UFC On Versus tarjoilee luultavasti kaikkien aikojen tasokkaimman ei-PPV kortin. Sunnuntai-illan pääottelussa entinen hype kohtaa nykyisen hypen, kun herrat Vera ja Jones kohtaavat teknisesti mielenkiintoisessa match-upissa. Lisäksi kortti lupaa kunnon ryminää, kun isot miehet Dos Santos ja Gonzaga sekä Kongo ja Buentello lyövät toisiltaan roskat silmistä. Lisäksi on hyvä huomioida, että ottelut käydään Broomfieldissä, joka sijaitsee yli 1600m korkeudessa ja ilma on siis tavallista ohuempaa. Viimeksi kun näin korkealla oteltiin Denverissä, nähtiin tapahtumassa useita nopeita ja yllättäviä kaasuuntumisia.
Pääkortti :
Jon Jones (9-1) vs. Brandon Vera (11-4): Erittäin mielenkiintoinen ottelu kahden kovan LHW-ottelijan välillä. Ottelun voittaja nousee lähelle tittelikahinoita.
Moni pitempään MMA:ta seurannut muistaa kuinka Brandon Vera oli vuosia sitten juuri samassa tilanteessa kuin missä vastustaja Jones on nyt. Raskaaseen sarjaan alikokoinen Vera otteli ensimmäiset viisi vuotta tappioitta tuhoten matkalla helppoon tyyliin kunnioitettavia raskaansarjalaisia kuten Frank Mir ja Assuerio Silva. Valitettavasti Mir-voiton jälkeen Vera tai oikeastaan Veran tuolloinen manageri ajautui riitoihin Zuffan kanssa. Tuloksena vuoden ottelutauko ja kadonnut motivaatio. Vera on viimeiseen kuuteen vain 3-3 ja voitot ovat matseista, jotka Veran odotettiinkin voittavan. Viimeisessä kolmessa matsissa olen kuitenkin pannut merkille, että Vera on löytämässä tasonsa. Couturea vastaan on kenen tahansa vaikea otella jatkuvan clinchaamisen takia, mutta kun Vera ajoittain pääsi liikkumaan näytti hän parhaita puoliaan: loistavaa jalkatyöskentelyä ja teräviä potkuja.
Käytännössä voittamaton Bones Jones teki viimeksi harmittavan virheen ja löi jo muutenkin tutkalla ollutta Hamillia kielletyllä kyynärpäällä. Typerästä virheestä seurasi uran ensimmäinen ”tappio”. Jones on 205-sarjan kuuminta hottia: korkeita heittoja, hienoja pyyhkäisyjä ja kääntö-kyynärpääiskuja, joita näkee yleensä lähinnä videopeleissä. 22-vuotias entinen greco-painija on otellut MMA:ta vasta vajaa kaksi vuotta, joten voidaan pitää uskomattomana saavutuksena, että hän ottelee jo nyt UFC:ssa Brandon Veran tasoista jannua vastaan. Atleettinen nuorukainen tunnetaan nöyränä työhevosena, joka harjoittelee kovaa ja haluaa jatkuvasti oppia uusia tekniikoita. Jones paras puoli on ehdottomasti hänen voimakas clinch-pelinsä sekä siitä lähtevät heitot ja pyyhkäisyt. Näiden taitojen avulla Jones saa usein top position, josta vahva ottelija pääsee latomaan kyynärpäitä vastustajan naamatauluun.
Ottelunkulku: Vera on teknisesti parempi ottelija sekä pystyssä että matossa. Erityisesti pystyottelussa Veran loistelias muay thai on teknisestä näkökulmasta valovuosia Jonesin lyömistä edellä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Vera olisi ylivoimainen tai voittaisi ottelun. Lahjakas Jones kehittyy kokoajan ja on arvaamattoman tyylinsä takia vaikea vastustaja kenelle tahansa 205:lle. Mielestäni ottelu ratkeaa kokemukseen, jota Veralla on ja Jonesilla ei. Jones on otellut vasta kaksi vuotta, eikä siinä ajassa voi oppia ihan kaikkea, oli kuinka lahjakas tahansa. Jonesin pystyottelussa on vielä suuria aukkoja, jotka on helppo huomata hänen otteluistaan, jos malttaa keskittyä muuhunkin kuin muutamaan komeaan heittoon. Hyvin liikkuva, tarkasti vastaanlyövä ja terävästi potkiva Vera on Jonesille ensimmäinen todellinen testi. Vera by UD.
Junior Dos Santos (10-1) vs. Gabriel Gonzaga (11-4): Loistava raskaansarjan matsi, joka ei takuulla mene täyttä aikaa.
Junior "Cigano" Dos Santos on käytännössä juossut läpi tähän astisista UFC-vastustajistaan. Debyytissaan Cigano yllätti kokeneen Werdumin murskaavalla kohokoukulla. Joe Silva testasi Dos Santosia tämän jälkeen rankasti ylimatchatulla nuorella Stefan Struvella vain huomatakseen, että kyseessä on todellakin ”real deal”. Eurooppalaisten pieksäminen jatkui, kun Dos Santokselle laitettiin vastaan tyylillisesti sopivat CroCop ja Gilbert Yvel. Dos Santos elää käsillään, sillä herralla on raskaansarjalaiseksi erittäin nopeat ja terävät lyönnit. Teknisesti Dos Santoksen nyrkkeily on koko painonluokan ehdotonta parhaimmistoa.
BJJ-taiturista potkunyrkkeilijäksi kääntynyt Gonzaga on taas pikkuhiljaa raahamassa itseään kohti titteliottelua. UFC 74:ssa Gonzaga otteli Couturea vastaan HW-sarjan vyöstä, mutta hävisi ottelun TKO:lla 3. erässä kärsittyään sitä ennen mm. murtuneen nenän. Gonzagan kahden viime ottelun perusteella on hieman vaikea vetää johtopäätöksiä ukkelin nykyvireestä. Carwin-matsi kesti vain minuutin ja siinä ajassa Gonzaga onnistui sekä pudottamaan Carwinin että tipahtaa itse untenmaille. Tuchscherer-matsi meni kirjaimellisesti munilleen heti alussa, kun Gonzaga tykitti maineikkaan alapotkunsa suoraan Tuchschererin kasseille. Joka tapauksessa Gonzaga on erinomaisten mattotaitojensa lisäksi vaarallisimmillaan, jos hänet päästää potkuetäisyydelle. Heikkouksiksi voidaan mainita hieman epätasainen suorittaminen ja ajoittain vaivaava henkinen pehmeys.
Ottelunkulku: Gonzaga lähtee haastamaan Dos Santoksen nyrkkeilyvetoista ottelutyyliä vahvoilla potkuilla. Jos Gonzaga onnistuu heittämään sekaan vielä muutaman hyvän alasviennin, voi olla, että Dos Santos muuttuu varovaiseksi lyöntiensä kanssa. Itse en tähän jaksa uskoa, sillä Dos Santos liikkuu paremmin ja hänellä on vastustajaansa huomattavasti nopeammat kädet. Dos Santos vetää tyylikästä Stick’N’Movea, kunnes valot sammuttava kohokoukku löytää taas maalinsa ja päättää Gonzagan iltapuhteen sekaviin tunnelmiin. Dos Santos by KO R1.
Cheick Kongo (14-6-1) vs. Paul Buentello (27-11): Kahden kokeneen strikerin kohtaaminen voi vaikuttaa paperilla viihdyttävältä, mutta realisoituu tylsänä clinch-hinkkaamisena. Buentello on viihdyttävä gatekeeper HW-sarjaan, mutta tämän parempaan herran atleettisilla ominaisuuksilla ei ole mahdollisuutta. Buentello on puhtaasti pystyottelija, enkä muista herran ikinä yrittäneen viedä ottelua mattoon. Samaa ei voi sanoa thaikkutaustaisesta Kongosta, joka on toistamiseen osoittanut haluttomuutta iskeä iskijöiden kanssa. Assuerio Silvaa, Herringiä, CroCopia, Hardonkia jne vastaan Kongo turvautui jatkuvaan clinchaamiseen häkkiä vasten sekä alasvientien hakemiseen. Matossa Kongo vetää helvetin kovaa GnP:tä kyynärpäillä höystettynä. Jos ranskalainen saa Buentellon mattoon, on se lopun alku. Kongo by TKO strikes R2.
James Irvin (14-5) vs. Alessio Sakara (14-7): Illan toisessa striker vs striker match-upissa kaksi 185-sarjan lyöntimiesten eliittiin kuuluvaa ottelijaa arpovat kumman leuka murenee ensin. James Irvin on hyvä pystyottelija, mutta kindermunan kokoinen kaasutankki ja lukuisat loukkaantumiset ovat hidastaneet menoa. Viime vuosien vaikeuksien (selkäsauna Andersonilta, kaksi vakavaa polvivammaa ja niitä seurannut kipulääkeriippuvuus) jälkeen on hienoa nähdä Irvin takaisin tolpillaan. Irvinillä on dynamiittia hanskoissa, mutta henkisellä puolella ruuti on ollut joskus märkää. Vastustaja Sakaran taistelutahdossa ei ole liiemmin moittimista, mutta miehen leuan kestävyyttä on arvosteltua useaan otteeseen. Osittain kritiikki on aiheellista, mutta toisaalta kaikki tyrmäystappiot ovat tulleet voimalyöjille (Leben, Alexander, McFedries). Jo vuosia sekä Nogueira veljesten sekä ATT:lla treenannut italialainen osoitti viime ottelussaan Thales Leitesiä vastaan kehittyneitä mattotaitojaan. Sakaran boksaus on 185-sarjan ehdotonta eliittiä ja painipuoleen parantumisen ansiosta ukko voi heitellä käsiään entistä huolettomammin. Räjähtävä Irvin voi ratkaista ottelun heti alkuminuuteilla, mutta uskon, että Sakara ottelee alun tarkasti kuten viimeksi Leitesiä vastaan. Ottelun kääntyessä jälkimmäiselle puoliskolle Irvinin bensatankki tyhjenee Sakaran lyödessä lisää löylyä. Sakara by TKO strikes R2.
Preleissäkin on todella mielenkiintoisia otteluita kuten Marshall vs Matyshenko ja Pierce vs Paulino. Koko kortti UFC:n sivuilla.
No comments:
Post a Comment