UFC 109 Relentless

Aika: 06.02.2010 Paikka: Mandalay Bay Event Center, Las Vegas.

Pääkortti:
Randy Couture (17-10) vs. Mark Coleman (16-9)

Nate Marquardt (29-8-2) vs. Chael Sonnen (23-10-1)

Demian Maia (11-1) vs. Dan Miller (11-2)

Matt Serra (9-6) vs. Frank Trigg (19-7)

Paulo Thiago (12-1) vs. Mike Swick (14-3)

Prelit:

Mac Danzig (18-7-1) vs. Justin Buchholz (8-4)

Melvin Guillard (22-8-2) vs. Ronnys Torres (14-1)

Rob Emerson (17-8-1) vs. Phillipe Nover (9-2-1)

Brian Stann (8-2) vs. Phil Davis (4-0)

Tim Hague (10-2) vs. Chris Tuchscherer (17-2)

Rolles Gracie (3-0) vs. Joey Beltran (10-3)

Ennakot:
Randy Couture (17-10) vs. Mark Coleman (16-9): Vihdoin ja viimeinen vapaaottelun elävät legendat Luonto-Rauno ja Vasara-Markku kohtaavat kahdeksankulmaisella taisteluareenalla eeppisiin mittakaavoihin yltävässä spektaakkelissa. Tässä ottelussa on aitoa historian lehtien havinaa, sillä herrojen keskinäinen kilpailu ulottuu aina ammoiselle 80-luvulle asti, jolloin he mittelivät voimiaan Pohjois-Amerikan painimatoilla. Pappojen välistä vapaaottelua on sen sijaan jouduttu erinäisten sattumien vuoksi odottamaan tarpeettoman pitkään.

Alunperin Markun ja Raunon piti kohdata UFC:n alkuaikoina vuonna 1998. Tuolloin sarja oli raskas ja panoksena mestaruusvyö. Valitettavasti Rauno loukkasi kylkensä painikisoissa ennen titteliottelua ja Markku sai titteliotteluun vastaansa Williamsin Peten. Ottelussa nähtiin tyrmäys, joka on varmasti palanut jokaisen pitkänlinjan MMA-fanin verkkokalvoihin. Coleman lähti matsiin jättisuosikkina, mutta Vasara-Markun ilta päättyi Williamsin sääriluuhun, kun legendaarista Lions Denia edustanut altavastaaja tykitti Colemania kiertopotkulla suoraan naamaan. Tämän matsin jälkeen Coleman hävisi UFC:ssa vielä Rizzolle, jonka jälkeen herra suuntasi shoottinsa kohti Japania. Japanissa Coleman koki uransa toisen kohokohdan, kun hän voitti Pride GP:n vuonna 2000. Viimeisimmässä matsissaan Coleman näytti yllättävän hyvää kestävyyttä ja takoi Stephan Bonnaria kolme erää matossa hyvällä sykkeellä. Tätä ennen Markku laittoi hyvin kampoihin Shogunille, mutta samaan hengenvetoon on pakko todeta, että Shogun oli tuolloin kaukana parhaastaan.

Randy on otellut monipuolisen uransa lähes kokonaan UFC-promootion alaisuudessa. UFC-matsien lisäksi rekordista löytyy vain muutama RINGS-ottelu ja Enson Inouelle kärsitty tappio Vale Tudo Japanissa. Kuitenkin Randyn uraa voi sanoa monipuoliseksi, sillä mies on otellut useaa eri vapaaottelija-sukupolvea vastaan kahdessa eri painoluokassa. Mestaruuksia on tullut sekä HW:ssa että LHW:ssa niin monesti, että kaikkia ei tässä viitsi lähteä kertaamaan. Joka tapauksessa Couture on pystynyt kerta toisensa jälkeen nousemaan altavastaajan asemasta voittoon ja todistaa vääräksi epäilyt liian pienestä koosta tai liian vanhasta kehosta. Viimeisimmissä matseissaan Couture on kohdannut laadukkaat vastustajat. Ensin Rauno hävisi Nogille kiivaan kamppailun jälkeen pisteillä, jonka jälkeen oli edessä jo Randylle niin tutuksi tullut sarjan vaihtaminen. LHW:ssä vastaan asettui Brandon Vera, joka hyvänä painijana ja strikerina asetti mielenkiintoisen haasteen. Itse ottelu oli kaikkea muuta kuin mielenkiintoinen Couturen grindatessa hieman kyseenalaisen pistevoiton.

Ottelunkulku: Papat jaksaa heilua, mutta tuskin tässä vaiheessa uraa olevilta taistelijoilta nähdään kovin paljoa uusia temppuja. Coleman heittelee varmasti edelleen yksittäisiä iskuja ja etsii niillä paikkoja tehokkaille shooteille. Couture vastaavasti pyrkii painamaan Colemanin häkkiä vasten, dirtyboxata ja hakea kreikkalais-roomalaisia alasvientejä clinchistä. Erottavia tekijöitäkin löytyy. Couturen vahvuuksia ovat lukkojen puolustaminen ja kestävyys, kun nämä samat ovat Colemanin heikkouksia. Coleman pystyy ottamaan koviakin koppeja, kun taas viimeisessä kolmessa matsissa Couturen polvet ovat notkuneet vähän väliä. Molemmilla herroilla on loppumassa aika parrasvaloissa ja he varmasti tietävät sen. Tähän matsiin siis satsataan ja toivottavasti se näkyy hienona kamppailuna näiden kahden MMA-dinosauruksen välillä. Couture on oikeutetusti jättisuosikki, mutta henkilökohtaisesti toivon, että sympaattinen perheenisä Vasara-Markku voittaisi ja nousisi vielä kerran tittelimatsiin. Coleman by KO R1.

Tunnelmaa voi nostaa ennakkoon myös tällä loistavalla videolla Couture vs Coleman by Genghis Con

Nate Marquardt (29-8-2) vs. Chael Sonnen (23-10-1): Top 10 keskisarjalaiset kohtaavat ottelussa, jonka voittaja jatkaa matkaansa titteliotteluun (sillä ehdolla, että voittaja on Marquardt)

Kiinteistövälittäjä-poliitikko Chael Sonnen ei ole fanien suosikki. Taidokkaasti trollaava punaniska omaa hyvät puhelahjat, joilla hän nostaa muuten niin tylsää ja kaupallisesti epäseksikästä profiiliaan. Sonnen heittelee jatkuvalla syötöllä solvauksia lajin huippuja kohtaan muistaen samalla mainostaa omaa erinomaisuuttaan. Onneksi nuo asiat ovat pääosin sivuseikkoja ja Sonnen on myös lunastanut puheitaan viime aikoina. Maia-tappion jälkeen Sonnen dominoi täysin Maiaa vastaan tällä kortilla ottelevaa Dan Milleriä. Millerillä oli vitsit vähissä, kun Sonnen jakeli tasaisen tappavaa GnP:tä kolme erää nuorukaisen naamavärkkiin. Mutta parempaa oli vielä luvassa. Nimittäin viimeisimmässä ottelussaan Sonnen vei Japanin Okamia pitkin häkkiä kuin litran mittaa. Ja tämä oli se Okamin äitin poika, jota vastaan kukaan ei halunnut otella. Johtopäätöksinä näistä kahdesta matsista voidaan vetää, että Sonnen on edelleen loistava painija, kovassa fyysisessa kunnossa ja että miehen lukkojen puolustaminen on kehittynyt huimasti.

Nate the Great Marquadt on mielestäni 185-sarjan toiseksi paras ottelija heti pahamaineisen Mister Andersonin jälkeen. Moni ei varmaan muistakaan, että Nate aloitti ottelemisen jo yli 10 vuotta sitten vuonna 1999. Uran alkupuoli sujui pääosin japanilaisen Pancrase-promootion suojissa, missä nuorukainen saavutti mestaruudenkin. Tämän jälkeen oli vuorossa vaihto UFC:n leiviin, jossa Nate on kerännyt hienon 8-2 rekordin. Greg Jacksonin, Phil Nursen ja Firas Zahabin kaltaisen gurujen valvovan silmän alla Coloradon miehestä on kehittynyt viime vuosina erittäin monipuolinen ja vaarallinen vapaaottelija. Erityisesti Leitekselle koetun typerän miinuspiste-tappion jälkeen Nate on ollut ilmiliekeissä. Ensimmäinen uhri oli Kampmann, joka kesti raivokkaan Marquardtin kelkassa vain reilun minuutin. Kampmannin jälkeen sitkeä Gouveia kesti kolmanteen erään asti, mutta sitten tornadon lailla pyörinyt Marquard jakeli osumaa Gouveaille liian tiuhaan tahtiin ja ottelu päättyi keskeytykseen. Viimeisimpänä uhrina Marquardtin listalla onkin sitten Demian Maia, joka valitettavasti sortui harmittavaan virheeseen ja kokeneena ottelijana Nate rankaisi siitä välittömästi.

Ottelunkulku: Sonnen on kova jätkä ja kohtalaisen monipuolinenkin nykyään, mutta hänen kannaltaan valitettavasti Nate on painia lukuun ottamatta joka osa-alueella parempi. Itse en pysty keksimään mitään ottelu-strategiaa, jolla Sonnen tämän voisi voittaa.  Vapaaottelussa voi toki aina sattua mitä tahansa, mutta kyllä tämän pitäisi olla läpihuutojuttu. Marquardt by TKO strikes R2.

Demian Maia (11-1) vs. Dan Miller (11-2): Nousevien keskisarjalaisten ottelussa BJJ-ihmemies Maia kohtaa sisukkaan nuorukaisen Dan Millerin.

Painitaustainen New Jerseyn kasvatti Dan Miller on veljensä Jimin tavoin periksiantamaton työmyyrä, joka on menestynyt vapaaottelukarkeloissa pääosin vahvaan painiin ja mattopeliin luottaen. Millerin isompi veljes on tullut tunnetuksi erityisesti päitä irrottavista giljotiineistaan. Mustan vyönsä Dan sai muutama viikko sitten Jamie Cruzilta (Renzo BB). Miller sai viimeisimmässä matsissa takkiin, kun Sonnen pystyi kontrolloimaan nuorukaista matossa. Tuosta matsista on aikaa jo lähes 10 kuukautta.

Demian Maian erinomaisesti alkanut MMA-ura (11 voittoa putkeen) törmäsi viimeksi karulla tavalla Marquardtin nyrkkiin. Tuloksena uran ensimmäinen tappio ja suunnan muutos. Karmaisevalta näyttäneen tyrmäystappion jälkeen Maia on keskittynyt lyöntipelinsä parantamiseen. Ja avuksi on haettu lajin kovimmat aseet: Nogueiran veljekset, Dos Santos, professori Dorea jne. Demian on viettänyt pitkiä aikoja mm. Bahiassa ja San Diegossa työskennellen ed. mainittujen herrojen kanssa pystyottelun kehittämiseksi. Tulosta on varmasti tullut ja toivottavasti tässä matsissa saadaan ainakin maistiaisia uusista taidoista.Video: Demian lyö pistareita prof. Dorian kanssa. Näyttäisi sitä rentoutta ja rytmiä, mitä peräänkuuluttelin aikaisemmassa kirjoituksessa, nyt löytyvän paremmin lyömisestä.

Ottelunkulku: niin paljon on ladattu vääntötaitoa ja –halua tähän otteluun, että on ihme jos mattoon ei päädytä. Miller luultavasti lähtee tähän matsiin sprawl n brawl taktiikalla. Epäilen, että myös Demian haluaa näyttää kehittyneitä pystytaitojaan ja pyrkii ottelun alkupuolella hakemaan alasvientipaikkoja pystyottelun keinoin. Molemmat ovat BJJ black belttejä, mutta ero on siinä, että Demianin, Jacaren, Marcelon yms kaltaiset supertähdet syövät ”tavallisia” black belttejä aamupalaksi. Jostakin mystisestä syytä minulla on pitkään pyörinyt jo mielessä ajatus, että tämä matsi päättyy jalkalukkoon. Maia by heelhook from snake guard.

Matt Serra (9-6) vs. Frank Trigg (19-7): Moottoriturvat iskevät nahkaiset päänsä yhteen tässä 170-paunaisten ottelussa, jolla ei ole mitään urheilullista merkitystä, mutta joka voi olla yllättävänkin viihdyttävää katseltavaa.

Legendaarisen Renzo Gracien oppilas Matt Serra on pitkän linjan vapaaottelija ja jiu-jitsu mies. Yli 10 vuotta kestänyttä uraa ovat riivanneet erilaiset loukkaantumiset, minkä takia otteluita on kertynyt uran pituuteen nähden vähän, vain 15 kappaletta. Muutamaa ensimmäistä matsia lukuun ottamatta Serra on otellut kaikki matsin UFC-promootiossa. Kohtalollakin on ollut tässä sormensa pelissä, sillä Serran piti otella Pride 9:ssa brasilialaista Johil De Olivieraa vastaan, mutta Oliviera joutui kummallisen pyrotekniikka-onnettomuuden uhriksi tapahtuman bäkkärillä ja matsi peruuntui viime hetkellä. Serran ura vaikutti jo olevan ohi Karolle vuonna 2005 kärsityn tappion jälkeen, mutta TUF:n comeback tuotantokauden voitto laukaisu Serran uran hetkellisesti rakettimaiseen nousuun. TUF-finaalivoittoa seurasi tittelimatsi GSP:n kanssa, mitä pidettiin lähes kaikkien tahojen osalta huonona vitsinä. Etukäteen nähtiin, että sarjaan kääpiömäisellä Serralla ei olisi mitään mahdollisuuksia ilmiömäistä GSP:tä vastaan. Serra yllätti kuitenkin kaikki, luultavasti myös itsensä, tyrmäämällä GSP:n heti ensimmäisessä erässä terävällä lyöntisarjalla. Voitto oli yksi UFC:n historian suurimpia, ainakin titteliotteluiden osalta, ja on selkeästi Serran uran kohokohta. Uusintaottelussa GSP:n kanssa palattiin takaisin päiväjärjestykseen, kun kanukki pieksi Long Islandin kasvatista pissat pihalle. Serran viimeisin matsi on pistetappio Matt Hughesille, jonka kanssa liukaskielinen Serra on käynyt sanasotaa jo vuosien ajan.

Kuten Serra, myös Frank Trigg on vanhan kaartin vapariottelija ja suulliselta ulosanniltaan varsin pätevä heppu. Sen sijaan toisin kuin UFC:ssa pysynyt Serra, jo vuodesta 1997 alkaen Trigg on otellut ympäri maailmaa mm. näissä promootioissa: UFC, Pride, Rumble on the Rock, WFA, Shooto, Sengoku, StrikeForce jne. Painitaustaisella Triggillä on ammattiottelijaksi kohtalaisen hyvä rekordi, varsinkin kun huomioi, että tappiot ovat tulleet herroille Sakurai, Hughes, GSP, Condit, Lawler ja Koscheck. Kovia herroja kaikki, eikä Trigg ole siis urallaan keskitason ottelijoille hävinnyt. Valitettavasti nuo tappiot kovimmissa matseissa ovat tarkoittaneet myös sitä, että tittelit ja uran selkeät kohokohdat ovat jääneet Triggiltä saavuttamatta. Icon Sportin (entinen ROTR) tittelin Trigg saavutti tyrmäämällä Mayhem Millerin, mutta se on laiha lohtu uran lukuisista tittelimatseista. 38-vuotiaalle Triggille tämä taitaa olla viimeinen kierros ottelemisen parissa. Kovin hyvin rundi ei lähtenyt liikkeelle, kun Koscheck tuhosi vanhan herran reilussa minuutissa.

Ottelunkulku: Vaikka molemmilla on pitkä ura ja varsin ennalta-arvattava tyyli, on mielestäni silti hieman vaikea ennustaa miten tämä ottelu tulee menemään. Serra on viime vuodet otellut mielellään pystyssä, eikä ole edes yrittänyt viedä otteluja mattoon. Trigg luultavasti pystyy viemään Serran jossain vaiheessa mattoon, mutta toisaalta ADCC hopeamitalisti Serra on matossa myös vahvoilla. Serran smurffikäsillä on vaikea osua mihinkään, mutta jos hän sattuu osumaan, niin yleensä tulostakin on tullut. Serra by TKO strikes R3.

Paulo Thiago (12-1) vs. Mike Swick (14-3): Paulo Thiagon ja American Kickboxing Academyn välinen kamppailu jatkuu trilogian viimeisessä osassa.

BOPE-upseeri Thiago tuli UFC:hen 10-0 rekordilla ja lunasti heti paikkansa WW-sarjan top kympistä tyrmätessään Koscheckin UFC debyytissaan. Tätä seurasi välittömästi AKA:n kosto, jonka toimittajana toimi Jon Fitch. Thiago rimpuili hyvin isomman ja fyysisesti vahvemman Fitchin kyydissä, mutta ei pystynyt missään vaiheessa vakavasti uhkaamaan amerikkalaista. Viime matsiin vastus hieman helpottui ja Thiago palasikin voittokantaan puristamalla pistevoiton Minnesotan Volkmannista. Ottelussa Thiago esitti vahvoja alasvientejä ja hyvää positiopainia.

Mike Quick Swick tulee matsiin lyhyellä varoitusajalla, sillä hän korvaa loukkaantuneen seurakaverinsa Kosin. Samalla ympyrä sulkeutuu ja Thiago on tämän matsin jälkeen otellut kaikkia kolmea AKA:n 170-paunaista vastaan. 185-sarjassakin hyvin menestynyt Swick taisteli itsensä lähelle titteliottelua voittamalla Burkmanin, Davisin, Gouletin ja Saundersin. Viimeisimmässä matsissa tittelisauma kuitenkin lipui Swickin käsistä herran hävitessä englannin Dan Hardylle pisteillä, mutta kohtalaisen selvään tyyliin.

Ottelunkulku: Molemmat ovat hyvin monipuolisia ottelijoita, mutta Swick on pystyssä parempi, kun taas painipuolella taitaa valtikka mennä Thiagolle. Swick on ottelijoista selvästi pidempi ja huomattavasti nopeampi käsistään. Lisäksi uskon, että Swickin pystypaini ja mattopeli ovat sen verran hyviä, että Swick saa pidettyä matsin suurimmaksi osaksi pystyssä. Ulottuvuusedun ja terävän boksauksen avulla Swickin pitäisi viedä tämä matsi, mutta Thiago on sitkeä sissi, eikä matsi välttämättä pääty ennen täyttä aikaa. Swick by UD