaksi vastaan: Cerrone vs Taylor kiitos!
+ Kingsbury: Daaaaaaaaamn! Katsoin jo punnituksissa, että Kingsbury (1.95-2,05x muuten vedoissa) tulee viemään Romeron äidin poikaa kuin märkää lapasta. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Seuraavaksi vastaan: aika kohdata gatekeeper eli esim Soszynski tai Bonnar.

Miinukset:
-- Bader: henkinen lamaantuminen seurasi Jonesin ensimmäistä kuristusyritystä, eikä Bader päässyt tuon jälkeen enää matsiin mukaan. Romahtanut itseluottamus näkyi typerinä valintoina, joiden takia Bader jäi sitten kasan alimmaiseksi. Takaisin koulunpenkille ja lisää ottelukokemusta gatekeeper-tasoisista vastustajista. Seuraavaksi vastaan: Bonnar
- Ellenberger: rutisti puolijauhoisen pistevoiton hänelle suosiollisesta matchupista. Motivaatiopula saattoi olla kyseessä Fitch-ottelun peruunnuttua, mutta silti suoritus oli pettymys erittäin lahjakkaalta Ellenbergiltä. Seuraavaksi vastaan: Pierce tai Story.
- Torres: liipasinsormi oli kohmeessa, varsinkin kolmannessa erässä. Pari rajua tappiota ovat työntäneet ennen niin viihdyttävän Torresin tiukkojen game planien tielle, mikä tuottaa tulosta, mutta vie samalla valitettavasti ilon ottelujen seuraamisesta. Noh, nyt Miquelilla on pari tikkua taas alla, joten ehkä ensi matsissa nähdään jo entisaikojen ilotulitusta. Seuraavaksi vastaan: Kid?
- Ruediger: "leuka ylös ja kohti uusia pettymyksiä" taitaa olla Gaben motto. Pystyottelu on aivan karmean näköistä huitomista, paini ei riitä UFC-tasolla, eikä fysiikkakaan ole vaaditulla tasolla. Summauksena totean, että Gabea ei nähdä UFC:ssä enää ikinä. Seuraavaksi vastaan: joku intiaani KOTC-tapahtumassa

UFC expands to Sweden in 2011

In a recent interview by the MMAviking.com UFC president Dana White states that the UFC is planning to bring the show to Sweden. Direct quote from Dana: “It’s true, we’re coming to Sweden. We’ll be there this year." At this point Dana couldn't specify further when the event might happen.


Of course us Finns were hoping that the UFC would come to Finland first, but this is still excellent news for both Finnish fighters and fight fans. I just hope that Finland's top prospects like Marcus Vänttinen, Anton Kuivanen and Tom Niinimäki finally get a chance to show their skills in the Octagon once the UFC event in Sweden takes place. 


Source: http://www.mmaviking.com/well-be-there-sweden-this-year-says-dana-white/

Fight Festival 29: Finns victorious on home turf, Vänttinen scores 10th straight win

Fight Festival’s a bit surprising choice to put on a fight show on a Monday night proved to be a right one as the Helsinki Sports Hall was packed with fight fans on the 31^st of January. In true Fight Festival fashion besides MMA bouts the card also featured Muay Thai and Kickboxing fights.

In the main event Finnish lightheavyweight top prospect Marcus “Caveman” Vänttinen (19-2) made quick work of UFC veteran Ron Faircloth.  After a short feeling out period Vänttinen, who was at least 10 inches taller than his opponent, grabbed Faircloth in tight Thai clinch and landed crushing knees on him.  When Faircloth ate a big knee strike and dropped on his back, Vänttinen immediately followed with heavy ground and pound. Faircloth couldn’t defend properly, so the ref had to step in and stop the fight.  This was 10^th straight win for Marcus Vänttinen, who has significantly improved during past two years and is now clearly ready for the bigger stages.

Finnish lightweight star Anton “Wolverine” Kuivanen (14-4) got to show his new and improved ground game after a rocky start against the American Ryan “Bones” Bixler. Early in the first round Kuivanen got a serious poke in the eye in a situation where both guys were swinging for the fences.  After taking a long recovery time and getting checked by a doctor, Kuivanen could continue and came back strong with a 1-2 combination that landed clean. Bixler answered with a takedown when Kuivanen threw a flying knee. On the ground the American was quite passive from the top position, throwing just few punches. From the bottom Kuivanen worked on a kimura couple of times, but Bixler defended well. The second round really got going once Kuivanen exploded with another flying knee and caught Bixler’s head when he was shooting for a takedown.  Bixler managed to complete the takedown, but Kuivanen swept his opponent and took his back. After getting some strikes in and working on a armbar from back mount, Kuivanen eventually got both hooks in and applied a fight ending rear naked choke.  Win over Bixler extends Kuivanen’s winning streak to seven straight wins.  Training at the American Top Team camp in Florida has done marvels to Anton Kuivanen, who is now definitely one of the top dogs in the European lightweight division.

Juha-Pekka Vainikainen and Niko Puhakka, who are training partners and both representatives of Espoon Kehähait , added also wins to their records. Juha-Pekka Vainikainen’s (15-5) long reach and technical boxing was too much for the UFC veteran Brian Geraghty.  Vainikainen controlled the distance with a stiff jab and landed quite a few overhand rights. Geraghty had his moments too as the American threw wide looping punches and low kicks on Vainikainen. One of the overhand rights by Vainikainen made Geraghty’s knees buckle in the first round, but the experienced American defended well and recovered. Later in the fight, when it became obvious that Geraghty was getting picked apart on the feet, Geraghty tried to take Vainikainen down, but the Finn sprawled effortlessly out of the situations. In the end Vainikainen was awarded with a clear cut unanimous decision.  It was an impressive performance by the young Finn, but Geraghty also deserve thumbs up for his gutsy and fan friendly effort in the ring. With his long limbs and precise striking Vainikainen is a tough cookie at the LW division. It would be interesting to see how he can deal with a Euro top 10 opponent.

The most experienced Finnish lightweight on the card was Niko Puhakka (21-11), who bounced back to winning track after losing his last fight to Chute Boxe’s LW ace Luiz Azeredo by points.  Puhakka took on Croatian Ivica Truscek ( 11-5), who is a strong grappler with background in wrestling. Puhakka obviously didn’t respect his opponents grappling skills as he almost right away shot for a takedown and took Truscek down. As Truscek was working on his way up, Puhakka hop on his back and snatched a tight modified rear naked choke on him. Truscek had no choice but to tap out early in the first round.  This was a easy win for the ever improving Niko Puhakka, who earlier in his career was known for being a powerful brawler, but has lately displayed excellent ground skills in his fights.

In the preliminary fights Finnish wrestling powerhouse Jerry “AD/HD/ Kvarnström (8-1) put his Lithuanian opponent Aleksandrs Truskins to sleep in 44 seconds with a rear naked choke.  Kvarnström has been dealing with symptoms of overtraining during the last couple years, but he is healthy now and looking to stomp guys in the featherweight division.  Marcus Vänttinen little brother Johan Vänttinen won by unanimous decision and showed off his great skills against Jaakko-Pekka Laitala. Vänttinen made the crowd gasp loudly when he cranked Laitala’s arm to a horrible alignment with a kimura hold, but in the true spirit of “sisu”, a finnish term for exceptional perseverance, Laitala refused to tap. 

The evening opened up with a Muay Thai bout where Jaakko Dahlbacka knocked out Roman Siaudinis in the third round. In the kickboxing bout European Champion Jarkko Jussila put his powerful boxing to work and TKO’ed young Frenchman Anthony Plouvier in the fourth round. This was Jussila’s second fight in two days as he fought a pro boxing fight, which he also won by TKO in the fourth, on Saturday night. Quite an amazing feat from the Finnish striking machine.

Overall the night was a success from both promoter’s and fan’s point of view. The event gathered a big crowd and the fights delivered an entertaining night for the fight fans. Fight Festival promotion continues with Fight Festival 30 in March and moves back to its original, bigger venue in Helsinki.


Check the Fight Festival 29 photo gallery at Kulmassa.fi