Pitkään kamppailu-urheilua tukenut Abu Dhabi ja sen mykistävä F1-ratakompleksi toimii UFC:n näyttämönä ensimmäistä kertaa. Samalla tehdään historiaa, sillä ottelut otellaan taivasalla, mitä ei ole vielä koskaan ennen nähty. Toivottavasti sade tai hiekkamyrsky ei pilaa etukäteen erittäin laadukkaalta vaikuttavaa iltamaa.
Anderson Silva (25-4) vs. Demian Maia (12-1): keskisarjan titteliottelu on klassinen striker vs grappler matsi, jossa MMA:n vaarallisin pystyottelija Silva saa vastaansa MMA:n tehokkaimman vääntäjän.
BJJ-ässä Demian Maialle avautui helmikuussa yllättäen mahdollisuus otella vyöstä, kun mister Andersonin alkuperäinen vastustaja Vitor Belfort loukkasi olkapäänsä, eikä ykköshaastaja Chael Sonnen ollut vielä ottelukunnossa edellisessä matsissa kärsittyjen vaurioiden takia. Demianilla ja hänen taustavoimillaan on ollut nyt kaksi kuukautta aikaa hieroa zhoozitzuihme timanttiseen titteli-iskuun. Strategiaksi on tietenkin valittu ottelun vieminen mattoon, joten Maia on keskittynyt offensiivisen paininsa ja top controlinsa parantamiseen. Demianin edellinen ottelu oli 6. helmikuuta ja titteliottelusta ilmoitettiin 13. helmikuuta, joten käytännössä tässä on menty treenileiriltä suoraan toiselle leirille. Fyysisen kunnon pitäisi siis olla kohdallaan. Maian parhaita aseita ovat erittäin hyvä kontrolli matossa sekä hyvin monipuolinen lukkoarsenaali (kuristukset, ylävartalon lukot ja jalkalukot), joista triangeli taitaa edelleen olla se suosikkitekniikka.
Spider Silva teki kahden nätisti sanoen ”puolijauhoisen” tittelipuolustuksen jälkeen vierailun sarjaa ylemmäs ja minkälaisin tuloksin! LHW-sarjan entinen mestari Forrest Griffin näytti lähinnä hukassa olevalta amatööriltä Silvan esittämän väkivallan baletin pyörteissä. Nyt on vauvaläskit taas laihdutettu pois (Silva näytti todella kireältä punnituksessa) ja on aika puolustaa mestaruusvyötä. Silvan thaikku on tietenkin uskomattomalla tasolla, mutta pystyottelijana tunnettu Silva on erittäin vaikea vastustaja myös grapplereille poikkeuksellisen hyvän ottelusilmän ja jalkatyöskentelyn takia. Tämä taas tarkoittaa sitä, että lyönneillä on hyvin vaikea alustaa alasvientejä ja tästä edelleen johtuen Silvan lähelle on lähes mahdoton päästä, jos herra ei sitä itse halua.
Ottelunkulku: ottelun iso kysymys on: Saako Maia vietyä Silvaa mattoon? Itse uskon, että saa. Lutter, Henderson ja myös edellinen haastaja Leites onnistuivat viemään mestarin tonttiin, joten eiköhän Dempallakin ole siihen hyvä mahdollisuus. Tosin matossa kukaan ei ole vielä saanut mitään aikaiseksi: Lutter kaasutti itse päältä ja jäi triangeliin, Henderson ei saanut erän aikana tehtyä guardista juuri mitään ja Leites ei päässyt halfguardia pidemmälle. Realistinen mahdollisuus on siis olemassa, että ottelu menee tonttiin ja se on Demonin valtakuntaa se. Muutenkaan en Demianin oppilaana ja fanina voi miestä vastaan veikata, joten toivotaan parasta ja ennustetaan, että Silvan valot sammuvat tiukan arm-triangelin seurauksena jo ensimmäisessä erässä. Maia by arm-triangle R1.
B.J. Penn (15-5-1) vs. Frankie Edgar (11-1): Harmittavan vähälle huomiolle jäänyt LW-sarjan tittelimatsi, jossa BJ kohtaa edellistä haastajaa huomattavasti vaarallisemman vastustajan.
Frankie Edgar on ottelija meikäläisen mieleen. Kooltaan kohtalaisen vaatimaton sisupussi on kehittynyt viime vuodet huikealla vauhdilla ja lyönyt matkalla nipun kovia jannuja. Edgar on painitaustainen työläispoika, joka on pienestä pitäen tottunut tekemään töitä menestyksen eteen. Viime vuosina töitä on tehty erityisesti Frankien boksaamisen parantamiseksi ja viime matsit ovat osoittaneet, että tulosta on todellakin tullut. Edgar suorastaan dominoi sarjan entistä mestaria Sean Sherkiä teknisellä nyrkkeilyllä ja hienolla liikkumisella. Viimeisimmässä ottelussaan Edgar pieksi ja lopulta kuristi selästä suurelle yleisölle tuntemattoman, mutta erittäin kovan, Matt Veachin (11-0 ennen ottelua). Edgarin leirissä on keskitytty edelleen lyöntipelin parantamiseen ja apua onkin hankittu ehkä parhaalta mahdolliselta taholta: brittiläiseltä Phil Nurselta (mies joka hieroi surullisen kuuluisaa vaseliinia GSP:n vartaloon GSP vs BJ ottelussa). Mielenkiinnolla odotan mitä Nursen temppukerhossa on New Jerseyn terrierille opetettu.
Havaijin paha poika BJ Penn on LW-sarjan kiistämätön kuningas, eikä syyttä. Jiu-jitsuihme on koulinut itsestään naurettavan hyvän nyrkkeilijän. Kaiken lisäksi herran alasvientien puolustus on legendaarisen kova. Aikaisemmin BJ:n akilleen kantapää on ollut puutteellinen treenimotivaatio ja sitä väistämättömästi seurannut puutteellinen fyysinen kestävyys. Tämäkin heikkous on jo historiaa, sillä Marinovichin veljesten alaisuudessa toteutetun fysiikkavalmennuksen jäljiltä BJ on ollut viime otteluissaan jäätävässä tikissä. Viimeisimmässä ottelussaan BJ lähinnä leikitteli Diego Sanchezin kanssa, jonka jäykkä ja teknisesti puutteellinen nyrkkeily eivät riittäneet alkuunkaan mestaria vastaan.
Ottelunkulku: Uskon, että Frankie ottelee kuten ennenkin eli reipashenkistä iskemistä ja teknisesti hienoa painia. BJ on yleensä aika hidas aloittaja, eikä mielellään lähde itse tekemään aloitteita, vaan tykkää lyödä vastaan kaverin hyökätessä. Eiköhän tässä naputella viihdyttävään tyyliin pystyssä useampi erä, mutta taitaa ottelu lopulta kääntyä nopeakätisen mestarin pistevoitoksi. Penn by UD.
Matt Hughes (43-7) vs. Renzo Gracie (13-6-1): Kovasti on historiaa takana tässä pappojen välisessä kamppailussa. Hughes on voittanut Renzon oppilaista Almeidan ADCC:ssa ja Serran UFC:ssa sekä pieksänyt serkkupoika Roycen kilon paloiksi octagonissa. Renzo puolestaa on voittanut ainakin Hughesin entisen valmentajan Pat Miletechin IFL:ssä käydyssä ottelussa.
Polvivaivoista kärsinyt Hughes on edelleen 170-sarjan historian paras tai ainakin toiseksi paras ottelija. Käsittämättömän vahvasta painijasta on muovautunut pitkän uran aikana monipuolinen vapaaottelija. Jopa farmipojan usein parjattu pystyotteleminen on tarkemmin tarkasteltuna (ks. esim Hughes vs Penn II) aika hyvällä mallilla.
Maailman viihdyttävimmän Gracien titteli menee varmasti Renzolle. Suulas brassi jaksaa aina olla innostunut ja heittää vitsiä milloin mistäkin asiasta. 43-vuotiaan Renzon virallinen vapariura alkoi jo uskomattomat 18 vuotta sitten vuonna 1992 Desafio Gracie Vale Tudo nimisestä tapahtumasta. Ottelukehien ja -häkkien ulkopuolella Renzo on menestynyt hienosti BJJ-saleja pyörittävä liikemiehenä ja BJJ-opettajana.
Ottelunkulku: Mikäli vastassa ei ole GSP, on Hughesin otteluilla yleensä aina sama kaava: tunnustelujen jälkeen alasvienti, dominoiva positio, rutistava top kontrolli ja sitten jaellaan lapasta leipäläpeä kohti. Renzon räiskyvälle persoonalle soisi mielellään voiton, mutta kyllähän Hughes ottaa voiton country breakfastin voimalla. Hughes by TKO strikes R2.
Terry Etim (14-2) vs. Rafael Dos Anjos (13-4): Euroopan lahjakkaimpiin 155-paunaisiin lukeutuva Terry Etim jatkaa nousuaan kohti painoluokan eliittiä. Etim on thaikkutaustainen pitkäkoipi, joka vetää pystyssä hienosti ulottuvuuttaan hyödyntäen. Etimin alasvieminen on myös riskaabelia, sillä hän nappaa pitkillä käsillään vastustajan pään hyvin liukkaasti giljotiinin tai muuhun kuristukseen. Liverpoolilaista Kaobon salia edustava Etim on saanut uusia sparrikavereita, kun UFC-ottelijoista myös Paul Kelly ja Paul Taylor ovat vaihtaneet Kaobon leiriin. Luulisi poikien kehittyvän entistä kovempaa tahtia.
Brassi Dos Anjos on hyvä matossa kuten brasialaiset yleensä, mutta pystypelissä on vielä aukkoja, jotka näkyivät selvästi mm. Stephensiä ja Griffiniä vastaan.
Etim on 4-0 viimeiseen neljään ja voittokulku jatkuu tässä. Seuraavaksi Terrylle vastaan nimimies, kiitos. Etim by TKO strikes R2.
Mark Munoz (7-1) vs. Kendall Grove (11-6): Black Housen harjoituskeskuksessa mm. Andersonin ja Nogien kanssa harjoitteleva Munoz on saanut vihdoin tekemisen meininkiä vapaaotteluunsa. Aikaisemmin painija otteli 205:ssa, joka oli hänen varrelleen aivan liian raskas painoluokka. Painoluokan tiputuksen jälkeen Munoz esiintyi vielä korkeintaan keskinkertaisesti Nick Catonea vastaan, mutta viimeksi ukkeli näytti huomattavasti terävemmältä lyöden Ryan Jensenin kuutamolle parissa minuutissa.
TUF-voittaja Kendall Grove on otellut TUF:n jälkeen epätasaiseen tyyliin. Muutama hyvä voitto (Belcher, Day, Rosholt) ja muutama raju tappio (Rivera, Cote) mahtuu miehen UFC-uraan tähän mennessä. Huikean pitkä Grove vetää pystyssä hyvin polvilla, mutta mattopeli on hänen vahvuutensa. Toissakerralla itse Big Dog Almeidan käsi meni banaaniksi kun Havaijin poika nappasi jujin kohdalleen. Viimeksi Rosholt jäi Groven pitkien jalkojen pauloihin ja joutui taputtamaan triangeliin ensimmäisessä erässä.
Munoz on 185-sarjan parhaita painijoita, eikä Grove pysty estämään ottelun menemistä tonttiin. Painitaustaisella Munozella on tiukka top kontrolli ja Nogin veljeksien kanssa jiu-jitsukin on varmaan jo kohtalaisella tasolla. Tältä pohjalta on hyvä lähteä takomaan Groven naamavärkkiä uuteen uskoon. Munoz by UD.
to be continued...
