Beatings from the North

Beatings From The North joins forces with MMAViking.com!

2011-10-31T08:20:00.001+02:00

This is my 100th post on this blog and it could be the last one. But don't worry, if you like following Scandinavian MMA you can now do it even easier at MMAViking.com. Me and Ryan of MMAViking have decided to put our content together on one website that serves a very clear purpose: all about Scandinavian MMA in English on one site.

Thanks to everyone who has read my scribblings over the past three years and I hope you all follow me to the MMAViking.com.

Announcement of the merger (big business) at MMAViking

You can still reach me at NorthernmostMMA AT gmail.com

Botnia Punishment X videos online

2011-10-17T12:36:00.001+03:00

Videos from Botnia Punishment's event X are now online at Youtube. You can also view the vids at MMAViking

Cage 16: Kuivanen beats Meller, Niinimäki knocks out Frachey

2011-10-09T12:24:00.007+03:00

Beforehand Cage 16's main event fights were seen as final tests for Finnish MMA stars Anton Kuivanen and Tom "Stoneface" Niinimäki who have been patiently waiting for their shot at the major leagues. The wait should be over as both fighters passed their test with flying colors.

In the extremely exciting main event fight hometown hero Anton Kuivanen (16-4) defended his Cage Lightweight belt against Blackhouse MMA's Thiago Meller (17-4) of Brazil. In the first round Kuivanen controlled the action with crisp striking and used his speed advantage to stay out of harms way. Near the end of the round Meller however caught Kuivanen with a overhand right that sent the Finn on floor. Kuivanen quickly recovered, but as he was working on his way up, Kuivanen ended up in Meller's guillotine choke. Kuivanen kept his calm and waited for the round to end. In the second round Kuivanen turned up the volume punishing fading Meller on the feet with fast strikes. With one minute left in the round Kuivanen connected with blazing combination that sent the Brazilian dazed against the cage. Kuivanen threw everything but the kitchen sink at Meller who absorbed an unbelievable amount of punishment refusing to give up. In the third round exhausted Meller caught Kuivanen once more in a guillotine choke that looked very tight but again Kuivanen did a marvelous job defending the choke, popped his head out and rained down elbows from the top position.

Anton Kuivanen is ready for the big stages (Photo by Kulmassa.fi)

In the end Kuivanen kept his Cage lightweight belt with a lopsided unanimous decision. The Finnish striking machine has now won his last nine fights including wins over Ivan Buchinger (16-2) and Tim Radcliffe (11-4). Convincing win over a highly regarded veteran in Thiago Meller should be enough for Kuivanen to land a deal with a major promotion.

Number two featherweight in Europe Tom "Stoneface" Niinimäki returned to action after almost a year away from the cage. In the Cage featherweight title fight the defending champion showed no signs of ring rust as he crushed his French opponent Johnny Frachey in a little over minute. Frachey, a powerful grappler who had won his last five fights, was stunned by Niinimäki's beautiful headkick. Niinimäki quickly followed up with a shattering uppercut that sealed the deal and left Frachey unconscious on the floor.

Tom Niinimäki is a beast who has gone 6-0 at featherweight (Photo by Kulmassa.fi)

Since dropping down to featherweight Niinimäki (16-5) is still undefeated after six bouts winning them all in a dominating fashion. In the Euro circuit there are no meaningful fights left for the young Finn so the most reasonable next step for him would be signing with the UFC. Another option is the Bellator that has been lately signing a lot of Euro talent.

Also on the main card was the welterweight bout between Finnish grappler Olli-Jaakko Uitto and Sweden's Nicholas Musoke. In a quite uneventful fight Musoke won the decision as he was able to stuff Uitto's takedown attempts and got the better of the striking exchanges on the feet.

In the women's bout Finland's Katja Kankaanpää (5-0) kept her record clean by outgrappling Spain's Karla Benitez (5-1) to a decision win.

Full results:
Cage Lightweight title bout: Anton Kuivanen (16-4-0) vs Thiago Meller (17-4-0), Brazil: Kuivanen by UD

Cage Featherweight title bout: Tom “Stoneface” Niinimäki (16-5-0) vs Johnny Frachey (13-8-0), France: Niinimäki by KO R1

Welterweight: Olli-Jaakko Uitto (8-1-1) vs Nicholas Musoke (7-2-0), Sweden: Musoke by UD

Lightweight (women 55kg / 122 lbs): Katja Kankaanpää (5-0-0) vs Karla Benitez (5-0-0) Spain: Kalliokoski by UD

Heavyweight: Jarno Nurminen (6-2-0) Team Scandinavia vs Catalin Zmarandescu (6-2-0) Romania: Nurminen by Submission strikes R1

Bantamweight: Heikki Tiilikka (5-3-0) vs Mikhael Daboville (4-4-0), France: Tiilikka by UD

Lightweight: Antti Virtanen (5-3-1) vs Viktor Tomasevic (3-2-1) , Lithuania: Virtanen by Split Decision

Lightweight: Lauri Väätäinen (5-3-0) vs Makwan Amirkhani (3-1-0): Amirkhani by Heelhook R1

Welterweight: Lauri Tonteri (3-2-0) vs Johan Vänttinen (5-2-0): Vänttinen by KO R1

Welterweight: Jussi Halonen (2-0-0) vs Sergei Kabalinov (1-0-0): Halonen by UD

Cage 16 LIVE results

2011-10-08T16:27:00.011+03:00

LIVE results from Barona Arena at Espoo, Finland. Fights starts at 17.00 CET.

Cage Lightweight title bout: Anton Kuivanen (15-4-0) vs Thiago Meller (17-4-0), Brazil: Kuivanen by UD

Cage Featherweight title bout: Tom “Stoneface” Niinimäki (15-5-0) vs Johnny Frachey (13-8-0), France: Niinimäki by KO

Welterweight: Olli-Jaakko Uitto (8-1-1) vs Nicholas Musoke (6-2-0), Sweden: Musoke by UD

Lightweight (women 55kg / 122 lbs): Katja Kalliokoski (4-0-0) vs Karla Benitez (5-0-0) Spain: Kalliokoski by UD

Heavyweight: Jarno Nurminen (5-2-0) Team Scandinavia vs Catalin Zmarandescu (6-2-0) Romania: Nurminen by Sub strikes

Bantamweight: Heikki Tiilikka (4-3-0) vs Mikhael Daboville (4-4-0), France:Tiilikka by Ud

Lightweight: Antti Virtanen (4-3-1) vs Viktor Tomasevic (3-2-1) , Lithuania: Virtanen by UD

Lightweight: Lauri Väätäinen (5-3-0) vs Makwan Amirkhani (2-1-0): amirkani by Heelhook

Welterweight: Lauri Tonteri (3-2-0) vs Johan Vänttinen (4-2-0): Vänttinen by KO

Welterweight: Jussi Halonen (1-0-0) vs Sergei Kabalinov (1-0-0):Halonen by UD

Cage 16 - 1st Defense Preview

2011-10-05T11:54:00.006+03:00

CAGE 16 - 1st Defense on October 8th 2011 at the Espoo Barona Arena.

Cage Lightweight title bout: Anton Kuivanen (15-4-0) vs Thiago Meller (17-4-0), Brazil
Finnish Lightweight star and hometown hero Anton Kuivanen defends his Cage belt against the dangerous Thiago “Minu” Meller from Brazil.

The main event of the night features once again hometown hero Anton Kuivanen who is the biggest draw in Finnish MMA and thus a vital fighter also for the Cage promotion. The young Finn is known for his flashy striking and entertaining fighting style. American Top Team’s Kuivanen has a great record of 15-4, but it’s getting even better all the time. He’s 11-1 in his last twelve with the only loss coming in the hands of Bendy Casimir in a fight that Kuivanen was clearly winning before getting caught in a knee bar. Since that loss the rapidly improving Finn has won all his fights in a dominating fashion and is currently riding a eight fight win streak that includes wins over top ranked Euro lightweights like Ivan Buchinger (16-2) and Tim Radcliffe (11-4). Kuivanen’s highly versatile and explosive striking is still his main weapon of choice but during the last couple of years he has managed to take his wrestling and ground game to another level also.

Like Kuivanen, also the Brazilian veteran Thiago “Minu” Meller is far from a one trick pony. Most of his wins have become via submission but Meller is competent on the feet too and has a record of 15-1 in Muay Thai. Meller has snatched eight of his eleven submission wins by guillotine choke. He hunts for his opponents head in the clinch, locks in the arm in guillotine, drops down on his back and applies the choke perfectly leaving his opponents no choice but to tap out. On the feet Meller’s best weapon are the vicious kicks he throws, thanks to his Muay Thai background. Meller is a gutsy and iron chinned fighter who has never been knocked out and submitted just once. His four career losses have become in the hands of top level talent like current UFC Featherweight Champion Jose Aldo and UFC lightweight contender Rafael Dos Anjos.

Cage Featherweight title bout: Tom “Stoneface” Niinimäki (15-5-0) vs Johnny Frachey (13-8-0), France
Europe’s number two featherweight Tom Niinimäki finally returns to the cage after being almost a full year without an MMA fight. Notable challenger comes in a form of Frenchman Johnny Frachey who tries to give Niinimäki his first loss at Featherweight.

According to information that I’ve receiving, the reason for the layoff was mainly due to no one wanting to fight Niinimäki in the Euro circuit while for some reason major promotions didn’t sign him. During this time Niinimäki however kept himself busy by taking amateur boxing fights and competing at the 2011 FILA European Championships where the 27 year old Finn won gold in submission wrestling. Niinimäki is a complete fighter: technically solid boxing on the feet, powerful wrestling and takedowns coupled with airtight grappling and heavy ground and pound. Niinimäki is undefeated at featherweight and has been lately crushing highly touted fighters. In his last three fights Niinimäki has beaten Dutch Ben Boekee (13-1), UK’s Dave Hill (9-2) and Lithuanian submission ace Sergei Grecicho (10-4).

France’s Johnny Frachey is an experienced veteran who has been fighting since 2003 and faced world class opponents like David Baron, Luciano Azevedo and Mizuto Hirota during his long career. Frachey is a strong and technically sound grappler who has fought at Lightweight for the most part of his career. Frachey trains at his own gym that is located in Athis Mons. Frachey’s strong points are his quick takedowns combined with versatile skills on the ground. His striking isn’t weak by any means but in most cases short and stocky Frachey will try everything to take the fight to the floor. This will Frachey’s second fight in Finland. At the Helsinki Fight Night event in November 2009 he suffered a decision loss to Niko Puhakka in a lightweight bout. Frachey is currently on a five fight win streak but the level of competition that he has fought lately has been weak compared to Niinimäki’s recent opponents.

Welterweight: Olli-Jaakko Uitto (8-1-1) vs Nicholas Musoke (6-2-0), Sweden
Two skilled fighters meet in a traditional Finland versus Sweden match up.

The Finn Olli-Jaakko Uitto has been defeated just once during his ten fight long pro career. Cage WW champion Ville Räsänen was able to stuff Uitto’s takedowns and outstrike him on the feet. In his other fights Uitto has forced the fight on the ground and finished most of his opponents by submission.

Nicholas Musoke fights out of Stockholm Shoot, the gym that also serves as a home for the UFC star Alexander Gustafson. While Musoke is competent on the feet, he is at his best on the ground. In his latest fight Musoke choked out Scottish Steven Ray (8-2) late in the first round with RNC and got a good win under his belt. Both Uitto and Musoke know their stuff on the ground and actively hunt for submissions so this fight could end up being an entertaining grappling fest.

Also on the card:
Lightweight (women 55kg / 122 lbs): Katja Kalliokoski (4-0-0) vs Karla Benitez (5-0-0) Spain

Heavyweight: Jarno Nurminen (5-2-0) Team Scandinavia vs Catalin Zmarandescu (6-2-0) Romania

Bantamweight: Heikki Tiilikka (4-3-0) vs Mikhael Daboville (4-4-0), France

Lightweight: Antti Virtanen (4-3-1) vs Viktor Tomasevic (3-2-1) , Lithuania

Lightweight: Lauri Väätäinen (5-3-0) vs Makwan Amirkhani (2-1-0)

Welterweight: Lauri Tonteri (3-2-0) vs Johan Vänttinen (4-2-0)

Welterweight: Jussi Halonen (1-0-0) vs TBA

Don't forget to check out my blog for live results on fight night and event report afterwards!

Fight Festival 31: Robertson knocks out Linhares, Victorious Vänttinen announces deal with Bellator

2011-10-02T15:24:00.003+03:00

Fight Festival 31 offered a long and entertainment night for the fight fans on the 1st of October at the Töölö Sports Hall in Helsinki, Finland. Even though most of the fights on the card went to distance, the night was filled with exciting back-n-forth battles between evenly matched fighters.

In the main event UFC veterans in Lucio Linhares and Kenny Robertson were hunting for their ticket back to the biggest show on the planet. Early in the round Robertson landed a heavy right on the jaw of Linhares but the Brazilian born Finn pressed forward with punches. Linhares was able to crack Robertson with couple shots of his own but the American countered with takedowns. In the closing seconds of the fighters round when the fighters broke off from a clinch situation, Robertson exploded with a spinning back fist that landed clean on Linhares and knock him out cold. A spectacular win for the high school teacher from Illinois whom we’ll probably see soon back in the UFC.

In the co-main event Finnish lightweight powerhouse Niko Puhakka take on Xtreme Couture’s very experienced John Gunderson. Gunderson started strong landing a quick combo and took Puhakka down where he was able the Finn’s back. Puhakka kept his calm and defended well. In the second round the momentum switched to Puhakka’s side who was able to get dominant position on the ground and land strikes. Puhakka also had Gunderson in a very tight looking anaconda choke but the American did an awesome job defending the choke. In the final round Puhakka was able to set the pace as Gunderson begun to fade away. After three rounds of grueling ground fighting, the judges awarded Puhakka with an unanimous decision. This was probably Puhakka’s biggest win ever so it’ll be interesting to see where his next fight will take place.

In the light heavyweight bout Finnish top prospect Marcus “Caveman” Vänttinen dominated France’s Malid Merak. Vänttinen was clearly the stronger fighter and took his opponent down easily from the clinch. On the ground the long limbed Frenchman quickly tried to apply a kimura on Vänttinen but the Finn tucked his hand deep and punished Merak for the rest of the round. In the second round Vänttinen again took his opponent down from the clinch and started raining down elbows and punches. Eventually Vänttinen moved to mount and hit Merak with couple of horrendous elbows that cut and possibly broke something in Merak’s face, leaving him no choice but to tap out. In the post fight interview Vänttinen announced that he has signed with the Bellator and will participate to promotion’s Light Heavyweight Tournament that starts in early 2012. Excellent news for the talented young Finn but also for the whole Finnish MMA scene that has had some trouble getting its top fighters to major promotions.

Finnish JP Vainikainen and American Steve Lopez fought a draw in an exciting lightweight bout. Lopez scored points early by taking Vainikainen down and spinning to his back but Vainikainen but the young Finn defended skillfully. In the second and third round Vainikainen was able to hit Lopez with heavy shots and the American was in survival mode for latter part of the fight. Few seconds left in the fight Lopez broke the rules by upkicking grounded Vainikainen from the bottom and received a yellow card from the ref. The fight was scored as a draw which was a bit controversial considering Lopez’s yellow card. After the fight Vainikainen's team issued an official protest about the decision. The protest was then processed by the Finnish MMA Federation's jury (five judges) who re-evaluated the fight under FMMAF rules. The jury decided that Vainikainen won the fight based on effective striking, aggression and the point deduction to Lopez.

Another controversial draw decision was ruled in the welterweight fight between Bellator signee Janne Tulirinta and France’s Sebastien Garguier. The fight was real slugfest where both fighters were landing heavy shots on the feet without backing up an inch. The Frenchman got the better of the striking exchange after Tulirinta, who had been sick the week before the fight, begun to gas out. The majority of the crowd seemed to think that Garguier won the fight but the judges thought otherwise and the fight was declared as a draw.

Finnish featherweight prospect Joni Salovaara extended his winning streak to seven consecutive wins by beating Jeremy Pender of USA. Salovaara got the better of the striking on the feet and scored numerous takedowns. In the third round Salovaara cracked Pender with a shattering shot and finished the job on the floor with strikes. Salovaara, currently at ranked 10th on the European Featherweight top ten, has improved by leaps and bounds during the last two years. It will be interesting to see if he gets matched up with a big name 145er for his next fight.

Full results:
Catchweight 80 kg / 178 Lbs: Lucio “Spartan” Linhares (16-6) vs Kenny Robertson (10-1), USA: Robertson by KO R1
Lightweight: Niko Puhakka (24-11) vs John Gunderson (32-11), USA: Puhakka by UD
Light heavyweight: Marcus ”Caveman” Vänttinen (21-3) vs Malid Merak (11-7), France: Vänttinen by TKO R2.
Welterweight: Janne Tulirinta (12-3) vs Sebastien Garguier (9-7), France: Draw
Lightweight: Juha-Pekka Vainikainen (17-5) vs Steve Lopez (12-5), USA: Draw
Featherweight: Joni Salovaara (9-4) vs Jeremy Pender (7-2), USA: Salovaara by TKO R3
Bantamweight: Janne Elonen-Kulmala (4-2) vs Donatas Karlonas (2-3), Lithuania: Jamba by UD
Bantamweight: Mikael Silander (2-0) vs Perttu Paatola (2-0): Silander by UD
Kickboxing WAKO European Championship 64,5 kg Jarkko Jussila vs Petar Zivkovic: Zivkovic by split Dec
Muay thai: Jaakko Dahlbacka vs Paulius Sileikis: Sileikis TKO cut R5

Fight Festival 31 Live Results

2011-10-01T10:06:00.018+03:00

Fights start at 18.00 EET (6 PM EET).

Catchweight 80 kg / 178 Lbs: Lucio “Spartan” Linhares (16-6) vs Kenny Robertson (10-1), USA: Robertson by KO R1

Lightweight: Niko Puhakka (23-11) vs John Gunderson (32-11), USA: Puhakka by UD

Light heavyweight: Marcus ”Caveman” Vänttinen (20-3) vs Malid Merak (11-7), France: Vänttinen by TKO R2. in the post fight interview Vänttinen announced that he will participate to Bellator's LHW tournament in 2012!

Welterweight: Janne Tulirinta (12-3) vs Sebastien Garguier (9-7), France: Draw

Lightweight: Juha-Pekka Vainikainen (17-5) vs Steve Lopez (12-5), USA: Draw

Featherweight: Joni Salovaara (8-4) vs Jeremy Pender (7-2), USA: Salovaara by TKO R3

Kickboxing WAKO European Championship 64,5 kg Jarkko Jussila vs Petar Zivkovic: Zivkovic by split Dec

Bantamweight: Janne Elonen-Kulmala (3-2) vs Donatas Karlonas (2-3), Lithuania: Jamba by UD

Bantamweight: Mikael Silander (1-0) vs Perttu Paatola (2-0): Silander by UD

Muay thai: Jaakko Dahlbacka vs Paulius Sileikis: Sileikis TKO cut R5

Fight Festival 31 Preview

2011-09-29T12:28:00.003+03:00

Beforehand Fight Festival's 31th event looks to be it's biggest events ever. The card is stacked with world class talent and young talented prospects.

Catchweight 80 kg / 178 Lbs: Lucio “Spartan” Linhares (16-6) vs Kenny Robertson (10-1), USA
In the main event of the evening the fighters are both hunting for their ticket back to the UFC. The fight is a matchup between two aggressive and heavy handed fighters who both have a lot to gain here.
Brazilian born Lucio Linhares has found himself a new home in Helsinki where he has stayed for years now. The BJJ black belt got a rough welcoming in the UFC middleweight division as he was set up with two of the strongest grapplers in the division in Yushin Okami and Rousimar Palhares. Even though Linhares was eventually submitted by Palhares, he did show excellent ground game in that fight and even had Palhares in a tight triangle. In addition to his polished ground skills Linhares is also dangerous on the feet. His striking might not be very technical but he packs a mean punch and has shown that he can end fights on the feet too. Since his two losses in the UFC Linhares has gone 3-0 finishing all opponents including UFC vet Xavier Foupa-Pokam. Foupa-Pokam’s kick shattered Linhares’ elbow in the first round but in the second round gutsy Linhares managed to submit the French with a triangle. Linhares is now all healed up and looking for a win here that would launch him back to the UFC, only this time in the welterweight division.
Like Linhares also Robertson drew short end of the stick when his UFC debut opponent was decided by the promotion. In his debut in February 2011 then undefeated Robertson was matched with Mike Pierce a hard hitting wrestling powerhouse. In the first round Robertson did well and had Pierce even in a solid choke attempt but early in the second round Pierce dropped Robertson with a heavy punch and finished him on the ground. Robertson hasn’t fought since so it has been a good eight months since he has been in action. Robertson is a modern day allrounder, a fighter who can threat his opponents in every area of MMA. On the feet Robertson likes to be aggressive, push forward and let his legit Muay Thai skills do the work. Robertson’s ground game is also on a high level. He didn’t have any trouble grappling with Igor Almeida, who is a very good grappler, once they fought in 2010.

Lightweight: Niko Puhakka (23-11) vs John Gunderson (32-11), USA
In the co-main event Finland’s lightweight powerhouse Niko Puhakka gets a challenge from another crafty veteran in John Gunderson. The Finn throws heavy leather on the feet while the American has won most of his fights by submissions.
Puhakka, who is ranked 5th on the European LW top ten, has done very well in his recent fights. During the last year Puhakka has fought seven times winning all but one of those bouts. The loss came in a fight against Chute Boxe’s Luiz Azeredo who was able to able squeeze a decision win over the Finn at Fight Festival 28. Since that loss Puhakka has won his latest three fights all by submission. One of those wins was over Poland’s Maciej Gorski who Puhakka beat in the final of KSW lightweight tournament. Puhakka, who earlier in his career was known as a brawler with susceptible submission defense, has shown strong grappling skills in his recent bouts. On the feet Puhakka’s main weapons are tight boxing and constant pressure.
Fighting pro since 2002 and as a veteran of nearly fifty fights John Gunderson has seen it all: from small casino events in indian reservations to luxurious shows by the UFC with crowds of thousands. Gunderson fought three times in the UFC in 2010 winning a decision over Mark Holtz and dropping decision losses to Yves Edwards and Rafaello Oliviera. Since then Gunderson has gone 2-1 and won his last fight by submission. Short and stocky Gunderson is a well rounded fighter but he is definitely at his best on the ground which is obvious when you look at his record: Gunderson has snatched 25 submission victories in his career.

Light heavyweight: Marcus ”Caveman” Vänttinen (20-3) vs Malid Merak (11-7), France
Finnish LHW prospect Marcus Vänttinen takes on the Frenchman Malid Merak who steps in on short notice for injured Victor Välimäki.
Vänttinen’s eleven fight long win streak came to end in his latest fight against Attila Vegh. The heavy handed Slovakian was able to crack Vänttinen with couple of overhand rights in the first round and that set the pace for the rest of the fight. After the disappointing loss Vänttinen has been training like crazy. He also went to Sweden to train with UFC star Alexander Gustafsson and made a trip to the famous London Shootfighters gym. Physically strong Vänttinen likes to play the clinch game where he can land lethal knee strikes and elbows on his opponents. On the ground he likes to grind his opponents with short punches and elbows while maintaining positional control.
Over 2 meter (6’7”) Malid Merak has been fighting pro since 2009. In 2011 The lanky Frenchman has gone 2-2 including a solid win over Egidijus Valavicius and a TKO loss to Mikhail Zayats in M-1. Merak obviously has a huge reach that usually gives an advantage on the feet. Merak’s striking isn’t top notch from a technical standpoint but he is not afraid to throw down which is always a good quality in a fighter. On the ground Merak again uses his long limbs well as he hunts for triangles and kimuras but there are also some holes in his ground game. Merak’s biggest weakness is his takedown defense that for example looked non-existent in his fight against Zayats.

Welterweight: Janne Tulirinta (12-3) vs Sebastien Garguier (9-7), France
Bellator signee Janne Tulirinta makes a comeback after a two year hiatus against France’s Sebastien Garguier.
Before taking two years off from fighting, Tulirinta went 4-0 in his last four fights as a welterweight. Following the success in M-1, Tulirinta was then signed to Bellator’s Lightweight tournament but delayed visa processing in the USA lead to him being unable to participate. Tulirinta usually relies on his grappling heavy game where he looks to score takedowns, achieve top control and punish his opponent with strikes. Addition to having good ground and pound, Tulirinta’s submission game is nowdays also on a very high level.
Garguier is a pretty good grappler also so it might be that this fight will offer exciting grappling for the crowd. The proof of Garguier’s ground skills is in his record: eight of the nine career wins have become by a submission while he hasn’t been submitted once. However, like Tulirinta, Garguier is also competent on the feet. The Frenchman has solid boxing skills and heavy low kicks.

Lightweight: Juha-Pekka Vainikainen (17-5) vs Steve Lopez (12-5), USA
In a high quality Lightweight bout Finland’s rising star Vainikainen locks horns with UFC vet Steve Lopez. A win for Vainikainen should lead to him getting signed by a major promotion.
Vainikainen has been on a roll lately winning six of his last seven fights with one bout ending to a draw. In 2011 Vainikainen has already scored legit wins over Brian Geraghty and Josh Pulsifer among others. Tall and lanky Vainikainen has a long frame and limbs for the LW division. His long reach combined with his technically solid striking makes him a tough fight for anyone. On the ground Vainikainen can certainly handle himself too and has numerous submission wins to back this up.
After racking up a sweet record of 12-1, Lopez got then signed by the UFC in 2009. However things didn’t go too well for the Xtreme Couture fighter. First he got smacked around by LW top talent Jim Miller and then lost by split decision to Waylon Lower in a horribly boring bout that lead to him being cut from the promotion. After his UFC stint Lopez has fought twice with no success as he was first TKO’ed by Fabricio Camoes and then KO’ed by Justin Buchholz in May of 2011. Lopez hails from a high school wrestling background but he uses his wrestling skills usually for defending rather than taking people down. Lopez has solid striking on the feet and his ground game isn’t too shabby either.

Featherweight: Joni Salovaara (8-4) vs Jeremy Pender (7-2), USA
Finnish featherweight prospect Joni Salovaara tries to keep his winning streak alive against a slick grappler in Jeremy Pender.
After his fighting career got off with a rocky start Joni Salovaara has found his rhythm and won his last six bouts against respectable competition earning him a spot on the European FW top ten list. In his fight against the German based American Anthony Durnell, Salovaara showed the whole versatility of his skill set. The young Finn landed good shots on the feet, took his opponent down few times and eventually slapped on a fight ending triangle choke. Salovaara’s latest fight was against Estonian Jorgen Matsi who despite being a strong wrestler couldn’t take the Finn down and was then outstruck on the feet. Besides MMA Salovaara has recently competed also in boxing and worked on his already good striking skills.
Pender fights out of Vision MMA gym where he trains with guys like TUF alumni Victor O’Donnell and Daniel Straus who has done well in Bellator. Pender knows his stuff on the feet but he usually prefers to fight on the ground where he can use his slick jiu-jitsu skills. Pender has won six out of seven bouts by submission and is currently riding a four fight win streak. It will be interesting to see if the American can force the fight on the ground and keep it there.

Also on the card:
Kickboxing WAKO European Championship 64,5 kg Jarkko Jussila vs Petar Zivkovic: Finnish striking machine Jarkko Jussila faces his pro careers toughest challenge in Zivkovic. A win over Zivkovic would move Jussila close to WAKO world championship title fight.

Bantamweight: Janne Elonen-Kulmala (3-2) vs Donatas Karlonas (2-3), Lithuania
Young and talented “Jamba” makes a comeback after a serious injury and takes on a combat sambo veteran in Karlonas.

Bantamweight: Mikael Silander (1-0) vs Perttu Paatola (2-0)
Finnish MMA amateur champion Paatola fights undefeated Silander in a bout between two young guns.

In the nights lone Muay Thai bout Finland’s Jaakko Dahlbacka battles with Paulius Sileikis, a skilled striker from Lithuania.

Vänttinen interviewed by MMAViking

2011-09-28T11:53:00.000+03:00

MMAViking keeps its focus on Finland and puts out this interview of Finnish LHW prospect Marcus Vänttinen

Botnia Punishment event report at Sherdog

2011-09-26T17:15:00.001+03:00

Report by MMAViking. Check it out

MiddleEasy takes a look at upcoming Finnish MMA events

2011-09-20T09:24:00.002+03:00

Cat Von C has put together a piece based on my blog entry about upcoming MMA events here in Finland. Thanks Cat!
Brace yourself! The Finland 2011-2012 MMA season starts this weekend

New MMA season starts off with a bang in Finland

2011-09-18T17:56:00.002+03:00

It has become a tradition here in Finland that MMA promotions will be on the shelf for the summer time and most of the activity will happen during the winter time. As most people know winter here in Finland means freezing weather and dark days which makes the Finns want to spend time indoors watching their hockey games and of course sanctioned violence in a form of MMA.

The season 2011-2012 looks to be a great one. For the following month we got great events coming up back to back. Botnia Punishment on 23th of September is the first one, Fight Festival 31 on 1th of October will follow and Cage 16 on the 8th of October will be the third major event inside of three weeks. And of course smaller local shows are putting on shows in the fall too. It's good to be a MMA fan now in Finland!

Botnia Punishment "X". 23.9.2011 at Seinäjoki: In the main event hometown hero Jarkko "Forging Hammer" Latomäki will fight Sweden's experienced Diego Gonzalez (Sengoku, M-1, Bodog vet). After a disappointing loss to Ivan Buchinger, Latomäki has racked up couple of wins over lesser competition and now it's time to up raise the ante. Gonzalez has lost his last two and he needs a win here to get his career back on track. Finland vs Sweden setting is always a good starting point for a great fight and I don't think still will be an exception.
Other fights on the card include Norwegian vet Thomas "moon Lee" Hytten vs UK's James "Scraps" Saville. Finland rising welterweight talent Olli-Jaakko Uitto looks to bounce back to winning ways against the French Manuel Sully.

Fight Festival 31: On the paper FF 31 might be the promotion's most stacked card ever. The card is loaded with UFC veterans, European top tenners and high quality prospects. In the main event Lucio Linhares, who is fighting his way back to the UFC only this time to welterweight division, gets a dangerous challenge from UFC vet Kenny Robertson who undoubtedly has the same plan as Linhares.
Finnish Lightweight powerhouse Niko Puhakka looks to keep his winning streak alive against gritty UFC vet John Gunderson.
LHW prospect Marcus "Caveman" Vänttinen has been furiously training after Attila Vegh ended the Finn's eleven fight win streak with a decision win. The young Finn is really hungry for a win here but Vänttinen's job won't be easy as he faces off with UFC vet Victor Välimäki who returns to the land of his great grandfather.
In a super exciting lightweight bout Finland's rising LW star J-P Vainikainen gets a tough challenge from the UFC vet Steve Lopez.
Joni Salovaara, a young Finn who's riding a six fight win streak, will lock horns with UK's seasoned vet Paul Reed.

Cage 16: Cage promotion relies once again on Finland's most popular MMA fighter Anton Kuivanen to deliver an exciting main event for the fans. Kuivanen was supposed to meet UFC vet Curt Warburton of UK but unfortunately Warburton injured his leg and is out. A replacement hasn't been announced officially yet but there are some very interesting names on the table.
Number two ranked featherweight in Europe Tom "Stoneface" Niinimäki returns to the cage after a eleven month lay-off that was caused mainly by guys not wanting to fight him. France's Johnny Frachey has the balls to face Niinimäki and is currently riding an impressive five fight win streak.
Finland's top welterweight Ville Räisänen defends his Cage belt against Sweden's Assan Njie who has an excellent record of twelve wins and just two losses in his career.

More detailed previews of FF31 and Cage 16 will be published a week before the events.

Finn-fueled DARE promotion interviewed by MMAViking

2011-09-09T15:09:00.000+03:00

Finns are doing big things in Thailand. Read more about it:
http://www.mmaviking.com/finnish-team-dares-to-grow-mma-in-thailand/

A look at Botnia Punishment X by MMA Viking

2011-09-06T19:22:00.000+03:00

MMAViking has a great interview of the guys behind the Botnia Punishment and their views on the upcoming event named "X". The event will take place in Seinäjoki on the 23th of September with Jarkko Latomäki and Diego Gonzalez in the main event.
Check out the interview at MMAViking.com!

Back in Business....Upcoming events, Niinimäki Interview at MMAHQ

2011-08-18T15:19:00.001+03:00

It seems that the summer is fading away and turning into fall. That maybe sad for some folks but for us MMA fanatics it means one thing: Finnish MMA scene comes back to life! We got two big events coming up in October: Fight Festival 31 on the 1st and Cage 16 on the 8th. Both events have awesome cards coming up. Check out the line-ups and event info from the promotions websites: Fight Festival and Cage.

Also check out the new interview of Tom Niinimäki by the MMA HQ. Finland's top ranked featherweight is fighting at the Cage 16 event.

Niinimäki is featured also on the Cage Junkie website in it's Next Big Thing section.

Rock And Brawl Preview

2011-05-14T07:39:00.000+03:00

Rock And Brawl show that will place this saturday 14th of May in Kouvola, Finland is a newcomer in the Finnish MMA scene. This first event by the promotion has been bundled together with the Finnish national amateur MMA championships and a rock concert. Quite a mix, huh? Amateur bouts will take place during daytime and in the evening it's time for the professional MMA fights. After the fights hard rock bands will take over, so people can stay on the same spot, get hammered and party on. Sounds like a good concept to me.

LHW fight: Marcus “Caveman” Vänttinen (20-2) vs Attila "Pumukli" Vegh (21-4-2)
In the main event of the evening Finland’s top prospect Marcus “Caveman” Vänttinen meets the dangerous Attila “Pumukli” Vegh of Slovakia.

In his last two fights Vänttinen has completely manhandled two UFC veterans. Vänttinen first crushed Ron Faircloth in two minutes with vicious knees and ground and pound. Second victim was Edwin Dewees who could hang with Vänttinen for three minutes before he got smashed on the ground by Vänttinen’s ground and pound. The Dewees bout at Fight Festival 30 was Vänttinen’s fifth fight in six months. In October 2010 Vänttinen dominated UFC vet Ivan Serati on the ground and finished him in just four minutes. This was followed a unanimous decision win at Cage 14 over American Victor O’Donnell who fans might remember from the Ultimate Fighter show. Since dropping a decision to Rodney Wallace back in 2009, tall and lanky Vänttinen has made massive improvements during the last two years both to his physical performance and to his MMA skill set. Vänttinen uses his reach very well keeping his opponents on the outside with a stiff jab. In the clinch his solid Muay Thai skills and brute force come in to play. On the ground he likes to grind his opponents with short punches and elbows while looking for submissions and maintaining tight positional control. The young Finn walks around at 220 pounds but for a big light heavyweight he has shown excellent stamina in his fights that have gone full rounds. Vänttinen is currently riding an amazing eleven fight win streak and has openly stated that getting signed by the UFC is his goal at the moment. A win over a top level European fighter in Vegh would move the 24 year old Finn a step closer to reaching his goal.

Fighting since 2008 Slovakia’s Attila “Pumukli” Vegh has been working hard and slowly making his way towards the top of European Light Heavyweight division. For a pro fighter working hard means fighting a lot and that is exactly what Vegh has done. In 2009 he fought eleven times and in 2010 ten times, making him the busiest fighter in the Euro circuit. In his last three fights “Pumukli”, which means little devil in fairy tales, has gone 1-1-1. First he fought for the ISKA European LHW belt against Denmark’s Simon Carlsen. In the second round the Dane slammed Vegh on his head and finished the Slovakian with ground and pound. In February of 2011 Vegh fought a draw in a two round bout against the highly regarded Dutchman Hans Stringer. Vegh won his latest fight via a corner stoppage over Russia’s Baga Agaev who just few days ago armbarred Kevin Randleman at the WAFC. Fighting a draw with Stringer and beating a legit veteran in Agaev prove that Vegh isn’t far from the European top ten in his weight class.

In summary: Vegh is at his best on the feet where he uses his reach well and has a good arsenal of striking skills. However, Vegh’s wrestling and clinch work are average at best and that could lead to trouble in this fight. Vänttinen’s increasingly imposing strength allows him to strong-arm his opponents in the clinch and punish them with crushing knee strikes. While Vegh is certainly a dangerous opponent for Vänttinen both standing and on the ground, I expect the young Finn to continue on his winning ways and finish his opponent within two rounds.

LW (155 lbs/70 kg): Juha-Pekka Vainikainen (16-5, Finland) vs Josh ”Platypus” Pulsifer (16-5, USA)
Finnish striker JP Vainikainen faces American grappler Josh Pulsifer in an exciting lightweight bout.

Espoo’s JP Vainikainen is on a roll right now and steadily making his way to the top ten of European Lightweight division. The young Finn is riding a five fight win streak, finishing four of those fights. In his last two fights Vainikainen has beaten experienced Americans in Brian Geraghty and Ryan Bixler. At the Fight Festival 29 Vainikainen outstruck UFC veteran Gegarthy and won by decision. In his latest fight at the Fight Festival 30 Vainikainen dropped Team Quest’s Bixler with a beautiful overhand right and finished him on the ground. Six foot tall (183 cm) Vainikainen has a long frame and limbs for the LW division. Long reach combined with his technically solid striking makes him a tough fight for anyone who isn’t a powerful wrestler. On the ground Vainikainen can certainly handle himself too and has numerous submission wins to back this claim.

American Josh “Platypus” Pulsifer has been fighting pro since 2006 and during that time gathered a pretty good record (16-5 at the UG, 12-5 according to Sherdog) against moderate competition. Pulsifer comes from a wrestling background that can be seen in his grappling heavy fighting style. He has been training for a long time under BJJ black belt Piet Wilhelm who has transformed him for a pure wrestler to a submission grappler. His ground skills can be seen from his record too as eight of his twelve wins have become via submission. Pulsifer, who teaches history to high school kids for a living, has been fighting down at featherweight before and this will be his first fight in the lightweight division.

In summary: Pulsifer will shoot for takedowns right from the start and try to get this fight to the ground. While Pulsifer will probably be smaller than his opponent, I believe his high level wrestling will lead to successful takedowns. However, keeping Vainikainen on the ground is another story. Vainikainen will have a significant reach advantage on the feet that he will surely want to use. I believe Vainikainen will try to use his crisp straight punches to control the distance and punish Pulsifer when he tries to close the distance.

Other fights on the card:
3x5 min -155 lbs / -70,3 kg
Lauri Väätäinen MMA Utti vs
Tadas Aleksonis Lithuania

2x5 min -170 lbs / -77,1 kg
Johan Vänttinen Fight Factory Porvoo vs
Jake Anttila Mäntän Sutemi/Team BP

2x5 min -170 lbs / -77,1 kg
Lauri Tonteri MMA Utti vs
Dmitri Chelpanov Russia

2x5 min -205 lbs/ -93 kg
Saku Heikkola Valkeakosken Heracles vs.
Grigory Gordeiko, Russia

2x5 min -185 lbs / -83,9 kg
Aleksandr Efimov MMA Utti vs
Nikita Golovchanskiy Russia

2x5min -205lbs/-93 kg
Antti Kästämä GB-Gym Helsinki vs
Antti Kinnunen Edge Vantaa

2x5 min -155 lbs / -70,3 kg
Lauri Kinnunen MMA Utti vs
Roman Porval Russia

2x5 min -145 lbs / -65,8 kg
Tommi Marttinen Mikkelin Full Contact vs
Rashad Muradov Russia

Cage 15: Kuivanen takes the Lightweight belt; Puhakka wins by submission

2011-04-30T21:20:00.000+03:00

Cage 15 event offered a night full of exciting Mixed Martial Arts bouts for the fight fans at the Barona Arena in Espoo, Finland.

Main event of the night was the Lightweight title fight between the champion Ivan Buchinger (16-3) and the challenger Anton Kuivanen (15-4). Beforehand the fight was seen as a classic striker versus grappler fight and that is also pretty much how it played out. Hometown hero Kuivanen came out strong with a heavy straight right that landed flush and seemed to set the tone for the fight. Buchinger looked slow on the feet against the explosive Finn and resorted to pushing Kuivanen against the cage. Buchinger worked hard for takedowns but Kuivanen stuffed them with ease and scored a takedown of his own near the end of the first round. In the second round Buchinger tried to push the pace by pressing forward but Kuivanen got the better of the striking exchanges, punished Buchinger on the ground with hard shots and sprawled out of the takedown attempts. Near the end of second round Kuivanen landed couple of hard low kicks that made Buchinger’s front leg buckle. In the third and final round Kuivanen managed to hit Buchinger with a flurry of strikes that wobbled Buchinger on the feet. In survival mode Buchinger shot for a takedown but ended up on the bottom. Kuivanen rained heavy strikes from the top and the referee was very close to stopping the fight with a minute left but the gutsy Slovakian pulled through and made it to the bell. Kuivanen was awarded with a lopsided unanimous decision and the Cage lightweight belt. The Finnish striking machine has now won his last eight fights. A dominant performance over a high level Euro lightweight in Buchinger proves that Kuivanen is definitely ready for bigger stages and tougher challenges.

Finnish Lightweight star Anton Kuivanen is ready for big leagues. Photo by Kulmassa.fi

In the second title fight of the night Finnish warriors Ville Räsänen and Olli-Jaakko Uitto locked horns for the Cage welterweight belt. In the first round the strong grapplers fought a lot in the clinch against the cage and exchanged knee strikes. Near end of the round Räsänen stuffed Uitto’s takedown and dropped down for a guillotine choke. The choke looked tight but experienced submission grappler Uitto defended well and eventually popped his head out. In the second round Räsänen got in couple of heavy shots on the feet that made Uitto shoot for takedowns. It looked like Uitto hurt his knee in one of those takedown attempts and couldn’t continue after the second round. Uitto’s injury meant that Ville Räsänen got a TKO win in his first title defense and took the belt back to Imatra.

Finnish lightweight powerhouse Niko Puhakka (23-11) made short work of Spain’s Manuel Garcia (20-12). Garcia, who has been fighting since 1995, is a true veteran of the sport and a very good grappler with twelve submission wins on his record. It was obvious that Puhakka had the advantage on the feet and that Garcia wanted to take the fight to the ground as soon as possible. After a feeling out period Garcia got what he wanted and took Puhakka down but the strong Finn quickly swept his opponent and got on top. Puhakka landed couple of hard elbows on Garcia on the ground. As Garcia was working his way up, Puhakka quickly spun to his back and slapped a rear naked choke on the Spaniard. Puhakka didn’t even have any hooks in but the Finn squeezed tight and forced Garcia to tap out. Puhakka has now won six of his last seven fights with the only loss coming to Chute Boxe’s Luiz Azeredo who beat Puhakka by decision at the Fight Festival 28.

The fourth fight on the main card was a featherweight bout between Finland’s rising young star Joni Salovaara (8-4) and then undefeated Estonian grappler Jorgen Matsi (5-1). Right off the bat physically strong Matsi pressed forward, put Salovaara against the cage and worked for takedowns. Salovaara however kept his calm, stuffed the takedown attempts and circled away from the cage. On the feet Salovaara landed hard upper cuts and a beautiful flying knee on Matsi but the bull headed Estonian kept pressing forward. The fight went to the judges who awarded Salovaara with the unanimous decision. The young Finn has made massive improvements to his game and is now riding a six fight win streak.

Cage 15 results
Cage LW title fight 155 lbs / 70,3kg: Ivan Buchinger vs Anton Kuivanen: Kuivanen by UD
Cage WW title fight 170lbs / 77,1kg: Ville Räsänen vs OJ Uitto: Räsänen by TKO R2
70,3 kg: Niko Puhakka vs Manuel Garcia: Puhakka by RNC R1
65,8 kg: Joni Salovaara vs Jorgen Matsi: Salovaara by UD
77,1 kg: Kai Puolakka vs Serfei Bigisev: Puolakka by UD
Women 65,8 kg: Katja Kalliokoski vs Ekaterina Tarnavskaja: Kalliokoski by RNC R1
79,0 kg: Reza Faezi vs Valts Visnevskis: Visnevskis by armbar R1
65,8 kg: Antti Virtanen vs Greger Forsell: Forsell by UD
65,8 kg Ilja Soisalo vs Viktor Tomasevic: Tomasevic by armbar R1

Check out the Cage 15 photo galleries at Kulmassa.fi and Pakkotoisto.com

Cage 15 LIVE results

2011-04-29T17:48:00.008+03:00

Live results from Cage 15 at the Barona Arena in Espoo, Finland

fight card:

Cage WW title fight 170lbs / 77,1kg: Ville Räsänen vs OJ Uitto: Räsänen by TKO R2

Cage LW title fight 155 lbs / 70,3kg: Ivan Buchinger vs Anton Kuivanen: Kuivanen by UD

70,3 kg: Niko Puhakka vs Manuel Garcia: Puhakka by RNC R1

65,8 kg: Joni Salovaara vs Jorgen Matsi: Salovaara by UD

77,1 kg: Kai Puolakka vs Serfei Bigisev: Puolakka by UD

Women 65,8 kg: Katja Kalliokoski vs Ekaterina Tarnavskaja: Kalliokoski by RNC R1

79,0 kg: Reza Faezi vs Valts Visnevskis: Visnevskis by armbar R1

65,8 kg: Antti Virtanen vs Greger Forsell: Forsell by UD

65,8 kg Ilja Soisalo vs Viktor Tomasevic: Tomasevic by armbar R1

Cage 15 weight-in results

2011-04-28T22:26:00.001+03:00

Cage 15 weight-in report (in Finnish) with pics at the Kulmassa.fi

M-1Global Challenge XXV Live stream

2011-04-28T17:51:00.002+03:00

You can watch the M-1 Challenge fights live at the M-1 Global website
Fights start at 11.30 AM EST which is 19.30 EET.

Cage 15 Preview

2011-04-23T18:00:00.004+03:00

Cage promotion has been quickly making its way to the very top of European fight promotions and this Cage 15 event could pump up the promotion’s stock even higher. The card features Top Ten European fighters in Anton Kuivanen, Ivan Buchinger and Niko Puhakka . The crown of the evening is the lightweight title fight between two top euro LW’s in Anton Kuivanen and Ivan Buchinger. Both guys are looking to get signed by a major promotion so there’s a lot in stake in this fight.

Cage Lightweight Title Fight: Anton Kuivanen (14-4-0) vs Ivan Buchinger (15-2-0) Slovakia

Two top level European lightweights on the verge of breaking into international MMA scene fight for the Cage lightweight belt in a classic striker versus grappler bout.

The main event of the night features once again hometown hero Anton Kuivanen who is the biggest draw in Finnish MMA and thus a vital fighter also for the Cage promotion. The young Finn is known for his flashy striking and entertaining fighting style. American Top Team’s Kuivanen has a great record of 14-4, but it’s getting even better all the time. He’s 10-1 in his last eleven with the only loss coming in the hands of Bendy Casimir in a fight that Kuivanen was clearly winning before getting caught in a knee bar. Since that loss the rapidly improving Finn has won all his fights in a dominating fashion and is currently riding a seven fight win streak. Kuivanen’s highly versatile and explosive striking is still his main weapon of choice but during the last couple of years he has managed to take his wrestling and ground game to another level also.

The Cage lightweight champion Ivan “Buki” Buchinger trains at the Ultra Fight Club that has produced many high quality and exciting fighters like Attila Vegh, Miodrag Petkovic and the talented UFC fighter Goran Reljic. The Slovakian was awarded with the belt when he beat Finnish wrestling powerhouse Jarkko Latomäki at the Cage 14. In that fight Buchinger displayed his excellent ground skills. After getting taken down by Latomäki, Buchinger quickly swept his opponent and took his back. As Latomäki tried to escape, Buchinger saw an opening and applied a fight ending rear naked choke on Latomäki. Buchinger has very good positional grappling as seen in the Latomäki fight that he uses to get the back of his opponent. Once the back mount is achieved, he maintains his position with great technique and goes for the RNC or some other submission. His striking isn’t on the same level as his grappling, but he can hold his own on the feet too. Buchinger’s career opened up with 12 straight victories mainly from local shows before he got beat twice in a row: first by the renowned Swede Hamid “Akira” Corassani and then by the Russian Sergey Golyaev who knocked out Buchinger in May of 2010. However, Buchinger has quickly bounced back from those losses and won his last four fights.

In summary: Because of the difference in the skill sets of these two, it should be quite easy to predict how this fight will play out. Buchinger, who is armed with super slick jiu-jitsu and friction pants, knows that he’s going to get smoked on the feet in this fight. I expect Buchinger to shoot for the takedowns early and often and even resort to pulling guard if he can’t get the fight on the ground otherwise. Kuivanen will look to use his improved grappling to stuff the takedown attempts by Buchinger and keep the fight on the feet where he can use his devastating striking to pick his opponent apart.

Cage Welterweight Title Fight: Ville Räsänen (9-3-0) vs. Olli-Jaakko Uitto (7-0-1)

Cage Welterweight champion Ville Räsänen defends his belt for the first time against Olli-Jaakko Uitto who beat Räsänen back in 2008 with an armbar submission.

Former Finnish national MMA champion Ville Räsänen has stepped up his game considerably during the last two years. Räsänen is 4-1 in his last five with the only loss coming to UFC vet David Bielkheden in a fight that Räsänen took on a very short notice. Räsänen captured the Cage welterweight belt by beating tough Gustavo Picone (13-3) of Switzerland via unanimous decision at Cage 14. The fight was a grueling back and forth slugfest where both fighters were on thin ice at times. In the end Imatra MMA’s pupil’s strong physique, high quality grappling and pure gameness got him the nod from the judges.

The challenger Olli-Jaakko Uitto is still undefeated mostly thanks to his excellent grappling skills and great conditioning. In his recent fights Uitto beat fellow Finns Toivianen and Puolakka who are just starting their professional career but who both are already highly skilled MMA fighters. Uitto, who has competed victoriously also in submission grappling, has powerful takedowns and a suffocating top game that he uses together with strikes to grind out his opponents. Uitto has technically solid striking but so far he has used strikes mainly just to set up takedowns.

In Summary: While Uitto is not the most exciting fighter, as a versatile and powerful grappler he is a difficult opponent for most European fighters. However, I don’t think that is the case with Räsänen who fought very well on the ground with BJJ black belt in Picone. The hardnosed Räsänen should have the advantage on the feet it but it remains to be seen if he can keep the fight standing. This fight might not be the prettiest but I believe it’ll be a grueling battle between two hungry fighters who will leave it all to the cage.

Lightweight fight: Niko Puhakka (22-11-0) vs Manuel Garcia (20-11-0) Spain

Finnish lightweight powerhouse Niko Puhakka has been keeping himself busy lately fighting five times in 2010 and this will be his third fight already in 2011. Puhakka has found great success in his recent fights, going 8-2 in his last ten. Puhakka’s two losses were to Marcus Aurelio by sub and to Luiz Azeredo who managed squeeze a decision win from the Finn. Over the years Puhakka has transformed from a brawler to a technically versatile fighter. His striking has been crisp and tight for a long time but he has also shown very good ground skills lately. Especially in his fights against Azeredo and Maciej Gorski, Puhakka displayed great jiu-jitsu on the ground.

Spain’s Manuel Garcia is a true veteran of MMA. Fighting since 1995 the Spaniard has fought a lot of tough guys ranging from UFC vets Dan Hardy, Jess Liaudin and Luigi Fioravanti to top European talents Diego Gonzalez and Kenneth Rosfort. Garcia has a strong base in jiu-jitsu so it’s natural that ground fighting is his foundation in MMA and twelve of the twenty career wins have become via submission. Garcia has fought at middleweight in the past and at welterweight in his recent bouts but I believe this is the first time he cuts down to lightweight.

In Summary: While Garcia as a very experienced fighter can handle himself anywhere the fight ends up, it's obvious that he would prefer a ground fight against the hard hitting Puhakka. Garcia might very well score a takedown on Puhakka but keeping the Finn on the ground is a different story. Puhakka should have the advantage on the feet with his technically sound boxing skills. It’s hard to predict how much Garcia’s weight cutting to lightweight will tax his performance but the longer the fight goes; the more it should favor Puhakka.

Featherweight fight: Joni Salovaara ( 7-4-0 ) vs Jorgen Matsi ( 5-0-0 ) Estonia

After his fighting career got off with a rocky start Joni Salovaara has found his rhythm and won his last five bouts against respectable competition. In his latest fight against the German based American Anthony Durnell, Salovaara showed the whole versatility of his skill set. The young Finn landed good shots on the feet, took his opponent down few times and eventually slapped on a fight ending triangle choke. Besides MMA Salovaara has recently competed also in boxing and worked on his already good striking skills.

Like most guys from the Team Scared and Paranoid also Jorgen Matsi has a strong base in Brazilian jiu-jitsu. Matsi is still quite green in MMA and hasn’t fought very recognizable names but his latest two opponents Antti Virtanen and Nikolajs Haustovs are legit wins for a young up-n-comer like Matsi. In the various grappling competitions Matsi has competed he has played a very active submission oriented game, so it has been a bit surprising that he has won his last four MMA fights by decision.

In Summary: Beforehand this fight looks like yet another striker versus grappler match up. While Matsi isn’t clueless on the feet, I would be shocked if he can strike competitively with Salovaara. I expect the Estonian to try to push Salovaara against the cage and work for takedowns from there. Matsi also has very good flying triangles and flying armbars that he can try to pull off from the clinch. Salovaara knows he has a significant advantage on the feet so good foot work and accurate striking are the keys to victory for him.

Prelims:

Featherweight fight: Ilja Soisalo ( 1-5-1 ) vs. Viktor Tomasevic ( 1-2-0 ) Lithuania
Featherweight Antti Virtanen ( 4-2-1) vs Greger Forsell ( 2-0-1 )
Welterweight fight: Kai Puolakka ( 4-2-0 ) vs. Sergei Bigisev ( 2-0-0 ) Lithuania

Middleweight fight:Reza Faezi (0-0-0 ) vs Nerijus Slepetis ( 1-2-0 ) Lithuania
Womens fight: Katja Kalliokoski ( 3-0-0 ) vs. Ekaterina Tarnavskaja( 0-0-2 ) Ukraine

Remember to check out LIVE results from my blog on the fight night and event report the day after!

M-1 Ukraine International Club Grand Prix

2011-04-02T20:30:00.002+03:00

M-1 Ukraine GP stream is now available at the M-1 website. Awesome fights coming up!

Fight Festival 30 fight videos now available online at Fast TV

2011-04-02T13:21:00.000+03:00

You can now watch all the Fight Festival 30 fights from Fast TV. The event had loads of absolutely awesome fights.
Fight Festival 30 at Fast TV

M-1 Selection Europe - live stream

2011-04-01T16:50:00.001+03:00

M-1 Selection Europe event will start in an hour or so and they will air the whole event live on the net.
Check it out:
http://www.m-1global.com/

UFC 128 Ennakkokatsaus

2011-03-17T19:19:00.000+02:00

19.3.2011 Prudential Center, Newark, USA

Pääkortti:
Mauricio “Shogun” Rua (19-4) vs. Jon “Bones” Jones (12-1): Aijai tätä herkkua! Yhdessä kaikkien aikojen LHW-matsissa kohtaavat entinen ihmelapsi Shogun Rua ja nykyinen ihmelapsi Bones Jones.

Kohta kolmenkymmenen vuoden ikään ehtineen Shogunin ottelulistaa kun katsoo niin ”murderers' row ” on ensimmäinen asia mikä tulee mieleen. Lista on täynnä kevyen raskaansarjan legendoja: Liddell, Rampage, Machida, Coleman, Little Nog, Arona ja niin edelleen. Vastuksen taso huomioiden uran neljän tappiota yli 20 matsissa on todella vähän, mutta tappioita analysoi vielä vähän pintaa syvemmälle niin Shogun näyttää entistä paremmalle. Babalulle kärsitty kuristustappio vuodelta 2003 on selvä homma, mutta muissa kolmessa on hieman jossiteltavaa. Coleman-tappio tuli alasviennin yhteydessä tapahtuneen loukkaantumisen takia ja Forrest-tappion syynä oli polvivammasta johtunut paha keskenkuntoisuus. Ja suurin osa asiantuntevista MMA-faneista lienee yhtä mieltä siinä, että Shogun ei todellakaan hävinnyt Machidalle heidän ensimmäisessä kohtaamisessaan. Joka tapauksessa takana on loistava, mutta myös valitettavan vaivainen ura. Polvileikkauksia on nyt takana ainakin kolme, eikä mistään pienistä operaatioista ole kysymys. Tähänkin otteluun Shogun tulee polvioperaation aiheuttamalta ottelutauolta. Brassin taitopaketti (hieno suomennos skillsetistä) on varmasti kaikkien tiedossa: jäätävä tekninen thaikku pystyssä, keskinkertainen pystypaini ja hyvä mattopeli. Lisäksi vanhan koulun Pride-fanit muistavat kuinka vihaisesti Shogun lyö päältä. Heikkouksia ovat olleet tietyssä määrin alasvientien puolustus ja fyysinen suorituskyky, jotka liittyvät molemmat ainakin osittain polvivammoihin.

Kun Jonesin typerä diskaustappio jätetään huomioimatta, on poikkeuksellisen lupauksen rekordi vielä puhtoinen. Jones on poikkeuksellinen, ei pelkästään fysiikkansa ja omaperäisten liikkeiden takia, vaan myös kehittymisen nopeuden suhteen. On uskomatonta, että mies ottelee UFC LHW-tittelistä vain kolme vuotta ammattilaisuran aloittamisen jälkeen ja astelee otteluun vielä suosikin paineet niskassa! Jonesin tähänastiset vastustajat eivät ole olleet Shogunin tasoa, mutta tapa, jolla Jones on heidät hoidellut, puhuu tylyä kieltä. Nuoren jenkin kreikkalaisroomalaistyylinen pystypaini tuntuu olevan varsinainen killeri vastustajille, jotka ovat tottuneet puolustamaan alasvientejä lähinnä sproolaamalla.

Yhteenveto: Jonesin alasvieminen on lähes mahdotonta, ja matossa Jonesin kontrolloiminen alta vaikuttaa olevan erittäin tuskallinen tehtävä (ks. Vera, Matyshenko, Bonnar ottelut). Pystyssä Jonesilla on aina valtava ulottuvuusetu puolellaan ja clinchissä hänen greco-taidot jyräävät. Kohtalaisen kova pähkinä Shogunille purtavaksi, mutta lääkkeitä on. Shogun luultavasti lähtee otteluun pitkälti samalla taktiikalla kuin Machidaa vastaan. Hyvä liike pystyssä, monipuolisia thaikkukombinaatioita tarpeeksi läheltä ja terävät alapotkut kontrauksena aina kun vastustaja liikkuu sisään. Oma veikkauksen mukaan Shogun pärjää alussa hyvin, mutta jossain vaiheessa Jones saa ottelun tonttiin ja se on lopun alku. Jones by TKO strikes R3

Urijah Faber (24-4) vs. Eddie Wineland (18-6-1): Siviilissä leppoisa Faber on häkissä kuin ahma: pieni, helvetin kiukkuinen, sitkeä, nopea ja vahva. Entinen WEC-champpi Wineland on myös kova jannu, mutta otellut pääasiassa huomattavasti Faberia heikompia tyyppejä vastaan. Miesten tasoero näkyy selvimmin tappioita katsoessa. Siinä missä Faber on hävinnyt vain painoluokan absoluuttiselle kärjelle (Aldo, Brown, Griffin) , on Wineland hävinnyt Yahyan ja Beeben kaltaisille ottelijoille. Faber jyrää nopeudella ja painilla. Faber by TKO strikes R2

Jim Miller (19-2) vs. Kamal Shalorus (7-0-2): Aavistuksen ihmeellistä match makingia Joe Silvalta. Miller on voittanut viimeiset kuusi otteluaan, mikä on todella hyvin kivikovassa UFC LW-divarissa. Lisäksi työmyyrä on pieksänyt kahdessa viimeisissään Tibaun ja Oliveiran kaltaiset arvostetut tekijät, joten tuntuu ihmeellistä, että nyt vastaan laitetaan WEC-tuloaks Shalorus. Varsinkin kun Shaloruksen viime matsit ovat kovin tiukkoja splittituomioita Milleriä kevyempää vastusta vastaan. Iranilaissyntyinen Shalorus on erinomainen painija ja varsinainen kivilihasmöykky, mutta ottelemista leimaa jäykkyys ja sitä seuraava kaasuuntuminen. Miller on erittäin monipuolinen tekijä ja lyöntipeli on parantunut kokoajan. Toissa kerralla Miller löi Tibaulta polvet veteläksi. Shalorus pysyy alun hyvin mukana, mutta Miller kiristää pystyssä tahtia ottelun edetessä ja nappaa väsyneestä vastustajasta kuristusvoiton kolmannessa. Miller by RNC R3.

Nate Marquardt (30-10-2) vs. Dan Miller (13-4): Dan Miller korvaa loukkaantuneen Akiyaman ottelussa, jonka voittaminen on hänelle erittäin vaikeaa, varsinkin lyhyellä varoitusajalla.. Marquardt on ollut vaikeuksissa supervahvoja painijoita kuten Sonnenia ja Okamia vastaan, mutta isomman Millerin painipuoli tai fysiikka ei ole edellä mainittujen herrojen tasolla. Bisping ja Maia naputtivat Milleristä helposti pistevoiton pystyssä, mutta Marquardtilla on kovemmat kädet. Marquardt by TKO R2.

Brendan Schaub (7-1) vs. Mirko “Cro Cop” Filipovic (27-8-2): Fighters Onlyn John Joen tekemästä muutaman päivän takaisesta haastattelusta käy hyvin ilmi miksi CroCop ei ole enää entisensä: lukuisat loukkaantumiset ja leikkaukset ovat syöneet parhaan fysiikan ja harjoittelumotivaatio on kaukana parhaista ajoista. Jacksonin leirin lupaava nuorukainen Schaub dominoi viimeksi Gonzagaa pystyssä kolmen erän ajan. Nyrkkeilytaustalta ponnistavan Schaubin nopeus ja tekninen boksaus oli liikaa brassille ja mielestäni on hyvin todennäköistä, että se on liikaa myös Mirkolle. CroCop ei ole koskaan ollut mikään boksaaja, eikä herra pärjännyt hyvin käsillä lyöviä vastustajia vastaan. Nopeutensa turvin Schaub naputtaa tässä tyylipuhtaita osumia pysyen itse kohtalaisen koskemattomana. Schaub by UD

Prelit SpikeTV:llä:
Luiz Cane (10-3) vs. Eliot Marshall (10-2): Marshall korvaa sairastuneen Vemolan. Erinomaisesti UFC:ssa jo vuosia sitten aloittanut Banha Cane on kärsinyt pari kovaa tappiota viimeisessä kahdessaan. Ensin Pikku-Nogi täräytti brassin katolleen ja sitten Ranskan Cyrille Diabate toisti tempun UFC 114:ssa. Väkivaltaisesti häkissä käyttäytyvä Banha on pystyssä kovakätinen iskijä, mutta koppeja tulee omaan päähän vähän turhan helposti. Tuskastuttavan tylsän Matyshenko-matsin ja siinä tulleen tappion takia yllätyspotku saanut Marshall on voittanut tuon jälkeen kolme matsia UFC:n ulkopuolella. Marshall ei ole mikään erityisen hyvä ottelija millään osa-alueella, mutta matossa BJJ musta vyöllä pitäisi olla tässä matsissa etu puolellaan. Toivoisin kuitenkin, että Cane löytäisi vaihteeksi maalinsa ja päräyttäisi tähän kunnon highlight reel KO:n Cane by KO R1.

Anthony Njokuani (13-4) vs. Edson Barboza Jr. (7-0): Hehkuttelin tätä matsia jo UFC LW-divaria käsitelleessä jutussa. Molemmat herrat ovat aivan karmeita Muay Thai terminaattoreita, joten odotusarvo matsin osalta on tapissa. Voihan se toki olla, että tämä menee kyttäilyksi niin kuin huippuiskijöiden väliset kohtaamiset joskus menevät. Molemmat ovat kuitenkin sen verran aggressiivista sorttia, että eiköhän tässä lyödä niin, että miestä kaatuu tai ainakin kilon paloja irtoaa. Barbozan potkupeli on luita murskaavaa, mutta Njokuanilla puolestaan kippiä lyönneissään. Barboza on suosikki, mutta itse kallistun Njokuanin puoleen. Njokuani by UD.

Prelit Facebookissa:
Ricardo Almeida (13-4) vs. Mike Pyle (20-7-1): Pyle on viimeisissään paininut voitot Jesse Lennoxista ja John Hathawaysta, joka oli veteraanin uran suurin voitto. Tällä kertaa on vaikeampaa, sillä Almeidaa Pyle ei pysty painilla voittamaan. Epäilisin, että viimeksi TJ Grantin helposti voittanut Almeida on parempi pystyssä. Almeida by UD.

Kurt Pellegrino (16-5) vs. Gleison Tibau (21-7): Kahden voimapainijan kohtaaminen ei herätä kummemmin tuntemuksia puoleen jos toiseen. Tibau loistaa keskinkertaisuuksia vastaan, mutta huippu-ukkoja vastaan brassi tuntuu jäävän hieman vajaaksi. Pellegrinolla vähän sama tarina, joten siinä mielessä sopiva matsi. Pellegrino otteli hyvin pystyssä Sotiropoulosta vastaan, joten veikataan UD-voittoa New Jerseyn suuntaan. Pellegrino by UD.

Prelit:
Joseph Benavidez (13-2) vs. Ian Loveland (14-7): Jopa 135-paunaisiin alikokoinen Benavidez on raju pikku-ukko, eikä tässä matsissa ole hirveästi järkeä. Ennen 145:ssa otellut Loveland on kyllä seitsemän voiton putkessa, mutta vastustajien taso on valovuosien päässä Benavidezesta. Benavidez by TKO strikes R2.

Erik Koch (11-1) vs. Raphael Assuncao (16-3): Erittäin lupaava 22-vuotias Koch on hävinnyt vain kerran. Tuo tappio tuli pisteillä FW-sarjan ykköshaastaja, painijyrä Chad Mendesille. Assuncao on tasaisesti suorittava kovan luokan brassi , joka puristi viimeksi pistevoiton laadukkaasta LC Davisista. Uskoisin, että pystyssä Kochilla on kuitenkin etu. Koch by KO R1.

Nick Catone (8-2) vs. Costantinos Philippou (7-1): Kotiyleisölle tehty matsi, jossa New Jerseyn Catone kohtaa Philippoun, joka on Renzon suojatti. Jesse Forbesista pistevoiton paininut Catone on kärsinyt polvivammoista ja ottelutaukoa on nyt yli vuosi. Philippou on ollut viime matseissaan ihan tekijämiehen oloinen. Philippou by UD

Fight Festival 30 filled with brutal knock outs and flashy submissions

2011-03-13T12:53:00.007+02:00

Fight Festival 30 delivered an extremely exciting night of fighting for a packed house at the Töölö Sports Hall in Helsinki. Out of the ten fights on the card, only the Kickboxing European Championship fight went to the judges decision while all MMA bouts ended to before the scorecards were needed.

In the main event of the event recent Bellator Middleweight Tournament winner Alexander “Storm” Shlemenko showcased his amazing striking skills against last minute replacement Nick Wagner of USA. The game bred American came out aggressive right from the start, but Shlemenko kept his emotionless calm and hit Wagner with his signature move, a crushing spinning back fist, that wobbled Wagner and opened a nasty cut to his forehead. Wagner managed to recover, ducked under Shlemenko’s strikes and took him down. Shlemenko quickly swept his opponent and jumped back to his feet where he continued to bomb his opponent with heavy punches and knee strikes. Shlemenko hit already dazed Wagner with a beautiful overhand right that sealed the deal and made Wagner face plant on the canvas. This was the third time Shlemenko fought at the Fight Festival and I really hope we get to see the explosive Russian fight again in Helsinki.

In the co-main event bout Finland’s super prospect Marcus “Caveman” Vänttinen made quick work of UFC vet Edwin “Babyface” Dewees. Dewees, who failed to make weight and had to give a part of his purse to Vänttinen, didn’t have an answer for Vänttinen’s huge reach and devastating ground and pound. After hitting Dewees with couple of stiff jabs, Vänttinen took his opponent down and started to rain down heavy bombs from the top. Dewees, despite being a slick grappler, was completely overwhelmed by the attack, so the ref had no choice but to step in and call it off. The win over Dewees was Vänttinen’s eleventh consecutive win and pushes his career record to an impressive 20-2. While waiting for a call from the UFC, the 24 year old Finn is keeping himself busy and fights again already in April at the Rock & Brawl event in Finland.

Finland’s rising lightweight talent Juha-Pekka Vainikainen stretched his winning streak to five wins by beating American Ryan “Bones” Bixler via technical knock out in the first round. Vainikainen hit Bixler with some good shots right from the start but unfortunately he also hit Bixler with a knee to the groin. After Bixler had time to recover, the fight continued on the same track as Vainikainen blasted Bixler with a stiff right hand that dropped him right on the spot. Vainikainen followed Bixler to the ground and managed to get few strikes in before the ref jumped between the two. Bixler got quickly back on his feet and protested the decision to the referee. It seemed that it was a flash knock out and the stoppage might have been a bit early, but to the referees defense I must say that he had a bad angle to the situation and Bixler did drop like a sack of potatoes.

Another Finn fighter on the rise is Joni Salovaara, who beat German-based American Anthony “Death Dealer” Durnell in an exciting featherweight fight. First two rounds of the fight were pretty similar with Salovaara scoring takedowns and taking his opponents back. In both rounds Salovaara worked hard on a rear naked choke and seemed to have it locked couple of times but the American defended well and got out of the situations. In the third round Durnell managed to get top position but that did him no good as Salovaara caught him with a fight ending triangle choke. This was a great win for the young Salovaara who has now five wins in a row.

One of the best “unknown” lightweight fighters in Europe, Vener Galiev, shined in the fight against experienced American Ryan “Diamond” Healy. Healy came out aggressive and tried to put his hands on the Russian but Galiev was very light on his feet and stayed out of harm’s way. As Healy tried to move in, Galiev nailed him with a beautiful upper cut that made Healy’s knees wobbly. Galiev continued on his attack and finished his opponent on the ground with heavy strikes. The 36 year old Russian, who won the Combat Sambo World Championship in 2008 and 2009, has now a record of 19-6 in MMA but in reality his record is something in the line of 57-8. Like I wrote in the preview, I think that Galiev is a top ten Euro lightweight based on his skills and fighting ability so it would be great to see him face stiffer competition and bigger names in his future fights.

In the prelims Marcus Vänttinen’s little brother, Johan, stayed undefeated and submitted Lithuanian Petras Dirgelas with a kimura in the first round. Another up-n-comer who kept his record clean was Russia’s Andrey "Koresh" Koreshkov, a pupil of Aleksander Shlemenko. Koreshkov took his time on the feet against BJJ black belt Eduardo "Jamelao" Conceicao, waited patiently and then nailed Conceicao with a crushing knee as the Brazilian shot in for the takedown. Conceicao was out for a long time on the canvas but eventually he made back to his feet and seemed to be alright. In womens MMA fight StrikeForce vet Maiju Kujala’s ground game proved to be too much for UK’s Emma Watson. After taking her opponent down, Kujala effortlessly moved to mount and pounded a TKO win from the top. European Submission Grappling Champion Greger Forsell put on a grappling fest together with Lithuanian Laimonas Stancikas. Stancikas was very slick on the ground and even threated Forsell in some legit submission attempts but eventually he had to succumb to Forsell’s superior ground skills and tapped out to an armbar late in the second round.

In the lone kickboxing bout WAKO European Championship belt was on the line. After ten rounds of exciting fighting Finland’s defending champion Jarkko Jussila was declared as the winner by unanimous decision. The challenger Valdrin Vatnikaj, who fights out of Belgium, hit the champ numerous times with lighting fast counterstrikes but in the end Jussila’s constant pressure and reach advantage was too much for Vatnikaj.

Fight Festival 30 Live Results

2011-03-12T18:22:00.012+02:00

Live results from the Töölö Sports Hall, Helsinki, Finland.
1. Johan Vänttinen vs Petras Dirgelas: Vänttinen by kimura R1
2. Maiju Kujala vs Emma Watson: Kujala by TKO strikes R1
3. Greger Forsell vs Laimonas Stancikas: Forsell by armbar R2
4. Jamelao vs Andrey Koreshkov: Koreshkov by KO knee R1
5. Joni Salovaara vs Anthony Durnell: Salovaara by triangle R3
6. Vener Galiev vs Ryan Healy: Galiev by KO R1
7. Kickboxing Euro Championship: Jarkko Jussila vs Valdrin Vatnikaj: Jussila by UD
8. J-P Vainikainen vs Ryan Bixler: Vainikainen by TKO R1
9. Marcus Vänttinen vs Edwin Dewees: Vänttinen by TKO R1
10. Alexandr Shlemenko vs Nick Wagner: Shlemenko by KO R1

Check out the FF30 photo gallery at Pakkotoisto.com

Fight Festival 30 Preview

2011-03-10T20:15:00.008+02:00

Time and location: 12th of March 2011 at the Töölö Kisahalli in Helsinki, Finland.

Fight Festival 30 will be one of the biggest MMA events this spring in Finland. The card is absolutely stacked with high quality prospects and seasoned veterans of major promotions.

*** UPDATE: Josh Bryant is injured and out of the main event fight. ***
Main event MW fight: Alexander “Storm” Shlemenko (30-5), Russia vs Nick Wagner (6-2), USA
In the main event of the night recent Bellator Middleweight Tournament winner Alexander “Storm” Shlemenko meets last minute replacement Nick Wagner from the USA.

After fighting a long and successful period in the Russian and European MMA events, in 2010 Shlemenko finally launched himself on the map of American MMA. After beating Sean Salmon at the Fight Festival 27, Shlemenko signed with the Bellator promotion and agreed to participate to Bellator’s middleweight tournament. The Russian cleared his path to the final, where he scored a quick TKO win over Bryan Baker, snatching a hefty 100000 dollar bonus for the tournament victory. As the tournament winner Shlemenko got a chance to fight for the middleweight belt against the champion Hector Lombard. After a grueling five rounds of fighting Lombard was awarded with the unanimous decision.

Nick Wagner steps in for injured Josh Bryant. Wagner has fought with some success on local shows in his home state of North Dakota. Will he blinded by the bright lights of Helsinki?

Summary: When you consider the fact, that Shlemenko is a world class middleweight, it's obvious that this fight is ridiculous on paper. But injuries happen in this sport all the time and it's great that Fight Festival was able to find someone to fight Shlemenko.

LHW fight: Marcus “Caveman” Vänttinen (19-2) vs Edwin “Babyface” Dewees (36-13)

In the co-main event Finland’s top prospect Marcus “Caveman” Vänttinen takes on another UFC veteran in USA’s Edwin “Babyface” Dewees.

At the Fight Festival 29 Vänttinen completely bulldozed UFC vet Ron Faircloth in a fight that lasted under two minutes. The Faircloth bout was Vänttinen’s fourth fight in four months. In October 2010 Vänttinen dominated UFC vet Ivan Serati on the ground and finished him in just four minutes. This was followed a unanimous decision win at Cage 14 over American Victor O’Donnell, who fans might remember from the Ultimate Fighter show. Vänttinen is currently riding a 10 fight win streak and has openly stated that getting signed by the UFC is his goal at the moment. A win over a crafty veteran like Dewees would move the 24 year old Finn a step closer to reaching his goal.

Fighting ever since he turned eighteen and fighting over 50 professional bouts, now 28 year old

Edwin Dewees is a true veteran of the sport. Dewees, product of the once famed Lions Den gym, is probably best known for fight against Gideon Ray on the Ultimate Fighter season four. In the fight Dewees suffered a horrible cut to his forehead and the fight turned into a three round bloodbath. Despite the huge pool of blood, there were even some comical aspects in the fight as Dewees pounded Ray from side mount with one hand while applying pressure to his cut with his other hand. Dewees is a proficient submission grappler, who has scored amazing 29 submission wins. During his long career he has fought guys like Rich Franklin, Little Nog and Frank Trigg, which tells you that Dewees isn’t afraid of challenges. Since his high profile fight with Little Nog at the Afflication in 2008, Dewees has fought just once at a local show in 2009.

Summary: Dewees is a great grappler and he can surely put Vänttinen into some hairy situations on the ground if he gets him there first. However when you consider the facts that Dewees, who has fought as a middleweight most of his career, is coming off a long layoff and will be a lot smaller than Vänttinen come fight time, it’s obvious that Vänttinen will be a heavy favorite to win this bout. Vänttinen will try to keep the fight on the feet, where he can use his reach advantage and superior striking to chop down Dewees.

LW fight: Juha-Pekka Vainikainen (15-5) vs Ryan "Bones" Bixler (19-12), USA

Young Finn Juha-Pekka Vainikainen locks horns with American Ryan ”Bones” Bixler, who fights second time in Finland in 2011. Both guys fought in the Fight Festival 29 event in late January.

Vainikainen beat UFC vet Brian Gegaghty by keeping the fight on the feet where he could use his reach advantage and superior boxing to pick his foe apart. Even though he has a competent ground game, Vainikainen, who is tall and long limbed for a lightweight, is on his best on the feet.

Keeping the fight on the feet won’t be an easy task against Ryan Bixler. Originally from Iowa, the young American hails from a wrestling background and currently trains at the famed Team Quest that is known for producing powerful wrestlers. At the Fight Festival 29 Bixler lost to Finnish lightweight star Anton Kuivanen by rear naked choke in the second round, but before that he looked good and took Kuivanen down couple of times with beautiful slams.

Summary: Both guys are basically allround fighters, but I think Vainikainen will hold the advantage on the feet while Bixler has the edge in wrestling. Look for the aggressive American to push for takedowns right from the start. Vainikainen will probably try to stick and move and to wear down his opponent with precision strikes, much like he did in his last fight.

FW fight: Joni Salovaara (6-4) vs Anthony “Death Dealer” Durnell (9-2), USA

In a high quality featherweight bout Finland’s young gun Joni Salovaara welcomes American soldier Anthony Durnell to Finnish soil.

After his fighting career got off with a rocky start Joni Salovaara has found his rhythm and won his last four fights against respectable competition. In his latest fight against the Finnish grappling phenom Timo-Juhani Hirvikangas, Salovaara showed calmness under pressure, defended the submission attempts well and smashed his opponent in the second round, earning an impressive TKO victory. Much like his training partners Puhakka and Vainikainen at the Espoon Kehähait’s gym, Salovaara is an allround fighter, but for this bout I think he’d rather keep it on the feet.

Fighting out of Ramstein air force base in Germany, American Anthony Durnell has put together a great record of nine wins with just two losses. One of the two losses came in the hands of Salovaara’s training partner J-P Vainikainen, who choked out Durnell at Iron Fist 3 event in November of 2010. Durnell is a pretty good wrestler, who likes to stay active on the ground with the ground and pound.

Summary: As a wrestling oriented fighter Durnell will probably try to take Salovaara down, get the top position and put his ground and pound to work. Salovaara is pretty slick of his back, but I believe he’ll try to avoid the ground game and use his superior striking on the feet.

LW fight: Vener Galiev (17-6), Russia vs Ryan “Diamond” Healy (19-9), USA

Russian Vener Galiev steps in for the injured Anton Kuivanen and fights Team Quest’s Ryan Healy in a lightweight bout that could end up being the fight of the night.

RusFighters’ Vener Galiev has a strong background in Sambo, which shows in his MMA fights too. Galiev has great trip takedowns and throws from the clinch and a competent ground game. He is also light on his feet and rarely gets hit with big punches. Galiev has won three of his last four fights, including a win over Finnish WW/MW fighter Mikko Suvanto at Fight Festival 27. In October of 2010 at the FNR event in Moscow Galiev lost by points to his team mate and highly regarded prospect Shamil Zavurov (14-1).

During his nearly ten year long fighting career Strikeforce and WEC veteran Ryan Healy has seen a lot and fought some super tough guys like Jorge Masvidal and Rick Story, who both went to decision with Healy. Healy hasn’t been finished since 2006, when he lost to Rob McCullough by cut stoppage. The persistent American has won four of his last five with the lone loss coming in his latest fight against the Canadian Kajan Johnson at the MFC event in November of 2010. Despite having strong wrestling, Healy is known for his aggressive fighting style. Out of his 19 career wins, 11 have come via TKO or KO and 5 by submission.

Summary: This is a very interesting match up from a technical point of view. Thanks to his extensive Sambo background, Galiev is very hard to take down, so it’ll be interesting to see how this fight plays out. Healy will surely try to push the pace with constant pressure and turn the fight into a brawl, which would favor his hard-nosed style of fighting. Based on his skills I would say that Galiev is a European top ten level fighter, so Healy better bring his A-game to Helsinki or he’s going to get Sambo’ed.

Also on the card

In a welterweight bout Brazilian BJJ black belt Eduardo "Jamelao" Conceicao (4-2) will test the ground skills of Russian Andrey "Koresh" Koreshkov (2-0). Finland’s grappling ace Greger Forsell (1-0) gets a challenge from Lithuanian grappler Laimonas Stancikas (7-8). In woman’s MMA fight StrikeForce vet Maiju Kujala (4-3) meets UK’s Emma Watson (1-0), who put on an awesome show at the Fight Festival 27. In a welterweight bout undefeated Johan Vänttinen (2-0) will try to continue on his winning ways against Lithuanian Petras Dirgelas (1-0).

Fight Festival has always been a versatile combat sports event that holds Kickboxing and Muay Thai fights mixed with MMA bouts. In the European Kickboxing Championship title fight the reigning champion Jarkko Jussila of Finland is challenged by Valdrin Vatnikaj, who fights out of Belgium.

Check out the blog on Saturday night for live results from the FF 30! Full event report will follow on Sunday.

Kansakunnan tila: UFC Lightweight

2011-02-20T19:47:00.004+02:00

UFC:n 155 paunaisten, suomeksi 70-kiloisten sarja on jo pitkään ollut WW:n ohella MMA:n kovin kilpailuareena urheilullisella mittatikulla. Nyt UFC-WEC yhdistymisen jälkeen UFC:n kevytsarja on vapaaotteluhistorian kovatasoisin divisioona. Tällä hetkellä UFC:llä on sopimus 54:n kevytsarjalaisen kanssa, mikä on todella suuri määrä yksittäisen promootion yhdelle painoluokalle. Seuraavassa on tarkasteltu painoluokan tilaa 19 ottelijan kautta (mikä tarkoittaa sitä että 35 ottelijaa jäi tämän katsauksen ulkopuolelle syystä tai toisesta).

Mestari:

Frankie Edgar (13-1-1): Pikku Frankie on läpi uransa todistanut epäillyt hänen tappelukyvyistään vääriksi. Kaksi viimeistä ottelua ovat sementoineet Edgarin statuksen yhtenä maailman kaikkien aikojen parhaista kevytsarjalaisista. Ja tämä vain 15 ottelun rekordilla. Kun ottaa huomioon, että Edgar on otellut lähes kaikki ottelunsa maailman LW-huippuja vastaan, on uskomatonta, että hän hävinnyt vain kerran, ja senkin pisteillä. Painoluokkansa pienempiin kuuluva terrieri on niin sanotun wrestler-boxer ottelijatyypin kirkkain timantti. Frankien loistava tekninen lyöntipeli yhdistettynä räjähtävään ja monipuoliseen pystypainiin on ollut tähän mennessä menestyksen ydin, mutta työmyyrä kehittyy edelleen hengästyttää vauhtia. Edgar kohtaa seuraavaksi Maynardin toukokuisessa uusintaottelussa, jossa LW-vyö on taas jaossa.

Tittelikuviossa:

Gray Maynard (11-0-1): Härkämäisen vahvalla painijalla oli mestaruusvyö jo melkein näpeissään tämän lyötyä Edgarin täysin kuutamolle useaan kertaan tammikuisessa tittelimatsissa. Voittamattoman Maynardin epäonneksi Edgar pystyi kuitenkin ilmiömäisesti nousemaan takaisin otteluun, joka lopulta tuomittiin, mielestäni oikein, tasapeliksi. Maynardin lyöntipeli ei ole teknisesti Edgarin tai monen muunkaan kärkiukon tasolla, mutta raaka fysiikka ja divarin vahvin paini tasoittavat paljon puntteja.

Jim Miller (19-2): Jumalauta! huutaisi Repomies tämän miehen kohdalla vaatien Millerille välittömästi titteliottelua. New Jerseyn työmyyrä on kerännyt urallaan vakuuttavan rekordin ja ainoat tappiot ovat tulleet pisteillä mestari Edgarille (2006 pre UFC) ja ykköshaastaja Maynardille (2009 UFC 96). Kolmeen viimeiseen Miller on voittanut liudan erittäin kovia tekijöitä: Bocek, Tibau ja Oliveira. Vaikka Miller ottelee mielestäni kohtalaisen viihdyttävällä tyylillä, on UFC jostain syystä pitänyt hänet matalan profiilin otteluissa tähän asti. Sama meno näyttää jatkuvan, sillä Miller kohtaa WEC-tulokas Kamal Sharoluksen UFC 128:ssa. Hieman pitää arvostella jo Millerin manageriosastoakin, sillä ottelu ei tarjoa Millerille mitään voitettavaa, mutta paljon hävittävää.

Clay Guida (28-11): Aina positiivinen ex-StrikeForce mestari Clay Guida on niin täynnä pohjatonta energiaa, että usein mieleen hiipii kysymys ”Mitä helvettiä tuo jannu on vetänyt?” Kuuluisista erätaukojen röyhtäyksistä päätellen Red Bullia, mutta energisyys ja loputtomalta vaikuttava kaasutankki ovat ehdottomasti Guidan suurimmat vahvuudet. Yleensä Guidan taktiikkana on jatkuvalla fyysisellä painostuksella raahata vastustaja syville vesille, jossa Guida tietää olevansa lopulta vahvempi ja lähes näin onkin. Jacksonin leirissä uuden nosteen löytänyt The Carpenter on Dos Anjos- ja erityisesti viimeisimmän Gomi-voiton ansiosta divarin terävintä kärkeä. Seuraava matsi on tuon statuksen arvoinen, sillä Guidaa vastaan TUF 13 Finale tapahtumassa asettuu WEC-mestari Anthony Pettis.

Melvin Guillard (27-8): Kuten Guida, myös Guillard on löytänyt MMA-uralleen uuden vaihteen vapaaotteluvalmentajan/elämäntapagurun Greg Jacksonin hellästä huomasta. Erittäin atleettinen Guillard on aikaisemmin törttöillyt huumeiden ja muun epämääräisen toiminnan kanssa, mutta ukko näyttää keskittyvän ottelemiseen ja tulokset ovat sen mukaiset: 4-0 viimeiseen neljään ja voitot mm. Dunhamista ja Stephensistä. Guillardilla on kaikki osa-alueet nykyään kunnossa ja painitaustansa ansiosta hän pystyy pitämään matsin yleensä siellä missä haluaa eli pystyssä. Guillardilla on LW-sarjassa harvinainen kyky: räjähtävät ja kippaavat kädet. Tästä nähtiin näyte viime matsissakin, kun Guillardin takakäsi täräytti superlupaavan Evan Dunhamin maata kiertävälle radalle. Kaiken ollessa kunnossa ja pääkopan pysyessä läjässä Guillard on ehdottoman vaarallinen vastustaja kenelle tahansa 155-painoluokassa. Pysyykö kasetti kasassa tittelimatsiin asti? Se jää nähtäväksi.

Anthony Pettis (13-1): Showtime Pettis kirjautti nimensä vapaaottelun historiaan potkaisemalla eeppisiin mittakaavoihin nousseella Matrix-potkulla mestari Benson Hendersonin kanveesiin WEC:n viimeisen tapahtuman viimeisen ottelun viimeisellä minuutilla. Uskomattomalla vauhdilla viime vuodet kehittynyt 24-vuotias Duke Roufuksen suojatti on 4-0 viimeiseen neljään. Viimeisin tappio on vuodelta 2009, kun Bart Palaszewski puristi pistevoiton nuorukaisesta. Vaikka Pettis on kohdannut viime matseissaan laadukkaita vastustajia, on vielä hieman arvoitus kuinka hän riittää UFC LW-divarin kärkiukkoja vastaan. Guida-matsin jälkeen olemme tässä suhteessa paljon viisaampia.

Nousussa:

George Sotiropoulos (14-2): Puhtaan 5-0 rekordin UFC:n LW-divarissa koonnut ja viimeiset kahdeksen matsia voittanut aussi on hitaasti kiiruhtaen hiipinyt painoluokan kärkikahinoihin. Sotiropouloksen mielenkiintoinen tapa kiertää maailmaa treenaamassa eri saleilla vaikutteita ja oppeja imien on selvästikin tehokas keino jatkuvaan kehittymiseen. Sotiropouloksen vahvuus on ehdottomasti hänen persoonallinen mattopelinsä. Georgen guardin ohitukset ja top kontrolli ovat painoluokan kärkipäätä. Minun papereissa Sots menee vielä haastajat-osastoon, koska se ”iso voitto” puuttuu. Stevenson ja Pellegrino olivat hyviä päänahkoja, kuten myös tauolta palaillut Lauzon, mutta top 10 voitto on Georgelta vielä saavuttamatta. Seuraavaksi vastaan asettuu Denis Siver, joka hyvästä nosteesta huolimatta, ei myöskään olisi tarpeeksi iso voitto, jotta titteliottelulla kannattaisi spekuloida.

Matt Wiman (13-5): 3-0 viimeiseen kolmeen ja 7-3 kaikkiaan UFC:ssa. Viimeisimmässä ottelussaan Handsome dominoi suvereeniin tyyliin ATT:n Cole Milleriä. Monipuolinen, sisukas ja aggressiivinen Wiman tuntuu nyt löytäneen oman ottelutyylinsä ja tulosta on tullut. Wiman on avoimesti huudellut kovempien matsien perään, joten eiköhän Joe Silva seuraavaksi laita Wimanille pykälää silmää ja nimekkäämpää ukkoa tiskiin.

Mark Bocek (9-3): UFC:ssa 4-1 viimeiseen viiteen, joista ainoa tappio tuli pisteillä äärimmäisessä tiukassa ottelussa Jim Milleriä vastaan. Kanadalainen on painoluokan jos ei paras niin ainakin yksi parhaista mattoukoista. Kuten Wiman myös Bocek huuteli Hazelett-voiton jälkeen kovempien jätkien perään. Sitä saa mitä tilaa: Bocek ottelee ex WEC-champ Benson Hendersonia vastaan UFC 129:ssa.

Donald Cerrone (14-3): Comboy on naputtanut viimeiseen kolmeen kolme hyvää päänahkaa: Varner, Horodecki ja UFC-debyytissä kuristtukseen kiinni jäänyt Kelly. Cerrone on kääntänyt aikaisemman heikkoutensa, eli pystypainin, vahvuudekseen. Thaikkutaustainen Cerrone ottaa karmeita koppeja kuulaansa, mutta ainakin vielä graniittinen leuka on antanut anteeksi tekniset virheet ja heikon päänliikkeen. Maalaispoika Cerrone muuten osti hiljattain ison maatilan, joka on muutettu nyt harjoittelukeskukseksi ammattilaisuraan tähtääville ja sitä jo harjoittaville vapaaottelijoille. Tässä kuussa otelleen Cerronen seuraavaa ottelua ei vielä tiedetä.

Uuden alun etsijät:

Evan Dunham (11-2): Näin ne kovimmillakin odotuksilla ladatut hype-junat ajautuvat raiteiltaan silmänräpäyksessä. Yhdeksän kuukautta sitten Dunham oli juuri voittanut Tyson Griffinin ja saapasteli puhtaalla rekordilla kohti titteliottelua. Juna alkoi kuitenkin yskimään, kun Dunham koki pistetappion entiselle mestarille Sherkille ja lopullisesti rotkoon mentiin viime matsissa, kun Guillard formatoi nuorukaisen kovalevyn. Dunham on erittäin lahjakas nuori ottelija, mutta tie takaisin lähelle titteliottelua tulee olemaan pitkä ja kivinen.

Benson Henderson (12-2): Entinen WEC-mestari koki viimeksi pistetappion ja menetti vyönsä raastavan viisieräisen taistelun jälkeen. Tappio tuli kilpailukykyisen ottelun jälkeen, mutta tietyssä määrin se paljasti Hendersonin tason ottelijana. WEC:ssä Henderson pärjäsi luottamalla pääosin kivikovaan fysiikkaan, laadukkaaseen painiin ja sisukkuuteen, mutta en usko, että noilla avuilla pärjätään isossa liigassa. Hendersonin on, ainakin jollakin tasolla, löydettävä itsestään uusi ottelija uusilla tempuilla varustettuna, sillä pelkkä painijyrääminen ja tiukka giljotiini eivät enää riitä.

Ilonpilaajat:

Jacob Volkmann (12-2): Minnesota MAA:n painija on 3-0 LW-divarissa, joista kaksi splitti decisionia ja yksi UD. Kansakunnan presidentinkin otteluun haastanut ja sen jälkeen Salaiselta Palvelulta vierailijoita saanut Volkmann on erittäin hyvä painija ja kovan luokan mattomies, mutta miehen kyvyttömyys lopettaa ottelua nostattaa verenpaineet kattoon kotikatsomoissa.

Nik Lentz (23-3-2): Mikä näitä Minnesotan miehiä vaivaa? Volkmannin treenikaveri The Carny on 4-1 UFC:ssa ja viimeisin voitto splitillä Tyson Griffinistä (erittäin kyseenalaisen pisteytyksen tuloksena). Kaikki viisi ottelua ovat menneet pisteille. Valitettavasti Lentzin rekordi alkaa olla niin hyvä, että ukkelia on mahdoton sivuuttaa puhuttaessa divarin kärkinimistä. Kuten Volkmann, myös Lentz painii tiensä voittoon tavalla, joka saa Simo Sixpackin huutelemaan homofobisia solvauksia TV:lle. Alhaisesta viihdearvosta johtuen Lentz saa seuraavaksi tyytyä UFN:n preleihin sijoitettuun matsiin ATT:n painijyrä Waylon Lowen kanssa.

Voittamattomat:

Edson Barboza (7-0): Minun papereissani tämä nuori brassi on LW-divarin mielenkiintoisin nousukas. Superatleettinen nuorukainen on pystyssä Jose Aldoa muistuttava Muay Thai niittäjä, jonka alapotkut sattuvat kotisohvalle asti. UFC 128:ssa on luvassa äärimmäistä pystyherkkua, kun Barboza kohtaa Saekson Janjiran oppilaan ja toisen MT-spesialistin Anthony Njokuanin.

John Makdessi (8-0) : Piskuisen Makdessin loistava suoritus UFC-debyytissä Pat Audinwoodia vastaan nosti miehen heti allekirjoittaneen fanituslistalle. Näyttäviä ja epätavallisia potkuja jakeleva Makdessi liikkuu kärppämäisen nopeasti ja iskee kuin kobra. Miehen lyhyehkö varsi ja painoluokkaan pienet raamit voivat muodostua suuremman menestyksen esteiksi, mutta ei aleta vielä maalailemaan piruja seinille. Makdessi kohtaa seuraavaksi sopivalta vaikuttavan kokeen, kun UFC 129:ssa vastaan asettuu TUF 12:sta tuttu grappleri Kyle Watson.

Paul Sass (11-0): Englantilaisen Kaobon-tiimin erittäin laadukkaan LW-kvartetin (Etim, Kelly, Taylor, Sass) nuorin ja ehkä lahjakkain jäsen on edelleen voittamaton yhdentoista ammattilaisottelun jälkeen. 22-vuotias mattotyöskentelyn ihmelapsi nostatti pienimuotoista hypeä jo paljon ennen UFC-debyyttiään voittamalla seitsemän ensimmäistä pro-otteluaan triangelilla ja lopettamalla kymmenestä matsista yhdeksän lukolla. Debyyttissään Sass dominoi kanadalaista Mark Holstia matossa lopettaen tämän, yllätys yllätys, triangelilla ensimmäisen erän lopulla. Pystyosaamisestaan tunnettu Kaobon on Sassille hyvä paikka treenata, varsinkin kun sopivia treenikavereita on yllin kyllin. Lokakuussa viimeksi otelleen Sassin seuraava matsi on vielä hämärän peitossa.

Maciej Jewtuszko (8-0): thaikkutaustainen puolalainen shokeerasi hardcore-faneja WEC-debyytissään, kun Irokez tykitti Anthony Njokuanin lattiaan harvemmin nähdyllä spinning backfistillä. Pitkänhuiskea Jewtuscko on myös matossa ihan pätevä jannu, joten siinä mielessä paketti on kasassa. Lopetushakuisesta jannusta on kysymys, sillä hän ei ole vielä koskaan mennyt täyttä aikaa. Irokez kohtaa seuraavaksi Englannin Warburtonin UFC 127:ssa.

Kamal Sharolus (7-0-2): Iranilainen on entinen olympiapainija, mikä näkyykin selvästi miehen kiviliha-fysiikassa ja huippuluokan painitaidoissa. Teksasissa jo useamman vuoden asustelleen Sharoluksen viime matsit ovat olleet työntäytteisiä kolmen erän koitoksia. Varneria vastaan ottelu luisui lopulta Sharoluksen kannalta harmittavasti tasapeliksi, kun hän sai miinuspisteen toisessa erässä toistuvien nivuspotkujen takia. Sharoluksen suurin heikkous tällä hetkellä on huippumiehiä vastaan riittämätön kaasutankki. Seuraavaksi Sharolus tosiaan kohtaa Jim Millerin ja jos tankissa ei ole aikaisempaa enemmän tiikeriä, niin omassa päässä kolisee ja kovaa.

StrikeForce Fedor-Silva jälkilöylyt

2011-02-13T10:48:00.001+02:00

Hyviä ja vauhdikkaita matseja kuten odottaa saattoi.

Fedor vs Big Foot: Tässä se nyt on. Aikakauden loppu. Fedorin otteleminen näytti joka osa-alueella luisuneen rappion tielle. Pystyssä ukko heitteli entistä hitaampia snagariheijareita ilman minkään sortin alustusta ja matossa mentiin lähes kokoajan kohti huonompaa positiota. Silvalta oikein hieno esitys niin tekniseltä kuin taktiseltakin kannalta. Tietenkin sidechoken kiinni saaminen olisi kruunannut homman, mutta vakuuttavaa settiä näinkin.

Arlovski vs Kharitonov: Voi Andreita. Ensimmäiset minuutit mentiin suvereenisti Arlovskin merkeissä, kun hän pysytteli pelisuunnitelmassa eli liikkui hyvin ja veteli alapotkuja. Jostain syystä tätä hyvää aloitusta seurasi taas henkinen lamaantuminen, joka lopetti liikkeen. Pari koppia ja lasileuka sanoi riks raks. Kharitonov näytti edelleen hitaalta ja löysältä.

Del Rosario vs Johnson: Rosario on ihan kehityskelpoinen HW, mutta matkaa huipulle on vielä runsaasti.

Griggs vs Villante: viihdyttävä, mutta urheilullisesti ala-arvoinen mylly.

Sefo - V. Overeem: neck crank näytti menevän vähän turhan helposti kohdalleen...

P.S. Fedorille hyviä eläkepäiviä ja kiitoksia hienoista hetkistä!

StrikeForce HW turnaus starttaa tänään

2011-02-12T13:23:00.000+02:00

StrikeForcen odotettu kahdeksan miehen raskaansarjan turnausta pyörähtää vihdoin tänään käyntiin. Useaan eri tapahtumaan jakautuvan turnauksen yksityiskohdat ovat paljolti hämärän peitossa, mutta ei anneta sen häiritä, vaan keskitytään otteluihin.
Turnauksen kaavio näyttää tältä:

Jostakin käsittämättömästä syystä kaavion puoliskot on laadittu niin, että kovimmat jannut ovat toisella puolella ja paistiosasto toisella puolella. Kaupallisessa mielessä tässä ei ole ainakaan mitään järkeä, sillä todennäköisesti kaaviossa ylempänä olevan puoliskon semi-finaalista tulee turnauksen kohokohta ja urheilullinen finaali. Tämän jälkeen finaali on vain "sloppy seconds".
Kaavion perusteella rankkaisin turnauksen osallistujat voiton suhteen seuraavasti:
1. Overeem
2. Fedor
3. Arlovski
4. Werdum
5. Silva
6. Barnett
7. Kharitonov
8. Rogers

Rankingia jos lyhyesti perustelee, niin pidän todennäköisimpinä finaalipareina otteluita Overeem-Arlovski ja Fedor-Arlovski idioottimaisesta kaaviosta johtuen.

Lyhyet kommentit ottelijoista:

1. Overeem: tyylillisesti paha vastustaja kaikille muille turnauksen osallistujille. Tuhoisa pystyosaaminen, rankka fysiikka ja riittävä vääntötaito.

2. Fedor: ikä ja ehkä myös motivaatiopula on jo syönyt venäläisen parhaan terän, mutta kyllä sieltä syömähammasta vielä löytyy. Lisäksi voi olla, että voittamattomuuden mystisen suojan kadottua Werdum-tappion myötä vastustajatkin tulevat entistä itsevarmempina Fedjaa vastaan. Turnauksen kannalta on myös oleellista huomioida sedän lasiset kädet: mikä on todennäköisyys, että ne kestää kolme matsia putkeen?

3. Arlovski: kaavion asettelusta johtuen Andreilla on mielestäni kohtalaisen hyvä tsänssi päästä finaaliin asti. Ukkeli on hionut kuntoa mm. Jon Jonesin kanssa ja viimeksi leukakin näytti kestävän Silvan pommeja.

4. Werdum: maailman parhaisiin grapplereihin lukeutuva Werdum tekee edelleen tyhmiä virheitä pystyssä ja kun kahteen ensimmäiseen matsiin todennäköisimmät vastustajat ovat Fedor ja Overeem, on selvää, että Werdumin mahdollisuudet koko turnauksen voittoon asti ovat aika pienet.Tämä siitä huolimatta, että hän on voittanut molemmat ed. mainitut herrat.

5. Silva: Tasaisen hyvä jokaisella osa-alueella, mutta erinomainen ei missään. Keskinkertaisuus on Silvan ongelma, kun häntä matsaa muita ukkoja vastaan.

6. Barnett: kovin on väsyneitä olleet Babyfacen otteet viime vuosina. Hajanaisia matseja siellä täällä ilman varsinaista "suunnitelmaa" uran elvyttämiseksi. Josh on aina ollut hieman laiska harjoittelija ja muiden huippujen kanssa harjoittelu ei ole oikein maistunut, joten hiljaiselo ei ole varmasti tehnyt hyvää fysiikalle.

7. Kharitonov: Sergeri on kova jätkä, mutta taidot ovat aivan liian yksipuoliset tähän porukkaan. Lisäksi ukon paras puoli eli boksaus ei ole enää entisellä tasolla. Viime aikaisia matseja ja sparrimateriaali kun katsoo niin samat ongelmat toistuvat: nopeus on mennyt ja turhia koppeja satelee kuulaan.

8. Rogers: Ei riitä millään osa-alueella oikeastaan kenellekään.

Finns climb up in the Euro rankings

2011-02-10T14:27:00.003+02:00

GroundAndPound.de has published new European MMA rankings. The best of Finland keep climbing the ranking with their recent wins.

Highest ranked Finn is Tom "Stoneface" Niinimäki, who is now ranked #2 in the FW division only behind Joachim "Hellboy" Hansen.

Marcus "Caveman" Vänttinen, who is riding a 10 fight win streak, gets the fifth spot in the LHW division.

Another Finn in the LHW ranking is Toni Valtonen at 8th.

Experienced Niko Puhakka had a good year in 2010 and is now ranked 6th in the tough LW division.

Newcomer in the top ten rankings is Anton "Wolverine" Kuivanen, who gets the 10th position in the Euro LW division.

Half Finn, half Brazilian and 100 percent bad ass Lucio "Spartan" Linhares climbs the MW ranking with a win over Xavier Foupa-Pokam and is now ranked at place 5.

Take a look at the full Euro rankings at GroundAndPound.de

Tom Niinimäki finally gets some publicity

2011-02-09T22:17:00.000+02:00

Check out the scouting report about Tom at BloodyElbow.com

Vänttinen aiming for the UFC

2011-02-08T20:09:00.000+02:00

Check out Marcus Vänttinen's new interview at GrapplerInfo.pl:
http://www.grapplerinfo.pl/grappler_eng/2011/02/07/marcus-vanttinen-my-goal-is-to-get-to-the-ufc/

UFC 126 jälkilöylyt

2011-02-06T16:57:00.000+02:00

UFC 126 tarjosi tapahtumana koko valikoiman erilaisia tunnetiloja. Mieli vaihteli ärsyttävästä tylsyydestä leuat loksauttavaan hämmästykseen. Kaikenkaikkiaan 126 oli viihdyttävä ja onnistunut iltama, jolla on todennäköisesti myös kauaskantoisia seuraamuksia. Analysoidaanpas tapahtumaa hieman tarkemmin ottelija ottelijalta plussien ja miinusten muodossa:

Plussat (positiivisesti suoriutuneille ottelijoille)
+++ Anderson: hypnoottinen tanssi päättyi kobran iskuun. Näinhän sen olisi aina pitänyt mennä Andersonin matseissa. Loistavaa ajoitusta seurasi loistava tekninen toteutus ja tuloksena pötköttävä vastustaja! Thainyrkkeilyssä yleisesti käytettyä liikettä näkee valitettavan harvoin vapaaottelussa. Syy tähän en minä ainakaan osaa sanoa. Seuraavaksi vastaan: Super-fight GSP:n kanssa tai Shogun vs Bones voittaja. Vyön puolustaminen Okamia vastaan tuntuu jokseenkin turhalta.
++ Jones: Taas oltiin menty jokaisella osa-alueella eteenpäin. Erityisesti mattotyöskentely näytti teknisesti vahvalta ja Bonesin pitkien käsien hyödyntäminen kuristuksien hakemiseen on varmasti oikea valinta, joka kantaa hedelmää myös tulevaisuudessa. Rauhallisuus häkissä ja omaan tekemiseen keskittyminen huokuvat nuorukaisen kovaa itseluottamusta. Seuraavaksi vastaan: Shogun.
++ Mendes: loistavan painijan lyöntipeli kehittyy valtavalla vauhdilla. Mendesin ja Jonesin kaltaiset superatleettiset, painitaustaiset nuorukaiset ovat vapaaottelun tulevaisuus. Mendes ei ole vielä valmis haastamaan Aldoa, mutta vuoden päästä jo on. Seuraavaksi vastaan: Tyson Griffin, mikäli hän tiputtaa huhujen mukaan painoluokkaa.
+ Griffin: tykkäsin Forrestin esityksessä, vaikka Franklinin kanssa täyden ajan möyrysikin. Monipuolista ottelua pystyssä, jatkuvaa aggressiota matossa ja pystypainikin oli kehittynyt selvästi. Robb Wolfin kanssa säädetty ravinto- ja voimailuosasto näyttää myös tuottaneen tulosta, sillä ainakin minun silmään Forrest näytti entistäkin jäntevämmältä. Seuraavaksi vastaan: Thiago Silva vaikuttaisi todennäköisimmältä vastustajalta.
+ Taylor: Mukava nähdä, että Englannin konekiväärikäsi on vihdoin saanut pystypaininsa UFC:ssa riittävälle tasolle. Miehen boksausta on ilo katsoa ja jatkoa odotellaan mielenkiinnolla. Seuraavaksi vastaan: Cerrone vs Taylor kiitos!
+ Kingsbury: Daaaaaaaaamn! Katsoin jo punnituksissa, että Kingsbury (1.95-2,05x muuten vedoissa) tulee viemään Romeron äidin poikaa kuin märkää lapasta. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Seuraavaksi vastaan: aika kohdata gatekeeper eli esim Soszynski tai Bonnar.

Miinukset:
-- Bader: henkinen lamaantuminen seurasi Jonesin ensimmäistä kuristusyritystä, eikä Bader päässyt tuon jälkeen enää matsiin mukaan. Romahtanut itseluottamus näkyi typerinä valintoina, joiden takia Bader jäi sitten kasan alimmaiseksi. Takaisin koulunpenkille ja lisää ottelukokemusta gatekeeper-tasoisista vastustajista. Seuraavaksi vastaan: Bonnar
- Ellenberger: rutisti puolijauhoisen pistevoiton hänelle suosiollisesta matchupista. Motivaatiopula saattoi olla kyseessä Fitch-ottelun peruunnuttua, mutta silti suoritus oli pettymys erittäin lahjakkaalta Ellenbergiltä. Seuraavaksi vastaan: Pierce tai Story.
- Torres: liipasinsormi oli kohmeessa, varsinkin kolmannessa erässä. Pari rajua tappiota ovat työntäneet ennen niin viihdyttävän Torresin tiukkojen game planien tielle, mikä tuottaa tulosta, mutta vie samalla valitettavasti ilon ottelujen seuraamisesta. Noh, nyt Miquelilla on pari tikkua taas alla, joten ehkä ensi matsissa nähdään jo entisaikojen ilotulitusta. Seuraavaksi vastaan: Kid?
- Ruediger: "leuka ylös ja kohti uusia pettymyksiä" taitaa olla Gaben motto. Pystyottelu on aivan karmean näköistä huitomista, paini ei riitä UFC-tasolla, eikä fysiikkakaan ole vaaditulla tasolla. Summauksena totean, että Gabea ei nähdä UFC:ssä enää ikinä. Seuraavaksi vastaan: joku intiaani KOTC-tapahtumassa

UFC expands to Sweden in 2011

2011-02-03T15:45:00.001+02:00

In a recent interview by the MMAviking.com UFC president Dana White states that the UFC is planning to bring the show to Sweden. Direct quote from Dana: “It’s true, we’re coming to Sweden. We’ll be there this year." At this point Dana couldn't specify further when the event might happen.

Of course us Finns were hoping that the UFC would come to Finland first, but this is still excellent news for both Finnish fighters and fight fans. I just hope that Finland's top prospects like Marcus Vänttinen, Anton Kuivanen and Tom Niinimäki finally get a chance to show their skills in the Octagon once the UFC event in Sweden takes place.

Source: http://www.mmaviking.com/well-be-there-sweden-this-year-says-dana-white/

Fight Festival 29: Finns victorious on home turf, Vänttinen scores 10th straight win

2011-02-01T17:18:00.002+02:00

Fight Festival’s a bit surprising choice to put on a fight show on a Monday night proved to be a right one as the Helsinki Sports Hall was packed with fight fans on the 31^st of January. In true Fight Festival fashion besides MMA bouts the card also featured Muay Thai and Kickboxing fights.

In the main event Finnish lightheavyweight top prospect Marcus “Caveman” Vänttinen (19-2) made quick work of UFC veteran Ron Faircloth. After a short feeling out period Vänttinen, who was at least 10 inches taller than his opponent, grabbed Faircloth in tight Thai clinch and landed crushing knees on him. When Faircloth ate a big knee strike and dropped on his back, Vänttinen immediately followed with heavy ground and pound. Faircloth couldn’t defend properly, so the ref had to step in and stop the fight. This was 10^th straight win for Marcus Vänttinen, who has significantly improved during past two years and is now clearly ready for the bigger stages.

Finnish lightweight star Anton “Wolverine” Kuivanen (14-4) got to show his new and improved ground game after a rocky start against the American Ryan “Bones” Bixler. Early in the first round Kuivanen got a serious poke in the eye in a situation where both guys were swinging for the fences. After taking a long recovery time and getting checked by a doctor, Kuivanen could continue and came back strong with a 1-2 combination that landed clean. Bixler answered with a takedown when Kuivanen threw a flying knee. On the ground the American was quite passive from the top position, throwing just few punches. From the bottom Kuivanen worked on a kimura couple of times, but Bixler defended well. The second round really got going once Kuivanen exploded with another flying knee and caught Bixler’s head when he was shooting for a takedown. Bixler managed to complete the takedown, but Kuivanen swept his opponent and took his back. After getting some strikes in and working on a armbar from back mount, Kuivanen eventually got both hooks in and applied a fight ending rear naked choke. Win over Bixler extends Kuivanen’s winning streak to seven straight wins. Training at the American Top Team camp in Florida has done marvels to Anton Kuivanen, who is now definitely one of the top dogs in the European lightweight division.

Juha-Pekka Vainikainen and Niko Puhakka, who are training partners and both representatives of Espoon Kehähait , added also wins to their records. Juha-Pekka Vainikainen’s (15-5) long reach and technical boxing was too much for the UFC veteran Brian Geraghty. Vainikainen controlled the distance with a stiff jab and landed quite a few overhand rights. Geraghty had his moments too as the American threw wide looping punches and low kicks on Vainikainen. One of the overhand rights by Vainikainen made Geraghty’s knees buckle in the first round, but the experienced American defended well and recovered. Later in the fight, when it became obvious that Geraghty was getting picked apart on the feet, Geraghty tried to take Vainikainen down, but the Finn sprawled effortlessly out of the situations. In the end Vainikainen was awarded with a clear cut unanimous decision. It was an impressive performance by the young Finn, but Geraghty also deserve thumbs up for his gutsy and fan friendly effort in the ring. With his long limbs and precise striking Vainikainen is a tough cookie at the LW division. It would be interesting to see how he can deal with a Euro top 10 opponent.

The most experienced Finnish lightweight on the card was Niko Puhakka (21-11), who bounced back to winning track after losing his last fight to Chute Boxe’s LW ace Luiz Azeredo by points. Puhakka took on Croatian Ivica Truscek ( 11-5), who is a strong grappler with background in wrestling. Puhakka obviously didn’t respect his opponents grappling skills as he almost right away shot for a takedown and took Truscek down. As Truscek was working on his way up, Puhakka hop on his back and snatched a tight modified rear naked choke on him. Truscek had no choice but to tap out early in the first round. This was a easy win for the ever improving Niko Puhakka, who earlier in his career was known for being a powerful brawler, but has lately displayed excellent ground skills in his fights.

In the preliminary fights Finnish wrestling powerhouse Jerry “AD/HD/ Kvarnström (8-1) put his Lithuanian opponent Aleksandrs Truskins to sleep in 44 seconds with a rear naked choke. Kvarnström has been dealing with symptoms of overtraining during the last couple years, but he is healthy now and looking to stomp guys in the featherweight division. Marcus Vänttinen little brother Johan Vänttinen won by unanimous decision and showed off his great skills against Jaakko-Pekka Laitala. Vänttinen made the crowd gasp loudly when he cranked Laitala’s arm to a horrible alignment with a kimura hold, but in the true spirit of “sisu”, a finnish term for exceptional perseverance, Laitala refused to tap.

The evening opened up with a Muay Thai bout where Jaakko Dahlbacka knocked out Roman Siaudinis in the third round. In the kickboxing bout European Champion Jarkko Jussila put his powerful boxing to work and TKO’ed young Frenchman Anthony Plouvier in the fourth round. This was Jussila’s second fight in two days as he fought a pro boxing fight, which he also won by TKO in the fourth, on Saturday night. Quite an amazing feat from the Finnish striking machine.

Overall the night was a success from both promoter’s and fan’s point of view. The event gathered a big crowd and the fights delivered an entertaining night for the fight fans. Fight Festival promotion continues with Fight Festival 30 in March and moves back to its original, bigger venue in Helsinki.

Check the Fight Festival 29 photo gallery at Kulmassa.fi

Fight Festival 29 – Kallio Showdown

2011-01-23T13:45:00.004+02:00

Time and place: 31^st of January 2011 at the Helsinki Sports Hall in Helsinki, Finland

Fight Festival continues to built its reputation as one of the leading fight promotions in Europe with this stacked card. Many of the fighters on the main card are hunting for their shot at the big leagues and that makes these fights particularly interesting. There is a lot in stake for these guys and I’m sure it will show in the ring too. Besides high quality MMA bouts there are also great kickboxing and Muay Thai fights on the card.

Main card:
LHW (205 lbs/93 kg): Marcus “Caveman” Vänttinen (18-2, Finland) vs
Ron Faircloth (33-18, USA)

Finland's young Marcus Vänttinen puts his top prospect status in test against the experienced American Ron Faircloth.

Marcus “Caveman” Vänttinen however fought at the Cage 14 against the American TUF vet Victor O’Donnell, who came to the fight with an impressive 9-1 pro record. O’Donnell, who has fought mostly at 185, proved to be a game fighter, but he didn’t have an answer for the bigger and stronger Vänttinen. Vänttinen was able to throw O’Donnell around the cage, scored numerous takedowns from the clinch and most of the fight held top position on the ground. Tenacious O’Donnell wasn’t willing to tap to an armbar in the third round, even when his hand was fully extended, so the fight went to the judges, who awarded Vänttinen with a unanimous decision win. After the Cage event Vänttinen fought again in December, this time it was more of a warm up fight, against Roman Skiba (2-6) in his hometown of Porvoo at the Battle Of Porvoo event. The young Finn made short work of his overmatched opponent and scored his ninth win in a row. Tall and lanky Vänttinen has made massive improvements during the last two years both to his physical performance and to his MMA skill set. Vänttinen uses his reach very well keeping his opponents on the outside with a stiff jab and in the clinch his solid Muay Thai skills come in to play. On the ground he likes to grind his opponents with short punches and elbows while looking for submissions and maintaining tight positional control.

Fighting since the dark days of the sport Ron Faircloth is your typical journeyman, who is willing to step in as a last minute replacement. Faircloth replaces Maro Perak, who pulled out of this fight, because of a fight he took in his home country of Croatia. A long time ago Faircloth managed to even get a shot in the UFC, but that one time didn’t end too well. Faircloth blasted Alessio Sakara with a literally nut cracking groin shot that left the Italian puking his guts out in a fetal position. Faircloth has fought some very tough guys like Gan McGee, Jason Lambert and Jason Day and even beaten guys like Wilson Gouveia, so it obvious that the guy can scrap. After being one and half years away from the fight game, Faircloth made a comeback in 2010 going 2-1 in three fights.

Summary: Tall and lanky Vänttinen, who has bulked up considerably over the past two years, enjoys once again a hefty reach and size advantage over his opponent. It’s probably obvious to both parties that the game plans are going to be set with this fact in mind. Vänttinen will look to control the distance with straight punches and kicks, while the shorter Faircloth will probably try to clinch with Vänttinen and utilize his grappling skills to take the fight to the ground. Vänttinen has shown very good stamina in his last fights, so the longer the fight goes, the more it should favor him.

LW (160 lbs/72 kg): Niko Puhakka (20-11, Finland) vs Ivica Truscek (11-5, Croatia)
Finnish LW powerhouse Niko Puhakka has been keeping himself busy lately fighting five times in last nine months. During this period Puhakka went 3-2 and won the KSW LW tournament. Puhakka’s losses came in fights against Marcus Aurelio and Luiz Azeredo, who managed squeeze a decision win from the Finn. Over the years Puhakka has been transforming from a brawler to a technically versatile fighter. His striking has been crisp and tight for a long time, but he has also shown very good ground skills lately. Especially in his fights against Azeredo and Aurelio (who eventually sub him though), Puhakka proved that he can hang with top guys on the ground.

And the ground war will probably be the name of the in this fight if the Croation Ivica “Terror” Truscek gets to decide. He hails from a wrestling background that shows in his MMA fights. Truscek usually prefers to take his opponents down and deliver GnP from the top position. He uses strikes on the feet mainly to set up his powerful shoots.

Summary: The more experienced Puhakka has faced far stiffer competition in his career than Truscek has fought against, which I believe will show in this fight too. I also believe that Puhakka is the more well rounded fighter and he should have the advantage on the feet and on the ground too. But If Truscek manages to score a takedown or two and get his GnP going, he might pull off an upset.

LW (160 lbs/72 kg): Anton “Wolverine” Kuivanen (Finland) vs Ryan "Bones" Bixler (19-11, USA)

*update* The injury ridden FF29 card too another hit as Parke had to cancel due to a cut in his eye lid. Ryan "Bones" Bixler (19-11) from the US will step in for the injured Parke.
Helsinki’s own Anton Kuivanen became a bit of a celebrity last year in his homeland due to a reality show called “Sali” (the Gym), that followed the lives of Finnish MMA fighters. Kuivanen has a pretty good record of 13-4, but it’s getting even better. He’s 10-1 in his last ten with the only loss coming in the hands of Bendy Casimir. Since that loss the rapidly improving Kuivanen has won all his fights in a dominating fashion and is currently riding a six fight win streak. Kuivanen’s highly versatile and explosive striking is still his main weapon of choice, but during the last couple of years he has managed to take his wrestling and ground game to another level also. He has had few nagging injuries in the past that have affected his training and of course his performances in the cage too, but now he has been healthy for a while. In his last fight Kuivanen TKO’ed another tough up-n-comer in UK’s Tim Radcliffe. Late in the first round Kuivanen exploded with a furious punch combination that sent stunned Radcliffe to the canvas. Kuivanen followed up with a few heavy shots on the ground, but Radcliffe defended well. However on the break after the first round it was obvious that Kuivanen’s strikes had broken Radcliffe’s eye socket, so the ref had no choice but to end the fight. The young Finn has been lately honing his skills at the American Top Team gym in Florida, so it quite possible that we get to see completely new tricks in the ring.

Ryan Bixler, who is originally from one of the hotbeds of MMA in America, Iowa, isn't a bad last minute replacement at all. Bixler is an aggressive fighter, who prefers to fight on the feet. Three of his last four losses have come via submission, which tells you why he likes to stand and bang. However it's not like his ground game is non existent, but there are still some holes in it. Bixler has been training for a while now at the Team Quest in California with top of the food chain guys like Dan Henderson.

Summary: I don't know Bixler well enough to predict how this fight will play out. Since Kuivanen and Bixler both have a liking for the striking, I'd say that this fight will be settled on the feet. Bixler takes this fight on few days notice, which could take some of his steam. Cutting weight in a short time and taking a long flight from the west coast to Finland can be exhausting on your body.

LW (155 lbs/70 kg): Juha-Pekka Vainikainen (14-5, Finland) vs Brian Geraghty (24-14, USA):

The young Finn JP Vainikainen faces the American Brian Geraghty, who steps in for the injured Chris Brennan.

JP Vainikainen has been on a roll in his last three fights that have lasted only four minutes combined. Six foot tall (183 cm) Vainikainen has a long frame and limbs for the LW division. This combined with his technically solid striking, makes him a tough fight for anyone who isn’t a powerful wrestler. On the ground he can certainly handle himself too and has numerous submission wins to back this up.

UFC vet Brian Geraghty makes his second appearance in the Fight Festival promotion. Last time we saw him was in November of 2009 at FF 26, when he fought and lost by points to Vainikainen’s training partner Niko Puhakka. Since that lost Geraghty has won four fights in a row and all by stoppage. Geraghty likes the ground fight, which is pretty obvious if you look at his record that has fourteen submission wins in it.

Summary: Vainikainen will have a significant reach advantage on the feet that he will surely want to use. I’d expecting the young Finn to use his crisp straight punches to control the distance and punish Geraghty when he tries to close the distance. Geragthy will probably shoot for the takedowns right from the beginning and try push Vainikainen against the ropes, where he might be open for a takedown.

I'll attend this event and post an event report afterwards.

Cage 14 fight videos online

2011-01-11T15:43:00.001+02:00

You can now watch the fights from the Cage 14 at the Fast TV website
http://www.gymtv.fi/archive_combat-tv.php

Check it out!

Fight Festival 29 and misc stuff

2011-01-06T17:06:00.000+02:00

Fight Festival 29 takes place at 31th of January at the Helsinki Sports Hall in Helsinki, Finland. Fight Festival is one of the oldest premier MMA promotions in Europe and they're looking to deliver another great event with this card. The card is pretty much stacked with high quality euro talent.
MMA 3x5 min -205 lbs / -93 kg
Marcus Vänttinen, Alliance Porvoo vs
Maro Perak, Kroatia

MMA 3x5 min -160 lbs / -72,6 kg
Niko Puhakka, Espoon Kehähait vs
Ivica Truscek, Kroatia

MMA 3x5 min -72 kg
Anton Kuivanen, GB Gym / Team MMA Finland vs
Norman Parke, Irlanti

MMA 3x5 min -155 lbs / -70,3 kg
Juha-Pekka Vainikainen, Espoon Kehähait vs
Chris "The Westside Strangler" Brennan, USA

Nice to see a true veteran Chris Brennan in Finland. I remember watching him fight Pat Miletich in UFC 16 back in 1998. Damn, the years go by fast.I'll a full preview of the event few days before the fights and of course a event report will follow.

On to other matters: check out this recently published highlight of Tom Niinimäki. If you ignore the crappy music, you'll notice that Niinimäki is the real thing at 145.

The Wish List for UFC Euro Signings in 2011

2010-12-13T12:12:00.002+02:00

Dear Dana, Joe, Reed, Marshall and Santa Claus,

Here's my wish list of European fighters that I think deserve a chance to show their skills in the UFC in 2011. With the recent statement by the UFC UK executive that UFC will pump up the number of Euro events for 2011, I'm sure the UFC could use some of these guys.

LHWs:

Marcus ”Caveman” Vänttinen (19-2), Finland: 23 year old Finn has made massive improvements to his overall game and physique during the last two years and gone 10-0 in his last ten fights.

Jan Blachowicz (12-2), Poland: Armed with a great ground game and solid muay thai Blachowicz is also riding a nine fight win streaks against respectable competition. He has competed at LHW, but I think dropping down to 185 would a better fit for him if he gets signed by the UFC.

Mamed Khalidov (20-4-2), Poland: Obvious signing is obvious. Khalidov has also recently fought at LHW, but I think 185 would suit him better against top competition

MWs:

Vyacheslav “Slava” Vasilevski (11-1), Russia: 22 year old Russian has trained judo since age of nine and also competed in combat sambo and boxing before turning to MMA.Next Fedor? Only time will tell.

Papy “Makambo” Abedi (8-0), Sweden: Super aggressive judo black belt is known for his devastating ground and pound. Abedi has a great overall came together with an impressive physique. He has gone to decision only once in his career.

WWs:

Gunnar Nelson (8-0-1), Iceland: It’s time for the grappling wonder kid to step up and test his superb jiu-jitsu skills against the world class WW’s.

LWs:

Anton Kuivanen (14-4), Finland: Super explosive Finn is a real crowd pleasure with his aggressive style and lighting fast striking. Kuivanen, who recently joined ATT, is currently riding a seven fight win streak and is definitely ready for his shot at the big league.

Alexander “Tiger” Sarnavskiy (12-0), Russia: “Tiger” is a whirlwind of violence just like his training partner and coach Alex Shlemenko. Armed with KO power and slick ground game he has finished ten of his twelve fights with sub or KO.

Hamid “Akira” Corassani (10-2), Sweden: The swede is a great wrestler with a competent ground game and heavy hands. Akira is on a six fight win streak and ready for bigger challenges.

FWs:

Tom “Stoneface” Niinimäki (15-5), Finland: The 27 year old Finn is a veteran of the sport as he has been fighting for ten years already. Thanks to his extensive background in various combat spots, Niinimäki, who just won the FILA Combat Grappling European Championships, is a true allround fighter. Since dropping to FW, he has gone 5-0 and cleaned out the European FW division with the exception of former training partner and friend Hellboy Hansen. When you combine Niinimäki’s versatile skill set with his impressive physique for the 145 weight class and Fedoresque calmness in the cage, you know this kid is for real.

P.S. And for the love of God, Christmas and all that is holy, please bring the UFC to Finland. We got one of the strongest and oldest MMA scenes in Europe with a huge following and high quality fighters. The Finns love the fight game!

UFC 124: GSP vs Koscheck

2010-12-06T17:44:00.001+02:00

Pääkortti:

Georges St-Pierre (20-2) vs. Josh Koscheck (15-4): Kotipoika GSP joutuu tiukkaan paikkaan kotilyleisön edessä, kun inhokki Koscheck haastaa mestarin uransa ensimmäisessä titteliottelussa. Herrojen edellinen kohtaaminen on varmasti vielä monen MMA-fanin muistissa, vaikka ottelusta jo kulunut 3,5 vuotta. Kyllä se aika rientää. Ottelusta on siis kauan aikaa ja paljon ehtinyt tapahtua sekä ottelijoiden kehityksessä että heidän urillaan. GSP on jatkanut voitokasta menoaan ja voittanut kuusi ottelua Koscheck-matsin jälkeen. Koscheck on myöskin otellut menestykkäästi, mutta pari kertaa on tullut takkiinkin. Thiago Alvesia vastaan Koscheck vaikutti kovin aseettomalta kaksi vuotta sitten ja 2009 vuoden alussa Koscheck koki yllätyksellisen tyrmäystappion Paolo Thiagon käsissä. Vimeiset kolme matsia (Trigg, Johnson, Daley) Koscheck on hoitanut kuitenkin tyylipuhtaasti ja dominoivaan tyyliin, minkä vuoksi tässä tilanteessa nyt ollaankin. Ottelijoiden työkalupakit ovat parantuneet myös sitten viime kohtaamisen. GSP:n alasviennit ovat entistä monipuolisempia ja top kontrolli matossa vieläkin tiukempaa. Koscheckin pystyosaaminen on parantunut todella paljon ja varsinkin miehen oikean käden moukari on murhaava, kuten monella muullakin fyysisesti voimakkaalla painijalla.

Ottelunkulku: Jotenkin on semmoinen fiilis, että tällä kertaa GSP ei pysty niittaamaan pistevoittoa pelkkiin alasvienteihin ja top kontrolliin nojaten. Koscheck on varmasti valmis painipuolella ja GSP:n eniten käyttämiin alasvienteihin (mm. knee tap) on kontraukset mietittynä. Koscheck on räjähtävä atleetti ja raskaskätinen painija, joten hän on jo siltä pohjalta mielenkiintoinen haastaja GSP:n voittokululle. Tapahtuman viihdearvon kannalta olisi erinomaista, jos Koscheck onnistuisi lyömään GSP:n unten maille ja huudattamaan Montrealin yleisöä vielä post-fight vittuilulla. Itse kuitenkin uskon, että GSP:n lyöntipeli on tarkempaa ja teknisempää kuin häkin reunoja kauhovalla Koscheckillä ja tämän edun turvin kanukki nakuttaa teräviä osumia parin erän ajan. Kolmannessa erässä Koscheck on jo valmista lihaa ja GSP viimeistelee homman hankkimalla dominoivan position matossa ja takomalla TKO voiton. GSP by TKO strikes R3.

Stefan Struve (20-4) vs. Sean McCorkle (10-0): Viidettä metriä miestä on häkissä tässä jättiläisten kohtaamisessa. McCorkle otti UFC-debyytissään naurettavan helpon lukotusvoiton entisestä K1-suuruudesta Mark Huntista, joka näytti heränneen hotellin buffetista vartti ennen matsia. Tällä kertaa on eri meininki. Pitkänhuiskea hollantilainen Struve vetää nykyään jo aika hyvin pystyssä ja lisäksi nuorukainen kehittyy messevää vauhtia. McCorkle on hyvinkin viihdyttävä kaveri, mutta taitotaso ei oikeasti riitä edes näitä b-luokan UFC hevareita vastaan. Struve by KO R1.

Jim Miller (18-2) vs. Charles Oliveira (14-0): UFC LW divarin aliarvostetuimpiin työmyyriin lukeutuva Jim Miller saa meikäläisen kannatuksen. New Jerseyn työläispoika ei turhia mussuta tai värjää tukkaa, mutta tappelee oikein miehekkäästi. Uran ainoat tappiot ovat tulleet vuonna 2006 Frankie Edgarille ja vuonna 2009 Gray Maynardille, joten huonoille pienempi Miller ei ole hävinnyt. Viimeiseen kahteen Miller on lyönyt kovat tekijät Mark Bocekissa ja Gleison Tibaussa. Oliveira otteli viimeksi toisessa UFC-ottelussaan ja nappasi komean lopetuksen Escuderosta. Hyvä suoritus Oliveiralta, mutta Escudero missasi jo punnituksessa painorajan ja näytti muutenkin todella vaisulta verrattuna herran aikaisempiin esityksiin. Miller vetää erittäin hyvin sekä pystyssä että matossa, kun taas Oliveiran pystyosaamisessa, erityisesti nyrkkeilyssä, on mielestäni vielä isoja aukkoja. Oliveira on laatu nousukas, mutta brassi on todennäköisesti liian pieni 155-sarjaan. Miller vie matsin vahvalla fysiikalla ja paremmalla boksauksella. Miller by UD

Joe Stevenson (31-11) vs. Mac Danzig (19-8-1): Joe Daddy se jaksaa heilua ja suorittaa epätasaisesti. Parhaimmillaan Stevenson on erinomainen painijyrä, jolla on lisäksi pystyssä hyvä liike ja matossa tiukka giljotiini. Näiden avujen avulla mies on onnistunut lyömään kovia jannuja kuten Nate Diaz, Kurt Pellegrino ja Gleison Tibau. Huonoille ottelijoille Stevenson ei ole hävinnyt, mutta välillä otteissa on ollut toivomisen varaa, kuten esimerkiksi matsissa Floriania vastaan. Kenflo tuhosi Stevensonin neljässä minuutissa. Stevenson tulee matsiin tappio Sotoripoulokselle alla, mutta tällä kertaa on semipaistia tarjolla. Mac Danzig on rasittava viisastelija, joka on suurista puheistaan huolimatta 1-4 UFC:ssa viimeiseen viiteen. Danzig on liian pieni 155-sarjaan, eikä miehelle ole paikkaa divarissa UFC/WEC yhdistymisen jälkeisellä ajalla. Stevenson lähettää Danzigin ulos organisaatiosta viimeistään toisessa erässä. Stevenson by arm triangle R2.

Thiago Alves (17-7) vs. John Howard (14-4): Pitkältä tauolta Fitch-otteluun tullut Alves näytti tuolloin vielä keskentekoiselta, mutta nyt on varmasti eri ääni kellossa. Alves on palkannut Mike Dolcen huolehtimaan painonvedosta ja ravintopuolesta, joten tällä kertaa mittari värähtää todennäköisesti oikeaan kohtaan. Thaikkutaustainen lihaskimppu Alves on parhaillaan muita pystyottelijoita vastaan, eikä hän ole kertaakaan vielä hävinnyt pystyssä UFC-urallaan. John Howard on kova strikeri myös, mutta voitot ovat tulleet huomattavasti helpompia jannuja vastaan. Howard otteli hyvin viimeksi Ellenbergeriä vastaan, mutta kyllä nyt tulee toinen tappio putkeen. Alves by KO R2.

Prelit:

Dustin Hazelett (12-6) vs. Mark Bocek (8-3): Vakavista polvivammoista kärsinyt Hazelett on näyttänyt surkealta viimeisimmissä matseissaan 170-sarjassa, joten lukotusässä yrittää herättää henkiin uransa sarjaa alempana. Eipä onnistu tuokaan ainakaan tässä matsissa, sillä Bocek on erinomainen mattomies, kaksikosta parempi painija ja pystyssäkin kanukin nyrkkeily on valovuosia Hazelettin käsien ojentelemista edellä. Bocek by TKO strikes R2.

Rafael Natal (12-3) vs. Jesse Bongfeldt (21-7): Ei kuuluisi PPV eventtiin.

Matt Riddle (5-1) vs. Sean Pierson (10-4): Ei kuuluisi PPV eventtiin.

Dan Miller (12-4) vs. Joe Doerksen (46-13): Molemmat ukot ovat erinomaisia vääntäjiä, joten matsissa voi tulla yllättävänkin kova ja tekninen grappling näytös.

Ricardo Almeida (12-4) vs. T.J. Grant (16-4): Samat sanat tähän. Kaksi huippuluokan vääntömiestä kyseessä, joten toivotaan matto-ottelua sloppy kickboxingin sijaan.

John Makdessi (7-0) vs. Pat Audinwood (9-1-1): Audinwood joutui viimeksi Tavaresin yliajamaksi, mutta nyt kevyempää kaliiberia vastassa. Audinwood by TKO strikes R1.

UFC Bound Finns Dominate at the Cage 14 All Stars

2010-11-21T16:05:00.002+02:00

Cage promotion has been quickly making its way to the very top of European fight promotions and the 14^th event named “All Stars” cemented Cage’s status as a premier European promotion. Stacked card delivered an exciting night of fights to a packed house in Espoo, Finland. Beforehand this event was seen as a final test for the UFC bound Finns: Anton Kuivanen, Marcus Vänttinen and Tom Niinimäki. All three won after dominant performances and passed the test with flying colors.

In the main event of the evening hometown hero Anton Kuivanen scored a TKO win over the highly regarded English Tim Radcliffe. From the start it was obvious that Kuivanen, who trained five weeks at the American Top Team in Miami for this fight, was the crisper striker on the feet. Radcliffe recognized this and managed to take Kuivanen down, but the Finn quickly escaped back to his feet. From the clinch Kuivanen landed unintentional knee to the groin of Radcliffe. After Radcliffe took his time to recover, the fight continued on the feet. Kuivanen exploded with a lighting fast combination that sent Radcliffe to the floor. Kuivanen followed stunned Radcliffe to the ground and landed some vicious ground and pound, but Radcliffe moved well on the bottom and seemed to weather the storm. However the heavy strikes landed by Kuivanen caused a huge mouse on Radcliffe’s eye, making the ref stop the fight. This was a big win for Anton Kuivanen who is now riding a six fight win streak and clearly ready for his shot at the big league.

Marcus Vänttinen defended victoriously his Cage LHW belt against the tough American Victor O’Donnell. Vänttinen, who had a considerable size and reach advantage over his opponent, controlled the fight with numerous takedowns and superior clinch work. In the first round O’Donnell went for a guillotine choke and armbar, but Vänttinen defended calmly and answered with crushing knees to the body. The second round was mostly spent on the ground, where the fighters kept sweeping each other and switching positions. Vänttinen was on top most of the time landing short elbows and body punches on the American, who defended well and stayed active the whole time. The third round was much like the second with Vänttinen holding top position on the ground. Near the end of the round O’Donnell swept Vänttinen, who answered right back with a triangle armbar combination. O’Donnell’s hand was completely extended, but somehow the American gutted out from the submission. After three rounds of exciting fighting judges awarded Marcus Vänttinen with a clear cut unanimous decision win. Vänttinen has now eights wins in a row against respectable competition, so getting signed by the UFC should be just a matter of time.

Third Finn that had a lot on line was Tom Niinimäki, who locked horns with the Lithunian submission ace Sergej Grecicho. Before this fight for the Cage Featherweight belt both guys were on the verge of getting signed by a major promotion. In the first round Niinimäki pushed the visibly smaller Grecicho to the cage wall and took him down. Grecicho put Niinimäki to a half nelson type neck crank and held it for a long time. Eventually Niinimäki got his head free and begun to pound Grecicho with heavy body shots and elbows. The second round was much like the first one with Niinimäki getting top control and landing solid shots on the ground. The final round started with Grecicho dropping for a guillotine, but experienced Niinimäki fought out of it. Two time Sambo world champ Grecicho, who is known for having brutal leg locks, then quickly snatched a tight reserve heelhook. Niinimäki however showed remarkable calmness and technical skills as he perfectly defended every leg lock variation that Grecicho tried to apply on him. After Niinimäki got his legs free, he jumped on Grecicho landing heavy punches on the Lithuanian, but the time ran out and the fight went to the judges, who gave the UD to Niinimäki. In the post fight interview Niinimäki said that the half nelson neck crank in the first round caused a stinger to his neck and his right to go numb. The fact that Niinimäki was able to dominate Grecicho for two more rounds with basically one hand made his performance last night even more impressive. With a win over Grecicho, Niinimäki moves to number two on the European FW ranking with just Joachim Hansen ahead of him. Like Kuivanen and Vänttinen, also Niinimäki has earned his shot at a major promotion. Niinimäki is still undefeated at featherweight and put together an impressive five fight win streak in 2010.

In the lightweight title fight Slovakian Ivan “Buki” Buchinger took the belt from the Finn Jarkko Latomäki. Buchinger, who fought with long friction pants, got taken down by the wrestling powerhouse Latomäki, but quickly swept him and landed in side mount. As Latomäki was trying to escape, Buchinger quickly jumped on his back and immediately slapped on a rear naked choke, forcing Latomäki to tap out. This was a great win for the Slovakian grappler, who now has a overall record of 15 wins and just two losses.

The welterweight title fight was an awesome slugfest between the BJJ black belt Gustavo Picone and Imatra’s fearless Ville Räsänen. Picone had Räsänen in some hairy situations on the ground in the first round, but Räsänen defended well and was even able to sweep the high class BJJer. The second and third rounds were action packed with fighters wildly exchanging punched on the feet. Räsänen seemed to get the better of these exchanges as Picone begun to fade after the half way point. After a grueling fight judges scored the fight to Räsänen.

The results:
Janne Elonen- Kulmala vs David Häggström: Häggström by UD
JP Vainikainen vs Jake Anttila: Vainikainen by guillotine choke R1
Kai Puolakka vs Raimonas Sinica: Puolakka by TKO strikes R1
Ville Yrjölä vs Laimonas Stansicas: Yrjölä by UD
Tom Niinimäki vs Sergej Grecicho: Niinimäki by UD
Jarkko Latomäki vs Ivan Buchinger: Buchinger by RNC R1
Ville Räsänen vs Gustavo Picone: Räsänen by UD
Marcus Vänttinen vs. Victor O'Donnell: Vänttinen by UD
Anton Kuivanen vs. Tim Radcliffe: Kuivanen by TKO strikes R1 5.00

Photos by Kulmassa.fi

UFC 123 Ennakkokatsaus

2010-11-17T23:18:00.000+02:00

Aika ja paikka: 20.11.2010 Detroit

Pääkortti:
Lyoto Machida (16-1) vs. Quinton “Rampage” Jackson (30-8): Karatemies Machida kohtaa yllättävässä match-upissa tappelu-uransa jatkumisen puolesta taistelevan Rampagen.

Virtsaa juova japanilais-brassi Machida tulee otteluun reilun puolen vuoden tauolta. Edellisessä ottelussa keskenkuntoiselta näyttänyt ex-mestari hävisi vyönsä Shogun Rualle, joka löi tämän kuutamolle kolmessa minuutissa. Keskenkuntoisuus saattoi johtua siitä, että Machida rikkoi kätensä herrojen edellisessä kohtaamisessa ja tunnetusti käsivammojen parantuminen vie kamppailu-urheilijoilla usein todella pitkään. Tällä kertaa paikat pitäisi olla tikissä ja takataskussa on ässänä itse Steven Seagalin opettamat kikat, joista on varmasti paljon hyötyä kahdeksankulmaisen teräshäkin sisällä.

Hollywoodin ja Octagonin väliä sahaava Rampage on taas vaihteeksi pistänyt pakan uusiksi harjoittelun suhteen ja keskittynyt enemmän vapaaotteluun kuin elokuvauraansa. Wolfslairissa harjoitteleminenkin on saanut jäädä. Tällä kertaa Rampagen porukka on myllyttänyt paikallisessa teollisuushallissa Lance Gibsonin (otteli UFC 24:ssa ja 29:ssa) valmennuksessa. Videoiden perusteella S&C valmentaja Mike Dolce on saanut piiskattua lihomiseen taipuvan Rampagen kireään kuntoon tätä matsia varten. Rampagelta on turha odottaa mitään uusia ulottuvuuksia, sillä hän on vetänyt käytännössä koko uransa samalla setillä: voimapainia ja perusboksausta.

Ottelunkulku: Ottelutyylien perusteella tämä on yllättävänkin mielenkiintoinen matsi. Machida tykkää vetää pistekarate-tyylillään ja uskon, että tämä sopii hyvin myös Rampagelle, joka yleensä menestynyt vastalyömisen ansiosta. Tietenkin erojakin löytyy, kuten se, että Machida tykkää potkia, kun taas Rampage on usein joutunut potkittavan rooliin. Painipuolella taidetaan mennä aikalailla tasoissa, enkä usko, että matossakaan kovin suurta eroa on. Rampagen taistelu-ura alkaa olemaan jo iltatähden asemassa, joten Machidalle on pakko voittoa veikata. Tämä menee hyvin todennäköisesti pisteille, mutta viihdyttävällä tavalla. Machida by UD

B.J. Penn (15-7) vs. Matt Hughes (45-7): UFC Classics sarjan ottelussa Prodigy Penn ja Countyboy Hughes ottavat vielä kerran mittaa toisistaan trilogian viimeisessä osassa.

Kaikki tietää, että BJ kuuluu LW-divariin, mutta koska hallitseva mestari Frankie Edgar pieksi hawaijilaisen kahdesti, varsinkin toisella kerralla täysin selityksettä, oli Penn pakko tehdä peliliikkeitä. Ja siksipä Penn saa nyt vastaansa Hughesin, joka ei mielestäni enää edes halua otella WW-sarjan vyöstä tai edes huippuhaastajia vastaan. Samaa voi sanoa Pennistä, sillä en millään jaksa uskoa, että Penn saavuttaisi enää toistuvaa menestystä nuoria WW-tähtiä, kuten Conditia, Ellenbergiä ja Kampmannia vastaan. Siinä mielessä tässä matsissa, joka tuntuu hieman toistolta jo, on kuitenkin järkeä.

Molemmat ottelijat ovat MMA-faneille niin tuttuja, että en tuhlaa kenenkään aikaa heidän esittelyyn. Mitä viime aikoina on muuttunut herrojen otteissa on se, että BJ ei ole näyttänyt pystyssä enää niin nopealta kuin vielä pari vuotta sitten, kun taas Hughes puolestaan on kahdessa viime ottelussa esittänyt kehittynyttä lyöntipeliään. Koko ero tulee olemaan taas aika suuri, sillä BJ pyörii 170 paunan nurkilla ja Hughes tulee häkkiin varmasti lähempänä 185-190 paunaa. Penn, joka ylsi muutamaan todella terävään suoritukseen Marinovichin veljesten fysiikkatreenistä, on taas pettymysten jälkeen palannut old skool harjoitteluun. Tämän vaikutusta ukkelin performanssiin lauantaina on vaikea arvioida, mutta epäilisin, että tuo muutos ei vie herran suorituskykyä parempaan suuntaan.

Ottelunkulku: Hughes ottelee aina pystyssä varsin varovasti ja tarkkailee ainakin alun. Kun BJ:kin on enemmän counterstriker kuin hyökkääjä, voi olla, että alkupuolisko mennään tylsissä merkeissä. GSP on piirtänyt selvän pelisuunnitelman Pennin voittamiseen, joten eiköhän Hugheskin siihen turvaudu jossain vaiheessa. Pusketaan siis BabyJay häkkiä vasten, clinchataan mehut pois ja sitten matossa lapasta kohti kaasuuntuneen kevytsarjalaisen naamavärkkiä. Hughes by TKO strikes R3.

Gerald Harris (17-2) vs. Maiquel Falcao (25-3): Chute Boxen Falcao on kerännyt komean rekordin pääosin keskinkertaisia vastustajia vastaan, mutta kyllä mies tapella osaa ja otteista päätellen ihan mielellään sitä tekeekin. Ottelutyyli on hyvin perinteinen Chute Boxen tuulimyllyraivari ja Falcao muistuttaakin vanhan liiton Wanderleita. Brassin kannalta on vain harmi, että UFC-debyytissä vastaan asettuu voimanpesä Harris, joka osaa sekä painia että lyödä kovaa. TUF:n kaudella 7 Amir Sadollahin polvipotku lähetti Harrisin vielä maitojunalla kotiin, mutta kehitystä on tapahtunut huomattavassa määrin noista ajoista. Kymmenen voiton putkessa ratsastava Harris on voittanut kaikki kolme UFC-otteluaan keskeytyksellä. Rytkettä ja ryminää on luvassa, mutta Harris jää pinon päällimmäiseksi ja jatkaa voittokulkuaan. Harris by TKO strikes R2.

Phil Davis (7-0); vs. Tim Boetsch (12-3): Superatleettinen huippupainija Davis saa kehittyäkseen Joe Silvalta kohtalaisen vaivattomia gimme-otteluita ja niihin tämäkin lukeutuu. Tim Boetschilla on kyllä paperilla muutama ase, joilla hän voisi Davisin lyödä. Painitaustainen Boetsch osaa vääntää ja voi olla, että saa pidettyä matsin jopa jaloillaan hetken aikaa. Davisin lyöntipeli on vielä alkeellista, joten sillä alueella olisi Boetschilla menestyssaumaa. Valitettavasti Boetschin kaasutankki on mallia limited edition, eikä mattopelissäkään ole hurraamista. Tämä tarkoittaa sitä, että Phil Davis runttaa rutiinivoiton dominoimalla matsia nuoruuden innolla ja huippuluokan painilla. Davis by arm triangle R2.

George Sotiropoulos (13-2) vs. Joe Lauzon (19-5): UFC:n kivikova LW-divari tarjoilee jatkuvasti mielenkiintoisia matseja ja niin tälläkin kertaa, kun viekkaasti divarin huipulle noussut aussi Sotiropoulus ottaa mittaa polvivammasta toipuneesta Lauzonista.

BJJ-taustainen Sotiropoulos tuli UFC:hen TUF:n kautta, kuten teki myös vastustaja Lauzon. Molemmat ovat kehittyneet huimasti noista ajoista. Sotiropoulus on lyönyt kahdessa viimeisessään kovia nimiä. Ensin kotikentällä Sydneyssä kaatui Joe Stevenson lähes täydellisen grappling-dominoinnin seurauksena. Tuon ottelun kulku oli monelle, myös allekirjoittaneelle, yllätys, kun Sotiropoulus pystyi viemään Stevensonia tonttiin toistuvasti ja kontrolloimaan tätä erittäin hyvin päältä. Viimeksi painija Pellegrinoa vastaan George näytti, että hän osaa myös boksata ja tuloksena tuollakin kertaa pistevoitto. Pieni työtapaturma aussille tosin meinasi käydä, sillä Pellegrino täräytti miehen vaihtoehtoiseen todellisuuteen jykevällä polvipotkulla ottelun viimeisillä sekunneilla. Älykkäältä kaverilta vaikuttava Sots kehittyy jatkuvasti jokaisella osa-alueella ja tulee taisteluihin yleensä tiukalla taistelusuunnitelmalla varustettuna.

On kulunut jo neljä vuotta siitä, kun Lauzon tuotiin uhrilampaan muodossa Octagoniin. Lauzonin tehtävä oli toimia paistina UFC:hen samana iltana paluun tehneelle, entiselle LW-mestarille, Jens Pulverille. Tuolloin 22-vuotias Lauzon kuitenkin järkytti MMA-maailma täräyttämällä Lil Evilin tajuttomaksi, kun matsia oli käyty vain 47 sekunttia. Aivan yhtä suuriin urotekoihin Lauzon ei ole tuon jälkeen pystynyt, vaikka hyviä otteita on toki esittänyt. Tappiot ovat tulleet tekijämiehille kuten Florianille ja Stoutille, joka pieksi liian aikaisin polvileikkauksen aiheuttamalta tauolta palanneen Lauzonin pystyssä. Stout-tappio jälkeen Lauzon ymmärsi onneksi pitää kahdeksan kuukautta tauko ottelemisesta keskittyen ottelukunnon löytämiseen. Alkuperäisen vastustajan peruttua Lauzon sai vastaansa Gabe the Cake Ruedigerin, joka lenteli Lauzonin käsittelyssä kuin litran mitta.

Ottelunkulku: Toivottavasti tämä menee tonttiin, sillä molemmat ovat erittäin hyviä mattomiehiä ja lisäksi ukkojen vääntötyylit ovat persoonalliset. Lauzon suosii jalkalukkoja ja dynaamista liikettä, kun taas Sotiropoulos luottaa ilmatiiviiseen kontrolliin päältä sekä myös alta rubber guardin muodossa. Sotiropoulos on voittanut aivan eri luokan jannuja viimeisissään kuin Lauzon omissa otteluissaan, mikä nostaa aussin tämän ottelun selväksi suosikiksi. Sotiropoulus by UD

Prelit SpikeTV:llä
Mark Munoz (8-2) vs. Aaron Simpson (7-1): Kovakätiset painijyrät koettavat keilata toisensa kumoon. Molemmat ovat ON/OFF tyyppisiä ottelijoita, joiden suoritustaso vaihtelee. Munoz oli viimeksikin hyvä, vaikka Okamille hävisikin. Simpson on kärsinyt terveyshuolista ja ollut sairaalahoidossakin, joten vaaka kallistuu Munozin suuntaan. Munoz by UD.

Brian Foster (16-5) vs. Matt Brown (13-9): Aggressiivinen pystyottelija Brown on ottelija meikäläisen mieleen. Jätkä ei paljoa puhu tai pukise, mutta häkissä on aina tekemisen meininki ja tylsää matsia on turha odottaa etelävaltioiden punaniskalta. Foster on aikalailla samasta puusta veistetty, mutta Militechin mies taitaa olla kaksikosta parempi painija. Foster by RNC R3.

Prelit:
Karo Parisyan (19-5) vs. Dennis Hallman (45-13-2): Paniikkihäiriöistä, kipulääkeriippuvuudesta ja vaikka mistä kärsinyt Karo saa vielä kerran tilaisuuden otella isossa showssa, vaikka DFW ehti jo luvata, ettei tätä koskaan enää tule tapahtumaan. Hallman on myös kärsinyt terveysvaikeuksista kuten keliakiasta. Kahdesti Hughes voittanut Hallman on erinomainen grappleri, mutta niin on judotaustainen Karokin. Hallman vaikuttaa oikeasti heränneen ”eloon”, mutta langanlaiha Karo näyttää valitettavasti edelleen ongelmatapaukselta. Hallman by TKO strikes R2.

Mike Lullo (8-2) vs. Edson Barboza (6-0): Thaikkutaituri Edson Barboza on mielenkiintoinen tulokas LW-divariin. Puhdas lista koostuu pääasiassa paistien voittamisesta, mutta viimeisimmässä ottelussa mies veti alapotkuilla kolmessa minuutissa pihalle Marcelo Giudicin (pitkän linjan vaparifanit muistavat herran BVF-tapahtumista, jossa pikkuinen Guidici otteli jopa raskaansarjalaisia vastaan kehässä), joka on korkeasta iästään huolimatta vielä tekijämiehiä. Lullo on mattomiehiä, mutta rekordin hyvät numerot antavat ehkä liian positiivisen kuvan ukkelin taidoista. Piirinmestaruus-tason menestys ei riitä rajua brassia vastaan. Barboza by KO R1

Paul Kelly (10-3) vs. T.J. O’Brien (16-3): Pitkänhuiskea O’Brien osaa yhden tempun tosi hyvin, nimittäin triangelin, mistä osoituksena 13 kolmiokuristus-voittoa. Jos Kelly on niin tyhmä, että vie ottelun mattoon ja jää kiinni kolmioon, niin sitten hän on kohtalonsa ansainnut. Eiköhän britti pidä tämän pystyssä ja paukuta O’Brienin kylmäksi vartalolyönneillä. Kelly by TKO strikes R2.

Nik Lentz (19-3-2) vs. Tyson Griffin (14-4): Näin ne entiset tittelikahinoijat tipahtavat preleihin, joita ei näytetä juuri missään. Erittäin kovia vastustajia vastaan UFC:ssä otellut Tyson Griffin on menestynyt urallaan hienosti, mutta viimeisessä kahdessa on tullut pahasti lunta tupaan. Ensin treenikaveri Dunham dominoi Tysonia teknisellä mattopelillä. Ja viimeksi kävi vielä heikommin, kun phoenix-linnun lailla tuhkasta noussut kivinyrkki Gomi formatoi jenkin kovalevyn murskaavalla koukulla. No nyt sitten syötetään pullaa oikein pieninä palasina, että yleisöystävällinen Griffin saadaan takaisin elävien kirjoihin ja samalla päästään eroon hermoja raastavan tylsästä Lentzistä. Lentz on erinomainen painija, mutta tällä kertaa se ei riitä, sillä Griffin on hieronut velipoikansa kanssa painihommia pidemmän kaavan mukaan. Griffin pitää matsin pystyssä ja naputtaa työvoiton Minnesotan painijasta. Griffin by UD

CAGE 14 - ALL STARS Preview Part II

2010-11-15T22:41:00.002+02:00

For some reason the editing doesn't seem to work for the Cage 14 preview that I posted yesterday, so I had to make another entry for the second part of the main card preview.

Welterweight Title Fight: Ville Räsänen (8-3) vs Gustavo Picone (13-2): WW title fight might not have as renowned fighters in it as the other title fights, but it might end up to be a very exciting ground fight.

Finland’s Ville Räsänen doesn’t shy away from challenges and this time he gets one from Swiss Top Team’s grappler Gustavo “PC” Picone. Former Finnish MMA champion Ville Räsänen is mainly known for his slick ground skills. Imatra MMA’s pupil’s strong physique and solid wrestling skills are usually enough to get the fight to the ground. All of Räsänen’s defeat’s have come to pretty tough guys, but in the last two years he’s gone 3-1 with the only loss coming to UFC vet David Bielkheden.

Gustavo Picone is a high quality BJJ black belt, who fights out of Liguria, Italy. 31 year old Swiss has been fighting since 2004 and managed to gather a very nice record of 13-2. Picone has lost only twice on his career. In 2005 he dropped a decision loss to UFC vet Alexandre Barros. Picone’s last loss came in 2007 when he lost to renowned submission ace Satoru Kitaoka by points in Pancrase. Picone took some time off the sport in 2008 and made a comeback just couple months ago in September 2010. Picone won the fight by decision against Polish Jedrzej Kubski and got rid of the ring rust, so there’s strong possibility that we get to see an even sharper Picone in this fight against Räsänen.

In summary: Someone is going to get submitted in this fight. Räsänen has finished 7 of his 8 wins by submission while Picone has gone 8 submissions in 13 wins. Hopefully this fight turns out to be an exciting and versatile ground fight that will appeal to the educated MMA fans in the audience.

Lightweight Title Fight: Jarkko Latomäki (17-6) vs Ivan Buchinger (14-2, Slovakia): Finland’s Jarkko “Forging Hammer” Latomäki defends his Cage Lightweight Championship belt against the tough Slovakian Ivan “Buki” Buchinger in a fight that isn’t going to the scoring cards.

Jarkko Latomäki, who is built like a christmas turkey, is not called the Forging Hammer for nothing. He has climbed to the very top of the European LW division using his impressive athletic abilities and bone crushing grappling. He usually bulldozes his opponents to the ground with great wrestling and/or with brute force. Latomäki’s hardcore physique allows him to really push the pace of the fight with relentless takedowns and tiring clinch work. He’s gone 6-1 in his last seven fights during the last three years. The only loss came by injury stoppage as Latomäki injured his leg in a fight against Mairbek Taisumov. Latomäki won this Cage title by dominating and quickly submitting Spain’s Oriol Gaset, who is not an easy fight by any means. Even though grappling is Latomäki’s bread and butter, he has been working on his striking by competing in boxing also.

Ivan Buchinger trains at the Ultra Fight Club, that has produced many high quality and exciting fighters like Attila Vegh, Miodrag Petkovic and the talented UFC fighter Goran Reljic. Like Latomäki, also Buchinger mainly relies on his grappling abilities in his fights. Buchinger has very good positional grappling that he uses to get the back of his opponent. Once the back mount is achieved, he maintains his position with great technique and goes for the RNC or some other submission. He’s striking isn’t on the same level as his grappling, but he’s dangerous on the feet too. Buchinger’s career opened up with 12 straight victories, mainly on the local shows, before he got beat twice in a row: first by the renowned Swede Hamid “Akira” Corassani and then by Russian Sergey Golyaev, who knocked out Buchinger in May of 2010. However Buchinger has quickly bounced back from those losses and won two of his last fights that both took place in last month.

In summary: I believe that there is no way that this fight will not end up on the ground. Both guys excel in the grappling department of MMA, so it would feel like a waste of talent if they'd decide to just slug it out on the feet. Latomäki probably has the advantage in wrestling, so it possible that he’ll get the top position in this fight. Buchinger has a slick guard game and will surely come prepared to fight off his back.

Featherweight Title Fight: Tom Niinimäki (14-5) vs Sergej Grecicho (8-3): Finland’s Tom “Stoneface” Niinimäki defends his featherweight belt against the Lithuanian submission machine gun Sergej Grecicho.

FinnFighters Gym’s Tom Niinimäki has been fighting pro MMA almost ten years now, which is a long time considering that he is just 27 years old. Niinimäki was just 18 years old, when he started to fight in old school NHB tournaments like the legendary Finn Fight, where guys like Hellboy Hansen fought. Back in 2005-2006 he fought tough guys and dropped three consecutive losses that made him take a break from the sport. Niinimäki didn’t fight MMA for 2,5 years, but kept himself busy by competing in boxing, BJJ and submission grappling. Now he is back with a vengeance. Former lightweight and welterweight fighter has dropped down to featherweight, where he in most cases enjoys a hefty strength advantage over his opponents. Niinimäki is a complete fighter: national kickboxing champion and a successful submission grappler. Niinimäki took the Cage belt by controlling Dutch Ben Boekee (9-0 then) on the ground and submitting him with a kimura in the first round. In his last fight Niinimäki continued his impressive win streak at featherweight by dominating yet another undefeated fighter in UK’s Dave Hill (9-0 then) to a landslide decision victory.

Lithuanian Grecicho is a two time Combat Sambo World Champion. He possess super slick grappling skills on the ground and also has the tools to take the fight to ground, where he can do his magic. Grecicho has a strong clinch game and effective trip takedowns from it. In the submission department he favors armbars and triangles and his leg locks are as painful as you would expect from a sambo champ. Grecicho won six fights in a row before losing his last fight by decision to UK’s Jason Young. To Grecicho’s defense I must point out that it was a catchweight bout and Grecicho was much smaller than his opponent.

In summary: Grecicho’s striking is his weakest point, which is why he usually does whatever it takes to get the fight to the ground. He likes to play from the bottom, so he doesn’t mind much about the position he ends up in. In some of his previous fights he has also shown that conditioning isn’t one of his strengths. Grecicho has already submitted three tough Finns, all by triangle, so I’m sure Niinimäki knows not to play with fire. Niinimäki has a strong background in striking arts, so I think he will most definitely try to keep this one on the feet, at least in the begin of the fight when both guys are dry and Grecicho is most dangerous. I also believe there will be a significant size difference between the two. While Grecicho isn’t that big for the 145 pound weight class, Niinimäki was nicknamed “185 pounds” by his team mates, so I feel like I don’t need to explain this matter any further. This should be a super exciting fight and an interesting clash of styles.

CAGE 14 - ALL STARS Preview

2010-11-14T21:09:00.000+02:00

Time and place: 20.11.2010 at the Barona Arena, Espoo, Finland

Cage promotion has been quickly making its way to the very top of European fight promotions and the Cage 14 All Stars event will raise their stock even more. The fight card is absolutely stacked with high quality title fights in various weight classes. The crown of the evening is the lightweight super fight between two top euro LW’s in Anton Kuivanen and Tim Radcliffe.

Main card:

Lightweight Superfight: Anton Kuivanen (12-4) vs. Tim Radcliffe (9-3)

The main event of the evening is a superfight between the hometown hero Anton “Wolverine” Kuivanen and UK’s Tim Radcliffe. This fight was suppose to happen already at the Cage – Spring Break last may, but Radcliffe injured his foot and the fight was cancelled. Hopefully both guys make it to the cage this time, because this fight has loads of potential in it.

Helsinki’s own Anton Kuivanen became a bit of a celebrity last year in his homeland due to a reality show called “Sali” (the Gym), that followed the lives of Finnish MMA fighters. Kuivanen’s popularity also explains why this superfight is the main event over the numerous high profiled title fights on the same card. Kuivanen has a pretty good record of 12-4, but it’s getting even better. He’s 9-1 in his last ten with the only loss coming in the hands of Bendy Casimir. Since that loss the rapidly improving Kuivanen has won all his fights in a dominating fashion and is currently riding a five fight win streak. Kuivanen’s highly versatile and explosive striking is still his main weapon of choice, but during the last couple of years he has managed to take his wrestling and ground game to another level also. He has had few nagging injuries in the past that have affected his training and of course his performances in the cage, but he’s been healthy now. Kuivanen has been lately honing his skills at the American Top Team gym in Florida, so it quite possible that we get to see completely new tricks from this young gun.

UK’s Tim Radcliffe has been fighting 2007 and has quickly climbed on the top of the British LW division with wins over guys like Jason Young, Abdul Mohamed and Jason Ball. The pupil of Ricardo Da Silva has a strong base in BJJ, where he holds a brown belt, and in Chinese Boxing aka Sanshou. Radcliffe is a pretty physical fighter, who has effective trip takedowns from the clinch. His striking has improved every time he has fought and especially in his last fight against Jason Ball, he showed solid skills on the feet. In 2010 Radcliffe suffered from injuries and was able to fight just once. After the Ball fight in June, Radcliffe got married and took some time off. Now he is really looking to make a comeback and will definitely come prepared for this fight.

In summary: Both of these top European lightweights are big and strong fighters, who cut a considerable amount of weight to make the weight limit. While both guys have completely skill sets from MMA, there are differences between the two also. Kuivanen prefers to stand and bang, while Radcliffe, whose base is BJJ, usually tries to take the fight to the ground. While Radcliffe excels on the ground, I believe he will face a tough task in getting Kuivanen to the canvas. And even if he scores a takedown, it will be very difficult to hold the explosive Finn down. On feet Kuivanen has the advantage due to his crisper and more versatile striking game. This fight is an interesting clash of styles and there’s also a lot of stake here for the fighters, because the winner of this fight rises on the very top of Euro LW division.

Lightheavyweight Title Fight: Marcus Vänttinen (16-2) vs. Victor O'Donnell (7-1)

Finland’s hot prospect Marcus “Caveman” Vänttinen gets a serious challenge from the former The Ultimate Fighter competitor Victor O’Donnell of the United States.

At just 23 years of age Marcus Vänttinen has cemented his status as one of the most promising LHW fighters in European continent. During the last two of years Vänttinen has managed to put together a seven fight win streak against respectable competition with just two fights going to the judges. In his last fight the tall and technical Vänttinen crushed UFC-vet Ivan Serati with ease. The young finn was able to control the positioning on the ground and threw heavy shots from the top, that made Serati tap from strikes at the end of the first round. Despite his young age, Vänttinen is a patient fighter with a high fight IQ and likes to pick his shots and methodically break down his opponents. He uses his long reach very effectively by applying constant pressure with straight punches and low kicks. On the ground he likes to grind his opponents with short punches and elbows while looking for submissions and maintaining good positional control.

Victor O’Donnell is probably best known for his appearance in the Ultimate Fighter season 11. O’Donnell’s TUF gig was a short one as he lost his get-into-the-house fight to Chris Camozzi by judges decision. The fight with Camozzi was a great back-and-forth battle that was a draw after two rounds and went to the sudden death round. O’Donnell earned his TUF spot by submitting a respected vet in Forrest Petz and finishing highly regarded Rafael Natal with strikes. After the TUF experience, O’Donnell has fought twice and won both bouts by stoppage. O’Donnell has heavy hands and likes to slug it out on the feet and like almost all American fighters he has solid wrestling to turn to if things don’t work out on the feet. There is couple of O’Donnell’s pro fights missing from his pro record at Sherdog. The record should be 9-1 (6-0 ammy).

In Summary: Vänttinen, who walks around at 220 pounds (98 kg) and 6’3” ( 193cm), will hold a significant size and reach advantage over O’Donnell, who is just 5’10” (178 cm) and usually fights at middleweight. These facts will probably show in the game plans set for this fight. Vänttinen will try to control the distance and use his long reach, while O’Donnell has to try to close the distance and get inside of Vänttinen’s long limbs. O’Donnell usually presses forward with full steam and will look to bring the fight to Vänttinen right from the start. This should be an exciting fight and I’m not surprised if it gets the fight of the night honors.

To be continued....

UFC 122 Ennakkokatsaus

2010-11-12T20:23:00.002+02:00

UFC 122 tarjoaa jopa eurooppalaiseksi UFC-tapahtumaksi hieman väljähtyneen makuisen kortin, joten tämänkertainen ennakkokatsaus vedetään samalla tyylille. Alla näkyvä tapahtuman Halloween special poster on muuten törkeän siisti.

Nate Marquardt vs. Yushin Okami: Dynamiittia! Puolijauhoisen ottelukortin tähtenä kimaltaa tämä match-uppi kahden kivikovan middleweightin välillä.
Yllättävän selkäsaunan Sonnenilta saanut Marquardt yrittää jälleen kavuta lähemmäs tittelimatsia. Sonnen-tappion jälkeen Marquardt palasi viimeksi voittojen tielle lyömällä jalkalukkospesialisti Palhareksen kuutamolle. Se, että Sonnen pystyi dominoimaan Marquardtia vahvalla painilla ja GnP:llä oli mielestäni enemmän epäonnistuneen ottelutaktiikan ja ylimielisyyden syytä kuin Naten kykyjen. Kokenut ja monipuolinen Marquardt on viime aikoina loistanut erityisesti parantuneen lyöntipelinsä ansiosta. Pystyssä mies heittää todella monipuolista settiä hyvällä räjähtävyydellä. Fysiikkapuoli on kunnossa ja niin on syytäkin olla Japanin härkää, Yushin Okamia, vastaan.
Kuten Marquardt, myös Okami joutui yllättäen Portlandin gansterin, Chael Sonnenin, heittopussiksi. Moni luuli etukäteen, että fyysisesti vahva Okami pystyisi neutralisoimaan Sonnenin painitaidot, mutta eihän siinä ihan niin käynyt. Sonnen vei Okamia kuin märkää lapasta. Tappiosta viisastunut Okami ymmärsi kohdanneensa jotain elämää suurempaa ja muutti harjoittelemaan Sonnenin tiimin, Team Questin, salille. Lindlandin ja kumppanien alaisuudessa tuli tulostakin heti, meidän suomalaisten kannalta tosin hieman väärässä saumassa, kun Okami jyräsi suomi-brassi Linhareksen vaivattomaan tyyliin uudenkarhealla lyöntipelillään. Viimeksi Okami pääsikin sitten käyttämään parantunutta pystypainiaan, kun vastaan asettui Mark Munoz, joka tunnetaan loistavana painijana. Okami selvisi hyvin testistä blokaten alasvientiyritykset ja dominoiden pystyottelua varmaan, mutta hieman passiiviseen tyyliin.
Ottelunkulku: Okamin ongelma on ollut aikaisemmin hidas käynnistyminen ja passiivisuus. Kykyjä ottelujen lopettamiseen on, mutta se viimeinen tappajanvaisto on loistanut poissaolollaan. Aggressiivinen ja hyvin liikkuva Marquardt ei anna Okamille mahdollisuutta kruisailuun ja pistenakutteluun. Se tekeekin tästä ottelusta herkullisen sekä teknisestä että taktisesta näkökulmasta. Okami luultavasti pyrkii hyödyntämään kehittynyttä clinchiään, puskemaan Marquardtin häkkiä vasten alasvientejä hakien. Itse en jaksa uskoa, että Marquardt tonttiin kovin useasti joutuu, ja jos joutuukin niin sieltä pompataan ylös vikkelästi. Pystyssä Marquardtin arsenaali on huomattavasti monipuolisempi kuin Okamilla, joka usein tyytyy lähinnä jabin heittelyyn. Tämä menee tuomareille, mutta matsista tulee viihdyttävä. Marquardt by UD

Alessio Sakara vs. Jorge Rivera: Rooman legioonaa edustava Sakara kohtaa eläkeikää lähestyvän El Conquistador Riveran ottelussa, jonka voittaja nousee yllättävänkin korkealla 185-sarjan hierarkiassa. Molemmat ukot ovat kuin hiljaa hiipien nousseet sarjan terävimmän kärjen välittömään läheisyyteen. Kumpikin ratsastaa kolmen voiton putkessa. Sakaralla on tuplaweet alla matseista Vedepo, Leites ja Irvin. Rivera on puolestaan lyönyt viimeiseen kolmeen Osterneckin, Kimmonsin ja viimeisimpänä Nate Quarry. Näistä mieleenpainuvin matsi oli Quarrya vastaan. Rivera rusikoi Quarryn naamataulun niin pahaan kuntoon, että puolet kuulasta piti rakentaa uudestaan metallilevyjä ja ruuveja apuna käyttäen. Tällä kertaa samanlaista vahinkoa tuskin pääsee tapahtumaan Sakaran pataan, sillä italialaisen pään liike ja jalkatyöskentely ovat esimerkillisellä tasolla, kuten entisellä amatöörinyrkkeilijällä kuuluukin olla.
Ottelunkulku: 38-vuotias perheenisä Jorge Rivera on symppis papparainen ja sisukas taistelija, mutta Sakara on näyttänyt todella terävältä viime matseissaan. Terävästi nekkaava Sakara on lisäksi tyylillisesti paha vastus sisulla rymyävälle Riveralle. Sakara täräyttelee teräviä iskuja perille, eikä hitaammalla Riveralla ole aseita nopeisiin kontrauksiin. Sakara by TKO strikes R2.

Andre Winner vs. Dennis Siver: 155-divarin eurooppalaiset premiere-lyöntikoneet iskevät roskat silmistä. Winner joutui viimeksi Nik Lentzin väkisinmakaamaksi, mutta tällä kertaa sitä vaaraa ei ole. Winnerin boksaus on teknisesti oikein hyvällä tasolla ja kädet liikkuvat kuin rasvatut salamat. Saksalais-venäläinen Siver on jo pitkänlinjan UFC-veteraani, sillä tämä ottelu on herralle uran kymmenes Octagon-taisto. UFC:n leivissä on tullut 5 voittoa ja 4 tappiota kunnioitettavaa vastusta vastaan, joten kyvykkäästä ottelijasta on ilman muuta kyse. Siverin parhaita puolia ovat ehdottomasti hieman arvaamaton lyöntipeli ja tasavarma osaaminen kaikilla osapuolilla.
Ottelunkulku: Ross Pearson pieksi Siverin teknisesti laadukkaalla perusboksauksella, joten Winnerillä on varmasti selkeä pelisuunnitelma mielessä. Siver on kaikin puolin hyvä ottelija, mutta Winnerin nopeammat kädet ratkaisevat pistevoiton nuorelle britille. Winner by UD

Amir Sadollah vs. Peter Sobotta: 0-0 ammattilaisrekordilla TUF:n voittanut Sadollah sen sijaan on aika kova pala, vaikka sarkastinen hipster tuskin kaikista katu-uskottavin taistelija onkaan. Viimeksi Sadollah joutui Stun Gun Kimin vääntöklinikan mallinukeksi, mutta muuten nuorukainen on tehnyt hyvää jälkeä, pieksäen Dollawayn (MW), Blackburnin ja Baronin. Saksalainen Sobotta potkii hyvin, mutta siihenpä se tahtoo sitten tällä tasolla jäädäkin. Kaikki tietää, että kotipoika Sobotta on kortilla vain sen takia, että Saksasta ei tähän sopivampaakaan jannua löydy. Sadollah by TKO R1.

Krzysztof Soszynski vs. Goran Reljic: LHW-matsi, joka ei säväytä oikein missään muodossa. Entinen hypetys-kohde Reljic on paljastunut varsin kesyksi tapaukseksi. Ehkä paha selkävamma söi kroatialaisesta parhaan terän. Tai ehkä liian kova painonveto söi mehut, ja siksi Reljic yrittää nyt painoluokkaa ylempänä. Liharekka Soszynski vetää ihan viihdyttävällä tyylillä, mutta eipä ukkeli taida divisioonan kärkeä lähiaikoina kolkutella. Toivotaan voittoa nuoremmalle Reljcille. Reljic by UD

Prelit:
Vladimir Matyushenko vs. Alexandre “Cacareco” Ferreira: Lihapulla Cacareco tekee vihdoin UFC-deb yyttinsä promotion LHW-divarissa. Lyhyehkölle brassille sarjaa alempi painoluokka olisi varmasti sopivampi, mutta kyllä tässäkin pitäisi jonkin sortin menestystä tulla. Periaatteessa Cacareco on ottelija samantyyppinen kuin Rousimar Palhares, paitsi itse pidän Ferreiraa henkisesti kovempana kilpailijana. Ikämiesryhmään kuuluva Matyushenko alkaa olemaan jo uransa illassa ja luulenpa, että tässä Joe Silvalla on mielessä jo ukon exitti ja tulokkaan profiilin nosto. BJJ jannuksi Cacareco painii erittäin hyvin ja lisäksi jalkojen solmiminen onnistuu lähes mistä tahansa positiosta. Matukka oli viimeksi matossa tutkalla Bones Jonesia vastaan, eikä se lupaa hyvää tätä matsia ajatellen. Cacareco by kneebar R1.

Pascal Krauss vs. Mark Scanlon : Olympiapainija Michael Kraussin poika Pascalia on MMA-mediassa hehkutettu pitkään WW-sarjan eurooppalaiseksi toivoksi. Itse en ole nuorukaista ihan vielä valmis ylistämään, vaikka toki lupaavasta junnusta on kyse. Kraussilla on taustaa niin amatöörinyrkkeilystä kuin painistakin, joten perustus on vahvaa tekoa. Vastaan asettuu myös puhdas rekordinen Team Kaobonin ”Scanno” Scanlon, joka on dominoinut vastustajiaan voimapainilla ja näppärillä lukoillaan. Scanlon on fysiikaltaan Hulkmainen pallero, joka asettaa varmasti vakavan haasteen nuorelle saksalaiselle. Jotenkin tässä haisee, että britti pilaa saksalaisyleisön fiiliksen rusikoimalla Kraussin unten maille. Scanlon by TKO strikes R2.

Duane Ludwig vs. Nick Osipczak Bang Ludwigilla on hyvät suhteet Zuffan jannuihin ja lisäksi herra on suostunut ottamaan lyhyellä varoitusajalla matseja useamminkin kerran. Tästä korvauksena hän saa taas tilaisuuden otella octagonissa. Bangin jalkahan meni oksettavalla tavalla poikki viime matsissa nilkan kohdalta ja tuntuukin käsittämättömältä, että herra on jo nyt takaisin häkissä. Muutenkin tämä näyttää todella huonolta Ludwigin kannalta, sillä Osipczak painii hyvin (vei mm. Storyn tonttiin) ja on matossa valovuosia edellä jenkkiä, joka ei ole suostunut kehittämään mattopeliään ikinä. Osipczak by TKO strikes (full mount) R1.

Kyle Noke vs. Rob Kimmons: yksipuolisella ja liian pienellä mattopeluri Kimmonsilla ei ole oikeasti mitään asiaa UFC:n nykyisin varsin kovaan 185-divariin. Aussi Noke näyttää tien ulos. Noke by KO R1.

Karlos Vemola vs. Seth Petruzelli: 220-paunainen Vemola teki UFC-debyyttinsä kaiken järjen vastaisessa HW-sarjassa ja vielä kovaa painijaa Jon Madsenia vastaan. No nyt on virheestä viisastuttu ja pudotettu muutama kilo LHW-divariin. Vemola vetää ihan hyvin voimapainilla ja äijän GnP on heavya matskua. Pystyosaaminen on aikalailla onnetonta huitomista ja sehän sopii terävälyöntiselle ”Kimbon tappaja” Petruzellille. Petruzelli by TKO strikes R1.

Kris McCray vs. Carlos Eduardo Rocha: Saksassa palvellut entinen sotilas ja TUF-kilpailija McCray pääsee kortille osittain saksankielen taitonsa ansiosta, mutta kyllä nuorukaisessa jonkun verran potentiaaliakin on. Kaikki osa-alueet on hanskassa. Puhtaalla rekordilla UFC-debyyttinsa tekevä Saksassa asuva brassi Rocha on kovan luokan mattomies. Uralta löytyy kahdeksan matsia, joista seitsemän on päättynyt lukotusvoittoon ja yksi TKO:hon. Darcio Liran oppilas on aggressiivinen mattopeluri, joka hakee lopetuksia enemmän kuin positionaalista hallintaa. Valitettavan usein näiden ottelija-opettajien fysiikka ei ole riittävällä tasolla, varsinkaan kivikovia jenkkejä vastaan. Epäilenkin, että Rocha kaasuttaa eka erän jälkeen alasvientien hakemiseen ja McCray kruisailee helppoon TKO-voittoon yli kaasuuntuneen brassin. McCray TKO strikes R2.

UFC 120 Ennakkokatsaus

2010-10-09T18:43:00.001+03:00

Paikka ja aika: O2 Arena, Lontoo. 16.10.2010.

Pääkortti:
Michael Bisping (19-3) vs. Yoshihiro Akiyama (13-2): Illan pääottelu ei hurmaa ottelijoiden nimekkyydellä, mutta viihdyttävää ja monipuolista vapaaottelua se todennäköisesti tulee tarjoamaan.

Dan Milleristä viimeksi suvereeniin tyyliin pistevoiton nekkaillut Bispingin Mikko palaa taas omalle paikalleen Britti-UFC:n vetonaulaksi. Hieman vaihtelevasta menestyksestään ja amerikkalaisten fanien inhosta huolimatta tai juuri sen takia, Bisping on UFC:lle edelleen kullanarvoinen resurssi. Tämä näkyy myös matchmakingissa. Välillä Joe Silva kokeilee Bispingin siipien kantavuutta kovempia herroja vastaan (Evans, Hendo, Wandy), mutta tappioiden jälkeen heitetään sitten siimaa Charles McChartyjen tapaisten ottelijoiden muodossa. Viimeiseen viiteen Bisping on 3-2 kunnioitettavaa vastusta vastaan ja miehen morkkaaminen on täysin aiheetonta. Laadukkaat voitot (Leben, Kang ja Miller) ovat tasapainossa tappioiden kanssa (Hendo ja Wandy). Ja Wanderleille koettu tappio tuli varsin tasaisen vääntämisen jälkeen, olkoonkin että Bisping oli täysin kuutamolla kongin kumahdettua ottelun päättymisen merkiksi. Bisping on tasapaksu moderni vapaaottelija, jonka parhaita puolia ovat hyvä liikkuminen pystyssä, kova kunto ja turhan vähälle käytölle jäänyt todella räväkkä GnP.

Jos Bisping on person non grata Jenkkilässä, niin Akiyama taitaa olla sitä Japanissa. Korealaissyntyinen Akiyama oli ainakin ennen japsi MMA-fanien inhokki. Syntyperän lisäksi negatiivisuutta lisäsivät syytökset kimonin rasvaamisesta Japanin kansallislaji judossa sekä nyrkkiraudan käytöstä saarimaan super-idoli Sakurabaa vastaan. Oli jutut totta tai ei, on helppo ymmärtää miksi japanilaiset eivät hirveästi Akiyamalle lämpeä. Akiyamalla on nyt kaksi matsia UFC-urallaan, eikä herra ole hirveästi puhutellut kummassakaan. Debyytissä herra voitti todella tasaisen matsin jälkeen pisteillä hieman laiskasti esiintyneen Alan Belcherin. Viimeksi tuli sitten turpiin sekä kirjaimellisesti että vertauskuvallisesti, kun uskomattoman päähänlyöntikisan jälkeen korealainen jäi Lebenin triangeliin kiinni vain 20 sekunttia ennen täyttä aikaa. Kuten vastustajansa Bisping, myös Akiyama on taidoiltaan monipuolinen pakkaus. Entisen huippujudokan pystyvääntö on tietenkin yksi vahvuuksista, mutta myös lyönneistä löytyy kippiä, ainakin ottelun alussa.

Bisping sanoo ennakkokommenteissaan olevansa isompi, vahvempi ja nopeampi. Vaikea olla eri mieltä, mutta ei tämä vie Akiyaman voittomahdollisuuksia. Akiyamalla on kovat kädet ja kun ottaa huomioon, että neljästä viime ottelusta, Bisping on tiputettu kolmessa. Siispä jos Akiyama tämän vie, tapahtuu se ottelun alkupuolella tyrmäyksen muodossa. Mikäli matsi menee pitemmälle, ei judopappa pysy enää kovakuntoisen Bispingin kyydissä, joka puskee lontoolaisyleisön piiskaamana eteenpäin kuin riivattu. Bispingin GnP on painavaa kamaa, eikä Akiyaman mattotaidot ole sitä luokkaa, että hän pääsisi alta pois sinne jouduttuaan. Veikkaan, että Bisping pisteottelee alkupuoliskon, lyö häkää pönttöön toisessa erässä ja nuijii Akiyaman naaman jauhelihaksi kolmannessa. Bisping TKO strikes R3.

Dan Hardy (23-7) vs. Carlos Condit (25-5): Etukäteen muhevaan WW-divarin matsiin on ladattu paljon odotuksia aggressiivisesta pystymäiskinnästä, mutta toteutuvatko ne?

Pikatietä titteliotteluun marssinut Hardy on pitänyt mestaruusottelussa koetun yksipuolisen turpaanoton jälkeen hieman taukoa, mikä on luultavasti ollut ihan hyvä idea. Britin mentaalinen ja fyysinen puoli ovat kunnossa, mutta työkalupakista on puuttunut muutamia juttuja kuten pystypaini. Kovakätinen Hardy on pystyssä kova sana teknisesti hyvän lyöntipelinsä ja graniittisen leukansa ansiosta. Matossa Hardy pelaa ihan hyvin defensiivistä peliä, mutta positiopainissa ja lukoissa on ollut aikaisemmissa otteluissa runsaasti parantamisen varaa. Etukäteiskommenttien mukaan painin ja offensiivisen mattopelin kehittäminen ovatkin olleet pääasialliset kehityskohteet tauon aikana. Itsevarma Hardy on brittiyleisön suursuosikki ja sen oloinen tyyppi, joka saa lisää virtaa pauhaavasta kotikatsomosta.

Carlos Condit otti viimeksi todella hienon voiton megalahjakkaasta Rory MacDonaldista. Kaikinpuolin loistavassa ottelussa Condit hävisi selvästi kaksi ensimmäistä erää nuorelle kanadalaiselle, mutta Greg Jacksonin 2. erätauolla pitämän läksytyspuheen jälkeen Condit tuli kolmanteen erään uutena miehenä. Aggressiivisesti heilunut Condit onnistuikin saamaan MacDonaldin selälleen ja ruhjomaan tämän naamavärkin uuteen uskoon kyynärpääiskuilla. Kahdeksan sekuntia ennen ottelun täyttä aikaa tuomari päätti, että MacDonald on ottanut tarpeeksi osumaa ja Condit nappasi hienon TKO-voiton. Edellisessä matsissa Condit sai hieman kyseenalaisen pistevoiton superkovasta Jake Ellenbergeristä, joten ”Natural Born Killer” on tällä hetkellä kovassa kurssissa. Conditin heikkous on ennen ollut pystypaini, mutta Jackson Campiin siirtymisen jälkeen on tuokin osa-alue parantunut huomattavasti.

Hieman epäilen, että tässä otellaan pystyssä koko matsia. Condit tulee Jacksonin leiristä, joten voi hyvinkin olla, että jenkki pyrkii testaamaan Hardyn alasvientipuolustusta. Ja miksipä ei testaisi, veihän Marcus Daviskin toistuvasti Hardya tonttiin. Conditin lyöntipeli on varsin räjähtävää ottelun alussa ja hyvän matsisilmän omaava Hardykin saa olla tarkkana. Conditin leuka ei ole tehty ihan samoista materiaaleista kuin Hardyn ja luulenpa, että se ratkaisee tämän ottelun. Jossain vaiheessa Hardyn vasen koukku löytää maalinsa vieden jenkin unten maille kotiyleisön riemuksi. Hardy by KO R3.

John Hathaway (14-0) vs. Mike Pyle (19-7-1): Puhtaalla rekordilla otteleva Hathaway ottelee keskinkertaista Mike Pyleä vastaan lähinnä opetustarkoituksessa.

Hathawaylla on tilillään jo pari isoa voittoa, joista fanit arvostavat varmasti eniten viimeksi napattua Diego Sanchezin päänahkaa. Toiseksi isoksi voitoksi nostan Hathawayn pistevoiton Rick Storysta (4-1 UFC), joka on kovanluokan nousukas ja hyvänä painijana oli paha vastustaja englantilaiselle. Rugbytaustainen Hathaway on 170-paunaisiin iso ja helvetin vahva möllykkä, jolla on kaikki perustekniikat kondiksessa. Kondiksesta puheenollen Hathawaylla on painonvedosta huolimatta erittäin hyvä kardiovaskulaarinen suorituskyky, mistä hän saa varmaankiin kiittää kaikkia rugby-kentillä vietettyjä vuosia.

Pyle on oikein näppärä matossa, mutta pystyosaaminen on vain keskinkertaista ja lisäksi herran fysiikka ei tahdo riittää UFC:n kivikovassa 170-sarjassa. Viimeksi Pyle kyllä esitti ihan kohtalaista lyöntipeliä Jesse Lennoxia vastaan, mutta ei se tällä kertaa riitä.

Tämä matsi on vielä osa Hathawayn ”kasvatusta”. Joe Silva on edennyt Johnin vastustajien suhteen harkiten, varmasti Zuffan johdon kanssa yhteisymmärryksessä, jotta nuorukainen on saanut kehittyä rauhassa. Näin brittimarkkinoiden voittamatonta vetonaulaa ei niitata kylmäksi ennen kuin kasvatuksen marjat on poimittu kassakoneeseen. Hathaway kontrolloi etäisyyttä ja nakkelee pitkillä raajoillaan täsmäosumia. Pyle yrittää varmasti hakea alasvientejä clinchin kautta, mutta sielläkin odottaa Hathawayn kiviliha-fysiikka ja kovat polvipotkut. Pylen fysiikka pettää britti-Duracellin kyydissä viimeistään kolmannessa erässä, mutta veikkaan että jo toisessa tulee noutaja. Hathaway by KO knee R2.

Cheick Kongo (15-6-1) vs. Travis Browne (10-0): HW-divarissa portinvartijan asemaan jumahtanut Kongo toimittaa rooliaan tällä kertaa vielä voittamatonta Brownea vastaan.

Jo neljä vuotta UFC:n leivissä otellut Cheick on kerännyt kunnioitettavan 8-4 rekordin 12 matsissa. Uran tähänastinen kohokohta oli kolme vuotta sitten, kun ranskalainen onnistui nappaamaan pistevoiton CroCopista. Nyt viimeiseen kolmeen mahtuu kaksi tappiota, mutta ne ovat tulleet divarin kärkinimille. Cainin dynaaminen paini oli liikaa Kongolle, vaikka tämä pystyikin pari kertaa lyömään Velasquezin jalat spagetiksi. Toissakerralla Mirin jykevä koukku napsahti suoraan Kongon leuankärkeen ja taas vietiin miestä. Viimeisimmässä ottelussa Buentelloa vastaan nähtiin kuitenkin mielestäni ehkä parasta Kongoa. Matsissa Kongo yhdisteli hyvin polvia ja kyynärpäitä clinchissä sekä esitti varsin tehokasta painia häkkiä vasten. Koko matsi vedettiin yhteen päätyyn ja kolmannessa erässä Buentello keho oli kärsinyt tarpeeksi.

UFC-debyytissään nyt LHW:n siirtynyttä McSweeneyä pieksänyt Browne on vielä kääntämätön kortti. Hawaijilainen ”Hapa” on kymmenen matsia kestäneen uran aikana saalistanut 8 TKO/KO voittoa, yhden armbarin ja vain yhden pistevoiton, että lopetushakuisuuden puutteesta miestä ei voi ainakaan syyttää. McSweeneyn lisäksi Brownen listalta löytyy mm. Aaron Brink, joten kyllä tämä Brandon Veran ja Phil Davisin treenikaveri jotain osaa. Brownelle super isot propsit siitä, että hän aloitti ammattilaisuransa vain vuosi sitten ja ottelee jo nyt UFC:ssa puhtaalla rekordilla.

Browne vaikuttaa ihan asialliselta prospektilta, mutta Kongo on portinvartijan työssään kova luu. Ranskiksen paini on kehittynyt viime vuosina kovasti, eikä pystyssä ole juuri valittamista. Lisäksi Kongo vetelee välillä todella railakasta GnP, jos hän pääsee pinon päällimmäiseksi. Näin mm. Al-Turkia ja Hardonkia vastaan. Mielellään näkisin, että Browne ottaisi tästä tuplaveen tililleen, mutta taitaa olla vielä liian aikaista. Kongo runttaa matsin häkkiä vasten, pehmittää polvilla, vie alas ja moukaroi TKO voiton. Kongo by TKO strikes R1.

James Wilks (7-3) vs. Claude Patrick (12-1): Monelle tämä on ihan nobodyjen välinen matsi, mutta meitsi tykkää.

Erik Paulsonin suojatti Wilks on näppärä tontissa ja pystyssäkin homma onnistuu. 2-1 UFC rekordin ainoa tappio tuli Matt Brownille kovassa matsissa, jossa Wilksillä murtui poskipää ensimmäisessä erässä. Viimeksi Wilks palasi voittojen tielle nappaamalla suvereenin pistevoiton Saksan Sobotasta.

Kanadan Patrick on numeroiden valossa mystinen mies. Mies ei ole hävinnyt sitten vuoden 2002 ja ratsastaa tällä hetkellä 11 voiton putkessa. Kokenut Patrick on lähes puhtaasti mattomies. Viimeisestä 10 voitosta 9 on tullut jonkin sortin kuristuksella. Mm. Mark Bocekin kanssa harjoittelevan kanukin vahvuuksiin kuuluu myös kokemuksen mukana tuoma rauhallisuus. Hän jaksaa kärsivällisesti painostaa vastustajaa tekemään virheen ja rokottaa heti kun se tapahtuu. UFC-debyytissä Gonzagan suojatti Funch jäi Patrickin pääpuristukseen, eikä sieltä ollut ulospääsyä.

Tämä menee mattoon ja hyvä niin, sillä tapahtumia siellä tullaan varmasti näkemään. Molemmilla on aika persoonallinen vääntötyyli, mikä lisää mielenkiintoa. Wilksin vahvuus ovat erityisesti jalkalukot, kun taas Patrick tykkää puristella päästä. Paha sanoa, kummalla napsuu lukko ensin kohdalleen, mutta veikataan Patrickia. Patrick by North-South choke R2.

Prelit:

Prelit:
Cyrille Diabate (16-6-1) vs. Alexander Gustafsson (9-1): Jo 37 vuoden kypsään ikään ehtinyt ranskalainen Cyrille Diabate on pitkän linjan pysty- ja vapaaottelija, joka onnistunut kohtalaisen hyvästä menestyksestä huolimatta lentelemään julkisuuden tutkan alapuolella. PRIDE:n kaatumisen jälkeen Diabate on otellut hissukseen ja tehnyt valmentajan hommia Yhdysvalloissa mm. Team Questin listoilla. Diabate on Shogun Rualle kärsityn tappion jälkeen 6-0 ja 10-1 viimeiseen yhteentoista ihan kohtuullista vastusta vastaan, joten tekijämiehestä on kyse. UFC-debyytissään Cyrille otteli alun hieman haparoiden kovakätistä Luiz Canea vastaan. Canen painava isku lähetti Diabaten tonttiin, mutta kehäkettu pystyi rauhoittamaan tilanteen ja takaisin jaloille päästyään niittasi Canen untenmaille. Pitkänhuiskea Diabate vetää hyvin perus thaikkua. Heikkouksiksi voisi mainita hieman ylimieliseltä vaikuttava liikkuminen, jonka vuoksi herra ottaa koteloon turhia koppeja.

Ruotsin kovin jätkä Alex the Mauler Gustafsson palaa häkkiin 105:ssa Phil Davisille kärsityn kuristustappion jälkeen. Tuota edellisessä matsissa, joka oli myös hänen UFC-debyyttinsä, Gustafsson löi näyttävästi ulos Jared Hammanin alle minuutissa ja nostatti pienimuotoisen hypen nuorukaisen potentiaalista. Varsin monipuolinen tekijä on kyseessä ja jatkossa on varmasti lupa odottaa vielä parempaa. Tätä matsia silmällä pitäen Gustafsson on harjoittelut kuukauden rapakon takana mm. Phil Davisin ja Brandon Veran kanssa.

Molemmat osaavat hommansa pystyssä, mutta Gustafssonin edun mukaista taitaa olla viedä matsi tonttiin mahdollisimman pian. Nuorukaisella on luultavasti parempi kunto kuin iäkkäällä vastustajallaan, joten jos Gustafsson saa pitkitettyä matsia clinchaamalla ja puskemalla alasvientejä, menee voitto todennäköisesti länsinaapuriin. Gustafsson TKO strikes R2.

Rob Broughton (14-5-1) vs. Vinicius Kappke de Quieroz (5-1): D-luokan hevari matsi, josta toivotaan vain ytimekästä ryminää näyttävällä tyrmäyksellä. Broughton by guillotine R1.

Stanislav Nedkov (10-0) vs. Steve Cantwell (7-3): Cantwell on laadukas nousukas, joka on epäselvien terveyssyiden takia joutunut pitämään ottelemisesta taukoa. Alla on kaksi tappiota, mutta sekä Stannia, jonka Cantwell on kerran tyrmännyt, että Canea vastaan Cantwell otteli kuitenkin kilpailukykyisen matsin. Cantwell vetää pystyssä monipuolisesta ja teknistä lyöntipeliä ja matossakin äijä osaa hommansa. Pystypaini on tähän mennessä ollut heikoin lenkki.

UFC-debyyttinsä tekevä bulgarialainen Nedkov sitä vastoin on kova painimies. Puhtaan rekordin omaava mies on UFC:ssä lähinnä Wiuff- ja Randleman voittojensa ansiosta. Muut nimet päänahka-listalla ovat kovin tuntemattomia. Fyysisesti vahvan Nedkovin tavaramerkki on tähän asti ollut vastustaja tonttiin ja lapasta suuhun. Tässä ottelussa tuon strategian toteuttaminen tulee olemaan vaikeampaa kuin aikaisemmin, mutta Nedkov pärjää kyllä pystyssäkin atleettisuutensa ja aggressiivisuutensa turvin. Toivon voittoa Nedkoville, mutta mies tekee UFC-debyytinsä ja se usein verottaa osan suorituskyvystä jännityksen jne muodossa. Lisäksi Cantwell on mielestäni aliarvostettu. Cantwell by RNC R2.

Mark Holst (8-2) vs. Paul Sass (10-0): Triangeli-ihme Sass tekee UFC-debyyttinsä kanadan Holstia vastaan. Molemmat ovat päteviä grapplereita ja on mielenkiintoista nähdä miten ”liukas kuin ankerias” Sass pärjää kanukkia vastaan tontissa. Sassilla on rekordilla täytteenä monenlaista ukkoa, mutta viimeisimmät kaksi voittoa ovat laatukamaa. Jason Young ja Rob Sinclair on UK:n parhaimmistoa ja heidän voittaminen yhdistettynä puhtaaseen rekordiin toi Sassille ansaitun UFC-paikan. Holst on kaksikosta parempi painija, mutta eiköhän Sass nykäise tässä kotiyleisön riemuksi uran kahdeksannen triangeli-lopetuksen. Sass by triangle R1.

Spencer Fisher (23-6) vs. Curt Warburton (6-1): Wolflairin strikeri Warburton joutuu heti tiukkaan tulikasteeseen debyytissaan, kun vastaan asettuu kivikova veteraani Fisher. Fisher on pystyssä sarjan ehdotonta kärkeä, mutta pystypaini ei edelleenkään riitä kärkinimiä vastaan, mikä kävi hyvin selväksi toissa kerralla Stevensonia vastaan. Viimeksi Spencerille tuli harvinainen tappio siinä mielessä, että saksan Denis Siver onnistui lyömään jenkin pisteillä pystyssä otellun matsin jälkeen. 34-vuotias Fisher alkaa olemaan jo uransa illassa ja se näkyy otteissa. Toivotaan voittoa englannin nuorukaiselle. Warburton by UD.

James McSweeney (4-5) vs. Fabio Maldonado (17-3): Tom Blackledgeä paikkaava, HW:stä sarjaa alemmas tiputtanut McSweeney on pitkän linjan potkunyrkkeilijä, mutta vapari-ura jäänyt suurista puheista huolimatta hieman torsoksi. Turpaan tulee tälläkin kertaan, sillä Nogueiran veljesten treenaama Maldonado on laadukas UFC-tulokas. Voittolistalta löytyy pari kunnioitettavaa nimeä kuten Jessie Gibbs ja Vitor Miranda. McSweeney ei ole millään osa-alueella kovin hyvä ja lisäksi ukko ampuu usein itseään jalkaan typerillä show-liikkeillä. Maldonado TKO strikes R1.

WEC 51 ennakkokatsaus

2010-09-28T17:32:00.001+03:00

Zuffan kakkostuote WEC on usein isoveljeään UFC:ta viihdyttävämpi ja tälläkin kertaa taitaa käydä niin, että WEC 51 pyyhkii pakaroitaan UFC 119:n viihdearvolla. Tarjolla on monta säkenöivää matsia, joissa maailman parhaat pikku-ukot lyövät toisiltaan roskat silmistä.

Pääkortti:

Jose Aldo (17-1) vs. Manny Gamburyan (11-4): Etukäteen loisteliaassa main eventissä Jose “Mini-Anderson” Aldo vastaa Manvel “Manny” Gamburyanin esittämään aggressiiviseen haasteeseen. Muaythai-guru Jose Aldo on tehnyt tuhoisaa jälkeä WEC:n FW-divarissa ja saavuttanut painoluokassa vastaavan statuksen kuin GSP, Silva, Penn jne tahoillaan. Mutta hetkinen, Silvahan joutui juuri Oregonilaisen gansterin pahoinpitelemäksi ja Penn otti kahdesti pataan New Jerseyn putkimieheltä. Siinäpä se piileekin vapaaottelun suola. Juuri kun fanit ovat julistaneet, että tietty ottelijaa tulee hallitsemaan painoluokkaa suvereenisti niin kauanko hän parhaaksi näkee, tuleekin puun takaa haastaja, joka muotoilee mestarin urasuunnitelmat uusiksi. Mutta takaisin tähän kyseiseen otteluun. Lihatynnyriä muistuttava Manny G tuli suurelle yleisölle tutuksi TUF:sta, jossa hän selvisi finaaliin asti. Finaalissakin Manny dominoi Nate Diaz:sta alasvienneillä ja tiukalla top kontrollilla, mutta toisessa erässä armenianamerikkalaisen olkapää meni sijoiltaan ja homma oli siinä. Myöhemmin Manny huomasi olevansa auttamattomasti liian pieni UFC LW-divarin monstereita vastaan ja Joe Silva ehdottikin siirtymistä WEC:n leiviin. Nyt kolme matsia ja kolme voittoa myöhemmin herra on titteliottelussa. Viimeksi kaatui entinen kuningas Mike Brown komealla tyrmäysvoitolla.

Ottelunkulku: Aldolla on selkeä etu pystyssä superteknisen ja räjähtävän lyöntipelinsä sekä pitkän ulottuvuutensa ansiosta. Fyysisesti sarjan vahvimpiin kuuluva Manny on kova judomies ja mattovääntäjä, joka pyrkii varmasti viemään matsin tonttiin. Mannyn kuten muidenkin Gokorin oppilaiden mattopeli ei ole ihan sitä tavallista BJJ:tä ja se voi aiheuttaa yllätyksiä kokeneellekin grapplerille kuten Aldo. Mannyn top kontrolli on ilmatiivistä, eikä lihapullan lukottaminen alta ole helppo tehtävä. Mannyn heikko kohta on keskinkertainen leuka ja tarkka-ampuja Aldoa vastaan se on varsin ikävä heikkous. Aldo by KO R1.

Donald Cerrone (11-3) vs. Jamie Varner (16-3-1): Kävi tässä miten tahansa niin paskanjauhaminen näiden toisiaan vihaavien sankarien välillä ei varmasti lopu. Herrojen edellinen kohtaaminen päättyi ristiriitaisissa tunnelmissa, kun Cerronen heittämä laillinen/laiton polvi osui tontista ylös nousevan Varnerin silmään. Öögöni meni rikki ja peli vihellettiin poikki. Varner sai pistevoiton, mutta homma jäi kesken. Nyrkkeily- ja painitaustaisella Varnerilla on etu perusboksauksessa sekä painissa, mutta toisaalta Cerrone on vikkelämpi mattomies ja pystyssä Jacksonin suojatin lyöntipeli on monipuolisempaa kuin vastustajalla. Molemmat osaavat ottaa koppeja vastaan, mutta varsinkin Cerronen leukaperät on titaania.

Ottelunkulku: Cerrone on hidas aloittaja ja nopeampi Varner luultavasti hallitseekin ottelun alkua. Varner on kuitenkin toistuvasti katkennut henkisesti paineen alla valittaen joka asiasta tuomarille ja vaatien time-outteja. Lisäksi Varnerin raajat tuntuvat olevan lasia, sillä joka matsissa on jotain hajonnut. Cerrone ottaa alussa pleksiin, mutta ottelun edetessä kontrolli siirtyy Cowboylle, joka nuijii Varnerin maanrakoon viimeistään kolmannessa erässä. Cerrone TKO strikes R2.

Miguel Torres (37-3) vs. Charlie Valencia (12-5): BW-sarjan entinen kuningas, lähes voittamattomana pidetty, Torres on tipahtanut norsunluutornistaan alas rymisten. Ensin Brian Bowles shokeerasi MMA-maailmaa lyömällä Torresilta kruunun päästä ja viimeksi Benavidez löi lisää paskaa ex-mestarin housuun kuristamalla tämän giljotiinilla. Sanomattakin selvää, että tämä on Torresin uran kannalta äärimmäisen tärkeä matsi, sillä kolmatta tappiota ei saa tulla putkeen. Valencialla on kolme voittoa alla, mutta ei hän yllä kuitenkaan Torresin tasolle ottelijana ja se tässä match-upissa onkin ideana. Gimme fight Torressille ja lopputulos on sen mukainen. Torres by RNC R2

Chan Sung Jung (10-2) vs. George Roop (10-6-1): Korean Zombie vs pitkänhuiskea TUF:sta tuttu Roop. Eiköhän tässä mäiskitä rehellisesti toista niin kauan, että mies kaatuu tai ainakin palasia irtoaa. Jung by KO R2.

Mark Hominick (18-8) vs. Leonard Garcia (14-5-1): Samat sanat tähän kuin edelliseen. Hominickin heikkouksia olivat ennen mattopeli ja LW-sarjaan liian pieni fysiikka. Sarjaa alempana Markin fysiikka on kuitenkin varmasti riittävä ja viimeisestä kolmesta voitosta kaksi on tullut lukotuksilla. Erityisesti triangeli-armbar Carawayta vastaan oli komeata katseltavaa ja vahva todiste Hominickin taitojen kehittymisestä. Garcia pärjää aggressiivisuutensa, sisukkuutensa ja graniittisen leukansa ansiosta. Jacksonin suojatti on kaikilla osa-alueilla keskinkertainen, mutta korvaa puutteet edellä mainituilla attribuuteilla. Valmentaja Shawn Tompkinsin alkuperäiseen tiimiin kuulunut Hominick on loistava strikeri, joka vetää pystyssä hyvällä sykkeellä ja monipuolisella arsenaalilla. Se riittää Garciaa vastaan, jonka puolustus koostuu lähinnä kasvolihasten jännittämisestä. Hominick by KO (liver shot a’la Bas) R3.

Preleissä on tarjolla muun muassa gimme gimmeä Mike Brownille sekä LW-sarjan iskukarnevaali, jonka tarjoavat herrat Horodecki ja 9mm Ratcliffe.

Prelit:

Mike Brown (23-6) vs. Cole Province (6-1)

Chris Horodecki (15-2) vs. Ed Ratcliffe (7-2)

Diego Nunes (14-1 vs. Tyler Toner (10-1)

Antonio Banuelos (17-6) vs. Chad George (11-5)

Demetrious Johnson (5-1) vs. Nick Pace (5-0)

Tiequan Zhang (16-0) vs. Pablo Garza (9-0)

Euro Prospects: Jan Blachowicz

2010-09-27T18:14:00.000+03:00

Jan Blachowicz 12-2-0. Poland.

At last has one of the most promising European prospects returned to the battlefields of MMA. Jan Blachowicz was sidelined for one and a half years due to a knee injury. His impressive comeback started in May of 2010 at the KSW 13 “Kumite” LHW tournament, where Blachowicz fought twice in one night. In the first bout he knocked out then undefeated Brazilian Julio Brutus with an uppercut followed by a headkick at 3:40 of the first round. In the second fight Blachowicz displayed his slick ground skills by easily slapping an RNC on Poland’s Wojciech Orlowski in less than two minutes. After the KSW tournament semifinals Blachowicz made his international debut in June against experienced Nikolai Onikienko of the Red Devil Sports Club. The fight took place at Russian based World Absolute FC event . Blachowicz scored his career’s sixth submission win by choking out the Russian in the second round.

Blachowicz is a top rated prospect for couple of reasons. First of all he is currently riding a nine fight win streak against legit competition. During the past three years this 27 year old polish has beaten such top European 205ers as Maro Perak (17-2-1), Martin Zawada (21-10-0), Antoni Chmielewski (18-7-0) and Christian M'Pumbu (15-3-1). Secondly Blachowicz is an all-round fighter with great technique both on the feet and on the ground. Poland, a country with a strong pedigree in judo and wrestling, produces tons of fighters who excel in the grappling department of MMA. Blachowicz is one of these guys. He has an aggressive and slick guard game, but also very tight positional grappling that he mixes fluidly with ground and pound. Besides great grappling abilities Blachowicz also brings deadly striking skills to the table. He has competed actively in Muay Thai winning the World and European amateur titles in 2008.

Blachowicz has been fighting at 205 lbs for now, but he has hardly been cutting any weight. So if or should I say when he gets signed by a major promotion, I think he needs to either put on some muscle or drop down to middleweight. Blachowicz trains and teaches at PRIDE vet Pavel Nastula’s gym in Warsaw, but he also travels to the US for training camps.

Blachowicz’s last fight was just couple of weeks ago at the KSW LHW tournament final against Spain’s Daniel Tabera (16-3-3). Tabera is a pretty powerful grappler, who relies mainly on his wrestling, GnP and grappling. But in the fight against Blachowicz it was quickly obvious that the Spanish didn’t have the edge in grappling this time. Blachowicz dominated his opponent on the ground with air-tight positional grappling switching numerous times between side mount and north south. In the second round Blachowicz managed to take Tabera’s back, flatten him on the ground and pound him out. Blachowicz captured the KSW LHW tournament victory in a dominating fashion, but he’ll face the biggest challenge of his career in his next fight, when he takes on Mamed Khalidov. Khalidov, who is best known for KO’ing Jorge Santiago from the bottom, has also battled against Tabera back in 2008 in fight that ended up in a draw. The fight between Blachowicz and Khalidov will be the biggest LHW fight you can put together in Europe (excluding the UFC euro events). If Blachowicz beats Khalidov, I believe signing with a major promotion is definitely the next career move for him.

Sherdog Prospect Watch: Jan Blachowicz

Blachowicz HL

Blachowicz vs Brutus (Sweet headkick KO)

UFC 119: Mir vs CroCop ennakkokatsaus

2010-09-25T16:20:00.004+03:00

25.9.2010 Conseco Fieldhouse, Indianapolis.

UFC 119 tarjoilee paljon tasaisia matseja, joiden viihdearvo on etukäteen hyvinkin korkealla. LnP-artistit loistavat poissaolollaan, joten matseista suurin osa taitaa päättyä ennen täyttää aikaa.

Pääkortti:

Frank Mir (13-5) vs. Mirko "Cro Cop" Filipovic (27-7-2): Mielenkiintoisessa Old Skool matsissa suurin kysymysmerkki on, että ketä vastaan voittaja ottelee seuraavaksi? CroCop on statuksena legenda ansainnut, mutta jos totta puhutaan niin herra on ollut kaukana parhaastaan Priden kaatumisen eli vuoden 2006 jälkeen. UFC-uralla kroatialainen on onnistunut voittamaan ainoastaan matsit, joissa hän on ollut megasuosikki, eli Sanchez, Al-Turk, Perosh ja Barry. Jos Pat Barry ei olisi viimeksi murtanut kättänsä ja jalkaansa olisi luultavasti myös hän pieksänyt CroCopin, sen verran rajua oli meno kroatialaisen päädyssä ottelun ensimmäisellä puoliskolla. Mir otti itseään niskasta kiinni Veralle koetun nöyryyttävän tappion jälkeen vuonna 2006. Portsarihommat jätettiin kansalle ja ukkeli keskittyi täysipäiväisesti harjoitteluun. Muutos näkyi fysiikan lisäksi otteissa häkissä. Lämppärimatsin jälkeen Mir otti uransa suurimmat voitot lukottaessa Lesnarin ja onnistuessaan ensimmäisenä taistelijana lopettamaan ison Nogin. Tämän jälkeen tuli pataan Lesnarilta, jota seurasi hieno tyrmäys-kuristusvoitto Kongosta. Viimeisimmässään Mirillä oli vuorossa paluu maanpinnalle, tai pitäisikö sanoa unimaailmaan, kun Carwinin kohokoukut lähettivät Las Vegasilaisen vaihtoehtoiseen todellisuuteen. CroCop on sitkeä vanhan liiton tappelija, joka ei hevillä anna periksi. Mir ei voi moisella ominaisuudella kehua ja siinä lepää CroCopin sauma voittoon. Mikäli ottelusta tulee raastava fyysinen ja henkinen taisto, voi Mirko hyvinkin yllättää tässä, jopa legendaarisella LHK:llä eli vasemman jalan kiertopotkulla päähän. Mir on kuitenkin ollut huomattavasti tehokkaampi kovatasoisia vastustajia vastaan ja siksi vaaka kallistuu jenkin puolelle. Mir by arm triangle choke R2.

Antonio Rogerio Nogueira (19-3) vs. Ryan Bader (11-0): Brilziltä viimeksi ”voitosta” huolimatta pataan saanut Pikku-Nog yrittää selvitä hengissä huomattavasti edellistä kovempaa painijaa, Ryan Baderia, vastaan. Laadukkaan boksauksen ja zhoozitzun yhdistelmään luottava Minotoro on esiintynyt kahdessa UFC-matsissaan hieman ristiriitaisesti. Debyytissä tuli loistelias KO-voitto kovasta Luis Canesta, mutta viime matsi pikakomennuksen saanutta Brilziä vastaan jätti paljon toivomisen varaa. Darth Baderia olen hehkuttanut jo pitkään LHW-legenda Chuck Liddellin mantelinperijänä. Kovakätinen painija on raa’an fysiikan omaa järkäle, joka tikkumaisine jalkoineen muistuttaa lähinnä sarjakuvahahmoa. En usko, että Baderilla on mitään syytä viedä tätä matsia tonttiin, niin kova on herran takakäden moukari. Se on kerrasta poikki, jos Baderin takakäden nukutusnuija osuu maaliinsa. Bader by KO R2.

Chris Lytle (29-17-5) vs. Matt Serra (11-6): TUF-finaalistit kohtaavat rematchissa ja yrittävät varmasti välttää kaikin tavoin edelliskohtaamisen unettavan fiaskon. Kumpikin osaa asiansa niin matossa kuin pystyssäkin, joten tahto ja fysiikka ratkaisevat ottelun. Serran lyöntipeli on tiukempaa, kun taas Lytle roiskii enemmän pitkin häkkiä. Toisaalta Lytlen graniittileuka on vastustajansa leukaperiä pitävämpi. Serra on hävinnyt lähinnä itseään paremmille painijoille, mitä Lytle ei ole, joten Serra vie taas pistevoiton. Serra by UD.

Evan Dunham (11-0) vs. Sean Sherk (32-4-1): 155-sarjan vuoden suurin yllättäjä yrittää jatkaa voittokulkua painoluokan legendaa vastaan. Pitkäraajainen Dunham on esiintynyt vakuuttavasti koko UFC-uransa ajan ja herra onkin sarjansa kirkkaimpia tulevaisuuden lupauksia. Erityisesti viime ottelussaan Tyson Griffiniä vastaan Dunham vakuutti tiukalla positiopainilla ja hyvällä lyöntipelillä. Tähän otteluun Dunham lähtee jo selkeänä suosikkina. Itse en ole bookkerien kanssa ihan samaa mieltä. Dunhamin pystypaini ei mielestäni riitä edelleenkään Sherkiä vastaan. Lisäksi matossa lyhytkätinen ja sikaniskainen Sherk on erittäin hyvä positiopainija, joka grindaa vastustajansa kyynärpäillä ja lyhyillä iskuilla. Sherk on pitkällä urallaan hävinnyt ainoastaan sarjojen kuninkaille: Hughes, GSP, BJ ja Edgar. Nuori Dunham ei vielä tuolle tasolle yllä, joten Sherk by UD.

Melvin Guillard (25-8-2) vs. Jeremy Stephens (17-5): Illan takuuvarma ilotulitus, vai onko sittenkään? Nämä hyvin viihdyttävästi ottelevat kevytsarjalaiset ovat mukavassa nosteessa. Entiset treenikaverukset tykkäävät rapata pystyssä, eikä matossakaan turhia pötkötellä vaan lapasta lyödään leipäläpeä kohti satuttamistarkoituksessa. Molemmilla alla kaksi voittoa. Stephens on voittanut viimeisissään ensin Buchholzin teknisellä tyrmäyksellä (cut R1) ja sitten tiukan splitti-työvoiton Sam Stoutista. Greg Jacksonin suojissa uransa henkiin herättänyt Guillard puolestaan taisteli pistevoiton Ronnys Torresista ja viimeisimmässään antoi Waylon Lowelle polvihoitoa siihen malliin, että leikki päättyi jo kolme minuutin kohdalla. Guillard on 4-1 viimeiseen viiteen UFC:ssa ja tämä siis Jacksonille siirtymisen jälkeen. Ainoa tappio tuli Nate Diazille ottelussa, jota Guillard myöskin dominoi ennen huolimatonta puolijauhoista shoottia, joka päättyi giljotiiniin.

Ottelunkulku: Jo punnituksessa herrat kävivät toistensa henkilökohtaiselle mukavuusvyöhykkeelle ja matsissa tuskin menoa tästä poikkeaa. Stephens lyö kaikki iskunsa oikein olan takaa ja siinä piilee sekä miehen vahvuus että heikkous. Jos Stephens osuu niin yleensä vastustaja uppoaa, mutta toisaalta snagariheijarien kauhominen jättää miehen avoimeksi kontraamiselle ja alasvienneille. Guillard lyö myös lujaa ja varsinkin ottelun alkupuolella Melvinin lyöntipeli on todella räjähtävää. Tämän ottelun ratkaiseva tekijä on kuitenkin paini ja tällä osa-alueella atleettinen Guillard on parempi. Greg ”Just Win Baby” Jackson ei anna varmasti Melvinin unohtaa tätä, joten eiköhän Guillard vie ottelua mattoon alun tunnustelujen jälkeen. Guillard by UD

Prelit:

C.B. Dollaway (10-2) vs. Joe Doerksen (46-12): Doerksen nappasi viimeksi kovan päänahan Tom Lawlorista käsittämättömän slugfestin jälkeen. Huippupainija Dollawayn lyöntipeli on kehittynyt huimasti viime aikoina, mikä näkyi erityisesti viime matsissa Goran Reljiciä vastaan. Yli 50 matsin veteraani ”El Dirte” on 7-0 viimeiseen seitsemään, mutta nyt tulee pataan. Dollaway hallitsee häkin tapahtumia nuoruuden innolla, laadukkaalla painilla ja terävillä potkuilla. Dollaway by TKO strikes R3.

Matt Mitrione (2-0) vs. Joey Beltran (12-3): Tässä kilpaillaan lähinnä siitä, että kummasta tulee UFC:n historian huonoin 3-0 rekordin otellut ottelija. Tylysti sanottu, mutta totta se on. Kumpikaan herroista ei kuulu UFC HW-divarin tulevaisuuden lupauksiin, joten henkilökohtaisesti toivon herroilta vain viihdyttävää ja lyhyttä ottelua. Mitrione by KO R1.

Steve Lopez (12-2) vs. Waylon Lowe (8-3): keskinkertaiset LW-divarilaiset ottavat mittaa toisistaan panoksena työpaikka. Lopez otteli kohtalaisella tyylillä kovaa Jim Milleriä vastaan, kunnes olkapää meni sijoiltaan ja leikki loppui siihen. Lowe puolestaan oli ottavana osapuolena debyytissään Guillardia vastaan. Lopez on puhutellut herroista enemmän, joten veikataan UD-voittoa hänen suuntaan.

T.J. Grant (15-4) vs. Julio Paulino (17-3): Työsoppari voi olla katkolla tässäkin matsissa, vaikka molemmat ovat laadukkaita ottelijoita. UFC WW divari on vain niin jäätävän kova, että oman paikan ansaitseminen on todella vaikeaa kyvykkäiden tulokkaiden puskiessa sisään ikkunoista ja ovista. Grant on otellut 2-2 recordin UFC:ssa tekijämiehiä vastaan. Erityisesti viimeksi Grant esitti hienoja otteita tappiosta huolimatta. Tuomarit antoivat pistevoiton tappiottomalle Johny Hendricksille, mutta aivan yhtä hyvin olisi tuomio voinut kääntyä kanadalaisen suuntaan. Julio Paulino kärsi niinikään pistetappion viimeksi UFC-debyytissään, kun alaskalainen jäi Mike Piercen painijyrän alle. Grant on herroista parempi painija ja matto-ottelija, joten pakkohan tässä on voittoa kanukille veikata. Grant by RNC R2.

Mark Hunt (5-6) vs. Sean McCorkle (9-0): the Underground Forumin legenda Sean “Big Sexy” McCorkle ottaa surrealistiselta tuntuvassa matsissa mittaa K-1 legenda Mark Huntista. Hiljaittain vielä yli 300 paunaa painanut McCorkle on vetänyt painoa todella paljon alas ja olikin kuivahkon näköinen punnituksissa. Häkkiin astuessaan herran paino taitaa olla 280:n pinnassa. Huntti on myös liittynyt Painonvartijoihin. Massa on saatu hilattua alas 265 pintaan, mutta lyhyehkö maori on edelleen rasvapallero tuossakin painossa (”What’s the nigga gonna do? He’s Samoan.” – Jules Pulp Fictionissa). Huntin viime vuosien vaikeudet kehissä ovat johtuneet mittarissa olevien kilometrien lisäksi kadoksissa olleesta harjoittelumotivaatiosta sekä puutteellista harjoittelumahdollisuuksista. Nyt Huntooo on treenaillut ATT:lla, joten jonkunlaisessa tikissä pitäisi legendan olla. McCorkle on vielä voittamaton, mutta se johtuu enemmän äijälle syötetyistä paisteista kuin taistelutaidoista. Hunt on pystyssä edelleen kova luu. Hunt by KO R1

Thiago Tavares (14-3-1) vs. Pat Audinwood (9-0-1): BombSquadin tähän asti tappiottoman uran otellut Audinwood on mielenkiintoinen tulokas 155-sarjaan. ”Awesomely Awesome” lempinimellä kulkeva nuori mies on sarjaan pitkä ja iso möllykkä, jonka perusluokka pitäisi riittää jonkun matkaa jopa UFC:n kivikovassa kevytsarjassa. Tavares oli UFC:hen tulemisen aikaan todella kuuma peruna ja hypetyksen kohde, mutta voitokkaan alun jälkeen tappioita on tullut tasaiseen tahtiin huolimatta sopivasta vastuksesta. Miehen henkinen kovuus ei ole ihan vaadittavalla tasolla. Tavares on 1-2-1 viimeiseen neljään, joten tappio tässä merkitsee oven näyttämistä. Audinwood by TKO strikes R2.

UFN 22 ennakkokatsaus

2010-09-15T17:28:00.000+03:00

Harmittavan vähän on ollut aikaa bloggaamiselle viime aikoina, mutta eiköhän se uusi kausi tästä taas pyörähdä käyntiin näin syksyn tullen. Aloitellaan hissukseen analysoimalla kevyellä kädellä Teksasin Austinissa 15.9 pidettävän Ultimate Fight Night 22 tapahtuman pääkortti.

Nate Marquardt (29-9-2) vs. Rousimar Palhares (11-2): Illan pääottelussa jännitetään murtuuko Marquardtilta raaja vai Palharesilta leuka.
Nate the Great aloittaa tästä taas tittelisauman metsästyksen. Marquardtin piti saada se jo edellisen ottelun lopputulemana, mutta "gangster from Portland" eli Chael Sonnen oli asiasta eri mieltä. Marquardt piti matsia luultavasti läpihuutojuttuna, mutta joutui nöyrtymään pahasti Sonnenin eliittipainin ja vahvan GnP:n painostamana. Virheistä on kuulemma opittu ja tähän matsiin tullaan entistä parempana painijana.
Palhares on varmasti usean MW-ottelijan mielestä ei-toivottu vastustaja. Tynnyrimäinen jalkalukko spesialisti ei ainoastaan lopeta ottelua lukolla vaan pahimmassa tapauksessa koko ura voi loppua brassin käsittelyssä, sen verran riuskasti äijä vääntää heel hookit kohdalleen. Tämän sai kokea viimeksi tämän tapahtuman preleissä otteleva puolalainen Tomas Dwral, jolta Palhares korkkasi polven tuomarin estelyistä välittämättä. Palhares on siis pelätty lukkomies ja fyysisesti vahva kaveri, mutta myös valitettavan yksipuolinen ja siten taktisesti helposti lähestyttävä. Palharesin muumikäsillä on vaikea osua mihinkään, eikä lyöntipelin teknisessä puolessa tai nopeudessakaan ole hurraamista. Lisäksi Palharesin pöntössä on hyvin rajallinen määrä kaasua.
Ottelunkulku: Pelin henki on hyvinkin selvä. Palhares on todistanut olevansa eliittigrappleri 185-painoluokassa dominoimalla matossa mm. Salaverryn ja Hornin kaltaisia jannuja. Mikäli brassi saa ottelun tonttiin ottelun alussa, kun lihapullan voimat ovat vielä tuoreet ja Marquardtin raajat kuivat, on hyvinkin mahdollista, että ottelu päättyy ääneen, joka kuuluu, kun katkaiset porkkanan. Mikäli ottelu menee yli kolmen minuutin, leipoo Marquardtin äitin poika Palharesia pataan niin mies muistuttaa matsin jälkeen muumia muutenkin kuin käsien pituuden osalta. Marquardt by TKO strikes R1 4.13

Efrain Escudero (13-1). Charles Oliveira (13-0): Painija-nousukas vs BJJ-nousukas on illan co-main eventin lähtökohta.
TUF:n kahdeksannen kauden vinnare Escudero on laadukas nousukas useastakin syystä. Vahvan painitaustan omaava meksikolais-jenkki on otellut hienon 13-1 rekordin kunnioitettavaa vastusta vastaan. Viime aikoina Escudero on tehnyt sen mitä kaikki painijat tuntuvat tekevän: keskittynyt nyrkkeilynsä parantamiseen. Samaa reseptiä ovat viime aikoina UFC:ssa hyödyntäneet mm. Edgar, Maynard, Hendricks jne. Escudero kärsi uransa ensimmäisen tappion LW-superprospekti Evan Dunhamia vastaan. Tuossakin ottelussa Escudero oli selvästi voitolla lyöden Dunhamin täysin kuutamolle ensimmäisessä erässä. Kolmannen erän henkinen lipsuminen kostautui ja Efrainin käsi vääntyi ikävästi Dunhamin ovelassa armbarissa.
Brassi Oliveira (alias Do Bronx) teki UFC-debyytissaan varmasti vaikutuksen sekä faneihin että kilpaveljiinsä. Vastustaja Elkins slammasi Oliveiran tonttiin, mutta tämä ei ollut heitosta minään vaan nykäisi Elkinsin samantien tiukkaan triangeliin. 41 sekunttia, kukat ja kiitos. Kuten debyytti antoi ymmärtää, on Oliveira tosiaan loistava mattopeluri. Äijä käyttää pitkiä raajojaan todella hyvin ja muutenkin vääntäminen on teknisesti vahvaa. Siihenpä ne positiiviset asiat sitten jääkin. Aikaisemmissa otteluissa puuttee herran pystyosaamisessa ovat tulleet tuskallisen selviksi (ks. esim. Oliveira vs Edu Pachu). Lisäksi nälkälakon uhrilta näyttävä Oliveira on todennäköisesti liian pieni ja fyysisesti heikko UFC LW-divariin, jossa otteluaikana 170+ paunaiset painijat jyräävät.
Ottelunkulku: lyhyestä virsi kaunis. Oliveira ei saa Escuderoa, joka on kaksikosta parempi painija, tonttiin ja maksaa tästä kovan hinnan naamallaan. Escudero by TKO strikes R2.

Jim Miller (17-2) vs. Gleison Tibau (21-6): Illan tasokkaimman LW-kamppailun voittaja kipuaa jo lähelle tittelikuvioita.
New Jerseyn Jim Miller on jäänyt harmittavan vähälle huomiolle isossa liigassa. Viihdyttävästi otteleva työmyyrä on kerännyt vuosien saatossa jäätävän 17-2 rekordin, eikä listaan montaa paistia mahdu. Ja molemmat tappiot ovat tulleet kohtalaisen koville jannuille: LW-champ Frankie Edgarille ja ykköshaastaja Gray Maynardille. Miller on jokaisella osa-alueella tasavahva symppis, joka kovan kestävyytensä ansiosta pystyy painamaan hiileen alusta loppuun. Tällä hetkellä ukko ratsastaa jo neljän voiton putkessa (Danzig, Lopez, Ludwig, Bocek). Voitto kovasta Tibausta nostaisi Millerin välittömästi lähelle tittelisaumaa.
ATT:n painonvetoihme Gleison Tibau kuuluu sarjan isoimpiin ja fyysisesti vahvimpiin ottelijoihin. Aikaisemmin sarjaa ylempänä otellut Tibau on löytänyt kohtalaista menestystä LW-divarista. Tappiot ovat tulleet kohtalaisen koville nimille kuten Joe Stevenson ja Tyson Griffin. Tähän otteluun Tibau tulee alla kaksi voittoa, joista ensimmäisessä brassi väkisinmakasin Josh Neerin tylsässä ottelussa. Viimeisimmässä matsissa oli aivan toinen ääni kellossa, kun Tibau murjoi brutaaliin tyyliin pari painoluokkaa pienemmältä keijukaiselta näyttäneen veteraani Caol Unon.
Ottelunkulku: kumpikaan ottelija ei ole millään vapaaottelun osa-alueella mitenkään poikkeuksellisen hyvä, mutta toisaalta suurempia heikkouksiakaan ei löydy. Tibaun kaasutankki vaikuttaa kasvaneen viime aikoina, mutta uskon, että Millerillä on edelleen kestävyysetu puolellaan. Tämä menee helposti tuomariäänille ja silloin duracell-Miller on vahvoilla. Miller by UD.

Ross Pearson (11-3) vs. Cole Miller (16-4): Klassinen striker vs grappler matsi.
Euroopan paras 155-paunainen, TUF-voittaja, Englannin Ross Pearson jatkaa voittokulkuaan ATT:n Cole Milleriä vastaan. Miller on hyvä tontissa, mutta äijän pystypaini on kovin rajallista eikä lyöntipeli riitä Pearsonia vastaan. Pearsonin monipuolinen ja teknisesti vahva pystytyöskentely on sarjan kärkipäätä. Matossa Pearson on myös varsin vikkelä ja pomppaa usein hyvin nopeasti takaisin jaloilleen. Pearson by TKO cut R2.

Cage Challenger

2010-09-01T21:11:00.000+03:00

The Cage promotion continues it's fast rise to the top of european MMA by introducing a new event series "Cage Challenger". Like the name of the series implies, Cage Challenger was set up to give young fighters and prospects a chance to display their skills in a suitable environment.

Cage Challenger poster is weird (no skulls, flames or pitbulls), but I like it.

The first event of Cage Challenger takes place on 18th of September in Riihimäki, Finland.
Check out the full fight card and event information at MMAFinland.fi

In the main event the hard hitting finn Timo "Berserk" Suhonen defends his Cage Middleweight Championship belt against currently undefeated Mats Nilsson of Sweden. Suhonen earned a decision victory in his last fight after a grueling fight while Nilsson scored an impressive TKO win in his last bout at the Cage 13. Finland versus Sweden always produces great fights and I don't think this one will be an exception of the rule.

Besides the main event there are couple of very interesting fights. Ville "Penalty Shot" Yrjölä takes on another swede Martin Svensson. Both guys are very good grapplers so this fight could play out to be a great display of quality ground work. Another fight, that you should check out if you get a chance, is GB Gym's Joonas Niemelä's bout against Aleksi Kainulainen of FFG. Niemelä is a very talented young prospect with superb athletic abilities. It'll interesting to see how he deals with Kainulainen, who hails for the famous Finn Fighters Gym.

I'll attend this event and write a short event report afterwards.

The 440 Pound Twins

2010-07-16T20:51:00.000+03:00

Two of the brightest European light heavyweight prospects have so much in common that they might be twins. Both are just 23 years of age, but well over 6 six foot tall and walk around at 220 pounds. Both of them have great physical attributes for fighting, quality Muay Thai striking, effective grappling, high fight IQ and a great determination to succeed in the sport of MMA. The twins, Hans Stringer of Netherlands and Marcus Vänttinen of Finland, might very well be the next young guns that get signed by a major promotion.

Stringer and Vänttinen have a lot in common.

Hans Stringer (16-4-1, Netherlands)

Dutch LHW fighter Hans Stringer is without a doubt one of the most promising fighters in Europe at the moment. Stringer has been very active lately, fighting six times in 2009 and three times already in 2010. After a rocky start, his MMA career really took off and now he is currently riding a seven fight win streak while going 12-1 in his last thirteen fights. Stringer’s recent dominant wins over Dawid Baziak (8-2), Michael Knaap (17-19), and highly regarded prospect Michal Fijalka (6-1) has cemented his status as a one of the top dogs in the European LHW division.

While Stringer is definitely an all-round fighter, it is his deadly ground game that sets him apart from most fighters. He trains grappling at the Jiu-jitsu Factory, a gym ran by brothers Mathieu and Willem Peters, who are both blackbelts in BJJ. Stringer has also enjoyed a hefty portion of authentic Brazilian BJJ coaching as Carlos “Cadu” Francis (2010 Nogi black belt world champ) spent three years teaching at the Jiu-jitsu Factory. Training submission fighting since he was fourteen years old, Stringer has a technically sound and fluid jiu-jitsu game. Off his back, Stringer has a very active guard, where he switches seamlessly between submissions and sweeps. With his long limbs (6’2”), Stringer is able to effectively control his opponents on the ground with excellent positional grappling, and usually ends up getting mount or backmount. Once a dominant position is achieved, Stringer, a multiple time Dutch BJJ champion, sticks to it like glue while delivering effective ground and pound. While wrestling isn’t one of Stringer’s strongest assets, he does have smooth throws and trips from the clinch. Stringer is constantly working on his wrestling with high quality wrestlers from Eastern Europe. Besides grappling for a decade, Stringer has honed his clinch game by competing in Sanda, where throws and trips are an essential part of the game.

Stringer (on top) is deadly on the ground.

Stringer’s solid skills on the feet shouldn’t come as a surprise to anyone considering that he is from the Netherlands, the striking capital of the western world. Stringer trains at the Friends Gym with K1 superstar Albert Kraus and multiple kickboxing world champions. His striking style is pretty much the traditional Dutch style of Muay Thai, which consists of good basic boxing mixed with the cornerstone of Dutch striking: meat cutting low kicks. On the feet, Stringer uses his long reach well, and has one fine quality as a striker that is often overlooked—he isn’t afraid to get hit.

Stringer, who just turned 23, is already a physically legit 205er. For the past two years he has been working with a world class strength and conditioning coach and has managed put on almost 20 pounds of pure muscle. Stringer, who now walks around at over 220 pounds (100 kg), said he is still getting heavier and plans to be at 230 lbs in a year or two. In addition to his regimen at the Friends Gym and Jiu-jitsu Factory, Stringer trains occasionally with various Dutch talents; Gegard Mousasi being the most well-known of them. He also travels across the pond to Wanderlei Silva’s gym in Las Vegas and to the Ribeiro brother’s University of Jiu-jitsu in San Diego.

In summary: Stringer is a specimen of a modern MMA fighter. He has a highly versatile skill set, great physical performance and an intelligent approach to fighting. While this young man’s career is on a meteoric rise, he has managed to keep his head cool and doesn’t want to rush things. In order to gain experience and get chances to hone his skills, Stringer, who has fought three times already in 2010, plans to fight at least three more times during the rest of the year. Stringer has set a firm goal to fight for a major promotion in the future, but he isn’t in a hurry yet as he feels that he is still improving all the time and the big leagues are not the best place to grow up as a fighter. At the moment it looks like Stringer’s next fight will be against Germany’s Martin Zawada (21-10) in September or November.

Hans Stringer promo video by Beast of the East

Hans Stringer vs Michal Fijalka video

Marcus Vänttinen (15-2-0, Finland)

Vänttinen, a 23 year old representative of Alliance Porvoo, is steadily moving towards bigger fights and promotions. The Finn has kept himself busy by fighting five times in 2009 and three times already in 2010. In his last few fights Vänttinen has decisively beaten legit competition in Antoni Chmielewski (18-7), Martin Zawada (21-10), Valdas Pocevicius (33-23) and Kzrysztof Kulak (22-12). These wins have verified his status as one of the brightest European LHW prospects.

Like his fellow prospect Stringer, Vänttinen can also be labeled as an all-round fighter. He is quite tall for a 205er at 6’3” (193 cm), which usually gives him a considerable reach advantage over his opponent. Despite his young age, Vänttinen is a patient fighter with a high fight IQ. He never rushes things, but rigorously follows the game plan that has been laid out for the fight at hand. Vänttinen is neither a brawler nor a power puncher. He likes to pick his shots and methodically break down his opponents on the feet. He uses his long reach very effectively by applying constant pressure with straight punches and low kicks. He is good at controlling the range and staying outside, thus rarely getting clipped or pulled into a brawl. In the clinch, technically firm Muay thai and leverage from long limbs come into play from Vänttinen, who sharpens his striking skills at the Sityodtong Finland in Porvoo. He likes to punish his opponent’s body and legs with non-stop knees while looking for a Thai plum.

Vänttinen, who likes to stay outside and use his long reach, also has a nasty clinch game

Even though Vänttinen has recently preferred to keep his fights standing, he can handle himself on the ground too. This member of Alliance Porvoo has solid fundamentals on the ground. Like on the feet, Vänttinen doesn’t get ahead of things on the ground either, but relies on tight positional control and deliberate ground and pound. He likes to grind his opponents with short punches and elbows while looking for submissions and maintaining good positional control. The fact that his long legs usually allow him to lock on a body triangle from his guard or from his opponents back also facilitates his ability to maintain control.

Vänttinen, who walks around at 215 pounds (97 kg), is a decent sized 205er and will probably fill out a bit more as he gets older. In addition to training in his hometown, Vänttinen regularly takes trips to southern Finland to train with different Finnish camps. Like Stringer, Vänttinen has also trained in Holland with StrikeForce star Gegard Mousasi, and is soon flying to the USA for a training camp. Besides being a workhorse at the gym, Vänttinen’s good physical attributes also come from his clean lifestyle and interest in nutrition. This determined young man is known for following a strict organic caveman diet that excludes all processed foods like dairy and grains.

In summary: Vänttinen has many things going for him: a fitting physique for a 205er, good gas tank, multifaceted skill set, technical striking style that fits his long reach, high fight IQ and calmness under fire. The Finn is known for being a patient and methodical fighter, but in his Muay Thai fights he’s shown that he can also switch gears to a more aggressive style if needed. His striking needs to loosen up a bit, but once it does, I’m sure we’re going to see nasty things from this young fellow. Vänttinen's next fight will take place at the Fight Festival promotion in Finland during the fall of 2010, but he believes that he will fight for a major promotion sometime in 2011. I believe it too.

Marcus Vänttinen vs Antoni Chmielewski video

Marcus Vänttinen vs. Valdas Pocevicius video

This article is published also at theGarv.com.

Sources: Sherdog.com, Mmaranked.com, Hans Stringer and Marcus Vänttinen

Photos by Sherdog.com and VeeveePhotos

Saikulla

2010-06-19T15:19:00.000+03:00

Blogisti hajotti olkapäänsä taistelun tiimellyksessä. Edessä on puukkohoitoa ja pitkähkö toipilasaika. Yhdellä kädellä ei viitsi kovin paljoa naputella, joten BFTN on saikulla elokuulle asti.

UFC 115 Ennakkokatsaus

2010-06-08T20:00:00.000+03:00

12.6.2010. General Motors Palace, Vancouver, Kanada.

Pääkortti:

Chuck Liddell (21-7) vs. Rich Franklin (26-5): Illan yllättävässä pääottelussa kohtaavat UFC:n suositut ja imagoiltaan erilaiset keulakuvapojat.

Tito Ortizin niskavamman ansiosta näemme alkuperäistä Chuck vs Tito osa IX huomattavasti mielenkiintoisemman ottelun, jonka toteutumista eivät osanneet ennakoida sen paremmin fanit kuin ottelijatkaan. Kummatkin ottelijat ovat taistelleet hyvin korkeaprofiilisen uran UFC:n leivissä, eikä herrojen tekemisiä siksi tarvitse suuremmin esitellä.

Liddell on kiistatta yksi kaikkien aikojen parhaista LHW-ottelijoista, mutta tällä hetkellä miehen rooli divisioonassa on toimia lähinnä tittelimatsia hakevien haastajien gatekeeperina. Rampagelle menetetyn vyön jälkeen meno on ollut pääosin takkuista. Kyseessä lienee monen asian summa: treenimotivaatio on ollut välillä kadoksissa, rock’n’roll elämäntyyli on ottanut osansa ja Dancing with the Starsin kaltaiset hankkeet ovat repineet ukkelin huomioita pois leipälajista. Vanhaa arkkivihollistaan Titoa ja TUF:a varten Chuck kuitenkin ruoski itsensä kuvien perusteella kuntoon, jossa miestä ei ole nähty vuosiin.

Chuck on tikissä.

Franklin ei ole ansioluetteloltaan ihan Liddellin veroinen legenda, mutta todella laadukkaasta ottelijasta on kysymys. Anderson Silva osoittautui kahteen kertaan ylivoimaiseksi vastustajaksi Franklinille, mutta muuten hän on otellut hyvin kilpailukykyisiä otteluja muutamista tappiosta huolimatta. Hendoa vastaan tuli splittitappio matsissa, jonka olisin itse tuominnut Franklinin eduksi. Viimeksi Vitorin kädet olivat Richille liian vikkelät, mutta niin ne taitavat olla monelle muullekin 185-paunaiselle. Franklinin vahvuudet ovat hänen monipuolinen tekninen arsenaali sekä aina raudanlujassa tällissä oleva fysiikka.

Ottelunkulku: Jo pitemmän aikaa kritisoidulla ja eläkkeelle pusketulla Icemanilla on paljon todistettavaa koko lajia seuraavalle yleisölle, työnantajalleen ja ennen kaikkea itselleen. Fyysisen puolen pitäisi olla nyt pitkästä aikaa kunnossa, mutta miten on kuulan kunto? Joka tapauksessa hyvä valmistautuminen näkyy itseluottamuksena ja harteita painavat paineet varmistavat, että Liddell lyö prässin päälle heti ottelun alussa. Vasenkätinen Franklin ottelee yleensä alun hieman konservatiivisemmin kontraten lähinnä yksittäisillä lyönneillä ja vartaloon kohdistuvilla potkuilla. Franklinin vasenkätisyys voi olla ratkaiseva tekijä tässä ottelussa. Toisaalta se antaa Chuckille hyvän mahdollisuuden täräyttää tavaramerkiksi muodostuneella takakäden heijarilla. Ja Franklin puolestaan voi ajoittaa Liddellin takakäden lataamisen ja tykittää kovalla takajalan kiertopotkulla tätä niskaan a’la CroCop. Chuck on symppis jannu, joka tykkää tapella ja on aina suurella sydämellä mukana. Siksipä toivonkin, että Iceman niittaa tässä vielä yhden highlight reel-tyrmäyksen, mutta realisti minussa valitsee tasavahvan Franlinin, joka etenee voitolla tuoreiden LHW-tittelihaastajien harvaan joukkoon. Franklin by UD.

Mirko "Cro Cop" Filipovic (26-7-2) vs. Pat Barry (5-1): Vanha-uusi-vanha CroCop kohtaa

K-1 legenda CroCopin ura ei ole millään meinannut nousta flyyttiin PRIDE:n jälkeen. Monenlaista selitystä on vuosien varrella kuultu ja pakkaa on sekoitettu vaihtamalla: harjoittelumetodeja, valmentajaa, treenikavereita, harjoituspaikkaa jne. Nytkin on taas toivuttu polvileikkauksista ja niin edes päin, mutta en jaksa uskoa, että kovin dramaattista muutosta herran otteissa tullaan näkemään.

Raskaansarjalaiseksi lyhyelle ja siten myös tynnyrimäiselle Barrylle tämä on unelmamatsi. Barryn puutteelliset mattotaidot tulivat tuskallisen selväksi Tim Hagueta vastaan, mutta tällä kertaa nuo puutteet tuskin haittaavat menoa. Hardonkia vastaan Barry esitti tyylikästä ja monipuolista potkunyrkkeilyä sekä teräviä atleettisia ominaisuuksia.

Ottelunkulku: CroCopin suorituskyky on jonkin verran varmasti laskenut viime vuosina, mutta kyseessä on myös lajin kehittyminen sekä vastustajien parempi valmistautuminen kroatialaisen yksipuolista ottelutyyliä varten. CroCop on vetänyt menestyksekkään uransa läpi samalla arsenaalilla, joten ei ihme, että jossain vaiheessa tehokkuus hieman laskee. Barry on käytännössä nuorempi eli nopeampi, kestävämpi ja ennen kaikkea nälkäisempi versio Mirkosta. Barrylla on todella nopea ja tehokas jabi, jolla patukka voi pehmittää CroCopin naamavärkkiä ennen legendan UFC-uran päättävää kuoliniskua. Barry by TKO strikes R2.

Paulo Thiago (13-1) vs. Martin Kampmann (16-3): Laadukkaassa 170-paunaisten taistossa haetaan tulevia tittelihaastajia

Brasilian kyttä Paulo Thiago on esittänyt monipuolisia ja pääosin vakuuttavia otteita menestyksekkäällä UFC-urallaan. Tällä hetkellä ainoa tahra rekordissa on Jon Fitchille koettu tappio. Ottelussa brassi joutui Fitchin laadukkaan subbaripainin ja musertavan fysiikan runtelemaksi. Fitchin tiimikavereita Kosia ja Swickia vastaan Thiago näytti, että iskuissa on pudotusvoimaa, vaikka lyöntipeli ei kaikkein nopeinta tai teknisintä olekaan.

Jouduttuaan Nate Marquardtin pahoinpitelemäksi 185-paunaisissa Kampmann päätti pudottaa sarjaa alemmas 170:een. Uudessa painoluokassa Kampmann löysikin heti menestyksen sävelen voittamalla brassi Barroksen sekä top kymppi rankatun Carlos Conditin. Daleyta vastaan Kampmann teki typerän strategisen valinnan suostumalla lyöntikisaan ja maksoi tästä kalliin hinnan.

Ottelunkulku: herroilta löytyy yksi yhteinen nimittäjä: Jacob Volkmann. Thiago otteli Volkmannin kanssa tasaisissa merkeissä täyden ajan, kun taas Kampmann tuhosi Minnesotan miehen muutamassa minuutissa. Yleinen mielipide ja vedonlyöntikertoimet taitavat asettaa Thiagon selväksi suosikiksi, mutta itse poimin tanskalaisen ottelun voittajaksi. Kampmannin teknisempi lyöntipeli antaa hänelle mahdollisuuden nakuttaa tässä Bisping-tyylisen pistevoiton. Kampmann by UD.

Ben Rothwell (30-7) vs. Gilbert Yvel (36-14-1): Hyvää matchmakingia Joe Silvalta. Tämä on selkeästi Do-or-Die matsi molemmille ottelijoille ja UFC toivoo, että paine purkautuu raivokkaana päähän lyönti kisana. Yvel on pystyosaamiseltaan parempi, mutta HW-sarjaan alikokoisena hän antaa parikymmentä kiloa tasoitusta Rothwellille. Rothwellin paini on ihan kohtalaista, vaikka se ei siltä näyttänytkään ilmiömäistä Cain Velasquezia vastaan. Mutta esimerkiksi Arlovskin hän onnistui viemään tonttiin useamman kerran.

Ottelunkulku: mörkömäinen Rothwell päättää missä tämä ottelu otellaan. Jos Ben-pojalla on yhtään järkeä päässä jäljellä, puskee hän massallaan pienemmän Yvelin häkkiä vasten, kauhoo tältä jalat alta ja alkaa jaella pahaa mieltä, kuten Immu sanoisi. Rothwell by TKO strikes R2.

Carlos Condit (24-5) vs. Rory MacDonald (10-0): Illan toisessa 170-paunaisten laatumatsissa selvitellään myös tulevia tittelihaastajia. Lajia fanaattisesti seuraavalle paistille tämän kaltaiset ottelut ovat parhautta. Top 10 huitteilla pyörivä Condit on nuoresta iästään huolimatta lajin veteraaneja ja siten monessa liemessä keitetty. Kun vastaan asetetaan Kanadan ihmelapsi ja kymmenen ennen täyttä aikaa päättyneen ottelun jälkeen edelleen voittamaton MacDonald on kasassa jo makeat ainekset. Kun tähän lisätään vielä huomiot, että molemmat jannut ovat liukkaita matossa, teräviä pystyssä ja lopetushakuisia tyyliltään, on ottelun urheilullinen odotusarvo lähellä taivasta.

Ottelunkulku: MMA:n koko tekniikka-arsenaali otetaan nyt käyttöön. MacDonald on ollut erittäin vakuuttava otteissaan, mutta toisaalta Condit on selkeästi kovin vastustaja nuorukaisen uralla. Mäkkärin menestyy varmasti tulevaisuudessa, mutta tällä kertaa kokemus vie voiton. Condit by triangle R1.

Prelit:

Mac Danzig (19-7-1) vs. Matt Wiman (11-5): Do-or-Die matsi taitaa olla tämäkin. Wiman on osallisena usein viihdyttävissä taisteluissa. Esimerkiksi miehen kamppailu Sam Stoutin kanssa oli erinomaista viihdettä. Danzig on pohjimmiltaan hyvä ottelija, mutta se ei muuta sitä faktaa, että herra vegaani on liian pieni 155-sarjaan. Etukäteen hyvin tasainen kamppailu, jossa käännyn Wimanin puoleen lähinnä siitä syystä, että omahyväiseltä vaikuttava Danzig ärsyttää välillä huomattavissa määrin. Wiman by UD.

Tyson Griffin (14-2) vs. Evan Dunham (10-0): oho, treenikaveri vs treenikaveri. Näitä matseja nähdään vapaaottelussa todella harvoin. Dunham on todella lupaava nuorukainen, mutta tällä kertaa tulee tukkapöllyä. Griffinin kovempi fysiikka ja parempi paini antavat hänelle mahdollisuuden päättää otellaanko pystyssä vai matossa. Dunham oli pystyssä täysin kuutamolla Escuderoa vastaan eka erässä, mutta onnistui kaivamaan uuden vaihteen myöhempiin eriin. Dunhamin paras ase on hänen dynaaminen guardinsa, mutta treenikaveri Griffin tietää varmasti klopin metkut. Ei tämä muutenkaan näytä kovin herkulliselta Dunhamin kannalta, sillä Griffin on pieksänyt lukuisia Dunhamia muistuttavia ottelijoita (Dos Anjos, Tavares, Tibau, Aurelio). Griffin yllättää kaikki, mukaan lukien itsensä, täräyttämällä Dunhamin täysin kylmäksi heti avauserässä. Griffin by KO R1.

David Loiseau (19-9) vs. Mario Miranda (9-1): Miranda on kovan luokan lupaus, jolle viimeksi kaasuttaminen koitui kohtaloksi UFC-debyytissään.Tällä kertaa tuskin jännitys vie voimia ja match-uppikin on suosiollisempi. Loiseau on kieltäytynyt kehittymästä jo vuosien ajan, eikä herran taekwon-do potkuilla ja satunnaisilla kyynärpää-iskuilla enää pärjätä. Miranda by TKO strikes R2.

James Wilks (6-3) vs. Peter Sobotta (8-2): Saksalainen Sobotta on liian pieni 170-paunaisiin, joten isokokoisella Wilksillä on edessä helpohko iltapuhde. Wilks puskee Sobottan häkkiä vasten, jakelee polvia ja vie sakun tonttiin. Matossa Paulsonin virittämä Wilks on kuin kotonaan ja Sobotan ilta päättyykin tuskaiseen ”Catch!” huutoon. Wilks by reverse heelhook R1.

Claude Patrick (11-1) vs. Ricardo Funch (7-1): Jo yli kymmenen vuoden ajan kanadalainen Patrick on rakennellut hiljalleen vapaaottelu-uraansa. Vuoden 2005 jälkeen hän on otellut kymmenen kertaa voittaen niistä jokaisen, joten tilaisuus UFC:ssa on varmasti ansaittu. Patrick on vuosien varrella treenaillut lukuisten huippujen kanssa ja säännöllisin väliajoin joku on kehunut äijän otteita interwebsin foorumeilla. Gonzagan suojatti Funch on sisukas jannu, mutta tekninen osaaminen ei vielä riitä UFC:n kivikovassa WW-divarissa. Patrick by UD.

Mike Pyle (18-7-1) vs. Jesse Lennox (11-2): Lennox on lupaava nuori vapaaottelija, jolle tarjotaan tässä vaarallista matsia. Pyle on hyvä grappleri, mutta herran iskunkestävyys jättää paljon toivomisen varaa. Fyysisesti vahvempi Lennox otteli järkevästi toista hyvää vääntäjää Villefortia vastaan, joten eiköhän tässä mennä samoilla eväillä. Lennox by TKO strikes R2.

Cage 13 Review

2010-05-10T15:06:00.001+03:00

Cage 13 was held on may 8 th at the Energia Arena in Vantaa, Finland. This was the third and the biggest show of the promotion under new ownership. It was also by far the best Cage event that we have ever seen.

In the main event of the evening hometown hero and reality tv star Anton Kuivanen dominated Dutch Raymond Jarman in all areas of MMA for almost three full rounds. Kuivanen came out with a heavy right hand that clipped Jarman on the chin and set the pace for the rest of the fight. As it came obvious to Jarman that he wasn’t getting any success on the feet, he tried to take the fight to the ground, but no luck there either as he was put on his back by Kuivanen. Kuivanen landed some heavy shots from top position, but Jarman absorbed everything and kept fighting back. However in the third round all the damage begun to add up. Finally Kuivanen landed a crushing knee to the liver from side control, that made Jarman give up in 4.00 of the third round. Jarman, who took the fight on one weeks notice, showed that he is game as hell and can take a hellava beating. Big props to Raymond. This was Kuivanen’s fifth straight win and obviously he is ready for bigger fights. Unfortunately Kuivanen broke his hand again, which means that he can’t fight for few months.

In the LHW title fight Finland’s young gun Marcus Vänttinen proved to be too much for the polish judoka Antoni Chmielewski. First round was basically a five minute long feeling out period where Chmielewski kept circling and Vänttinen stalked him down. In the second round Chmielewski scored couple takedowns, but couldn’t do anything after getting his opponent to the ground. On the feet 22 year old Vänttinen scored solid lowkicks, jabs and knees from the clinch. In the third round Vänttinen managed to get mount and drummed Chmielewski for three minutes, but couldn’t get the stoppage. Vänttinen has recently beaten guys like Zawada, Kulak, Pocevicius and now Chmielewski, so it’s time to step up the game and set a fight with a UFC vet or similar.

In the FW title fight Finland’s monstrous Tom Niinimäki dominated Netherland’s previously undefeated Ben Boekee on the ground. Right away Boekee, a judoka with slick ground skills, shot for a takedown, but Niinimäki sprawled and took top position. On the ground Niinimäki, who was much bigger and visibly stronger than his opponent, kept tight pressure on Boekee and passed his guard number of times. From side control Niinimäki landed few good elbows before snatching a fight ending kimura lock in 3.47 of the first round. Boekee fought back valiantly, but maybe a drop down to 60/135 would be the right move since he is clearly too small for the top guys at 65/145. Niinimaki is now riding a four fight win streak since dropping down to featherweight. He is easily top five in euro FW division and I’d love to see him even at the WEC.

There are very few guys in the Europe that can take the belt from Niinimäki, but one of them even fought at this event. Lithuania’s Sergei Grecicho is one of the best grapplers I’ve ever seen fight live. In the fight before this one, Grecicho submitted highly regarded Jerry Kvarnström (7-0 before the fight) with a triangle choke. The two time combat sambo world champion showed once again his amazing submission abilities in his fight with Finland’s Ville Yrjölä. On the ground Grecicho quickly snatched Yrjölä’s hand to an armbar and from there transitioned to a fight ending triangle choke. The fight lasted just 46 seconds. It’s obvious that Grecicho now needs to fight for the belt against Niinimäk. Based on the rumors I heard in the after party, we might get see to this fight, which is absolutely awesome.

In other fights on the card Netherlands Bogdan Christea squeezed a majority decision over Finland’s Michael Grönfors. The fight was an entertaining bout filled with crisp striking, takedowns and ground work. Christea was stronger in clinch and managed to score takedowns that gave him the win. Finland’s always entertaining Jasse Junkkari came out in a samurai costume that got a great response from the crowd. In the fight the Demian Maia purple belt quickly took the back of Lithuania’s Ordoyan and sinked in a RNC. GB Gym’s rising young stallion Kai Puolakka scored his second pro win by submitting Sweden’s Sebastian Eriksson with a standing guillotine.

Check out the picture gallery from the event at Kulmassa.fi

UFC 113 ennakkokatsaus

2010-05-07T12:57:00.001+03:00

UFC 113: Machida vs Shogun

Aika ja paikka: 8.5.2010 Bell Centre, Montreal, Kanada.

Blogistin siviilielämän kiireiden vuoksi on tämän kertainen UFC katsaus tavallista suppeampi. Lisäksi Cage 13 on viikonloppuna, joten suurin huomio kiinnittyy Vantaalle.

Pääkortti:
Lyoto Machida (16-0) vs. Mauricio "Shogun" Rua (18-4): Välittömän rematchin viimekertaisen fiasko-tuomion jälkeen saanut Shogun yrittää toisen kerran riistää vyötä karatemies Machidalta. Shogunin leiri oli viimeksi tehnyt kotiläksynsä ja laatinut erinomaisen pelisuunnitelman Machidan kaatamiseksi. Suunnitelmaan kuului mm. Machida suorian lyöntien blokkaaminen pitämällä kädet korkeassa muay thai tyylisessä suojauksessa ja kontraaminen alapotkuilla. Taktiikka toimi hyvin, sillä kolmannen erän jälkeen Machida oli jo väsynyt ja liikkui tavallista heikommin.

Machida luottaa suoriin lyönteihin, vartaloon kohdistuviin polvipotkuihin ja kamppeihin. Kaiken tämän mahdollistaa herran loistava ajoitus ja epätavallinen rytmi. Shogun on puolestaan enemmän perinteisen muay thai ottelija tyyliltään: muurimainen suojaus, terävät potkut ja iskujen kohdistaminen koko pää-vartalo-alavartalo osastolle kohdetta jatkuvasti vaihtaen.

Ottelunkulku: Edellisestä kohtaamisesta on vain puolisen vuotta aikaa, joten kovin dramaattista muutosta ei liene syytä odottaa ottelijoiden taitotason ja edes ottelutaktiikan suhteen. Machida hajotti kätensä aika pahasti viime ottelussa. Käsivammojen parantuminen kestää usein harmittavan pitkään, joten voi olla että Machida ei terävimmillään. Shogun taasen on, ainakin raporttien mukaan, saanut lyhyen loman jälkeen harjoiteltua terveenä ja täysipainoisesti tätä ottelua varten. Itse pidän edelleen Shogunia parempana ja monipuolisempana ottelijana ja siksipä uskon, että Shogun voittaa tämän(kin) titteliottulun. Tällä kertaa tyrmäyksellä. Shogun by TKO strikes R3.

Josh Koscheck (14-4) vs. Paul Daley (23-8-2): Tiimien välinen sota AKA versus Rough House saa jatkoa tämän hienon match-upin myötä. Hardyn ja Swickin välinen kamppailu aloitti viihdyttävän suunsoiton leirien välillä ja tämän matsin myötä tuo v*ttuilu on leimahtanut ilmiliekkeihin. Molemmilla on nyt hyvä syke päällä ja voitto tästä ottelusta tarkoittaa titteliotteluun pääsyä sekä uran taloudellisen näkökulman kannalta merkittävää TUF-valmentajan positiota.

Ottelunkulku: huippuluokan painitaustan omaava Kos on ihastunut viime aikoina vähän liikaakin omaan lyöntipeliinsä jättäen painimisen lähes tyystin. Tämä valinta on toiminut hyvin keskinkertaisia lyöjiä vastaan, mutta kostautunut mm. Paulo Thiagoa vastaan. Viimeksi Johnsonia vastaan Kos otti muutaman pahan pommin kuulaansa, mikä osoitti että edelleen puolustuksessa on parantamisen varaa. Puheiden mukaan Kos aikoo otella pystyssä Daleykin vastaa. Tuo kuulostaa todella huonolta ajatukselta, sillä Daley on luultavasti sarjan paras pystyottelija. Äijän vasen koukku iskee kuin 10 kilon leka ja muutenkin pystyottelu on sekä teknisesti hienoa että brutaalin toimivaa. Daleylla on Mike Tysonmainen ruumiinrakenne ja ottelutyyli, mistä kertoo myös lähes 80 prosentin tyrmäystarkkuus. Toivottavasti tämä ei mene väkisinmakaamiseksi, vaan äijät lyövät reippaasti roskat silmistä, tapahtui se sitten pystyssä tai matossa. Daley by KO R2.

Jeremy Stephens (16-5) vs. Sam Stout (15-5-1): Bravo Joe Silva! Näitä match uppeja enemmän. Stout kehittynyt kovasti viime aikoina ja näytti erittäin hienolta viimeksi Lauzonia vastaan. Stephens ottelee aina raivosykkeellä ja pistää jokaiseen iskuun koko latingin. Stoutilla on graniittileuka ja ukkelin pystypeli on laadukkaampaa kuin Stephensin, joten Stout by UD.

Kevin "Kimbo Slice" Ferguson (4-1) vs. Matt Mitrione (1-0): Taitotasoltaan matsi kuuluisi Fight Night-tapahtumien undercardille, mutta Kimbo myy ja se on fakta. Mitrione on vahva möllykkä, mutta eihän tuo paisti riitä Kimbolle millään osa-alueella. Kimbo by dun datta eli KO R1.

Alan Belcher (15-6) vs. Patrick Cote (13-5): Bravo pt. II Joe Silva! Cote tekee paluuta titteliottelussa tapahtuneen vakavan polvivamman jälkeen. Häkkiruostetta on varmasti kertynyt vuoden tauolla jonkun verran, joten aika kovaan paikkaan herra joutuu kohdatessaan heti Belcherin. Belcher näytti viimeksi Gouveia vastaan loistavalta pilkkoessaan brassin pystyssä kilon paloiksi. Belcherin suoritustaso on aikaisemmin heitellyt vähän turhan paljon, mutta viime aikoina ukolla on ollut ammattimaisempi ote otteluihin valmistumisessa. Molemmilla on todella kovat päät, joten vaikka pommeja osuisi niin voi olla että tämä menee täyden ajan. Belcher by UD

Prelit:
Joe Doerksen (44-12) vs. Tom Lawlor (6-2)
Jonathan Goulet (22-10) vs. Marcus Davis (16-6)
Yoshiyuki Yoshida (11-4) vs. Mike Guymon (11-3-1)
Tim Hague (10-3) vs. Joey Beltran (11-3)
T.J. Grant (15-3) vs. Johny Hendricks (7-0)
Jason MacDonald (24-13) vs. John Salter (4-1)

Harvinaisen heikkotasoisten prelien tähdeksi nousee TJ Grant vs Johny Hendricks. Molemmat on loistavia grapplereita ja pystyssäkin ruutia löytyy, varsinkin Hendricksiltä.

Cage 13 Spring Break Preview

2010-05-03T09:55:00.000+03:00

Cage promotion held its first big show in February and now it’s time to step up the ante for the Spring Break. The card for this event is absolutely stacked with title fights and high quality bouts in various weight classes.

Anton Kuivanen (11-4) vs Tim Radcliffe (8-3): In the evenings main event popular hometown hero Kuivanen gets a legit challenge from the British grappler Radcliffe.

Anton Kuivanen, like his teammate Michael Grönfors, has become a semi-celebrity this spring thanks to the reality show Sali (the Gym), that plays four times a week on a finnish network. The reality series has had a good following and I hope that this newfound public status of Kuivanen and Grönfors brings loads of new fans and spectators to watch the show. To people who have followed euro MMA for a while, Kuivanen is probably more familiar due to his fighting skills. This dynamic striker has improved by leaps and bounds during the last few years and gone 7-1 in his last eight fights. The only defeat was to top Euro LW Bendy Casimir, who was getting severely beaten up by Kuivanen before pulling a kneebar literarily out of his ass. Kuivanen possesses great natural athletic abilities in speed, strength and agility. He has also beefed up steadily, which makes him now a pretty huge dude for the weight class. In his last fight Kuivanen dominated very tough and experienced Erikas Petraitis (20-9-2) at the Fight Festival 26.

British Tim Radcliffe is a BJJ brown belt, who trains at the Nova Forca under Ricardo Da Silva. Recently the grappler has beaten pretty good guys like Joakim Engberg and Paul Jenkins. However beating Abdul Mohamed (17-8) by decision about a year ago is what really lifted his stock. Radcliffe lost his latest fight in September 2009, when London Shootfighters’ Francis Heagney managed to sub him with a guillotine choke. Radcliffe hasn’t fought since. Radcliffe was scheduled to with Paul Sass, but that fight was cancelled when Sass signed with the UFC. On the feet left handed Radcliffe has good fundamentals, but he usually likes to clinch and look for trip takedowns rather than slug it out on the feet. Radcliffe has a tight top control on the ground and great BJJ basics.

Summary: While Radcliffe excels on the ground, I believe he will face a tough task in getting Kuivanen to the canvas. And even if he scores a takedown, it will be very difficult to hold the explosive Finn down. On feet Kuivanen has the advantage due to his crisper and more versatile striking game. This is an interesting clash of styles and a very good match-up between two hungry up-n-comers.

Cage LHW Title Fight: Marcus Vänttinen (13-2) vs Antoni Chmielewski (18-6): high quality Euro LHWs will fight for who gets to be the first ever the Cage Light Heavyweight Champion.

Just 22 years old Marcus Vänttinen has steadily improved as a fighter and also climbed to the top of the European LHW division. Tall and long limbed Vänttinen has a good ground game, thanks to his BJJ background, but lately he has been focusing on sharpening his striking skills. Besides MMA he has recently fought also muay thai and boxing bouts to test drive his improved stand up. In his last three fights Vänttinen has decisively beaten legit competition in Valdas Pocevicius (33-23), Kzrysztof Kulak (22-12) and lastly Martin Zawada (21-10). Vänttinen won the fight against Zawada by using his reach advantage on the feet and bullying the german in the clinch. In the third round Zawada crumbled a bit under pressure from Vänttinen, who took the top position and landed solid GnP on the ground until the ref decided to stop the fight. The stoppage was maybe a bit premature, but it would’ve been a clear UD win for the young Finn anyways.

Polish Chmielewski comes from a strong judo background. In judo he has finished in second place at European junior championships and Poland’s national championships, which both are respectable achievements considering the level of competition. Chmielewski’s MMA career took a flying start back in 2003, when he started fighting professionally. He opened with a ten fight winning streak before he got KO’ed by Jacek Buczko. More recently Chmielewski has beaten top Euro LHW’s in Michael Knaap and Dion Staring. However he has lost his last two fights to relatively unknown, but tough dudes Valacivius and Radosavljevic. Serbian Radosavljevic outstruck and knocked Chmielewski out just few weeks ago at WFC 10 in Ljubljana, Slovenia (video of the fight). Like most polish MMA fighters Chmielewski is primarily a grappler, while his striking is mediocre.

Summary: Vänttinen has better striking and a clear reach advantage, so he will obviously try to stay on his feet and pick his opponent apart like he did last time against Martin Zawada. Chmielewski has a strong clinch game, thanks to his judo background, that he’ll probably try to utilize in this fight too in order to get the fight to the ground. Like Chmielewski, also Vänttinen has a solid ground game, so it’ll be interesting to see how the fight plays out if it hits the canvas. Vänttinen is the favorite going into this fight, but don’t count out Chmielewski, who is an experienced fighter with slick submissions.

Cage Featherweight Title Fight: Tom Niinimäki (12-5) vs Ben Boekee (9-0): Two Euro top ten featherweights lock their horns in a super exciting title fight

FinnFighters Gym’s Tom Niinimäki is fighting pro MMA almost ten years now, which is a long time considering that he is just 27 years old now. Niinimäki was just 18 years old, when he started to fight old school NHB tournaments like the legendary Finn Fight. Back in 2005-2006 he fought tough guys and dropped three consecutive losses that made him take a break from the sport. Niinimäki didn’t fight MMA for 2,5 years, but kept himself busy by competing in boxing, bjj and submission grappling. Now he is back with a vengeance. Niinimäki has fought twice this year easily submitting both of his opponents. Former lightweight and welterweight fighter has dropped down to featherweight, where he in most cases enjoys a hefty strength advantage over his opponents. Niinimäki is a complete fighter: national kickboxing champion and a successful submission grappler.

Like his opponent, Dutch Ben Boekee also has a long history in different martial arts. Boekee’s base is judo, where he is a black belt. He has also competed in muay thai, sanda (basically muay thai with throws if you’re not familiar with the sport) and different forms of grappling. In sanda Boekee has achieved Dutch championship twice, which is a pretty good merit if you consider the level of competition that the Dutch usually have in the striking arts. On the feet Boekee has solid muay thai style striking . Being a judo & sanda guy, Boekee’s clinch game is obviously one of his best weapons. On the ground Boekee has a very active guard game that he uses to set up armbars and triangles.

Summary: Boekee is still undefeated in pro MMA (losses to Peute happened in ammy bouts), but he hasn’t faced guys like Niinimäki yet. This is a tough fight for both guys. Niinimäki looks to beat a promising prospect and get a win that could get him bigger fights, while Boekee wants to lift his own stock by beating a seasoned veteran in Niinimäki. Both guys are physically fit, very well rounded and technically sound, so this might very well be the fight of the night, especially for educated MMA fans that enjoy technical aspects of the fight game.

Michael Grönfors (5-0) vs Bogdan Christea (5-4): Aggressive and wellrounded fighters meet in this bout that promises non-stop action and versatile MMA fighting.

In addition to being a professional fighter Mixu Grönfors is also a reality tv star and a nightclub owner. This multitasking young man is undefeated after five professional bouts. Grönfors trains at the GB Gym in Helsinki together with such guys as Anton Kuivanen and Jasse Junkkari, who both fight in this event also. Grönfors’ best quality is his allroundness. He has technically sound striking together with effective takedowns and legit ground game. Last year Grönfors was ridden with injuries so he managed to fight just once. Being a busy businessman has also taken its toll on Grönfors’ fighting career, but now the preparations for this fight have gone without distractions.

Romanian born Christea lives now in the Netherlands, where he trains at the legendary Kops Gym in Amsterdam. Kops Gym has a long history in Olympic style wrestling and that also shows in Christea’s skillset. He has a strong clinch game and nice greco roman throws from there. Heavy-handed Christea likes to bang on the feet and doesn’t mind if he gets clipped with a couple of shots while delivering few haymakers of his own. On the ground Christea has displayed some of the most amazing sub escapes we’ve ever seen in MMA. Dude seems to be almost impossible to submit. Both of his losses have come via decision: first one to Tom Niinimäki, who also fights on this card and second in his latest fight to very tough russian Mikhail Malutin. Christea lost to Malutin by split decision in the M1 Challenge tournament final.

Summary: Christea is a brawler, who charges forward and swings for the fences. Grönfors has more technical striking and agile footwork that he can use to stay away from the bombs that Christea will throwing. On the grappling department I believe these guys are quite even, so I expect the resolution of this fight to happen on the feet. Will Christea put Grönfors to sleep with a heavy haymaker or will Grönfors pick Christea a part with crisp counterstriking? We’ll have to wait and see how this exciting match up plays out.

Ville Yrjölä (4-0) vs.Sergej Grecicho (7-2): Tap-or-snap will probably be the name of the game in this bout between two very slick grapplers.

Still undefeated after four pro fights Yrjölä is a promising up-n-comer with very dangerous grappling skills. As a MMA fighter member of Riihimäen Heracles is like most of his teammates: quality grappling enhanced with a strong physique. Yrjölä, who won the Swedish Open in submission grappling last fall, has made short work of his last three opponents spending less than a five minute round in all three fights combined. So it’s definitely time to step up the game and Grecicho will certainly do that.

Lithuanian Grecicho is a two time Combat Sambo World Champion. He possess super slick grappling skills on the ground and also has the tools to take the fight to ground, where he can do his magic. Grecicho has a strong clinch game and effective trip takedowns from it. In the submission department he favors armbars and triangles and his leg locks are as painful as you would expect from a sambo champ. Grecicho hasn’t lost since 2006 and has won his last five bouts. In his last fight he subbed highly touted Jerry Kvarnström (7-1) with a triangle.

Summary: Grecicho’s striking is his weak point, which is why he usually does whatever it takes to get the fight to the ground. He likes to play from the bottom, so he doesn’t mind much about the position he ends up in. In some of his previous fights he has also shown that conditioning isn’t one of his strengths. If Yrjölä manages to keep this one standing for a while and drag the fight to the later rounds, he could pull an upset. I believe this fight will be like two Tasmanian devils trying to rip limbs off each other. Don’t blink.