UFC 108 ennakkokatsaus

UFC 108 pääkortin ennakkokatsaus - yhteistyössä Pakkotoisto.com. 
Aika ja paikka: 2.1.2010 MGM Grand Garden Arena, Las Vegas, Nevada

Epäonnesta lukuisten loukkaantumisten muodossa kärsinyt kortti on urheilulliselta tasoltaan ihan siedettävä, vaikkei mikään uudenvuoden spesiaali enää olekaan.

Rashad Evans (13-1-1) vs. Thiago Silva (14-1): Rampagen poisjäännistä ja LHW-sarjan yllättävästä taantumasta johtuen illan pääottelussa kohtaavat tuore TUF-valmentaja Rashad Evans ja hänen tiimikaverinsa viimeksi murskannut Thiago Silva.

Hieman taustaa 205-painoluokan nykytilasta: UFC:n LHW divari elää tällä hetkellä hieman epämääräistä muutosvaihdetta. Painoluokan vakiintuneet tähdet ovat matkalla eläkkeelle (Chuck, Randy, Coleman, Tito jne), keskittyvät muihin juttuihin (Rampage), menettäneet asemiaan tappioiden takia (Forrest) tai vaihtaneet toiseen sarjaan (Wandy). Herrojen jättämä aukko on todella suuri ja samaan aikaan nousevat tähdet, kuten Jon Jones ja Ryan Bader, eivät ole vielä tarpeeksi tunnettuja toimimaan PPV-tapahtuman vetonauloina. Osittain näistä syistä johtuen on tapahtuman pääotteluna nyt matsi, jonka ei todellakaan pitäisi olla UFC:n uudenvuoden tapahtuman main event.

Evans on hieman varkain noussut LHW-divarin huipulle. Greg Jacksonin suojatti suoritti aikaisemmin urallaan tasaisen varmasti, mutta vailla lupauksia suuremmasta menestyksestä. Harva muistaa enää Evansin splittivoittoa Bispingistä tai tasapeliä selkävaivaisesta Titosta. Muistinmenetys johtunee lähinnä siitä, että Evans tyrmäsi ensin todella näyttävästi sarjan entisen kuninkaan Liddellin ja heti perään lunasti sarjan vyön itselleen nuijimalla Forrestin tajuttomaksi. Kertaakaan Rashad ei onnistunut mestaruuttaan puolustamaan, sillä heti ensimmäinen haastaja otti vyön. Tuo haastaja oli tietenkin Machida, joka dominoi titteliottelussa Evansia suvereeniin tyyliin. Ottelu oli hieman ihmeellinen, sillä Rashad ei tehnyt juuri mitään muuta kuin hyppeli edes takaisin ja heilutteli päätään omaan kummalliseen tyyliinsä. Käsittämätön game plan tai huono game planin suoritus. Uransa painivoittoisella tyylillä otellut Evans on viime aikoina ihastunut omasta mielestäni hieman liikaakin lyöntitaitoihinsa. Kieltämättä Rashadilla on luontaista rentoutta ja sitä kautta painoa lyönneissään, mutta teknisesti ja erityisesti puolustuksen näkökulmasta miehen lyöntipeli ei ole erityisen hienoa. Lisäksi noin 180-senttinen ukkeli on 205-sarjaan lyhyehkö, jolloin vaihtoehdoiksi jää lähinnä vastaan lyöminen tai sitten iholle meneminen. Evansin raameihin ja työkalupakkiin nähden tuntuisi luontevammalta, että hän ottaisi oppia treenikavereistaan (GSP, Marquardt jne) ja sekoittaisi paini- ja lyöntitaitojaan nykyistä enemmän. En nimittäin jaksa uskoa, että Rashad tulee ikinä pärjäämään pystyssä Machidan, Shogunin tai Rampagen kaltaisille herroille.

Thiago Silvaa en ole itse arvostanut LHW-sarjassa kovin korkealle, vaikka brassi on pääosin voitokkaasti UFC:ssa otellutkin. Arvostuksen puute on johtunut lähinnä siitä, että Thiagolle syötettiin pitkään tyylillisesti sopivia, keskitason vastustajia, mutta siltikin hän oli useassa matsissa vaikeuksissa. Näiden gimme-matsien pohjalta oli selvää, että Machida-ottelu tulisi olemaan täyttä teurastusta ja niinhän se sitten olikin. Viimeksi mies yllätti kuitenkin positiivisesti dominoimalla Jardinea, jonka virkana näyttää olevan sarjan portinvartijana toimiminen. American Top Teamin edustaja on monipuolinen ottelija taidoiltaan, ainoastaan pystypaini taitaa olla hieman hataralla pohjalla. Kovakätinen Thiago ei ole erityisen tekninen pystyottelija, mutta luja leuka kompensoi pahimmat virheet. Jalkatyöskentelyssä ja päänliikkeessä on vielä paljon parantamisen varaa. Mattopeli on taattua ATT-kamaa ja erityisesti jalkalukkoja Silva tykkää hakea. Thiagon paras ase on silti ehdottomasti tehokas GnP.

Ottelunkulku: Thiagon Silvan aggressiivinen lähestymistapa vapaaotteluun sanelee pitkälti ottelun etenemisen. Silva harvemmin ottaa taka-askelia eli eteenpäin mennään Rashadia pomppiessa ympäri Octagonia päätään ketkutellen. Pääseekö Thiago myllyttämään Rashadia häkkiä vasten vai löytääkö Rashadin vastaiskut maalinsa ensin? Rashad on kaksikosta käsistään nopeampi, joten veikataan voittoa Jacksonin leiriin. Rashad by TKO strikes R2.

Junior Dos Santos (10-1) vs. Gilbert Yvel (36-13-1): Illan ainoa raskaansarjan koitos sisältää lupauksen uuden vuoden ilotulituksesta.

Nogueira veljesten suojatti Junior Dos Santos on tehnyt rakettimaisen nousun HW-sarjan huipulle. Heti UFC-debyytissään Dos Santos lähetti myrskyvaroituksen ilmoille tyrmäämällä sarjan top 20 ottelijoihin kuuluneen Werdumia murskaavalla kohokoukulla. Seuraavaan matsiin vastus hieman helpottui ja tuolloin jyrän alle jäi Hollannin nuori Stefan Struve, joka ei kestänyt Dos Santosin kelkassa minuuttiakaan. Viimeisimmässä matsissaan Dos Santos sementoi asemansa sarjan haastajien joukossa pieksämällä legendaarisen CroCopin keskeytyskuntoon reilussa kymmenessä minuutissa. Nuoren brassin nousu on pohjautunut lähinnä yhteen vahvuuteen: tekniseen ja tehokkaaseen nyrkkeilyyn. Se, miten Dos Santos suoriutuu vapaaottelun muilla osa-alueilla sarjan huippuja vastaan, on vielä mysteeri.

Vapaaottelu-maailman paha poika Gilbert Yvel saa vihdoin mahdollisuuden näyttää taitojaan lajin tämän hetkisessä ykköspromootiossa. Yvel on otellut viime vuosina lähinnä Euroopassa johtuen siitä, että miehelle ei ole myönnetty kilpailulisenssiä amerikan mantereella aiempien törttöilyjen takia. Vuoden alun Affliction-tapahtumaan lisenssi vihdoin myönnettiin ja Yvel pääsi mittaamaan tasoaan Josh Barnettia vastaan. Tyylillisesti erittäin epäsopivassa matsissa Yvel jäi täysin paremman painijan jyrän alle. UFC debyyttiinsä Yvel tulee kuitenkin voitto alla, sillä viimeisimmässä ottelussa hän tyrmäsi ennen lajin kovimpiin iskijöihin kuuluneen Pedro Rizzon. Vapaaottelijana Yvel on korkeintaan keskitasoa, sillä miehen pystypaini ja mattopeli on pitkästä urasta huolimatta edelleen varsin heikkoa. Sen sijaan pystyssä the Hurricane on erittäin vaarallinen ja aggressiivinen ottelija, joka tietää varmasti kaikki temput, niin sallitut kuin kielletytkin.

Ottelunkulku: Mielenkiintoista nähdä minkälaisen pelisuunnitelman Nogueiran veljekset ovat Dos Santosille laatineet. Pystyottelun välttäminen Yvelin kanssa olisi luultavasti se järkevä valinta, mutta eiköhän tässä oteta miehestä mittaa seisaaltaan. Dos Santos on viime otteluissaan terävällä lyöntipelillä pystynyt murskaamaan vastustajansa, mutta uskon, että tällä kertaa kovempi ja tyyliltään vaikeampi kanto kaskessa. Yvel vetää pystyssä hyvällä sykkeellä ja kovalla kokemuksella. Jos Yvel pystyy rankaisemaan nyrkkeilyyn luottavaa Dos Santosia perihollantilaisilla lyönnit-ja-alapotku kombinaatioilla, voi ottelu kääntyä hyvinkin hänelle. Yvel by TKO strikes R2.

Paul Daley (22-8-2) vs. Dustin Hazelett (12-4): klassisessa grappler vs striker matsissa kohtaavat räjähtävä potkunyrkkeilymylly Semtex Daley ja welterweightin tyylikkäintä jiu-jutsua esittävä McLovin Hazelett.

Euroopan tämän hetkisen kärkitiimin Rough Housen suojatti Daley on kerännyt reippaalla ottelutahdilla jo yli 30 ottelun rekordin reilun viiden vuoden ajanjaksolla. Semtex, kuten muutkin Rough Housen äijät (Dan Hardy, Ross Pearson, Jim Wallhead jne), luottaa kykyynsä rusikoida vastustajat seisaaltaan. Mattoon mennään, jos sinne pakotetaan, mutta muuten luotetaan erittäin laadukkaaseen pystyosaamiseen. Rough Housen jannut vetävät pystyssä hyvin monipuolisesti kaikki raajoja hyväksikäyttäen. Lisäksi ukkojen pelisilmä ja jalkatyöskentely ovat esimerkillisellä tasolla. Daleyn viime vuosien matseista Thompson- ja Shields-ottelut osoittivat, että Semtexillä on vielä aukkoja pystypainin ja mattotyöskentelyn osa-alueilla. Toisaalta UFC-debyytti Kampmannia vastaan todisti, että pystyssä Daleylla on kykyjä murskata 170-sarjan kovimpia tekijöitä.

Hazelett palaa tähän otteluun yli vuoden tauolta, joka johtui vakavasta polvivammasta. BJJ-taidoistaan harvemmin kehutun Jorge Gurgelin oppilas Dustin Hazelett on tullut tunnetuksi lähinnä erittäin hieno lukkojensa ansioista. Moni muistaa varmasti Burkmanin kohtaloksi koituneen lonkkaheitto-armbar kombinaation tai McCroryn käden vieneen omaplata-inverted-armbarin. Pitkänhuiskea Hazelett on käyttää notkeita raajojaan hyvin ja siksi erityisesti miehen guard on viheliäinen paikka viettää aikaa. Hazelettin mattopeli on myös todella dynaamista ja modernia eli siis vastustajille arvaamatonta. Hazelettin pystyosaaminen on kehittynyt mukavasti viime vuosina, mutta Daley vastaan lähinnä miehen defensiivisistä taidoista on hyötyä. Kovin aggressiiviseksi Hazelettin ei kannata ryhtyä pystyssä brittiä vastaan. Vakavasta loukkaantumisesta takaisin tuleminen näin kovalla tasolla on aina haastavaa ja niin tässäkin tapauksessa. Hazelettin oli tarkoitus otella 106:ssa Karoa vastaan, mutta tuo ottelu peruttiin ja näin Hazelett sai vielä lisää aikaa treenata itseään parhaimmilleen.

Ottelunkulku: Molemmat ottelijat tietävät varmasti heidän välillään vallitsevista päivänselvistä taitoeroista vapaaottelun eri osa-alueilla ja tämä tulee näkymään myös itse ottelussa. Lyhyempi ja nopeampi Daley tekee pistoiskuja, lähinnä käsillään, liikkuen sisään ja ulos clinchiä välttäen. Pidempi Hazelett haluaa tämän matsin mattoon hinnalla millä hyvänsä, joten odotettavissa on clinchin hakemista ja guardiin vetämistä Hazelettin taholta. Hazelettilla on ehdottomasti mahdollisuus voittaa tämä matsi, mutta itse pidän Daleyta paljon todennäköisempänä voittajana. Hazelettin hyökkäävä pystypaini ei ole erityisen tehokasta, eikä kokenutta Daleyta ole helppo guardista lopettaa. Kovakätinen ja nopea Daley täräyttää ruosteet tauolta palaavan Hazelettin päänahasta viimeistään toisessa erässä. Daley by KO knee R2.

Joe Lauzon (18-4) vs. Sam Stout (20-5-1): kuten Hazelett-Daley ottelussa, myös tässä matsissa polvivammasta toipuva grappler kohtaa kovakätisen strikerin.

Vanhempi Lauzon tulee tähän matsiin pitkältä tauolta. Tauon syynä oli katkennut polven ristiside, jonka korjaaminen vaati leikkauksen ja pitkän kuntoutuksen. Tämän takia on tavallistakin vaikeampaa ennustaa, minkälaiseen suoritukseen J-lau pystyy Stoutia vastaan. UFC-debyytissään Lauzon aiheutti yhden MMA-historian suurimmista yllätyksistä lyömällä Jens Pulverin katolleen heti ottelun alussa. Mattotyöskentely ja erityisesti jalkalukot ovat kuitenkin it-nörtti Lauzon suurin vahvuus.

Hands of Stone Stout on yksi tunnetun pystyvalmentajan Shawn Tompkinsin alkuperäisistä suojateista hänen saliltaan Kanadan Ontariosta. Tompkins on itse Bas Ruttenin oppilas ja se näkyy edelleen hänen omissa oppilaissaan, jotka vetävät teknisellä, mutta aggressiivisella tyylillä. Stoutin paras ominaisuus laadukkaan pystyosaamisen lisäksi on harvinaisen kova iskunkestävyys. Katsokaapa vaikka Stout vs Fisher 1 tai 2 ja ihmetelkää miehen kykyä ottaa iskuja vastaan. Paini- ja mattotyöskentely Stoutilla tähtää jaloillaan pysymiseen ja matosta takaisin ylös nousemiseen.

Ottelunkulku: Alasviennin vaara saa luultavasti Stoutin ottelemaan pystyssä tarkasti turhia riskejä välttäen. Lauzon haluaa viedä Stoutin häkki vasten, josta hän voi lähteä sitten rakentamaan alasvientejä clinchistä. Jos Stout pystyy passailemaan alun ja väsyttämään Lauzonin hyvillä sprawleilla, on kanadan poika vahvoilla tauolta palaavaa nörttiä vastaan. Stout by UD.

Duane Ludwig (19-9) vs. Jim Miller (15-2): Kevyensarjan parhaisiin iskijöihin lukeutuva Bang Ludwig korvaa loukkaantuneen Sherkin ottelussa New Jerseyn työmyyrää, Jim Milleriä, vastaan.

Bas Ruttenin perintö näkyy Tompkinsin oppilaiden lisäksi tällä kortilla myös Duane Ludwigin muodossa. Ludwig on tunnettu erinomaisista thainyrkkeily-taidoistaan ja näyttävistä tyrmäyksistä. Bangin nimiin menee UFC:n nopein tyrmäyskin: Jonathan Goulet tipahti Ludwigin käsittelyssä noin neljässä sekunnissa. Lyöntipuolella pitkäraajaisella Bangilla ei ole yleensä vaikeuksia pystyottelussa LW-sarjan kaverien kanssa, mutta defensiivinen pystypaini ja mattopeli ovat aina olleet hänen heikkouksiaan. Näiden heikkouksien takia miehen tulosrivistö on ollut tasaisen epätasaista läpi pitkän uran.

Millerin veljeksistä pienempi, Jim, on vain neljä vuotta kestäneellä vapaaottelu-urallaan tehnyt hienon nousun kevyen sarjan huipulle. Raudanlujan työmoraalin omaava työläispoika ponnisti painipohjalta paikallispromootioiden kautta IFL:ään ja sieltä IFL:n myynnin kautta UFC:hen. Miller on tyypillinen moderni vapaaottelija, joka kykenee kilpailukykyisesti ottelemaan jokaisella vapaaottelun osa-alueella. Millerin parhaita puolia ovat kuitenkin sisukkuus ja teräksinen fysiikka, joka mahdollistaa vastustajan jatkuvan painostamisen nyrkkeilyn ja painin yhdistelmällä. Matossa Millerin veljeksien kanssa painiessa kannattaa suojella kaulaansa, sillä veljesten kuristukset ovat yllätyksellisiä ja tiukkoja.

Ottelunkulku: Bang Ludwig on aina vaarallinen jätkä laadukkaiden pystytaitojensa takia. Varsinkin ottelun alkupuolella Miller saa olla todella tarkkana ulottuvan ja hyvin vastaan lyövän Ludwigin kanssa. Mutta kyllähän tässä lopulta niin käy, että työmyyrä Miller jyrää lyhyellä varoitusajalla matsiin tulevan Ludwigin aggressiivisella painilla mattoon ja se on sitten lopun alku. Miller by RNC R2