UFC FIGHT NIGHT 21 Ennakkokatsaus

31.3.2010. Bojangles Coliseum, North Carolina.

Nimekkään pääottelun lisäksi tämän kertainen Fight Night tarjoaa muutaman tyylillisesti herkullisen match-upin sekä Suomi-Lucion toisen UFC-matsin.

Pääkortti

Kenny Florian (12-4) vs. Takanori Gomi (31-5): Hieno match-uppi kahden huippuluokan 70 kiloisen välillä.

BJ:lle tittelissä koetun tappion jälkeen Florian palasi viimeksi jälleen voittojen tielle kuristaessaan Clay Guidan RNC:lla toisessa erässä. Florian hallitsi ottelua kokoajan ja näytti taas parhaita puoliaan eli hyvää liikkumista ja lyömistä pystyssä sekä tehokasta vääntämistä matossa.

Jo kauan varjojen mailla vaeltanut painoluokan entinen supertähti Gomi yrittää saada uransa uuteen flyyttiin vaihtamalla japanin promootiot UFC:hen.  The Fireball Kidin harjoitusmotivaatio on ollut hukassa pitkään ja se on näkynyt miehen naaman lisäksi myös otteluissa. Gomi on viimeiseen neljään 2-2. Viimeisin koitos on viime vuoden lokakuulta, jolloin japanilainen voitti niukasti B-luokan jenkin Tony Herveyn (11-7).

Ottelunkulku: mikäli viime matsien Gomi ilmestyy Octagoniin, on Florianilla edessä kevyehkö iltapuhde. Mutta jos 

Gomi on saanut jonkunlaista ryhtiä tekemiseensä ja häkissä nähdään edes osa siitä sprawl&brawl voimalyöjästä, joka niittasi jengiä kuin viljaa Pridessä, voi tästä kehkeytyä hyvinkin viihdyttävä ottelu. Moni asia (häkki, kyynärpäät, aikaero jne) on kuitenkin Gomia vastaan ja kun ottaa huomioon japanilaisten viime aikaisen heikon menestyksen pohjois-amerikan promootioissa, on päivänselvää, että Florian on kohtalaisen suuri suosikki ottelun voittajaksi. Florian by RNC R2.

Roy Nelson (14-4) vs. Stefan Struve (19-3): Top controlilla ottelunsa voittava ihrapallo Nelson saa vihdoin vastaansa tyypin, joka on kotonaan sekä pystyssä että matossa. 

Hollannin nuori Struve on esittänyt jatkuvasti parantuvia otteita. Viimeksi Struve otteli kovan pystytaistelun Paul Buentellon kanssa. Vaikka pitkänhuiskea Skyscraper ottelussa tipahtikin, pystyi hän kuitenkin puristamaan työvoiton vastustajaansa paremman kestävyyden turvin. Struven pystyosaaminen on parantunut mukavaa tahtia ja matossa äijän pitkät jalat taipuvat vilkkaasti triangeliin kuten toissakerralla taas nähtiin Gormleyta vastaan.

Roy Nelsonin maha taitaa olla tunnetumpi kuin ukko itse. Nelson on läski, eikä näytä yhtään urheilijalta, mutta painitaitoja ja varsinkaan hänen top controlia ei auta morkata. Nelson levittää massansa tiukasti vastustajan päälle ja työskentelee systemaattisesti kohti joko TKO keskeytystä lyönneistä tai lukkolopetusta.

Ottelunkulku: Vaikka Nelson viimeksi voittikin TUF-finaalissa painavan takasuoran ansiosta, en usko, että herra haluaa kovin kauaa Struven kanssa seisoskella. Tässä mennään luultavasti mattoon ja ylös ja takaisin mattoon. Mitä pidemmälle ottelu menee, sitä enemmän se suosii mielestäni Struvea, joka on osoittanut kestävänsä hyvin pitkätkin taistot. En jaksa uskoa, että Nelson hirveästi kehittyy ottelijana, joten toivon, että nuori eurooppalainen voittaa ja etenee pikkuhiljaa kohti suurempia matseja. Struve by UD.

Nate Quarry (12-3) vs. Jorge Rivera (17-7): kokeneet veteraanit kohtaavat matsissa, joka on main cardilla odotetun viihdearvon takia. Molemmat tykkäävät lyödä pystyssä, mutta Quarryn Team Questin perua oleva laadukas clinch-paini ratkaisee ottelun. Quarry lyö helvetin lujaa päältä matossa, eikä Riveran mattopeli ole vaadittavalla tasolla. Quarry by TKO strikes R2.

Ross Pearson (10-3) vs. Dennis Siver (15-6): Erittäin hieno match-uppi kahden todella hyvän euro-strikerin välillä. Pearson esitti mahtavaa muay thai iskemistä TUF-finaalin jälkeisessä varsinaisessa UFC-debyytissaan Aaron Rileyä vastaan. Oikein hyvältä näytti viimeksi myös Siver. Saksalainen tykitti takakiertopotkulla osaavaa Paul Kellyä maksaan niin, että kotikatsomoissakin sattui kylkeen. Molemmat osaavat asiansa myös matossa, mutta Pearsonin tiukempi boksaus ratkaisee pelin britin eduksi. Pearson by UD.

Prelit:

Andre Winner (10-3-1) vs. Rafaello Oliveira (10-2): viihdyttävää väkivaltaa luvassa. Andre Winner on oikein lupaava nuori Rough Housen britti-iskijä, joka mittaa tasonsa Tractor Olivieraa vastaan. Winner on liian nopea jäykälle brassille. Winner by TKO strikes R1.

Jacob Volkmann (9-2) vs. Ronys Torres (18-2): Laadukasta grapplingia luvassa. Torres otteli hienosti UFC-debyytissaan Melvin Guillardia vastaan ja näytti niukasta tappiosta huolimatta, että tekijämiehestä on kyse. Volkmann otteli pari matsia 170-paunaisissa ja oli lähellä kuristaa kovan Paulo Thiagon pihalle. Pistetappio Thiagolle ja kuristustappio Kampmannille varmisti Volkmannin pudotuksen sarjaa alemmas. Molemmat ovat erinomaisia painijoita ja mattotaitureita, joten eiköhän tämä viihdytä ainakin pyjamaniiloja. Torres by UD.

Rob Emerson (9-8) vs. Nik Lentz (17-3-2): tiukka matsi, mutta Minnesotan Lentz on mielestäni parempi painija. Lentz by UD.

Caol Uno (25-12-5) vs. Gleison Tibau (20-6): Tibau on helvetin tylsä ja voittaa tämänkin matsin helvetin tylsällä LnP:llä. Tibau by UD

Lucio Linhares (13-5) vs. Yushin Okami (23-5): tyylillisesti mielenkiintoinen matsi, jossa toivotaan ja odotetaan viimekertaista terävempiä otteita vähintään puoleksi Suomea edustavalta Luciolta. Mielestäni Lucio otteli oikein hyvin UFC-debyytissaan, mistä osoituksena mm. Palharesin nappaaminen tiukkaan triangeliin. Japsi Okamilla on erinomainen sub-puolustus matossa ja sen on saanut kokea UFC:ssa mm. Dean Lister sekä ADCC:ssa Demian Maia. Pystyssä puntit taitaa mennä aikalailla tasan, paitsi clinchissä luulen, että fyysisesti vahvempi Okami voi olla vahvoilla. Viimeksi Lusi grapplas, nyt on aika täräyttää taas Big Berthalla. Linhares by KO R2.

Gerald Harris (14-2) vs. Mario Miranda (11-0): Harris on loistava painija, mutta voittamaton Mirandakin on kova jannu, jonka voittotililtä löytyy mm. Rick Storyn nimi. Harris by UD.

Charlie Brenneman (11-1) vs. Jason High (9-2): Millerin veljesten treenikaveri Brennemania on kehuttu toistuvasti, joten eiköhän kyseessä oleva pystyvä debytantti. Jason High on kohdannut urallaan jo tunnettuja ottelijoita pärjäten heitä vastaan kohtalaisen hyvin. Uran suurin voitto on Dreamissa oteltu pistevoitto BJJ-ässä Andre Galvaosta. Brenneman by RNC.

UFC 111 Ennakkokatsaus

27.3.2010 Prudential Center, New Jersey.

Allekirjoittaneen kiireiden ja osittain myös tapahtuman alhaisen odotusarvon vuoksi tällä kertaa hieman tavallista suppeammat katsaukset UFC 111:n otteluihin. Kortti koki vakavan takaiskun viime hetkillä, kun Thiago Alves joutui jäämään pois rematchistaan Jon Fitchin kanssa.

Pääkortti
Georges St-Pierre (19-2) vs. Dan Hardy (23-6): Välimallin tittelimatsi, jossa GSP kruisailee suosikkitekniikoillaan helppoon ja nopeaan voittoon.

Heti alkuun on todettava, että pidän Hardysta ottelijana. Suupaltti Nothinghamilainen on aggressiivinen ja teknisesti hyvä pystyottelija. Hardy, kuten muutkin Rough Housen jannut, tykkää rymytä pystyssä, eikä välitä vaikka omaankin päähän kolisisi vähän. Hardyn parhaita ominaisuuksia ovat paljon hehkutetun vasemman koukun lisäksi myös hyvä jalkatyöskentely ja graniittinen leuka. Mm. Swickiä ja Gonoa vastaan Hardy otti pari puhdasta koppia suoraan leukaan, mutta herran ilme ei värähtänytkään. Hardyn UFC rekordi on 4-0, joista Davis- ja Gono-voitot tuli hajaäänin.

Kanadan vuoden urheilija ja mainstreamin vaparilemmikki GSP tuskin paljon esittelyjä kaipaa. Elämänsä vapaaottelulle ja kilpaurheilulle omistanut ranskankanadalainen tuntuu tekevän kaikki hieman paremmin kuin muut ottelijat. GSP:n menestyksen salaisuus on kova työmoraali yhdistettynä parhaisiin sidosryhmiin: sparrikavereiden tarkka valinta ja palkkaaminen, Greg Jacksonin strategia, Phil Nursen/Zahabin pystyottelu, John Danaherin mattopeli, pystypainin treenaaminen olympiapainijoiden kanssa Montreal Wrestling Clubilla jne. Tuloksena yhdellä osa-alueella ylivoimainen (pystypaini) ja muilla osa-alueilla (lyönti ja matto) tarpeeksi hyvä ottelija, jota vastaan on helvetin vaikea laatia menestyksellistä gameplania.

Ottelunkulku: Tämä on GSP:n kuudes tittelinpuolustus, eikä loppua näy. Kun otetaan huomioon, että Marcus Davis vei Hardyn tonttiin toistuvasti, niin ei ole vaikea kuvitella tämän ottelun säveltä. GSP ottelee alun varovasti karatesta tuttuja potkuja heitellen, kunnes imaisee etäisyyden kiinni superman-lyönnillä. Siitä sitten clinchataan, pusketaan Hardy vasten häkkiä ja kauhotaan jalat alta. Jos tämä ei toimi, niin sitten haetaan taas clinch ja kneetapista räjähtävä alasvienti. Jos tämäkään ei toimi, niin sitten isketään hetki, katsotaan paikka doublelegille ja Hardy lähtee ilmalennolle. Hardy on prefight-höpinöissä itsekin myöntänyt, että mattoonhan sitä joudutaan, mutta aikomuksena on nousta aina ylös. Itse pidän aika epätodennäköisenä, että Hardy pääsee yhtään mihinkään GSP:n alta, sen verran suuri on tasoero miesten vääntötaidoissa. Ja ylösnousua yrittäessään Hardy altistaa itsensä aina lukoille. Veikataan, että GSP nappaa Hardyn selän tämän yrittäessä nousta ylös ja takoo muutaman pehmityslyönnin ennen ottelun lopettavaa RNC:tä. GSP by RNC R2.

Frank Mir (13-4) vs. Shane Carwin (11-0): Tasonsa löytänyt Mir nauttii välipalaksi Carwinin HW-sarjan interim-titteliottelussa.

Minuuttimies Carwin on sympaattinen insinööri. Hyvin asiallisesti julkisuudessa esiintyvä perheenisä on mukavaa vastapainoa pornotähtiä deittaaville, läpeensä tatuoiduille lasvegas-ottelijoille. Uran debyytti kesti jopa yli kaksi minuuttia, mutta tuon erheen jälkeen Carwinin on hoitanut hommansa minuutissa tai alle. Osittain tämä kertoo Carwinin kyvyistä ottelijana, mutta myös kohdatun vastuksen tasosta. Painitaustainen Carwin omaa rajun fysiikan ja kohtalaisen hyvät kädet, joilla tulosta on tehty. Uran tähän astisista päänahoista yksi nousee yli muiden: Gonzaga. Tämä voitto nakkasi Carwinin ihan titteliotteluun asti, mutta Lesnarin sairastuttua Carwin jäikin telakalle vuodeksi.

Heti alkuun on todettava, että toisin kuin Hardyn tapauksessa, itse en henkilökohtaisesti pidä Miristä ja aivan viime otteluihin asti olen pitänyt häntä hyvinkin yliarvostettuna ottelijana. Mir on kuitenkin kehittynyt ottelijana ja pakkohan tässä on propseja jo jaella. Varsinkin miehen pystyotteleminen on huomattavasti parantunut ja monipuolistunut viime vuosina. Tämä näkyi erityisen selvästi Nogia sekä Kongoa vastaan. Molemmissa otteluissa Mir esitti teknisesti laadukasta lyöntipeliä.

Ottelunkulku: Carwin sai lyötyä Gonzagan pihalle, mutta toisaalta ottelussa Carwin itsekin pyöri lattiassa sekavissa tunnelmissa. Carwinilla on minun mielestä vain yksi keino voittaa tämä matsi: lyödä Mir pystystä pihalle. En millään jaksa uskoa, että Carwin pystyisi kontrolloimaan Miriä matossa kuten Lesnar. Pystyssäkin odotan vaikeuksia Carwinille, sillä hänen pystynsä perustuu lähes täysin pelkkään boksaamiseen. Mir hallitsee pystyottelua monipuolisemman arsenaalin turvin, mutta ottelun ratkaisu tapahtuu matossa, kun Mir nappaa kimuran kiinni. Mir by kimura R2.

Jon Fitch (21-3) vs. Ben Saunders (8-1-2): Ben Saunders ottaa uhrilampaan roolin, kun Fitchin alkuperäinen vastustaja Thiago Alves joutui jäämään pois pään TT-kuvassa näkyneen poikkeaman takia. Toivottavasti löydös ei päätä nuoren brassin uraa.

Saunders on paperilla ihan mielenkiintoinen vastustaja grindaavasta tyylistä tunnetulle Fitchille. Kuten Fitch, myös Saunders on WW-sarjan isoimpia ottelijoita ja paino taitaa olla 190 paunan paremmalla puolella, kun kehään astutaan. Pitkäraajainen Saunders on tullut yleisölle tutuksi erityisesti murhaavasta thai-clinchistään, jolla ATT:n edustaja on tuhonnut mm. Marcus Davisin ja Brandon Wolffin.

Fitch on yksi UFC-historian menestyksekkäimpiä ottelijoita 11-1 rekordillaan.12:sta ottelusta vain neljä on päättynyt keskeytykseen ja kahdeksan siis mennyt tuomarien käsiin, joten ei ihme, että Fitch ei ole kaikkein viihdyttävimmän ottelijan maineessa. Fitchin menestys on perustunut thaikku-marjanpoimijan työmoraaliin, vahvaan fysiikkaan ja laadukkaisiin vääntötaitoihin.

Ottelunkulku: ensin steppaillaan pystyssä ja sitten Fitch vei ottelun tonttiin. Saunders on hyvä matossa ja käyttää pitkiä raajojaan hyvin edukseen, mutta eipä taida skillsit riittää Fitchiä vastaan. Jos otetaan huomioon, että Fitchin tallikaveri Mike Swick lasketteli aika helppoon tyyliin läpi Saundersin, niin voisi olettaa, että pykälää kovempi Fitch on hyvin vahvoilla tässä ottelussa. Fitch vie ottelun tonttiin milloin haluaa, mutta yllättää meidät kaikki pystymällä lopettamaan ottelun jo ensimmäisessä erässä. Fitch by RNC R1.

Jim Miller (16-2) vs. Mark Bocek (8-2): suurelle yleisölle kohtalaisen tuntemattomat laatugrapplerit kohtaavat ottelussa, josta voi muodostua asiantuntevalle fanille pääkortin viihdyttävin ottelu.

Millerin veljeksistä pienempi, Jim, on vain neljä vuotta kestäneellä vapaaottelu-urallaan tehnyt hienon nousun kevyen sarjan huipulle. Raudanlujan työmoraalin omaava työläispoika ponnisti painipohjalta paikallispromootioiden kautta IFL:ään ja sieltä IFL:n myynnin kautta UFC:hen. Jim on tyypillinen moderni vapaaottelija, joka kykenee kilpailukykyisesti ottelemaan jokaisella vapaaottelun osa-alueella. Millerin parhaita puolia ovat kuitenkin sisukkuus ja teräksinen fysiikka, joka mahdollistaa vastustajan jatkuvan painostamisen lyömisen ja vääntämisen yhdistelmällä. Matossa Millerien kanssa painiessa kannattaa suojella kaulaansa, sillä veljesten giljotiinit vievät tajunnan hyvin nopeasti. Viimeksi Miller näytti, että myös lyöntipeli on parantumaan päin, kun herra täräytti pelätyn iskijän Duane ”Bang” Ludwigin perseelleen tukevalla suoralla.

Mark Bocek on painitaustainen BJJ black belt, joka on aloittanut jiu-jitsu-uransa legendaarisen Ricksonin ohjauksessa. Black belttinsä Bocek sai kuitenkin Nova Uniaon Joao Roquelta ja nykyisin Bocek edustaa ATT:ta. Ahkerasti on siis harjoiteltu eri tahojen kanssa ja taidot ovat sen mukaiset. Bocekin UFC-uran alku oli hieman kivikkoinen ja kanadalainen hävisi Frankie Edgarille (TKO) sekä Mac Dangizille (RNC R3). Molemmissa otteluissa Bocekin riittämätön pystyosaaminen koitui kohtaloksi. Tappioista on kuitenkin jo pari kolme vuotta aikaa ja tuossa välissä Bocekin pystyotteleminen on kehittynyt reippaasti. Bocek tulee tähän otteluun kolmen voiton voittoputki alla. Toissa kerralla Bocek dominoi matossa täysin Ruotsin David Bielkheidenia, joka on itsekin tunnetusti kova vääntömies. Viimeksi Bocekin zhooozitzu-jyrän alle jäi lupaava Joe Brammer, jolle Bocek aiheutti uran ensimmäisen tappion.

Ottelunkulku: Toivon ottelulta aggressiviivista boksausta, reipashenkisiä alasvientejä, lukuisia ihmeellisiä matto-transitioita ja kymmeniä lukotusyrityksiä. Tällä matsilla on potentiaalia olla MacDonald vs Maia kaltainen grappling-juhla. Saapa nähdä toteutuuko edes osa toiveista, mutta veikkaan yllättäjä Bocekin vievän voiton pohjoiseen. Bocek by armbar R3.

UFC On Versus Ennakkokatsaus

21.3.2010 1st Bank Center, Broomfield.

UFC On Versus tarjoilee luultavasti kaikkien aikojen tasokkaimman ei-PPV kortin. Sunnuntai-illan pääottelussa entinen hype kohtaa nykyisen hypen, kun herrat Vera ja Jones kohtaavat teknisesti mielenkiintoisessa match-upissa. Lisäksi kortti lupaa kunnon ryminää, kun isot miehet Dos Santos ja Gonzaga sekä Kongo ja Buentello lyövät toisiltaan roskat silmistä. Lisäksi on hyvä huomioida, että ottelut käydään Broomfieldissä, joka sijaitsee yli 1600m korkeudessa ja ilma on siis tavallista ohuempaa. Viimeksi kun näin korkealla oteltiin Denverissä, nähtiin tapahtumassa useita nopeita ja yllättäviä kaasuuntumisia.

Pääkortti :
Jon Jones (9-1) vs. Brandon Vera (11-4): Erittäin mielenkiintoinen ottelu kahden kovan LHW-ottelijan välillä. Ottelun voittaja nousee lähelle tittelikahinoita.

Moni pitempään MMA:ta seurannut muistaa kuinka Brandon Vera oli vuosia sitten juuri samassa tilanteessa kuin missä vastustaja Jones on nyt. Raskaaseen sarjaan alikokoinen Vera otteli ensimmäiset viisi vuotta tappioitta tuhoten matkalla helppoon tyyliin kunnioitettavia raskaansarjalaisia kuten Frank Mir ja Assuerio Silva. Valitettavasti Mir-voiton jälkeen Vera tai oikeastaan Veran tuolloinen manageri ajautui riitoihin Zuffan kanssa. Tuloksena vuoden ottelutauko ja kadonnut motivaatio. Vera on viimeiseen kuuteen vain 3-3 ja voitot ovat matseista, jotka Veran odotettiinkin voittavan. Viimeisessä kolmessa matsissa olen kuitenkin pannut merkille, että Vera on löytämässä tasonsa. Couturea vastaan on kenen tahansa vaikea otella jatkuvan clinchaamisen takia, mutta kun Vera ajoittain pääsi liikkumaan näytti hän parhaita puoliaan: loistavaa jalkatyöskentelyä ja teräviä potkuja.

Käytännössä voittamaton Bones Jones teki viimeksi harmittavan virheen ja löi jo muutenkin tutkalla ollutta Hamillia kielletyllä kyynärpäällä. Typerästä virheestä seurasi uran ensimmäinen ”tappio”.  Jones on 205-sarjan kuuminta hottia: korkeita heittoja, hienoja pyyhkäisyjä ja kääntö-kyynärpääiskuja, joita näkee yleensä lähinnä videopeleissä. 22-vuotias entinen greco-painija on otellut MMA:ta vasta vajaa kaksi vuotta, joten voidaan pitää uskomattomana saavutuksena, että hän ottelee jo nyt UFC:ssa Brandon Veran tasoista jannua vastaan. Atleettinen nuorukainen tunnetaan nöyränä työhevosena, joka harjoittelee kovaa ja haluaa jatkuvasti oppia uusia tekniikoita. Jones paras puoli on ehdottomasti hänen voimakas clinch-pelinsä sekä siitä lähtevät heitot ja pyyhkäisyt. Näiden taitojen avulla Jones saa usein top position, josta vahva ottelija pääsee latomaan kyynärpäitä vastustajan naamatauluun.

Ottelunkulku: Vera on teknisesti parempi ottelija sekä pystyssä että matossa. Erityisesti pystyottelussa Veran loistelias muay thai on teknisestä näkökulmasta valovuosia Jonesin lyömistä edellä.  Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Vera olisi ylivoimainen tai voittaisi ottelun. Lahjakas Jones kehittyy kokoajan ja on arvaamattoman tyylinsä takia vaikea vastustaja kenelle tahansa 205:lle. Mielestäni ottelu ratkeaa kokemukseen, jota Veralla on ja Jonesilla ei. Jones on otellut vasta kaksi vuotta, eikä siinä ajassa voi oppia ihan kaikkea, oli kuinka lahjakas tahansa. Jonesin pystyottelussa on vielä suuria aukkoja, jotka on helppo huomata hänen otteluistaan, jos malttaa keskittyä muuhunkin kuin muutamaan komeaan heittoon. Hyvin liikkuva, tarkasti vastaanlyövä ja terävästi potkiva Vera on Jonesille ensimmäinen todellinen testi. Vera by UD.

Junior Dos Santos (10-1) vs. Gabriel Gonzaga (11-4): Loistava raskaansarjan matsi, joka ei takuulla mene täyttä aikaa.

Junior "Cigano" Dos Santos on käytännössä juossut läpi tähän astisista UFC-vastustajistaan. Debyytissaan Cigano yllätti kokeneen Werdumin murskaavalla kohokoukulla. Joe Silva testasi Dos Santosia tämän jälkeen rankasti ylimatchatulla nuorella Stefan Struvella vain huomatakseen, että kyseessä on todellakin ”real deal”.  Eurooppalaisten pieksäminen jatkui, kun Dos Santokselle laitettiin vastaan tyylillisesti sopivat CroCop ja Gilbert Yvel.  Dos Santos elää käsillään, sillä herralla on raskaansarjalaiseksi erittäin nopeat ja terävät lyönnit. Teknisesti Dos Santoksen nyrkkeily on koko painonluokan ehdotonta parhaimmistoa.

BJJ-taiturista potkunyrkkeilijäksi kääntynyt Gonzaga on taas pikkuhiljaa raahamassa itseään kohti titteliottelua. UFC 74:ssa Gonzaga otteli Couturea vastaan HW-sarjan vyöstä, mutta hävisi ottelun TKO:lla 3. erässä kärsittyään sitä ennen mm. murtuneen nenän. Gonzagan kahden viime ottelun perusteella on hieman vaikea vetää johtopäätöksiä ukkelin nykyvireestä. Carwin-matsi kesti vain minuutin ja siinä ajassa Gonzaga onnistui sekä pudottamaan Carwinin että tipahtaa itse untenmaille. Tuchscherer-matsi meni kirjaimellisesti munilleen heti alussa, kun Gonzaga tykitti maineikkaan alapotkunsa suoraan Tuchschererin kasseille. Joka tapauksessa Gonzaga on erinomaisten mattotaitojensa lisäksi vaarallisimmillaan, jos hänet päästää potkuetäisyydelle. Heikkouksiksi voidaan mainita hieman epätasainen suorittaminen ja ajoittain vaivaava henkinen pehmeys.

Ottelunkulku: Gonzaga lähtee haastamaan Dos Santoksen nyrkkeilyvetoista ottelutyyliä vahvoilla potkuilla. Jos Gonzaga onnistuu heittämään sekaan vielä muutaman hyvän alasviennin, voi olla, että Dos Santos muuttuu varovaiseksi lyöntiensä kanssa. Itse en tähän jaksa uskoa, sillä Dos Santos liikkuu paremmin ja hänellä on vastustajaansa huomattavasti nopeammat kädet.  Dos Santos vetää tyylikästä Stick’N’Movea, kunnes valot sammuttava kohokoukku löytää taas maalinsa ja päättää Gonzagan iltapuhteen sekaviin tunnelmiin. Dos Santos by KO R1.

Cheick Kongo (14-6-1) vs. Paul Buentello (27-11): Kahden kokeneen strikerin kohtaaminen voi vaikuttaa paperilla viihdyttävältä, mutta realisoituu tylsänä clinch-hinkkaamisena. Buentello on viihdyttävä gatekeeper HW-sarjaan, mutta tämän parempaan herran atleettisilla ominaisuuksilla ei ole mahdollisuutta. Buentello on puhtaasti pystyottelija, enkä muista herran ikinä yrittäneen viedä ottelua mattoon. Samaa ei voi sanoa thaikkutaustaisesta Kongosta, joka on toistamiseen osoittanut haluttomuutta iskeä iskijöiden kanssa. Assuerio Silvaa, Herringiä, CroCopia, Hardonkia jne vastaan Kongo turvautui jatkuvaan clinchaamiseen häkkiä vasten sekä alasvientien hakemiseen. Matossa Kongo vetää helvetin kovaa GnP:tä kyynärpäillä höystettynä. Jos ranskalainen saa Buentellon mattoon, on se lopun alku. Kongo by TKO strikes R2.

James Irvin (14-5) vs. Alessio Sakara (14-7): Illan toisessa striker vs striker match-upissa kaksi 185-sarjan lyöntimiesten eliittiin kuuluvaa ottelijaa arpovat kumman leuka murenee ensin. James Irvin on hyvä pystyottelija, mutta kindermunan kokoinen kaasutankki ja lukuisat loukkaantumiset ovat hidastaneet menoa. Viime vuosien vaikeuksien (selkäsauna Andersonilta, kaksi vakavaa polvivammaa ja niitä seurannut kipulääkeriippuvuus) jälkeen on hienoa nähdä Irvin takaisin tolpillaan. Irvinillä on dynamiittia hanskoissa, mutta henkisellä puolella ruuti on ollut joskus märkää. Vastustaja Sakaran taistelutahdossa ei ole liiemmin moittimista, mutta miehen leuan kestävyyttä on arvosteltua useaan otteeseen.  Osittain kritiikki on aiheellista, mutta toisaalta kaikki tyrmäystappiot ovat tulleet voimalyöjille (Leben, Alexander, McFedries). Jo vuosia sekä Nogueira veljesten sekä ATT:lla treenannut italialainen osoitti viime ottelussaan Thales Leitesiä vastaan kehittyneitä mattotaitojaan. Sakaran boksaus on 185-sarjan ehdotonta eliittiä ja painipuoleen parantumisen ansiosta ukko voi heitellä käsiään entistä huolettomammin.  Räjähtävä Irvin voi ratkaista ottelun heti alkuminuuteilla, mutta uskon, että Sakara ottelee alun tarkasti kuten viimeksi Leitesiä vastaan. Ottelun kääntyessä jälkimmäiselle puoliskolle Irvinin bensatankki tyhjenee Sakaran lyödessä lisää löylyä. Sakara by TKO strikes R2.

Preleissäkin on todella mielenkiintoisia otteluita kuten Marshall vs Matyshenko ja Pierce vs Paulino. Koko kortti UFC:n sivuilla.

Finland’s Finest: Latomäki and Tulirinta

Between the Fight Festival 27 fights I had a chance to change few words with two of the toughest Finnish lightweight fighters: Jarkko Latomäki and Janne Tulirinta. Both guys are in a very interesting phase of their fighting careers as international fights and bigger stages loom in the near future.

Jarkko “Pohjanmaa’s Forging Hammer” Latomäki (16-6), who was featured in my Euro Prospect vol. 2, has climbed to the very top of the European LW division using his impressive athletic abilities and bone crushing grappling. Latomäki is now 5-1 in his last six and the only loss came by the way of injury. In his last fight Latomäki choked out the highly regarded Oriol Gaset of Spain at the Cage 12 show and captured the Cage LW belt.

On his win over Gaset: Latomäki said that he was very happy to get this win. Maybe even more than usually, because he came into the fight from a long layoff.  The layoff was caused by a fracture that he got from his fight against Mairbek Taisumov at Botnia Punishment in july 2009. He said that Gaset was a respectable opponent and a good win, but also that he was confident the whole time leading to the fight that he would beat him.

On cutting weight: Latomäki is known for his impressive physique and raw strength that separate him for most lightweights. When asken about the weight cut he said that it’s getting harder all the time. Currently he is walking around as heavy as 80 kg (178 lbs) with very little fat, so it’s no wonder that the cut to 70kg/155lbs is an exhausting job to do.

On his future plans: He is currently talking to several international organizations, but nothing is signed yet. He thinks it’s time to step up the level competition and really see where he’s at in the LW division. Jarkko also said that he might take some amateur boxing fights again this spring in order to stay in shape and polish his striking skills while the negotiations about his future in MMA are ongoing.

Janne “Shotgun” Tulirinta (12-3) has steadily improved as a fighter over the seven years he has competed in MMA. He has fought his last seven fights in the M-1 Challenge, where he went 6-1 and is currently riding a four fight win streak. Now it’s time to step up the game as the 30 year old representative of Riihimäen Heracles just signed with the Bellator FC. Tulirinta, who still works as a police officer, will participate in Bellator’s LW tournament and his debut is taking place in Hollywood, Florida at 8th of April.

On signing with Bellator: Tulirinta said that he was very happy to get the deal done. It had been a goal of his and his management for a long time to get signed by some major promotion.  He feels that he’s now in a phase of his MMA career that he needs to give it all he’s got and see how far it’ll take him.

On his day job as a police officer: Janne told me that his unit and supervisors have been supportive of his fighting career. Tulirinta also said that he has never thought of leaving his regular day job, because MMA is such an injury-prone sport and he is, to quote him, “a man with a mortgage”.

On dropping from welterweight to lightweight: Tulirinta, who has previously fought at 77kg/170 lbs commented that he has been steadily dropping weight now for six months or so. He has dropped 6,5 kilos (15 pounds) and is now at his target weight of 77-78 kg (171-173 lbs). He felt that the cut to the LW limit should not be a problem.

On changing his training for the Bellator tournament: He said that he has focused a lot more on strength and conditioning training. Heavy S&C training has also helped him to lose weight. Tulirinta, who trains regularly with other top finnish lightweights like Niko Puhakka and Anton Kuivanen, was pretty confident that he will do just fine with the level of competition in the Bellator tournament. When asked about facing American fighters who are known for their strong wrestling, Tulirinta was happy to welcome the challenge and said that he believes he can end fights both on the feet and on the ground.

Thanks to both guys and I wish them all the best in their upcoming fights.

Fight Festival 27 Review

Töölö Hall in Helsinki was packed for the Fight Festival 27 that offered an amazing card for a euro MMA event. UFC vets and top European fighters filled the card along with some of the best Finnish talent. The star of the night was of course the former PRIDE champ and once the number one lightweight in the world Marcus “Maximus” Aurelio, who took on the hometown hero Niko Puhakka.

Main event of the evening: Niko Puhakka vs Marcus Aurelio

Aurelio quickly showed a glimpse of his superb grappling skills and scored a takedown. Puhakka did a great job from the bottom and Aurelio had a difficult time passing the guard of the Finn. Puhakka also managed to tie Aurelio’s arms pretty well, so he couldn’t deliver any really heavy shots from the top. At the end of the first round Aurelio scored some big shots on the feet and had Puhakka in trouble. In the second round Puhakka landed couple of solid shots to Aurelio's head and body. The crowd went crazy and unfortunately also Puhakka went a bit crazy rushing in with a flurry of strikes leaving an opening for Aurelio to slip to his back. Once a grappler like Aurelio takes your back, it’s over and so it was in this case to as Aurelio applied a RNC in 2.40 of the second round. It was great to see a fighter of Maximus’ caliber fighting in euro show and really making a effort to get a win. In his post fight speech Maximus thanked the crowd for being so supportive and also spoke highly of Puhakka’s ground skills.

Marcus Aurelio is a tough guy to shake off your back. Photo by Pakkotoisto.com

Other main card fights:

Toni Valtonen vs Jake O’Brien:  Damn, O’Brien must have the quickest shot in the whole HW division. the explosiveness and effectiveness of his takedowns became obvious after just few seconds into the fight as he scored his first takedown on Valtonen, who is known for his powerful wrestling too.  Valtonen defended himself very well on the ground, making it difficult for O’Brien to land any heavy strikes or setting up submissions. On the other hand Valtonen couldn’t get back to his feet or threaten O’Brien from the bottom. A bit boring fight, but it was nice to see world class wrestling displayed by O’Brien. O'Brien took the fight by UD.

Jake O'Brien's shot is so quick that even this photo is a bit blurry. Photo by Pakkotoisto.com

Sean Salmon vs Alexander Shlemenko: like I wrote in my preview for the FF27, Salmon needed to take this fight to the ground ASAP or he was going to get smoked on the feet by the Russian whirlwind of violence called Alexander Shlemenko. The latter thing happened as Shlemenko landed a crushing knee strike to the midsection of Salmon and sent the American to the canvas. Shlemenko finished him off with some GnP and the fight was stopped at just 0.40 of the first round. Shlemenko moves to 27-4 and is definitely ready for the big leagues. I just wish that we get to see him fight again in Finland too.

Russian striker Alexander Shlemenko is a fighter we're going to see soon in the big promotions. Photo by Pakkotoisto.com

Marcus Vänttinen vs Martin Zawada: a pretty even fight ended in a controversial way as the referee made a strange call in the third round. First two rounds were mostly spent on the feet with fighters trading punches and kicks. In the third round Vänttinen scored a takedown and begun viciously pounding Zawada on the ground near the corner of the ring. Both fighters were a bit tangled on the ropes as Vänttinen kept on landing punches from the top. When the referee yelled “stop” me and probably most of the crowd thought he would move the fighters to the center of the ring and restart the fight, but no, he made a strange call and waved off the fight. Maybe he saw from his position that Zawada was out, who knows? Anyways a lot of boos from the crowd along with Zawada’s cornerman going apeshit to the ref. Early stoppage perhaps, but I don’t feel that the result of the fight would have been any different if the fight had been allowed to continue. Vänttinen would’ve scored a TKO or UD win anyways in my opinion, but maybe a rematch would be the right thing to do in this case.

Despite the controversial nature of his win against Zawada, Vänttinen continues to rise to the top of European LHW division.Photo by Pakkotoisto.com

There were some great MMA, kickboxing and muay thai fights in the prelims too, but I just going to refer to one particular fight this time. The women’s MMA bout between UK’s Emma Watson and Finland’s Outi Louhimo was an spectacular display of fighting skills and overall gameness. Just 19 year old Emma Watson made his pro debut, so no wonder he looked quite scared and nervous in the begin of the show as the fighters were presented to the audience. I thought to myself that what the hell is this sweet looking school girl doing in a brutal pro fight show like Fight Festival.  Watson however proved wrong all of my doubts right at the very first exchange of strikes. Representative of Leeds Cage gym from Leeds, England showed crisp striking on the feet and powerful clinch work. On the ground she was less skilled than her opponent. Louhimo had her in some very tough spots and landed numerous shots from the mount for a long time in the second round. Watson eventually managed to get back to her feet and landed a beautiful roundhouse to the liver of Louhimo. The kick sent the Finn to the floor, but she didn’t give up even with Watson trying to finish the fight with solid GnP. Watson was rewarded with a clear cut UD, but it was only after a very gutsy performances by both ladies. One of the best fights I’ve seen live and a good example that women’s MMA can be really entertaining.  I really hope we get to see Emma Watson in the Fight Festival ring again.

These young ladies named Lawson and Louhimo gave the crowd a really entertaining slug fest. Photo by Pakkotoisto.com

Overall the event was a success despite lasting over five hours. It was really nice to see Fight Festival once again bringing in top talent from all over the world. The long duration didn’t bother me that much as I was enjoying pints with friends in the pub section of the hall, but I can imagine that some people in the crowd felt that the event was way too long. I also think that Fight Festival should get rid of the WAKO kickboxing fight, because of the moronic 2min rounds the rules demand. The 7 x 2 min or 10 x 2 min with 1 minute break kickboxing bouts where the fighters, equipped with shin guards, foot guards and thick gloves, are only allowed to kick to the upper body can be painful even to a combat sports fanatic like me. There’s a reason why K-1 is about thousand times more popular than traditional kickboxing and it’s not very hard to figure out what that reason is. 

Check out more photos from the Pakkotoisto.com's gallery and the full results from Kulmassa.fi

FIGHT FESTIVAL 27 Preview

13.3.2010 Töölö Hall in Helsinki, Finland.

MMA  3X5 MIN -73 KG / 163 lbs catchweight
Niko Puhakka (Finland) vs Marcus "Maximus" Aurelio (Brazil): Main event of the evening is an awesome match-up between a violent brawler in Puhakka and a superb BJJ wizard in Aurelio.

Maximus Aurelio was once the number one lightweight of the world. He earned the number uno spot when he choked out the PRIDE champ Takanori Gomi, who came to the fight riding a ten fight win streak. After PRIDE went down, Aurelio signed with the UFC, but couldn’t ever get the momentum really going for him. He lost to Clay Guida in his UFC debut. Aurelio got couple “gimme” fights after the Guida bout, both of which he of course won, but then ran into trouble as the level of competition was risen again. Decisive back to back losses to Tyson Griffin and Hermes Franca sent the former star out of the UFC and into the minor leagues. After couple of wins from local shows Aurelio made one last run in the UFC, but once again the end result was disappointing as young Evan Dunham proved to be too much for the 37 year old Brazilian. Aurelio latest fight was in November when he beat Peruvian Daniel Aspe (5-3) by RNC in the second round. Aurelio, who has never been finished in his 27 pro fights, has obviously extremely good ground game, but his average striking and offensive wrestling were the weaknesses that kept him from succeeding in the UFC.

Hometown hero Niko Puhakka is an experienced allround fighter. A member of Espoon Kehähait Puhakka started fighting back in 2002 and has been pretty active since then. For the last two years Puhakka has been fighting for the finnish team in the M-1 Challenge and also for the Fight Festival promotion. Puhakka fought five times last year and went 3-2. 2009 started with two submission losses to very good submission artists Bendy Casimir and Renato Migliaccio (6-0, Renzo BB). Puhakka got on a roll after these losses and has won his last three. First he TKO’ed the tough Russian grappler Yanko Yanev, then outbrawled and –wrestled UFC vet Brian Geragthy and in his latest fight beat French Johnny Frachey in a exciting three round war.

Prediction: It’s obvious that Aurelio wants to the ground while Puhakka would rather slug it out on the feet. Everyone knows this. This fight was originally agreed to be at 70kg/155lbs, but it was changed to 73/163 catchweight because of a request from Aurelio’s camp. To me this tells me that maybe Aurelio isn’t training that hard anymore or there has been some injuries. Anyways Aurelio has a lot of mileage as a fighter and he is in the evening of his fighting career. This is favors Puhakka, who is in his prime as a fighter in my opinion. Puhakka has pretty tight boxing skills and his grappling has improved a lot during the last year or two. If Aurelio gets this fight on the ground in the first, I think he has a good chance of catching something. But if Puhakka can turn this fight in a grueling grind fest I think Puhakka can take this fight by decision.

MMA  3X5 MIN -93 KG / 205 lbs
Toni Valtonen (Finland) vs Jake O'Brien (USA): Two wrestling powerhouses meet in the evenings lightheavyweight bout.

Seven time UFC vet Jake O’Brien is a former high school and college wrestler, who has a great record of 12-3 in MMA. O’Brien had a flying start on his MMA career when he won the first ten fights in a row and eight of those wins came by TKO or KO. His tenth win was over the former PRIDE heavyweight star Heath Herring. This win really lifted O’Brien’s stock in the UFC HW division that was relatively weak back then. Unfortunately O’Brien suffered from horrible neck injury that kept him away from fighting over a year. After the surgery and rebah O’Brien came back to the UFC and fought two very tough guys in a row. First Arlovski TKO’ed him in the second round and then the future HW superstar Cain Velasquez did the same, but in two minutes. O’Brien then dropped down to LHW and managed to squeeze a boring win against Wellisch after the losses. But then again he ran into a future superstar when he fought Jon Jones, who choked him out in the second round. O’Brien is pretty one dimensional fighter: great wrestler with some boxing and GnP.

Finnish Toni Valtonen is as a fighter much like O’Brien. Valtonen, also a representative of Espoon Kehähait like Puhakka, relies on his powerful wrestling and effective takedowns in his fights. Usually he is able to get the top position from where he likes to deliver punishment with GnP. Valtonen comes to this fight on a three fight win streak. First he showed his improved grappling skills by submitting Nikola Dipchkov with a triangle. Then he TKO’ed American IFL vet Aaron Stark in the second round. In his latest fight Valtonen fought a tough three round war with Attila Vegh, who is a promising up-n-comer from Hungary with a 12-2 record.

Prediction: The fighters are quite similar, which makes this fight a hard one to predict. All I can say is that the one, who manages to get the top position in this fight, will be the winner.

MMA 3X5 MIN -84 KG / 185 lbs
Sean Salmon (USA) vs Alexander Shlemenko (Russia): a classic, yet exciting grappler vs striker match-up between a strong American wrestler and an explosive Russian striker.

UFC vet Salmon is a great wrestler who has beaten tough guys like Sasaki, Rupponen and Jason Jones in his career. He’s been a regular at these Fight Festival shows for couple of years now and this is his fourth fight in Finland. His latest fight also took place in Fight Festival. Salmon beat PRIDE & UFC vet Yuki Sasaki by points in a pretty boring fight. Salmon’s wrestling was too much for Sasaki, who couldn’t stop the takedowns or really threaten Salmon from the bottom. Salmon, who used to fight at LHW, is a powerful dude for the 185 weight class and this usually helps him to achieve what he wants: get the fight to the floor.

Alex “Storm” Shlemenko is a Russian striker with a very unique style of striking. Shlemenko uses spinning backfists more and better than probably anyone in MMA has ever done, hence the nickname Storm. Shlemenko has been active for the last three years fighting 12 times and winning 11 of those bouts, which is very impressive. The only loss came to UFC vet Jordan Radev in the last Fight Festival show. Shlemenko was getting better of the striking exchanges on the feet, but seemed to gas a little at the end of the first round. He made a mistake and Radev instantly punished him for it knocking out the Russian at 4.27 of the round one. Shlemenko has fought twice after that the loss and won both.

Prediction: Salmon needs to get this fight to the ground if he likes the way his face looks at the moment. Shlemenko’s weird striking style and explosiveness is a really hard combination to get ready for and I don’t think Salmon is ready for it. On the ground Salmon needs to be careful too as Shlemenko has a slick triangle of his back along with overall solid grappling. However Shlemenko has showed that conditioning isn’t one of his strengths, so if Salmon can drag him to the later rounds, there’s a good chance that the American takes over.

MMA  3X5 MIN -93 KG / 205 lbs
Marcus Vänttinen (Finland) vs Martin Zawada (Germany)

MMA  3X5 MIN -77 KG / 170 lbs
Mikko Suvanto (Finland) vs Vener Galiev (Russia)

MMA  3X5 MIN -73 KG / 163 lbs
Juha-Pekka Vainikainen (Finland) vs Lukasz Bugara (Poland)

MMA  2X5 MIN -66 KG / 147 lbs
Joni Salovaara (Finland) vs Timo-Juhani Hirvikangas (Finland)

MMA  2X5 MIN -55 KG / 123 lbs
Outi Louhimo (Finland) vs Emma Watson (England)

Kickboxing WAKO-PRO for the European Championship title 10X2 MIN +94 KG / HW
Jukka Saarinen (Finland) vs Humberto Evora (Portugal)

Muay Thai 5X3 MIN -81 KG / 180 lbs
Ville Aalto (Finland) vs Karolis Liukaitis (Lithuania)

Kickboxing 7X2 MIN -65 KG / 145 lbs
Jarkko Jussila (Finland) vs Eduardo Santos (Portugal)

I'll see these fights live and will write a short review afterwards.

Euro Prospects vol. 2

It’s time for the second edition of Euro prospects. If you haven’t read the volume 1, check it out.
To this volume I've tried to gather a variety of fighters coming from different countries and backgrounds. Some have been fighting since the 90's when others have just started last year. Each have something special about them as a fighter and that is why they are on my volume 2. All of them are unsigned by major promotions.

LHW 205
Jörgen Kruth 3-0. Sweden.
Jorgen “the Last Viking” Kruth is probably a familiar name to most combat sport fans from his fights in the K1 circuit, but few know that he has made a transition to MMA now. The 36 year old Swedish kickboxer is a former muay thai world champion , who holds wins over K1 stars like Stefan Leko. Kruth was a bit undersized for K1 heavyweight class, but in MMA he’ll fight the light heavyweight division. Interesting fact about Kruth is that this kickboxer has also trained grappling since he was 10 years old. Obviously he’s a bit old already, but considering his background in various combat sports and the fact he has trained MMA already for years, I expect Kruth to make some noise in the LHW division. Very few 205ers want to stand and trade with this beast.
Jorgen Kruth goes MMA

Marcus Vänttinen 12-2. Finland.
22 year old representative of Alliance Porvoo is steadily moving towards bigger fights and promotions. Tall and long limbed Vänttinen has a very good ground game, thanks to his BJJ background, but lately he has been focusing on sharpening his striking skills. Besides MMA he has recently fought also muay thai and boxing bouts to test drive his improved stand up. In his last two fights Vänttinen has decisively beaten legit competition in Valdas Pocevicius (33-23) and Kzrysztof Kulak (22-12). A very promising young fighter, who needs a year or two to fine tune his physical attributes and skill set before challenging the top of the LHW division.
Vänttinen vs Pocevicius

Marcus Vänttinen of Finland has a bright future in MMA ahead of him.

Hans Stringer 14-4-1. Netherlands.
Dutch LHW fighter Hans Stringer is one of the most promising fighters in the Europe at the moment. Just 23 years old Stringer has been very active lately and he fought six times in 2009. After a rocky start his MMA career really took off and now he is 10-1 in his last eleven fights. In his latest fight he completely tooled tough veteran Michael Knaap (17-18-3) on the ground. Before that he TKO’ed german striker Dawid Baziak (6-1) in a minute. Like almost all dutch fighters Stringer has solid striking skills on the feet, but he has also very good grappling skills. As a fighter Stringer is very similar to Vänttinen and I'm amazed if both of them aren't soon signed by some major promotion.
Stringer vs Knaap (fight clips from the 6.45 mark forward)

MW 185
Arthur Guseinov 7-0. Russia.
If an up-n-coming fighter wins his last three fights by KO from a head kick, you have to include them on your prospect review, right? Well, that’s the case with Guseinov, who has devastating round house kicks and spinning back kicks in his arsenal. A member of the successful Russian Action-Force Fight Team (yeah the name is ridiculous, I know) Guseinov has more than just flashy kicks and fast hands. This aggressive Russian also has pretty good takedowns and a solid ground game. Based on the footage I’ve seen, I’d say that he is tiny for 185 and should definitely drop down to 170 for bigger fights. Until he faces some tougher competition, he is a mystery for sure, but I like the way he fights and the fact that he has a variety of weapons to choose from.
Guseinov vs Rolskiy  (headkick KO)
Guseinov vs Vasilev (KO)

Papy Abedi. 6-0. Sweden.
Meat truck Papy Abedi is one of the most hyped fighters in Sweden at the moment. Extremely strong and athletic Abedi is a judo black belt who hits you hard and often. Previously Abedi had some issues with his cardio, but lately he has done well in fights that lasted more than a couple of minutes. Abedi relies on his crushing GnP and powerful striking. Coming from the Hilti camp and having a background in judo Abedi certainly knows how to grapple, but he prefers to grind his opponents to minced meat with strikes. He has fought just six times during the last four years, so I’m not sure how devoted he is to MMA or if there’s been some injuries that have prevented him from fighting. Anyways I hope we get to see him matched up against some top euro 185er in order to see what he is really made of.
Papy vs Alan Carlos LQ vid

Papy Abedi usually pounds the piss out of his opponents on the ground. Photo by Simen Kjellin.

WW 170
Magomed Saadulaev. 7-0. Russia.
According to semi-official Sherdog records Saadulaev has competed in pro mma for just nine months. During this time he has managed to win seven fights with no losses. Based on the footage I’ve seen from his fights, Saadulaev is a well rounded fighter, but grappling is his bread and butter. Six of his seven wins have come by the way of submission. At 5’5” (166cm) he is way too small for the 170 weight class. In his last fight he tooled a legit welterweight Sergei Bal on the ground and armbarred him in couple of minutes. It would be interesting to see this rapidly improving fighter at LW against tougher competition
Saadulaev vs Bal

LW 155
Kenneth Rosfort. 13-3. Denmark.
To put it shortly: Rosfort is a beast. This Danish young man has been destroying people in his last fight with precise and powerful muay thai striking. His last lost is from 2007 when he got beat by Anthony Njokuani in Art of War, but since then he has gone undefeated in five bouts and is 10-1 in the last eleven. Like his fellow countryman Martin Kampmann, Rosfort also comes from a muay thai background. In September 2009 he completely murdered English TUF contestant Jeff Lawson, who came in to the fight riding a ten fight win streak. As a fighter Rosfort’s best quality is his mixture of technical, accurate striking and natural aggression. Rosfort has a great physique for a 155er and solid grappling that help him to stay on his feet.
Rosfort vs Lawson R1

Yan Cabral 8-0. Spain.
BJJ black belt world champ Yan Cabral is actually brazilian, but since he has been living in Barcelona for a while now, has a school there and fights in the Euro circuit, I’m going to include in this list of Euro prospect. Nova Uniao black belt Cabral obviously has ground skills that are not very often seen even in modern MMA. His striking is coming along, but at the moment it’s there mainly to set up takedowns. Cabral career at this point resembles very much of Demian Maia’s career. Both are BJJ wizards and both went undefeated in their ten or so first MMA bouts. We’ll see if Cabral is the new Demian Maia when he faces stiffer competition. He is certainly ready for it.
Cabral's MMA and grappling HL

Jarkko Latomäki. 16-6. Finland.
Jarkko “Pohjanmaa’s Forging Hammer” Latomäki is extremely physical fighter, who relies on brute strength, great grappling and relentless GnP in his fights. Latomäki is 5-1 in his last six and the only defeat was handed to him due to a leg injury. Latomäki has been working on his boxing lately and has also fought amateur boxing bouts. However in his last fight he once again displayed his awesome grappling skills as he made Oriol Gaset (9-3), a top euro LW, look like a child against him. Latomäki quickly pushed Gaset, who is primarily a grappler himself too, against the cage, took him down with ease and snatched his head to a fight ending guillotine choke. It was a great win for Latomäki who climbs up to the top 10 of the European lightweight division. Without a doubt Latomäki is a tough fight for any 155er in the Europe and after a another win or two, is ready for his shot at the UFC’s euro events.

Finnish ball of meat Jarkko Latomäki crushes his opponents with shattering grappling. Photo by Kulmassa.fi

BW 135
David Aranda. 4-0. Spain.
Yan Cabral’s student David Aranda is on a fast track to the top of 135 division. Aranda has a background in kickboxing, where he has gotten his excellent striking skills. In his last fight he fought against former kickboxing world champion Mathias Klockars (5-0 then) and managed to drop the dangerous striker with a flurry of strikes before submitting him with a armbar. Very good performance once again by the athletic young man, who has already a great skill set for MMA. Besides striking skills Aranda excels on the ground too and has done well in BJJ and SW competitions.  I’m pretty confident that Aranda can take on any 135er in Europe and if he keeps improving at this rate, he is soon ready to be tested against the big boys in the US or Japan.
Aranda vs Paananen

David Aranda just won the Cage bantamweight belt in Finland and is ready to defend his belt against the top BW's in Europe. Photo by Kulmassa.fi