20.2.2010. Acer Arena, Sydney, Australia
UFC jatkaa maailman valloitustaan uusilla alueilla, kun Sydney isännöi Australian UFC-tapahtumaa. UFC levittäytyminen tuskin jää tähän, sillä tämäkin tapahtuman 16000 lippua myyntiin loppuun vaivaisessa tunnissa. Urheilulliselta tasoltaan kortti ei ole mikään erityisen loistelias verrattuna esimerkiksi tulevaan UFC 112:sta, mutta tarjolla etukäteen viihdyttävältä vaikuttavia match uppeja sekä sopiva sekoitus vanhan liiton taistelijoita ja nuoria nousukkaita.
Pääkortti:
Antonio Rodrigo Nogueira (32-5-1) vs. Cain Velasquez (7-0): vanha mestari ja nuori oppipoika kohtaavat tyylillisesti erittäin mielenkiintoisessa raskaansarjan ottelussa, jonka voittaja etenee taistelemaan mestaruusvyöstä.
Minotauro ”Iso Nog” Nogueira ei paljon esittelyjä kaipaa. Legendaarinen jiu-jitsuässä on kamppaillut ympäri maailmaa jo yli vuosikymmenen. Ensin Ringssä, sitten uran tähän astinen kultakausi Pridessa ja nyt viimeisimpänä UFC:ssä. Minotauro on aina otellut hyvin faneihin uppoavalla tyylillä ja varsinkin miehen maaginen kyky kestää iskuja on nostanut hänet lajin ikonien joukkoon. Lapsuuden onnettomuuden perusteella voi sanoa, että Iso Nog ei pysähdy, vaikka ajaisit rekalla päälle. Teknisessä mielessä Minotaurossa yhdistyy kaksi toisiaan tukevaa ominaisuutta: laadukas nyrkkeily ja mattopeli. Jos pitää otella pystyssä, menestyy Nog monipuolisella nyrkkeilyllään ja pitkällä ulottuvuudellaan. Jos taas kaveri haluaa ottelun mattoon, odottaa siellä teräskourainen vääntäjä anakonda-kuristuksineen. Terveysongelmista kärsineellä Nogilla on viimeiseltä neljältä vuodelta vain neljä ottelua, jotka kaikki tapahtuivat UFC:ssa. Herringin ja Sylvian Nog onnistui voittamaan, mutta kumpikaan voitto ei vakuuttanut allekirjoittanutta. Näiden ottelujen jälkeen Minotauro esiintyi vielä huonompana Miriä vastaan häviten tälle teknisellä tyrmäyksellä, joka oli muuten Nogueiran uran ensimmäinen lopetus-häviö. Suoritus tuossa ottelussa oli sitä luokkaa, että jotain oli todella pielessä ja myöhemmin selvisikin, että Nogueira oli otellut pahasta tulehduksesta kärsineenä, vastoin taustavoimiensa neuvoja. Viimeisimmässä ottelussa Minotauro otti selvän pistevoiton Couturesta viihdyttävässä ja vauhdikkaassa ottelussa, jossa Nog oli pari kertaa hyvin lähellä lopetustakin.
American Kickboxing Academyn Cain ”Brown Pride” Velasquez on lähellä poikkeuksellisen hienoa saavutusta: 8 matsin kokemuksella UFC-titteliotteluun. Lukuunottamatta Lesnarin kaltaista valmista supertähteä, olisi huikea saavutus mikäli nollasta noussut ottelija pääsisi ottelemaan vyöstä jo tässä vaiheessa uraansa. Poikkeuksellinen on myös herra Velasquez: nimittäin raskaansarjan painiosastolla. Uran tähän astisissa matseissa Cain on näyttänyt olevansa täysin omassa luokassaan mitä tulee pystypainiin. Kannattaa tarkkailla herran työskentelyä, sillä siinä yhdistyy monta eri elementtiä yhdeksi tehokkaaksi lyöntien ja alasvientien baletiksi. Ensinnäkin Cain on terrierimäisesti kokoajan kiinni vastustajassaan antamatta tälle sekuntiakaan aikaa löytää omaa rytmiään, tasapainoaan ja suuntavaistoaan. Toisekseen painitaustainen Cain on isoksi mieheksi hyvin ketterä ja nopea, mikä antaa hänelle mahdollisuuden löytää epätavallisia hyökkäyskulmia vastustajaansa nähden. Ja kolmanneksi Velasquezin paini on teknisesti loisteliasta, jolloin hän käyttää suhteellisen vähän energiaa vastustajiensa nakkelemiseen. Ja tämä taas tarkoittaa sitä, että hän pystyy jatkamaan vastustajan katolleen heittämistä ja naaman rusikointia duracell-pupumaisella tahdilla vaikka aamuun asti.
Ottelunkulku: Suhtaudun hyvinkin kaksijakoisin mielin tähän otteluun. Toisaalta toivon, että vanha kunnon Nogi saisi tittelisaumansa ja pääsisi ottelemaan Lesnaria vastaan sekä kostamaan Mirille tappionsa. Samaan aikaan kuitenkin on pakko myöntää, että Velasquez on poikkeuksellinen lahjakkuus ja olisi erittäin mielenkiintoista nähdä Cainin ottelevan Miriä, Carwinia, Dos Santosia ja Lesnaria vastaan. Kuten Lesnar, on myös Cain tyylillisesti suoraan sanottuna erittäin v*ttumainen vastustaja kenelle tahansa raskaansarjalaiselle. Alasviennit ovat pysäyttämättömiä ja matossa pidetään sitten nilkasta, ranteesta ja vaikka mistä ulokkeesta kiinni niin, että ylös pääset vasta ottelun päätyttyä hoitohenkilökunnan avustamana. Jos joku ottelija on täydellinen vastavoima haastamaan edellä kuvatun tyylin, niin se on Nog, joka pystyy ottamaan iskuja vastaan ja uhkaamaan sweepeillä ja lukotuksilla alta. Voittaakseen tämän ottelun Nogin pitää pystyä lopetukseen alkupuoliskon aikana, muuten raivotautisesti pyörivä Cain vie nuoruuden innollaan ja meksikolaisella työmoraalilla mehut Nogin BJJ-pullosta. Minotauron viime vuosien matsit eivät oikein nostata luottamusta miehen mahdollisuuksiin tässä ottelussa, joten vaaka kääntyy Cainin puoleen. Cain saa Nogin varmasti tonttiin ja Dave Camarillon laatima pelisuunnitelma on varmaankin rakennettu niin, että Cain pyrkii pysyttelemään poissa vastustajansa guardista. Cain by UD.
Wanderlei Silva (32-10-1) vs. Michael Bisping (18-2): karkeasti yleistäen fanien lellikki kohtaa fanien inhokin tunteita kohottavassa keskisarjan ottelussa.
Kirvesmurhaaja Wandy on ehdottomasti yksi vapaaottelun pidetyimmistä ja ainakin ennen myös pelätyimmistä ottelijoista. Pridessä brutaaleista otteistaan kuuluisaksi tullut Wandy on jäänyt fanien mieleen muun muassa virnistellessään vastustajan kärsimykselle (vs Rampage), ranteiden pyörityksestä eeppisten staredownien aikana ja tietenkin supisuomalaisen Sandstormin huudattamisesta sisääntulobiisinä. Wandy on teknisesti hyvinkin monipuolinen vapaaottelija. Veihän mies esimerkiksi Franklinin hienosti tonttiin ja mattotaidoistakin käy todistuksena se, että Wandya ei ole ikinä lukotettu yli 40 ottelua kestäneellä uralla. Reservissä olevista taidoista huolimatta Wanderlein ottelutyyli on lähes aina ollut se perinteinen Chute Boxe tyyli, jonka hän itse teki kuuluisaksi. Chute Boxen ultra-aggressiivinen muay thai tyyli perustuu thai clinchin lisäksi vahvasti pyörivään liikkeeseen: kiertopotkut, alapotkut, lyöntikombinaatioiden yhdistäminen u-väistöihin jne. Tyyli toimii hienosti silloin, kun sillä saa vastustajan perääntymään suoraan taakse tai häkkiä/köysiä vasten. Heikko kohta on taas siinä, että jos vastustaja pääsee ajoittamaan ennalta-arvattavat kombinaatiot niin vastaanlyöminen onnistuu varmasti. Tämän on saanut kokea myös Wanderlei. Viimeisimmissä otteluissa Wandy on näyttänyt hieman hitaalta, jäykältä kuin rautakanki ja Franklin ottelussa kaasukin loppui liian aikaisin. Korjausliikkeitä on tehty ja pitkäaikainen voimavalmentaja Alejarra sai väistyä vanhan liiton Chute Boxe valmentajan Rafael Cordeiron tieltä.
Suupaltti britti Mike Bispingin on maailmanlaajuisesti ottaen luultavasti vapaaottelun epäsuosituimpia ottelijoita. Röyhkeän itsevarmasti esiintyvä britti tuntuu ahdistavan erityisesti amerikkalaisia, luultavasti siksi, että mies muistuttaa niin paljon heitä itseään. Ennen Henderson matsia Bispingillä tuntui oikeasti mopo hieman keulivan ja jutut olivat sitä tasoa, että myötähäpeän tunne oli väistämätön. Onneksi Hendo takoi nöyryyttä engelsmannin kuulaan ja Kang otteluun Bisping tulikin aikaisempaa realistisimmilla jutuilla höystettynä. Ja kun Kang-matsissakin meinasi tulla kuokkaan, vaikuttaa Bisping olevan entistäkin tukevammin maan pinnalla tähän matsiin tultaessa. Oli Bispingin persoonasta mitä mieltä tahansa, on miehen ottelutaitoja pakko kunnioittaa. Pystyssä äijä vetää hyvällä sykkeellä, mitä nyt leuka on liian pystyssä useimmiten. Painikin on jo kohtalaisen hyvällä tasolla ja matossahan Bisping näytti Kangiakin vastaan teknisesti hienoa jiu-jutsua. Kuten ennen Kang-matsia mainitsin, on Bispingin ylivoimaisesti paras ase silti tehokas GnP. Uransa alkupuolella Bispingin juuri dominoi vastustajiaan murskaavalla GnP:llä, mutta tämä vahvuus tuntui hieman unohtuneen välillä miehen turvautuessa nykyään vapaaottelussa liian usein nähtävään b-luokan potkunyrkkeilyyn. Kang matsissa vanhan aseen esiin kaivaminen oli taas ajankohtaista ja tulosta tulikin nopeasti.
Ottelunkulku: Wanderlein matsien kulku ei ole vaikea ennustaa: eteenpäin kaikki raajat tuulimyllyn lailla pyörien. Bispingin porukka on luultavasti rakentanut tähän Leben-matsia vastaavan pelisuunnitelman, jossa Mike liikkuu hyökkäyksien alta pois ja pyrkii lyömään vastaan. Todennäköisesti Bisping yrittää hakea myös alasvientejä sopivien paikkojen auetessa. Lisäksi Bisping on pyrkinyt kehittämään thai clinchiään, mutta treenivideoiden perusteella sanoisin, että hänen kannattaisi pystyä todella kaukana clinchistä Wanderlein kanssa. Uskoa ja toivoa Wanderlein kykyihin löytyy vielä tämän matsin verran, mutta nyt on pakkovoiton hetki. Siitä ei pääse mihinkään. Wandy on otellut todella kovia jannuja vastaan viime vuosina ja ukko varmasti tietää itsekin, että nyt vastus hieman helpottuu. Toivottavasti Correiron treenin jäljiltä häkissä nähdään edes häivähdyksiä siitä vanhasta kunnon Kirvesmurhaajasta, joka vuosien ajan herätti faneissa ihailua ja ottelijoissa pelkoa. Wandy by KO R2.
Joe Stevenson (31-10) vs. George Sotiropoulos (11-2): Joe Daddy ja Aussi-George kohtaavat LW-divarin matsissa, joka on väsätty lähinnä kotiyleisön viihdyttämiseksi.
Daddy Stevenson kuuluu ehdottomasti LW-sarjan kärkinimiin hieman ailahtelevista suorituksista huolimatta. Parhaimmillaan miehen painivoittoinen tyyli on hyvin tehokasta, minkä lisäksi Stevensonilla on kovin vähän heikkouksia. Stevensonin pitkän ja monipuolisen uran tähän astinen huipentuma koettiin kaksi vuotta sitten, kun hän pääsi ottelemaan vyöstä BJ Penniä vastaan. Erittäin verinen ottelu päättyi toisen erän loppupuolella BJ:n kuristaessa Stevensonin pihalle RNC:lla. Daddy otti tuon tappion aika raskaasti ja treenimotivaatio oli kadoksissa. Tibaun hän vielä voitti tavaramerkiksi muodostuneella giljotiinilla, mutta sitten tuli tappiot perätysten Kenny Florianille ja Diego Sanchezille. Erityisesti Florian ottelussa Stevenson oli kuin varjo parhaista päivistään ja oli selvää, että omalla salilla puuhasteleminen ei riittänyt ja jotain piti muuttaa. Kuten moni muukin, kääntyi myös Stevenson MMA:n virallisen gurun Greg Jacksonin puoleen. Jacksonin leiri saikin potkittua Stevensoniin uutta virtaa ja tulosta tuli heti. Ensin Joe väänsi selvän pistevoiton sitkeästä Nate Diazista. Viimeisimmässä ottelussaan hän dominoi Spencer Fisheriä matossa miten halusi ja takoi helpon GnP-voiton kovasta iowalaisesta. Stevensonin paras ominaisuus on hänen kykynsä yhdistää paini, jiu-jiutsu ja matossa lyöminen yhdeksi sujuvaksi kokonaisuudeksi. Fysiikka, nyrkkeily ja iskunkestävyys ovat myös ukolla kunnossa.
George Sotiropoulus on Australian tämän hetken kilpailukykyisin vapaaottelija ja ansaitsee siten paikkansa tapahtuman pääkortilla. Muualla päin maailmaa Georgea tuskin olisi pääkortille sijoitettu. Georgella on hieno rekordi. Ainoa kostamaton tappio on Aokille ja sekin tuli diskauksella omituisessa ottelussa. Aussi on treenannut jo pitkään jenkeissä mm. Eddie Bravon ja Freddie Roachin kanssa ja taidot ovatkin karttuneet mukavalla tahdilla. Viimeisessä kahdessa matsissa George on esittänyt hyvää perus boksausta ja oikein laadukasta ja persoonallista mattopeliä. Miehen liukkaat guardin ohitukset ja hieman perinteisestä poikkeava NorthSouth-kontrolli päältä ansaitsevat erityismaininnan.
Ottelunkulku: Molemmat boksaavat ihan hyvin pystyssä, mutta kyllähän nämä pojat mattoon haluavat jossain vaiheessa. Stevenson on kunnossa ollessaan raju painija ja erittäin vaikeasti lukotettava, mikä voi tarkoittaa tuskaista iltaa fyysisesti heikommalle Sotiropoulokselle. Vaikka Sotiropoulokselle vastus kovenee huomattavasti tähän matsiin, uskon, että aussi pystyy jonkun verran laittamaan hanttiin Stevensonille. Daddy jyrää kuitenkin Greg Jacksonin huvittavan tsemppaamisen avustamana tässä rutiinimaisen pistevoiton. Stevenson by UD.
Keith Jardine (15-6-1) vs. Ryan Bader (10-0): Mielenkiintoinen LHW-divarin matsi, jossa Jardine suorittaa portinvartijan tehtäväänsä voittamatonta nousukasta Darth Baderia vastaan.
Kovia jätkiä vastaan otellut Dean of Mean Jardine on liusumassa jopa ulos UFC:sta mikäli tässä ottelussa tappio tulee. Epätasaisen tasaisesti suorittanut Jardine on ottanut vuoroin kovia päänahkoja kuten Vera ja Liddell ja vuoroin tyrmääviä tappioita kuten Wanderlei ja Houston Alexander. Nyt tilanne on entistä huolestuttavampi, sillä Jardine tulee tähän otteluun Rampagelle ja Thiago Silvalle koetut tappiot alla. Kolmas häviö putkeen saattaisi merkitä uuden työnantajan etsimistä. Jardine on tyyliltään persoonallinen ottelija, joka ei ole erityisen hyvä oikeastaan millään osa-alueella. Toisaalta Jardinella ei ole myöskään suurempia heikkouksia. Jardinen syömähammas on tähän mennessä ollut omituinen, mutta tehokas pystyottelu-tyyli. Tyyliin kuuluvat mm. ihmeellinen hytkyminen ja rytmitys, matala otteluasento ja voimakkaat alapotkut.
Arizona State University eli ASU omaa erittäin vahvan painiohjelman ja yliopiston entisistä painijoista nouseekin kiihtyvällä tahdilla lupaavia nousukkaita vapaaotteluun. Cain Velasquezin ohella yksi lupaavimmista on Darth Bader. TUF:n kautta UFC:hen ponkaisut nuorukainen on kymmenen ottelun jälkeen edelleen voittamaton. Viimeisessä kolmessa ottelussa vastus on ollut kohtalaisen tuntematonta, mutta silti laadukasta. TUF-finaalissa kaatui BJJ-ässä Vinny Malaghaes. Kahdessa viime ottelussa Baderin voittamat Red Schaferi ja Carmelo Marrero eivät ehkä herätä suurta kunnioitusta tavan mma-fanissa, mutta kaukana ovat paisteista nämä herrat. Bader on vielä osittain raakile ja kärsinyt myös jonkun verran polvivaivoista (mitkä taisivat olla osasyynä viime kertaiseen kaasuttamiseenkin), mutta fyysiset attribuutit ovat kohdallaan ja painitaidot erinomaisella tasolla. Lallyn veljesten valmennuksessa ukon kädet ovat kehittyneet hyvää vauhtia ja erityisesti takakäden snagariheijari on semmoinen moukari, että jos osuu, niin uppoo.
Ottelunkulku: Jardine haluaa varmasti otella pystyssä, missä hän on pystynyt lyömään koviakin jannuja kuten Vera ja Liddell. Matossakin Jardine osaa asiansa, mutta viimeisimmästä lukotusvoitosta on aikaa jo vuosia. Bader luultavasti lähtee edelleen sekoittamaan lyöntejä ja alasvientejä sekä pyrkii puskemaan Jardinen vasten häkkiä, josta voi taas hakea paikkoja alasvienneille. Pidän todennäköisenä, että Bader saa ottelun mattoon toistuvasti ja kun hän on aikaisemmissa otteluissaan näyttänyt välillä erittäinkin raskasta GnP:tä, voi olla, että Jardinen iltapuhde päättyy sekavissa tunnelmissa. Bader TKO strikes R2.
Mirko "Cro Cop" Filipovic (25-7-2) vs. Ben Rothwell (30-7): Raskaansarjan ottelu, jossa molemmat ottelijat yrittävät epätoivoisesti haalia takaisin viime otteluissa menetettyä rispektiä.
Kroatian shakkihousu, CroCop, on Nogin ja Wanderlein tapaan niitä kamppailu-urheilijoita, joita ei tarvitse sen kummemmin esitellä. Kaikki tietävät miten herra Cro Cop ottelee. Siis aivan kaikki, myöskin hänen vastustajansa, mikä lienee viime vuosien menestymättömyyden ydin. CroCop ei ole kehittynyt vuosiin ja samaan aikaan hänen vastustajillaan on ollut aikaa tutkia miehen tyyliä ja varautua siihen harjoitusleireillä. Vasemman jalan kiertopotku on ollut Mirkolle elinehto, sillä muilta osin atleettinen herra ei ole erityisen hyvä vapaaottelija tai edes pystyottelija. Dos Santos tappion jälkeen Mirko on sekoittanut taas pakkaa ties monennen kerran. Tällä kertaa on kotikonnut ja tutut treenikaverit jätetty taakse ja matkustettu Hollantiin legendaarisen Ivan ”the Hydro” Hippolyten treeniin. Hippolyten käsialaa ovat mm. Ernesto Hoost ja Remy Bonjasky, joka toimii nyt myös Cro Copin sparrikaverina. Ehkä tämä voisi olla se piristysruiske Mirkolle, mutta vaikea uskoa kovin dramaattiseen muutokseen. Itseasiassa Cro Cop on tämänkin tempun tehnyt samojen herrojen kanssa jo vuonna 2007 ilman suurempaa menestystä.
Ben Rothwell on persoonaton jättiläinen osittain minkä takia hän on pysynyt pitkään poissa parrasvaloissa. Kompelöltä vaikuttava möhkäle on lyönyt urallaan koviakin nimiä kuten Ricco Rodriguezin ja Roy Nelsonin, mutta tärkeissä otteluissa on tullut turpiin. Arlovski pieksi miehen Afflictionissa ja viimeksi tuli oikein isän kädestä, kun Cain Velasquez moukaroi Rothwellin jauhelihaksi alle kuudessa minuutissa. Rothwell on kohtalainen painija, mutta potkunyrkkeilijä Duke Roufuksen alaisuudessa treenaaminen on saanut hänet keskittymään enemmän pystyssä ottelemiseen.
Ottelunkulku: Mirko steppailee hissukseen eteenpäin ja Rothwell kiertää vasemmalle alta pois. Näinhän se menee, jos ei jotain ihmeellistä tapahdu. Mirko on aina ollut aika heikoilla clinchissä (K1 säännöt sopivat hänelle loistavasti), joten luultavasti Rothwell yrittää saada painettua Cro Copin häkkiä vasten. Clinchissä Rothwell pääsisi hyödyntämään suurempaa massaansa ja mahdollisesti myös löytämään paikkoja alasvienneille. Toisaalta perinteiseen nyrkkeilyyn nojaaminen olisi myös toimiva ratkaisu Cro Copia vastaan kuten Dos Santos matsissa nähtiin, mutta tuolloin saa olla varuillaan, että milloin se lämpöohjautuva päänirroittaja-ohjus eli Mirkon vasen jalka napsahtaa. Mikäli Cro Cop tulee kunnossa tähän otteluun ja Hippolyte on saanut piiskattua vähän terävyyttä miehen otteisiin, pitäisi voiton mennä Kroatiaan. Rothwell on liian hidas voittaakseen tämän ottelun. Cro Cop by KO R3.
